Sivut

keskiviikko 11. maaliskuuta 2026

Mudit lääkärissä

Kyllä, mudit. Vein mudit eilen yhtä aikaa lääkäriin ja he käyttäytyi vallan siivosti. Meinasi naurattaa että todellakin vein kaksi mudia yhtä aikaa sisälle eikä ollut mitään kaaoksen poikastakaan!

Hymnillä oli siis aiemmin varattu aika rokotukseen ja sain onneksi myöhemmin soitettua Lakille siihen samaan kintun tsekkauksen. Tämä oli eri lääkäri ja halusi ekana yrittää tulehduskipulääkkeellä. Tulehtunut on mutta hänestä alue on niin pieni ja jos se viimeeksikin meni paikallishoidolla. Mutkun ei mennyt, sillä oli se suun kautta kortisoni, muistutin. Ei silti halunnut määrätä nyt vielä muuta. 😬 Tulehduskipulääke hillitsee tulehdusta ja toivottavasti auttaa siihen että se ei häiritse koiraa niin kovin. Sunnuntainahan se ontui sitä ihan kunnolla, nyt kävelee normaalisti.

Joo en usko että siihen mitään ihmelääkettä on ja tiedän miksi antibiootteja ei pidä joka asiaan syödä, mutta alan olla melkoisen turhautunut asian suhteen itse. Sai isomman kaulurin ja nyt pitäisi ihan oikeasti estää sitä pääsemästä yhtään nuolemaan sitä, ja pitää se muutenkin puhtaana ja kuivana, niin kyllähän se pahin vaihe menee ohi ja sitten se ei yritä toinen toistaan akrobaattisempia muuveja päästäkseen siihen käsiksi. Hoitaja kysyi että ei oo keksinyt sentään että pannan sisältä voi tunkea kintun läpi. No ei oo eikä tartte keksiäkään. 😳 Jalkapohja oli nyt ihan ok mutta toki sitäkin pitää nyt suojella varmaan x viikkoa ettei se taas repeä lenkillä uudelleen, eli tossun kanssa ulkoilua luvassa vielä pitkään. Ihanaa kun ulkona on pari astetta plussaa ja sitä lunta.

Lakki oli varsin reipas ja lopuksi jopa seurusteli pöydällä lääkärin kanssa. Hybbeä jännitti, mutta tässä on nyt se uros-narttu-ero; uros murisee ja narttu vaan jähmettyy. Kyllä se siitä sitten rentoutui ja mulla oli purkissa lihaa mukana, niin kerkesi antaa tassua, istua ja maata odotellessa kun ell veti rokotukset ruiskuun. Pistämiseen ei reagoinut mitenkään vaikka rabieshan tiettävästi kirvelee. Nostin sen alas jatkamaan syönnin loppuun ja hirveä kiire oli nuolla astia kun Lakki-setä kärkkyi vieressä.

Lakki painaa kuuppa päässä 17,7kg. On käteen nyt hyvän tuntuinen, seuraavaksi saa alkaa vahtia ettei se liho sillä uudella nappulalla.



"ei kyl olis tarttenu"

Aina voi silti onnellistua


Nahkiainen tuli kylkeen 🤍


***

La 14.3. jalka ei ole juurikaan parantunut. Tai vähän "kuivunut" ja näyttää siis ihan aika yhtä hyvältä tai yhtä huonolta kuin aiemminkin. Olen epäillyt yltääkö se silti nuolemaan sitä, toisaalta silloin se olisi märempi. Tai no, nyt kun vertasin näitä kuvia itse, niin onhan se nyt ainakin eri näköinen, tiedä sitten onko parempi vai ei. 😶



Mutta yksi tohveli löytyi! Vielä on yksi nahkan vihreä fleecetossu pellossa.



Kintun hoitoa itse kullakin:


Ja tässä perjantain lenkiltä, kuinka helppoa tassu on pitää puhtaana ja kuivana:



Lauantaina Lakki sai jäädä kotiin kun kävin muiden kanssa lenkillä. He on kyllä kahdestaan hyvin seesteinen porukka. Jännä, että yhden läsnäolo muuttaa dynamiikkaa niin paljon. Ja ei, se ei ole Lakki,  vaan Lakin ollessa mukana Hymni härkkii sitä koko ajan ja sitä kautta tulee sitä actionia.

Kun sun kuvauskivesi löytyi talven jälkeen



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti