Positive is not permissive jne

Operantti koulutus ei mielestäni ole lainkaan sama asia kuin "positiivinen koulutus". Ainakaan, jos "positiivisella" tarkoitetaan sellaista, että koira saa vapaasti tehdä mitä sattuu ja ohjaaja lähinnä odottaa naksutin kourassa, josko se vahingossa tekisi jotain oikein ja saisi piskin palkattua. Sellaista näkee yllättävän paljon, ja luulen, että monella kyse on väärinkäsityksistä ja siitä, että halutaan tehdä jotain mitä ei oikeastaan oikein ole ymmärretty. Nykyään operantti on oikea muotisana, ja on olemassa se porukka joka haluaa kuulua heihin. Käyttää naksutinta. Ihan kuin välineillä olisi mitään merkitystä, jos ei ymmärrä miten niitä sovelletaan käyttöön. Puhumattakaan kaikista niistä arjen sankareista, jotka hokee nyt kertakaikkiaan hyitä koiransa perässä taapertaen samalla kun se räkä roiskuen karjuu hihna tiukalla jokaiselle vastaantulijalle. Siinä ei ole kyse positiivisesta koulutuksesta, oikeastaan siinä ei ole kyse yhtään minkäänlaisesta koulutuksesta. Sääli, että sitten nettipalstoilla juuri näitä käytetään esimerkkeinä niistä "kukkahattutädeistä" tai "positiivisista kouluttajista", ja kaikki tietää miten perseestä se positiivinen koulutus on. Paitsi että puhutte oikeastaan aivan väärästä asiasta.

Ensinnäkin aivan ensiarvoisen tärkeää on suunnitelma. Se tehdään jo ennen kuin koira on lainkaan tilanteessa läsnä. Mitä aiot kouluttaa? "Seuraamista" ei ole läheskään riittävä vastaus, tarvitaan tosi paljon täsmällisempi selitys. Millä tasolla olette menossa, ts. millaisen suorituksen koira todennäköisesti niissä oloissa pystyy tarjoamaan? Mikä on kriteeri eli mistä meinaat palkata? Jos nyt koulutat vaikkapa paikalla istumisen kestoa, ja olette treenanneet sitä kotona 10 sekuntiin asti, häiriössä ei kannata lähteä siitä "kyllä se osaa istua kymmenen sekuntia" vaan alkuun tehdä kierros vaikkapa ihan 1-2s kestolla. Näin koira saa jutun juonesta kiinni ja sitten voit alkaa seuraavilla toistoilla kasvattaa aikaa. Jos odotat suoraan 10s istumista, on varsin mahdollista, ettet saa yhtään onnistumista. Muista, että onnistuneet toistot opettaa aina enemmän kuin epäonnistuneet, joten mieluummin vähän "liian helppoja" ns. varman päälle pelattuja toistoja kuin liian vaikeita, jotka menee pieleen kaikki!

Seuraavana, edelleen ennen kuin haetaan koiraa kentälle, pitää miettiä plan B tai oikeastaan se kokonaisuus, miten varmistetaan onnistuminen ja estetään ei-toivotut asiat. Jos treenaat istumisen kestoa ensimmäistä kertaa koirahäiriössä, pyydä, että toiset koirat ovat riittävän kaukana ja rauhallisia. Älä anna kenenkään tehdä vauhdikasta luoksetuloa tai noutoa oman koirasi vieressä! Jos on yhtään mahdollista, että oma koirasi vilistää tiehensä kesken kaiken, pidä se kytkettynä. Älä siis anna sen oppia, että karkaamalla pääsee juoksemaan toisen koiran kanssa tms. Hihnalla ei ole tarkoitus rangaista koiraa sen valitessa väärin, vain estää sitä pääsemästä palkitsemaan itse itseään ei-toivotuilla käytöksillä. Eli suomeksi, jos koira yrittää karata, sitä ei keritä hihnalla luokse ja piestä siihen, vaan estetään vain nätisti. Sitten muutetaan jotakin niin, että koiran on mahdollista onnistua. Vain onnistuminen opettaa sille mitä sen haluttiin tekevän. Sellaistakin näkee paljon, että ohjaaja yrittää jättää koiran paikalla istumaan, koira nousee kun ohjaaja on mennyt kaksi askelta, ohjaaja sanoo ei ja laittaa sen takaisin, yrittää taas jättää koiran, pääsee nyt neljä askelta ennen kuin koira nousee perään jne. Siis sellaista epämääräistä säätöä, missä koiraa yritetään ohjailla "ei" ja "hyvä" -sanoilla ja toistamalla kenties sitä odottamisen käskyä. On paljon koiria jotka niin kovasti haluaa onnistua (= saada palkan), että ne onnistuvat ymmärtämään tästä jotakin ja paikallaolo saattaa joskus ruveta tästä muodostumaan. Mutta aivan takuulla olisi tehokkaampaa pilkkoa liike aluksi niin pieniksi osiksi, että koira tekee vain oikein ja saa jatkuvasti palkkaa. Eli käytännössä varmaan ohjaaja voisi aluksi poistua yhden askeleen ja palkata, tai liikauttaa vaan jalkaa ja palkata, tai tehdä painon siirron ja palkata. Muutama kierros tätä niin luultavasti sitten voitaisiin nopeasti edetä sinne neljään askeleeseen, ja koira pysyisi koko ajan paikoillaan. Jostain syystä koiria vaan edelleen koulutetaan tosi paljon "mutulla", eikä kovin systemaattisesti.

Koiran kanssa treenaaminen on tavallaan hyvin pitkälti silkkaa matematiikkaa. Onnistumisprosentti, tehtyjen toistojen määrä, kriteerin nosto jne - mikään ei pitäisi olla sattumaa, vaan tarkasti määriteltyä ja suunnitelmassa pysyvää tehokasta kouluttamista. Sellainen naksutin kourassa random odottaminen "jos se vaikka kohta kyllästyisi haukkumaan vieressä noutavalle koiralle ja istuisi jotta pääsisin naksauttamaan" on äärimmäisen tehotonta, ja on surullista jos kukaan kuvittelee, että operantti koulutus on sellaista.

Positiivisen vahvistamisen (palkitsemisen) lisäksi operantti ehdollistaminen käyttää negatiivista rangaistusta (palkkion mahdollisuuden poistaminen). Palkkion mahdollisuuden poistaminen voidaan tehdä eri tilanteissa eri tavoilla. Muutama esimerkki: koira harjoittelee peruuttamista takajalkatargetin avulla -> jos koira yrittää kääntyä ja oikaista korokkeelle, otetaan koroke pois tarjolta. Koira ei enää voi päästä korokkeelle mistä se saisi palkan, eli palkkion mahdollisuus poistuu. Tai jos tehdään tunnistusnoutoa ja koira ottaa väärän kapulan -> otetaan oikea kapula pois tarjolta -> koska oikea on ainoa mistä saa vahvisteen eikä se ole enää tarjolla, palkkion mahdollisuus on siis poistettu. Tiedosta, että noutohullulle koiralle minkä tahansa kapulan suuhun ottaminen ja tuominen voi olla palkitsevaa, tai yhtä lailla jos koira sitten päättääkin lähteä leikkimään kaverin kanssa, se palkkaa itse itsensä näillä eikä oikean kapulan poisto siten toimi neg. rankkuna! Koira voidaan myös viedä tauolle tai esimerkiksi keskeyttää treeni muutamaksi sekunniksi niin, että pidellään koiraa nätisti pannasta ja ollaan kyykyssä sen kanssa. Kaikessa negatiivisessa rankaisemisessa ohjaajan olisi tärkeää pysyä äärimmäisen neutraalina, eikä esim. tempaista sitä oikeaa tunnarikapulaa raivolla nyrkkiin "otan tämän pois kerta sinä et sitä löytänyt, senkin typerys". Pelkkä mekaaninen toiminta riittää tässä pelissä, ja tällöin koirankin on helpointa keskittyä itse asiaan, eikä ohjaaja tahattomasti luo tilanteeseen ylipääräistä henkistä kuormaa.

Tässä linkissä 6 myyttiä positiivisesta vahvistamisesta (engl.)