Vaellusjuttuja

Meinasin huvikseni kirjoitella vaellusjuttuja koirablogin puolelle, enemmän koiraharrastajan näkökulmasta. Vaelluskertomukset on aina kirjoitettu pikemminkin reissutarinoiksi kaikenlaisille lukijoille. Tätäkin on koottu useassa osassa pitkin syksyä, ja lisään jotain jos vielä muistuu mieleen.

Aloitetaan RUUASTA. Mun koirat syö tosi mutulla, koska ne syö milloin pelkkää lihaa, milloin pelkkää nappulaa ja milloin jonkinlaista sekoitusta. Nappulat heittelen pihalle ja kukin löytää minkä ehtii. Mitään annosmääriä ei siis ole olemassakaan, seuraan lähinnä koirien kylkiluita ja reagoin muutoksiin jos käsi niitä tuntee. Vaellukselle mittaan nappulat koiran kupilla niin, että laitan siihen sellaisen annoksen mikä silmän mielestä olisi Lakille iso ruoka, ja sitten uudelleen tyhjään kuppiin sen verran mikä olisi iso annos Pajulle. Tällä reissulla kahden koiran yhden päivän nappulat oli 350g. Pakkaan ne aina useampaan pussiin, koska joskus kauan sitten kun en tehnyt niin, pussi hajosi viikon aikana ja se se oli ärsyttävää. Suljettaviin pusseihin mahtui juuri sopivasti kahden koiran kahden päivän ruuat eli 700g per nyssäkkä, ja niitä oli kolme, yhteensä 2,1kg. Vaelluksella sitten en enää koskaan mitenkään mittaile ruokaa, vaan annostelen silmällä. Joskus annan kaiken illalla leirissä ja joskus pienen erän aamulla tai lounaalla. Siksikin on hyvä, että ruuat on pienemmissä pusseissa, niin pysyy paremmin tolkku ettei aluksi syötä liikaa ja sitten se loppuu kesken. Näinkin on joskus aluksi meinaan käynyt. Oon vielä yleensä kirjoittanut pusseihin päälle "su+ma", "ti+ke" jne jotta ne ei varmasti mene sekaisin ja jäljellä on se määrä mitä pitääkin.

Muotka 2024 - päivällisellä

Tämän lisäksi tulee sitten kuivaliha. Nyt viimeeksi kuivasin itse Vauhti-Raksun kalkkunaa, joskus oon ostanut valmiitakin. Koska kuivaaminen ei mitenkään liity kypsentämiseen, enkä välttämättä halua raahata raakaa lihaa rinkassani, niin paistoin lihan ensin pannulla. Kuivattavaan lihaan ei saa lisätä pannulle rasvaa, mieluummin tilkka vettä jos jotain on pakko. Sitten kun se on kypsää, kannattaa vielä paperilla painella enimmät rasvat ja kosteudet pois, ja sitten ei muuta kuin kuivuriin. Lihaa oli raakana ehkä joku 1,5-2kg, kuivatessa menee suunnilleen kolmasosaan. Tämä oli täysin lisänä ja käytin sitä välillä vaan juottoon ja välillä nappulan ohessa. Kuivaliha turpoaa tuskallisen hitaasti varsinkin kylmässä vedessä, mutta Lakki ainakin tuntui tykkäävänkin siitä enemmän rapeana, ainoa huono puoli vaan että se sitten janotti ihan hulluna ja yöllä piti päästä juomaan jos iltaruualla oli yhtään enempää kuivalihaa. Oon harkinnut pitäiskö Lakin rinkkaan ostaa oma pieni ruokatermos niin se voisi päivän aikana turvotella siellä koiran lihaa 😁

Lisäksi mulla on aina myös jotain snackseja, yleensä jotkut purtavat per päivä ja ne saa jollain tauolla. Possun saparot oli ehkä parhaita mutta en oo nähnyt niitä ikuisuuteen missään. Korvatkin olisi hyviä, ne on aika rasvaisia, mutta ne vie tosi paljon tilaa. Pointtina siis olisi kombo kevyt ja vähän tilaa vievän mallinen mutta mahdollisimman energiapitoinen ja suht nopeasti syötävä, kun tarkoitus ei ole viihdyttää koiraa vaan saada siihen kaloreita.

Ruokiin liittyy myös ruokakupit. On ollut taittokuppeja ja on ollut kausi ei-kuppeja-lainkaan, ja on ollut myös yksi-vuorottelukuppi-kahdelle-koiralle. Nykyiset siniset taittokupit painaa tosi paljon, yli 100g kappale, mutta mulla on myös yksi pienempi vihreä mikä on aika jees. Tällä kertaa toiselle oli ihmisiltä hylätty kovamuovinen kuppi. Sinänsä koirat kyllä syö ruokansa ihan mistä jäkälästä ne tarjotaankaan, mutta jos haluaa just vaikka juottaa tai lisätä sinne ruokaan jotain, pönellä oli lääkkeitä ja helteillä meillä on ollut Nutrisalia jne, niin aika hankalaksi menee jos ei ole sitä kuppia. Periaatteessa ne voi myös odottaa vuoroaan ja syödä yksi kerrallaan, mutta jotenkin se menee sitten säätämiseksi, varsinkin jos on huono sää tms ja haluaa itse äkkiä telttaan. Syötän koirat mieluiten teltan ulkopuolella, syynä Sieni joka söi monesti niin vauhdilla että sitten sille tuli paha olo ja se pulautti kaiken takaisin (syödäkseen sen toki uudelleen, mutta yhdet oksut teltassa riitti kitooooos).

Ylläs 2015

Pogostan kierros 2018 - kolmenkympin helle

Lakille on joskus ollut mukana 0,33L limupullossa öljyä energialisänä. Ei huono, mutta vie taas tilaa ja tuo painoa. Nuorempana se oli välillä vähän ronkeli syömään, niin rasvalla sai annoksen maistumaan paremmin.

Rinkan pikkutaskussa on aina nameja käden ulottuvilla, lähinnä porotilanteita varten.

Ruokien jälkeen vuorossa onkin toinen tärkeimmistä eli NUKKUMINEN. Jotkut kuulemma jättää koiran ulos juoksunarulla puuhun kiinnitettynä, ja toiset sentään ottaa sen teltan absidiin. Minun kultamussukat tietenkin nukkuu sisällä teltassa. Jos ei nukkuisi, minä varmaan valvoisin koko yön miettimässä miten ne pärjää ja onko ne vielä maisemissa. Kieltämättä joskus kaatosateen jälkeen märän koiran kanssa telttaan kömpiminen on aika kauheaa, toisaalta lohduttaudun sillä että yleensä se koira ei ole ainoa märkä asia ja kaikki on inhottavan nihkeää joka tapauksessa, kun levittelet omia vaatteita "kuivumaan".

Minulla on koirille yksi yhteinen pitkä makuualusta, paras hinta-laatu-pakkaussuhde on ollut Kaira Extreme Lämpöalusta. Se menee helposti rullalle ja juuri sopivasti Lakin rinkan päälle. Kolmen hengen teltassa koira-alusta on ihmisten välissä ja kahden hengen teltassa se menee hieman mun alustan alle. Koirat kyllä saattaa nukkua myös muualla, esim. mun jalkojen ja teltan seinän välissä paljaalla, mutta ajattelen, että kyllä ne itse tietää onko kylmä vai ei.

Takkien pakkaaminen on joka kerta yhtä arpomista ja sääennusteiden seuraamista. Tai Sieni oli helppo, ja Lakki on helppo; tyypit joilla ei koskaan ole kylmä ja ohut takki riitti aina. Töppöisellä oli selkä sökö ja se paleli todella helposti, epäiltiin että sillä oli joku ääreisverenkierron ongelma, sillä oli mm. aina kylmät tassut. Sille piti pakata useampi takki ja kylminä öinä sillä oli aina myös fleecetossut lämmittämässä niitä kylmiä töppösiä. Töppösen kanssa harvoin tuntui siltä, että sillä on liian kuuma. Paju taas on mun mielestä yllättävän karski eikä todellakaan mikään hienohelma, mutta kun on lyhytkarvainen ja pieni eläin, niin on selvää, että se ei lämmitä itse itseään niin kuin isommat. Paju sitten taas on herkkä myös sille, että sillä pitäisi olla sopiva, mutta ei liian kuuma. Sitten kun otetaan vielä huomioon se, että minusta mikään ei ole ihanampaa kuin lämmin russeli paljasta mahaa vasten, eli pitäisikö pukea koiraa niin vähän että sillä on kylmä että se pysyy mun makuupussissa, vai enemmän, että se nukkuu erillään?

Pöyrisjärvi 2019 - 💖

Takkien määrään en halua ottaa sen enempää kantaa, jokaisen täytyy tutustua itse oman koiransa  tarpeisiin, mutta materiaalista sanottakoon että villa on aivan ylivoimainen. Jos yksi takki riittää, suosittelen villaa, ja jos tarttee kerrospukeutua, suosittelen villaa alimmaiseksi. Se toimii märänkin koiran kanssa aika kivasti, pakkautuu suht pieneksi ja on kevyttä. Sen lisäksi oon kantanut mukana ainakin Hurtan Extreme Warmeria, Pompan Toppa- ja Peruspomppaa sekä russelille Jumppapomppaa, aikoinaan Back on Trackin kevyttakkia ja jotain nimettömiä "villapaitoja". Mulla on myös ollut koirille lasten makuupusseista tuunatut makuupussit, mutta ei ne oikein pysyneet niissä. Omaa toppatakkia oon myös käyttänyt koirien peittelyyn, en ehkä laskisi sitä ainoaksi ratkaisuksi, mutta jos tuntuu että illalla on kylmä niin heittää sen päälle, kyllä se sieltä sitten kömpii pois kun lämpenee.

Tuntsa 2020 - tyynyä en kanna koirille mutta joskus onnistuu lainata minun!

VARUSTEISTA ihmisiä aina ensin kiinnostaa koiran rinkka. Meillä on ikivanha Ezydogin rinkka ja uudempi Ruffwearin rinkka, mutta sekin on sen verran vanha, että en nyt äkkiä löytänyt edes googlella mallia. Joidenkin lähteiden mukaan koiralle voisi pakata jopa 30% sen painosta ainakin jos harjoittelee ensin (Lakki painaa 18kg -> 6kg), mutta en koskaan ikinä milloinkaan raaskisi. Pidän parin kilon painoakin jo melkoisena ja mieluiten jäisin selvästi alle sen. Joskus koiran rinkassa oli vähän koiran ruokaa, mutta vaikka se kuinka oli pakattu pusseihin ja vaikka kuinka yritin estää, niin esim. koiran mennessä ojaan juomaan hups vaan se oli siellä uimassa ja kosteus meni ruokiin, jotka sitten muhjuuntui. Sittemmin oon pakannut koiralle lähinnä kaikkea sälää; ylimääräisiä mustekaloja ja muita remeleitä, koirien pannat, varahihnan, nenäliinoja, ehkä vähän koirien snackseja ym.

Vasemmalla Ezydog ja oikealla Ruffwear -rinkat. Häkkilän polku 2017

Karhunpolku 2023 - yksin kahden koiran viemänä

Mun mielestä olisi tärkeää, että rinkkaa kantava koira saa välillä myös olla ilman sitä, jotta se voi liikkua normaalisti, venytellä ym. Yritän siis kantaa sitä välillä jonkun pätkän itse, ja vähintään leirissä toivoisin että koira saa hetken olla vapaana ennen telttaan menoa.

Muotka 2022 - taukojumpan tärkeys!

Ei-vetävät koirat on minulla fleksissä ja vetävä (Lakki on ainoa) vetoliinassa ja -vyössä. Ja koska tämä on koirablogi, niin kerrottakoon, että on ne kyllä välillä vapaanakin. Mutta ihan samoilla säännöillä kuin kotonakin; silmän kantamattomissa ei huidella, käskyjä totellaan ja mitään ei jahdata. Yleensä en ehkä ekana tai tokanakaan päivänä kauheasti pidä irti, koska silloin niissä on virtaa. Toki jos pakko on esim. vesistön tai kivikon ylityksen takia, niin sen hetken, mutta sitten heti takaisin naruun. Päivien kuluttua sitä virtaa ei niinkään enää ole, tarkoitan siis sellaista ylimääräistä pöllöenergiaa. Päin vastoin ne saattaa kumpikin vapaaksi päästettynä marssia mun takana 😂 Päätän pääasiassa maaston (näkee kauas) ja oman fiiliksen (huvittaako niitä pitää silmällä vai ei) perusteella. Paju, joka on fleksissä eikä kanna mitään, ei mun mielestä mitenkään edes hyödy vapaana olosta, mutta Lakki jolla on rinkka ja joka vetää koko ajan, hyötyisi.

Tuntsa 2020 - vetää minkä kerkiää  (Lakki on 6kk joten täällä sillä ei ollut rinkkaa)

Pöyrisjärvi 2019 - hetken vapaana

Fleksiä ei kannata kytkeä suoraan rinkan mahavyöhön, koska se löystyy ärsyttävästi. Joku ihan tavallinen vyö sinne alle vyötärölle, niin se ei paina rinkan kanssa.

Rinkkaa kantavalla koiralla ei ole erikseen valjaita vaan se on kytketty rinkastaan, fleksikoirilla on. Kaikille on aina myös varuilta pannat mukana. Ennen minulla oli ketjupannat, nykyään Biothane on aivan ylivoimainen materiaali. Nylon tms kastuu kuitenkin ja alkaa äkkiä haista pahalle. Hihnojakin on aina yksi ylimääräinen, joku ihan perus remmi mitä arjessakin käytetään.

Säämiskä on ollut koirien kuivaamista varten. On sillä aika paljon telttakangastakin kuivailtu. Jos sataa edelleen kun oot menossa telttaan, ei sitä koiraa kauheasti viitsi siinä kuivailla vaan äkkiä sisälle vaan. Jos taas ei enää sada, ei myöskään viitsi kuivata, kun kyllä se kuivuu itsestäänkin huomenna ja se makuupussi minkä se kastelee, myös. Ei se kyllä mitään painakaan ja viimeeksikin olin jättämässä sen pois, mutta viime hetkellä työnsin mukaan.

Tossuja kivikkoja ym varten mun koirilla ei koskaan ole ollut, enkä ole kaivannutkaan. Vain fleecetossut lämpöä varten. Tassuja täytyy kuitenkin tarkkailla.

Ylläs 2015 - kinttuhuollossa

Koirien sadetakit on kanssa yksi asia mistä en oikein tiedä. Ne vie hirveästi tilaa. Jos sataa vaan välillä, seuraavana päivänä kuivuu kyllä. Jos sataa koko ajan, kaikki on joka tapauksessa märkää ja siinä ei ole mitään väliä onko ne koirat enemmän vai vähemmän märkiä. Kerran mulla oli ne syksyllä parin päivän reissulla mukana. Satoi käytännössä koko ajan ja Lakki kyllä pysyi huomattavan kuivana sen alla, mutta tosiaan kun sitten teltassa on minun läpimärät housut, paita, hattu, rinkka jne jne jne, niin mitä väliä.

Ensiapulaukku sisältää kipulääkettä, ripulilääkettä, kyypakkauksen, ihmisten pienet kynsisakset, pinsetit, pihkavoidetta, Bepanthenia, sideharsoa ja itseensä liimautuvaa sidettä, lisäksi ihmisten laukusta koirillekin käy ainakin desinfiointiaine, silmähuuhde ja kortisonivoide. Ensiapulaukku on jotenkin... mitä enemmän olen vaeltanut, sen enemmän se ahdistaa minua. Tai nimenomaan sen puutteet ahdistaa. Joskus ihan alussa ei meillä ollut kuin ehkä laastareita ja jotain perus kipulääkettä ja suuri kuolemattomuuden illuusio. Sittemmin vaelluksilla mun koirille on sattunut ainakin maa-ampiaispesä, epäilty kyynpurema/muu kummallinen ontuma ja shokkiin meneminen, mäkäräishyökkäys ja shokki, vähäisempiä ötökänpuremia ja parikin melko pahaksi äitynyttä ripulia. Lisäksi olen tehnyt useita reissuja selkäsairaan töppöisen kanssa ja sille piti olla kauhea arsenaali kipulääkkeitä mukana. Toisaalta silloin oli hyvää se että niitä lääkkeitä oli; Tramalia, gabapentiiniä, tulehduskipulääkkeitä. Yhden sairaan koiran varjolla ne oli käytettävissä muillekin. Kaikkein pahin painajainen olisi ehkä joku sellainen, että koiran rinnasta menisi oksa läpi, se putoaisi jostakin ja murtaisi raajansa tai joku iso haava. Eläinlääkärit ei oikein ymmärrä eikä anna vahvempia kipulääkkeitä varmuuden vuoksi, olen kyllä yrittänyt. Soitat apua ja viet sen lääkäriin jos jotain sattuu. Ai, ihanko totta? Kun olet erämaassa x kilometrin päässä autolta, niin olisi kyllä helvetin kiva jos voisi lääkitä sen koiran tajuttomaksi kun hetki sieltä kestää päästä mihinkään.... ostettiin tänä vuonna Garminin hätälähetin, joka on tarkoitettu ihmisten evakuoimiseen sos-tilanteessa, mutta tuo se vähän mielenrauhaa siihenkin että jos sen koiran rinnasta törröttää karahka ja se vuotaa kuiviin siinä ihmetellessä, niin ainakin voisi yrittää tehdä jotakin.

Muotka 2022 - mäkäräishyökkäyksestä shokkiin

Ylläs 2015 - ampiaiset

Kaikki tapaturmat ei tarvitse ensiapulaukkua, mutta nyt kun näistä kauhuista puhun, niin kerrottakoon että Lakki on pienenä pudonnut korkealta penkalta jokeen ja siinä olisi voinut olla hukkuminen lähellä.

KOULUTUKSESTA en ole ikinä ajatellut, että vaellusta varten koirille tartteisi opettaa mitään mitä en muutenkin opettaisi. Pentujen kanssa olen tykännyt nukkua yön tai pari teltassa kotipihassa tai mökillä, vaikka en hetkeäkään usko että siitä tulisi ongelma ilmankaan. Oleellisinta on mun mielestä tunne-ehdollistuminen eli jos sen pennun haluaa telttaan totuttaa, huolehtia että se on todella rättipoikkiväsynyt jotta se varmasti sammuu heti ja oppii, että teltassa levätään, ei touhuta. Mun koirat on vähän liian hyvin telttaorientoituneita koska ne taas ei oikein tahdo osata levätä ilman sitä telttaa, eli jos haluaisi pitää esim. lounastauon ilman että laittaa telttaa pystyyn. Kesällä laitan aina sisäteltan jotta koirat pääsee ötököiltä suojaan, mutta syksyllä ei olisi tarvinnut sen takia, mutta kuitenkin sitten siksi että ei ne muuten oikein kunnolla rauhoittuneet.

Riippusillat, vesistöjen ylitykset ym ei minusta pitäisi olla mikään juttu, eikä ole minun koirille koskaan ollut. En tiedä muuttuisiko mieli, jos osuisi käsiin esim todella alusta-arka yksilö. Hassu ajatus että niitä pitäisi jotenkin erikseen treenata ja epäillä suostuuko koira tulemaan. Tietenkin ne tulee ja pääsee sieltä mistä minäkin. Russeli on välillä vähän pieni ja virtaavissa vesissä se on fleksissä jotta sitä pystyy ohjaamaan eikä virta vie poloista. Isompiakin koiria oon joskus kantanut jokien yli, jos on vaikka juuri suunnitteilla leiriytyä ja olisi kiva että koira pysyy kuivana.

Koitajoki 2020 - tyylinsä kullakin

Pöyrisjärvi 2019 - leiriydytään heti joen jälkeen joten pidetään koira kuivana

Nuortti 2021 - joen ylitys

Muotka 2022 - hieman pieni joen ylittäjä mutta fleksi ohjaa

Tärkein vaelluskoiran taito on mun mielestä se, että se ei katoa kuin pieru saharaan heti kun silmä välttää, ja että se ei varasta ruokaa tai ratsaa ihmisten kamoja edes yksin teltassa ollessa. En nyt koiranruokasäkkiä jättäisi siihen saataville, mutta rinkan sisällä se voi olla aivan rauhassa, vaikka itse käyn hakemassa vettä, vessa-asioilla tmv. Samoin kun ihmiset syö niin koirat makaa aloillaan eikä vie leipää kenenkään kädestä. Toisaalta myös pienet tauot juomista, kartan katsomista ym varten; koiran tulisi olla suht paikoillaan härväämättä, ja leiriä aamulla kasaan laitettaessa saa leikkiä mutta ei ihan jaloissa.

Plussaa poseeraamistaidoista ja ihan arkiset pois edestä, käy siihen ja odota on varmaan eniten käytössä.

TAVOISTA jäi pitkäksi aikaa päälle selkäsairaan töppöisen kanssa se, että aina ensimmäisenä leiriytyessä minä aloin laittaa telttaa ja äiti pukea koiraa. Sen villatakki oli yleensä jossain todella nopeasti saatavilla, että koira saatiin puettua kun se on vielä lämmin. En tiedä oliko sillä mitään väliä, mutta koskaan ei reissussa pahoja selkäkipuja koettu. Nyt kun koirien pukemisella ei nykyisten kanssa ole kiire, ollaan yleensä laitettu teltta yhdessä, tai sitten toinen laittaa ja toinen lähtee hakemaan vesiä. Jotenkin silti syvällä ihmisessä asuu se ajatus, että ensin hoidetaan koirat ja sitten aletaan hoitaa itseä. Koiratkin kyllä suorastaan jonottaa sinne telttaan ja heti kun se on valmis, lasken ne sisälle, sään ja tilanteen mukaan joko suoraan, tai sitten niille on avattu sinne alustoja ja koirat puettu. Sitten voi ruveta ihmettelemään mitä itselleen tekisi ekana. Oikeasti kai fiksuinta olisi ensimmäisenä varmistaa oma toimintakyky, mutta harvoin on niin kertakaikkisen kylmä, nälkä tms että sillä olisi niin väliä. Jos olisi tosi kylmissään, ottaisin kyllä oman takin päälleni heti ekana kun saan rinkan pois selästä, siinä ei montaa sekuntia mene.

Pöyrisjärvi 2019 - äiti pukemassa ekana koiraa

Ja tässä vielä tällainen "näin ne irti olevat koirat juoksee valtoimenaan porojen perässä" -video, tänä vuonna Muotkalta:

Joskus vielä olisi ehkä hauskaa tehdä yksi reissu täysin ilman koiria. En koe, että ne rajoittaa vaelluksella mitään, mutta olisi hauskaa kokea se, että olisi kerrankin vastuussa vain itsestään. Nähtäväksi jää toteutanko tämän joskus.