Olit niin kauhean kauan että nyt olen aivan hukassa enkä tiedä mitä tekisin.
Samalla tavalla epätodellinen olo kuin Sienenkin kuollessa oli. Että nyt on tämä kummallinen eutanasia-kohtaus näytelty ja siitä selvitty, voidaanko nyt palata takaisin normaaliin kiitos. Aivot ei pysty eikä halua käsittää että tämä on se uusi normaali.
Herään öisin ja kuulen sun vaeltavan tuvassa ja hetken luulen että se on totta kunnes muistan. Näen sut silmäkulmassa pihalla. Kotiin tullessa Lakki ja Nakki ja kissat on ovella ja olen kiljaisemassa "Pötkö! Pöööötköööö?" jotta säkin kuulet että tulin kotiin ja nouset ulos, mutta ehdin juuri nielaista sanat. Kaikkia herkkuja on kolme ja ruokakuppeja on liikaa ja on vaan niin työlästä yrittää muistaa että olet ikuisesti poissa. 💔😭
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti