Aina välillä minä edelleen hämmästyn siitä, että minulla on koira. Elävä, hengittävä, ajatteleva, itsenäinen koira. Ihmeellistä. Niin kauan kun sitä lapsena odotettiin. Nyt se on totta. Pitää mennä kokeilemaan sitä, ja tuntiessani kuinka se hengittää, on niin todellinen ja oikea, hymyilen. Sinä olet ihmeellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti