Sivut

keskiviikko 7. elokuuta 2024

16v

 


Pappa täytti eilen 16v. 💝😲 

Tässä iässä synttärit on enää vain haikeita, koska ne on viimeiset, ja jäljellä oleva aika lasketaan viikoissa tai korkeintaan kuukausissa.

Näkö on nyt tänä kesänä selvästi huonontunut tai mennyt kokonaan ja se kiihdyttää häntä, ja esim ulko-ovilla se saattaa hyppiä seinille ja rynniä ihan sekona kun lopulta erottaa saranapuolen avautuvasta puolesta. Kellekään se ei onneksi silti ole aggressiivinen, tosin lääkkeitä lihapullassa antaessa pitää varoa sormia koska se puree ihan mitä sattuu. Jonkun verran se kolauttaa päätään asioihin, yleensä nämä liittyy just siihen että kiihdyttää, vauhtia on liikaa ja sitten pää osuu ovenkarmiin tms. Lisäksi sillä on jonkinlaista dementiaoireilua ja se pyörii sisällä tietämättä mihin on menossa, ramppaa ulos ja sisään ja ulos ja sisään. Öisin se kyllä vielä nukkuu ihan hyvin mutta päivisin välillä ainoa keino rauhoittaa hänet on joko istua sen kanssa ja rapsuttaa sitä, tai laittaa kompostikehikot eteen.

Odotan edelleen että tulisi jotain akuuttia, mutta kyllä se hetkellinenkin ahdistus ja stressi on jo ihan riittävän pelottavaa katsottavaa, ja nyt on sellainen olo että ihan pohjalle ei pidä mennä vaan päästää hänet pois kun on vielä jotain itsekunnioitusta jäljellä. Ja millaisena haluan hänet muistaa... 💔 Keväällä ajattelin että annan hänen täyttää 16v ja sitten on aika, mutta nyt kun se hetki on käsillä, sitä taas miettii että entä jos vielä vuoden loppuun tms. Kyllä se remmissä edelleen jaksaa kohtuullisesti lenkkeillä, ja kykenee jäljestämään. Nosea ei kykene, se ei ymmärrä lähteä etsimään. Muuten sen päivät koostuu lähinnä siitä että se odottaa ruokaa ja ramppaa pihalle ja sisälle. Pihalla se kyllä osaa etsiä ruokaa ja koirat syökin joka päivä nappulat nurmikolta. Joskus se sitten herättää yöllä ja kun päästän sen ulos kuvitellen että se menee ripulille, se jääkin vaan etsimään ruokaa. Aivojen joku poimu siis muistuttaa että entä jos sinne jäikin vielä jotain. Ja sitten se pitää hakea sisälle kun ei se kuule vaikka miten kutsuu. Käsien läiskytys menee läpi mutta se saattaa sitten mennä portille tms eikä suinkaan tulla sisälle.

Vanhuus ei ole sairaus mutta kyllä tämä nyt alkaa olla siinä pisteessä että armeliainti on laittaa sille stoppi.

1 kommentti:

  1. Pöne on kyllä pappojen pappa, kiitos näistä vuosista!

    VastaaPoista