Nosiainen

Lauantaina oli nosiainen eli nahkainen nosessa.  NWS:n KEK1 Lappeenrannassa, tai Joutsenossa. Kahden tuomarin koe, me oltiin keskivaiheilla siinä ryhmässä, joka aloitti sisä + laatikko, tauon jälkeen vaihto toiselle tuomarille ajoneuvo + ulko. Oli aika lämmin, +24C, ja parkkiksella oltiin kuin sillit suolassa auringon paahteessa. Paju oli voittanut arvonnassa sirun luvun ja se olikin hänestä parasta bestiä, pääsi tarkistamaan mitä kaikki tädit oli syöneet.

Sisäetsintä 3:00. Piilo oli takana kirjahyllyn alahyllyllä yhden kirjan kannessa. Paju ehti suhata vähän sinne tänne ja tonne ja annoin sen aika vapaasti poukkoilla jonkun aikaa, ja sitten rupesin ohjaamaan. Kaikkiin pöytäryhmien väleihin se ei oikein halunnut mennä. Kirjalle hieno tarkennus ja koska mä ajattelin että ei ykkösessä voi olla saavuttamatonta syvällä kirjojen välissä, pyysin vielä uudelleen, vaikka se kyllä näytti kannen alaosaan eikä kirjojen väliin. No siellähän se.

Siitä sitten laatikoille (max 1:30), ihan perus 3x 6kpl. Paju aloitti oikean puolimmaisesta pystyrivistä ja kävi sitten takarivin vaakasuuntaan, ja takavasempaan tosi siisti ilmaisu. Pajun aika 12sek oli toisena, voittajalla oli  pari sekkaa vähemmän. Tästä jäi tosi hyvä mieli koska laatikot hajosi täysin viikolla ennen koetta...

Olin ylipäänsä tosi tyytyväinen koiran tekemisiin; se pystyi alusta asti keskittymään ja on selkeästi taas aikuistunut kovasti, ja polla pysyy kasassa yhä paremmin! Tauko oli tosi pitkä ja sitten toiselle kierrokselle odottaessa Paju murisi jonnekin talojen suuntaan. En tajua mitä siellä oli. Alueella oli kuulemma aamulla pyörinyt vapaana ollut kissa, mutta meillä on kissoja eikä sitä sellaiset kiinnosta. Ajoneuvoille meno oli siksi ehkä vähän erikoinen kun ihmettelin edelleen mikä mun koiraa riivaa. Se sitten bongasi tuomarin ja alkoi vipata niin että kysyin saako tää tulla eka moikkaamaan, ja luvan saatuaan kävi kuraamassa tuomarin housut.

Ajoneuvot kaksi kappaletta, max 2:00. Paju teki tässäkin ihan tosi hienoa työtä ja jaksoi etsiä koko kaksi minuuttia, vaikka mitään ei löytynyt. Haju oli  vetokoukun vieressä jossain sähköpistokkeessa ja oli tosi pistemäisesti levinnyt, eikä sitä saanut ellei nokka osunut kohdalle. Tuomari sanoi että meillä jäi just se sivu kaikkein huonoimmalle etsimiselle, muuten kerittiin kyllä kahteen kertaan suhata autot läpi. Kun se sitten lopuksi ohjattiin peräkoukulle niin se otti hajun heti...

Otettiin muutama nami ja sitten vikana ulkoalue, tällainen rakennettu mistä mä en tykkää, aikaa max 2:30. Punaiset merkit rajaa eli portaat ei kuuluneet, samoin työmaa-aita vaan rajana. Tässä Paju oli vähän hämillään, en muista onko se edes treenannut tällaista ja etsintä oli aika rikkonaista kun sen mielestä noi kalusteet ei olleet mitään mistä etsiä. Ohjasin sitä sitten katsomaan niitä kaikkia ja jakkarasta löytyi, muistaakseni se vielä ilmaisi sen ylhäältä vaikka se oli askelmassa.  Tai ainakin se kävi sen päällä ja sitten tuli alas.

Hetken meinasi vähän harmittaa kun se oli niin pienestä kiinni, ja miten ohjaaja voi tehdä näin typerän mokan. Mulla ei ollut ajoneuvoille mennessä mitään plääniä, yleensä oon päättänyt kuitenkin tehdäänkö yksi auto kerrallaan vai kasi niiden ympäri, mutta nyt varmaan se murinajuttu hämmensi mua niin etten älynnyt miettiä mitään suunnitelmaa. Koira ei siis mitenkään jäänyt siihen jumiin mikä ikinä se olikaan, vaan mua vaan ihmetytti se mitä siellä oli. Sitten kun oltiin käyty kerran kaikki, tuntui että en tiedä yhtään mihin mennä ja mitä nyt tehdä ja siinä se aika sitten loppui.

No se ei missään nimessä ole kakkosluokan koira, joten mikään kiire sinne ei ole. Tää kuitenkin tuntui siltä että kaikki oli todellakin tehtävissä eikä mitenkään ylivoimaisen vaikeita, ja se on jo suuri edistys meille. Ehkä myös olisi hyödyllistä vaikka alkaa taas treenaamaan vähän säännöllisemmin.

"olin hyvä voitte kumartaa minua"

"mitenniin ei oo mun vuoro miksi pitää odottaa"

"hiki tuli mokamaa riippakiveä perässään kiskoessa"