Vuoden nenä

Lakki voitti viime vuoden vuoden nosekoira -tittelin sekä Suomen Mudiyhdistyksen että Juvan Kennelkerhon osalta. Kuvassa jälkimmäisen palkinnot.

Minun koirat on nyt olleet yli 3kk treenaamatta mitään, ja mun mielestä niistä kyllä näkee sen. Ne on vähän levottomia ja vaikka liikuntaa on paljon niin jotenkin tuntuu ettei ne koskaan kunnolla väsy ja ole syvästi tyytyväisiä. Tai ehkä vaan kuvittelen. Ei nyt siis mitään isoa eroa kuitenkaan ja joku joka näkisi ne nyt ekaa kertaa ei takuulla huomaisi mitään. Mulla on vähän huono omatunto ja nyt ei voi enää syyttää muuttokiireitäkään, mutta ei vaan jotenkin saa aikaiseksi. Kotona ei viitsi ja mihinkään ei jaksa ajaa. Sisällä on liian vähän tilaa ja liikaa häiriötekijöitä (lue: toisia eläimiä), ulkona on liikaa lunta ja liukasta. No luotan edelleen siihen että jahka joskus nuo lumet häviää niin maastokausi herättää minutkin henkiin. Noset, tottikset ja rallyt tuntuu kaikki siltä että ei nyt vaan nappaa yhtään, minkään koiran kanssa. Onhan minulla ennenkin ollut tällaisia kausia ja on pidetty taukoa kaikista lajeista (joskin yleensä kyllä eri aikaan), mutta tämä tuntuu silti jotenkin erilaiselta. Oon paljon miettinyt kuinka paljon harrastuskäyttöön otettu ja paljoon tottunut koira nyt sitten kärsii kun sillä ei enää niitä harrastuksia ole. Mun mielestä vastaus on että kyllä ne siitä vähän kärsii. Ihmisen jakamaton huomio ja mahdollisuus loistaa ja saada paljon palkkaa on vaan iso juttu.