Kuin kissat ja koirat

Meille tuli eilen kissa. Ihmeen moni tuttu yllättyi kun oon kuulemma niin koiraihminen eikä koskaan olleet kuvitelleet että ottaisin kissan. No, olen kyllä haaveillut kissastakin about aina, mutta kolmen syyn takia sellaista ei ole vielä koskaan ollut. Ensinnäkin koirat on helppo ottaa mukaan reissuille, enkä ole halunnut sitoa itseäni kotiin hoitajaa vaativan lemmikin takia. Jyrsijöitä on kyllä ollut mutta ne pärjää viikonlopun yksin. Nyt kun tänne talon pihaan on tarkoitus ottaa niitä kanojakin, niin sitten niitä ei-mukaan-otettavia on jo niin paljon että hoitaja on hankittava. En siis kyllä reissaa mitenkään paljoa, mutta tämä on kuitenkin asia joka tulee huomioida jokaisen lemmikin kanssa. Toisekseen vuokra-asunnot on toisten omaisuutta ja jos meinaa kovin laajoja kiipeilyjuttuja laittaa seinille, lienee korrektia kysyä lupaa, toiset vuokranantajathan ei oikein haluaisi että edes tauluille porataan reikiä. Omiin seiniin voi porata ihan miten haluaa. Kolmanneksi en myöskään jaksaisi tapella isännöitsijän, naapurin tai kenenkään kanssa siitä millaisen ulkotarhan voin rakentaa parvekkeelle/pihalle; omaan pihaan voi laittaa just sellaisen kuin haluaa sattuu tulemaan. Nämä kaksi muuta on ehkä kuitenkin sovittavissa olevia asioita, mutta tuo ensimmäinen on se mikä minua eniten on pidellyt.

Kissan valinta on esitelty taloblogissa joten ei siitä tässä enempää, koirien blogiin ajattelin kirjoittaa eläinten tutustuttamisesta. Kyllä minua hieman mietityttää miten asia etenee. Selvää on myös se, että en pidä kotonani eläimiä jotka stressaa toisiaan tai tappaa toisensa välittömästi jos portti unohtuu joskus auki, eli jos ne eivät opi tulemaan toimeen niin viimeiseksi tulleen on lähdettävä. Olen tämän myös sanonut kissaa ottaessani. Tämä riski nyt lienee ainakin teoreettisena joka kerta kun ottaa uuden koiranpennunkin, mutta koirat tuntuu paljon helpommilta hallita. En tarkoita että koiriakaan voi pakottaa tutustumaan ja tulemaan tovereiksi; tutustuminenhan nimenomaan edellyttää että kaikilla on turvallinen olo ja ne oppivat luottamaan toisiinsa, ja sitä et voi käskeä tapahtumaan. Mutta mulla on ollut koiria vajaa parikymmentä vuotta ja niitä osaan lukea. Kissoista en tiedä vielä paljoa mitään. Vietin kyllä vielä kotona asuessani paljon aikaa löytöeläintalolla vapaaehtoisena ja olin yleensä kissojen karanteeniosastolla, eli siellä mihin ne ekana tulivat ja olivat kaikkein arimpia. Olin silloin melkoinen velho kissojen kanssa ja opin toimimaan niin etten juuri saanut osumaa. Veikkaan, että tatsi on vähän unohtunut tässä ajassa.

kuva (c) kotihoitokoti

Koirat oli hoidossa kun hain kissan Helsingistä, ja kotimatkalla nappasin koiratkin autoon. Kotiin tullessamme kannoin kissan boksissaan kylppäriin, mihin olin sisustanut hänelle huoneen. Kävin siellä illan mittaan  muutaman kerran vessa-asioilla ja hän tuli joka kerta kiehnäämään jalkoihini ja oli hyvin reipas. Koirat pidin näkösuojan takana usean metrin päässä, kylppärin oven ohi kyllä mennään ulos, mutta siinä ei hengailtu vaan siirryttiin vain, ja siinä oli pahvilaatikko edessä ettei eläimet nähneet toisiaan. Koirat ei oikein olleet kiinnostuneita ollenkaan. Ajattelin, että ollaan pari päivää ensin niin, että eläimet haistaa toisensa, ja katsotaan sitten miten edetään. Ihmisen mielestä siinä "ei tapahdu mitään" mutta eläimet kyllä tietää että heitä on täällä muitakin, ne tottuu toistensa läsnäoloon ilman että mitään pahaa pääsee tapahtumaan. Jos ne vaan heittäisi suoraan yhteen niin on erittäin todennäköistä että joku pelkää jotakuka ja toinen jahtaa toista, ja ensivaikutelmasta on aina myöhemmin hankalampaa päästä vaikka ne saattaisi silti oppia tulemaan toimeen. Mutta ei välttämättä. Sen takia uskon, että parasta edetä rauhassa ja yrittää estää ikäviä tapahtumia koskaan tapahtumasta, ja palkita eläimiä toivotusta käytöksestä.

Seuraavana aamuna päästin kissan tutustumaan taloon kun koirat oli teljetty ulos (nuoriso) tai makkariin (pöne, he pönet eivät ulkoile vesisateella). Eteiseen se tuli reippaasti, mutta tuvan puolelle ei uskaltanut, vaikka kovasti kiinnosti. Istuin sen kanssa eteisessä sitten ehkä 15min ja sitten palautin hänet kylppäriin. Arvelin, että hän on niin reipas, että mun kompostikehikot ei saata häntä kauaa pidellä, ja aika nopeasti se oppi koukkimaan tassulla niin että ne tosiaan irtoaa vaikka ne oli naulalla karmeissa kiinni. Mun koirat pelkää kehikoita ja pysyy taatusti niissä, mutta kissapa ei näytä pelkäävän. Kerran sitten tuli tilanne että kissa karkasi kylppäristä eteiseen, ja eteisen ja tuvan välillä on vielä koiraportti jonka päällä on mun pyyhe. Koirat meni sinne katsomaan mikä eteisessä rapistelee ja kissa sähähti ja paineli takaisin kylppäriin. En tiedä onko tällaisetkin huonoja kokemuksia joita pitäisi välttää, toisaalta minusta kissa sai kokemuksen että kun se sähähtää ja poistuu, kukaan ei tule sen perään vaan se saa olla rauhassa niinkuin halusi? Ja sen taas pitäisi lisätä luottamusta siihen että sinua kuunnellaan.

Päivällä vaihdoin alusia niin, että kissalla ollut kylppärin matto (se nukkui vissiin koko yön sen päällä) tuli koirien puolelle ja kissa sai koira-alustan. Kukaan muu kuin töppöinen ei oikein ollut kiinnostunut, mutta se sitten imppasi kissan hajuista mattoa kaikkien muidenkin edestä. Ehkä sen dementoituneet aivot tuotti sille jotain flashbackeja menneisyydestä? Mun kavereilla oli kissoja ja kyläiltiin heillä paljon kun pöne oli nuori.

Tehtiin myös muutama treeni niin, että kissa oli eteisessä ja sen puolella oli koiraportti, ja välissä oli parin metrin tyhjä loossi jossa itse seisoin, ja mun toisella puolella kompostikehikko ja koirat sen takana. Heittelin kummallekin puolelle nameja ja eläimet näki toisensa, otin siis näkösuojan siksi aikaa pois. Tämä meni hyvin. Kissakin on onneksi tosi ahne. Tein myös erikseen niin että mulla oli ensin pelkkä Paju joka pysytteli paikoillaan, ja sitten toisella kertaa pelkkä Lakki joka makasi käskyn alla ja söi nameja ja kissa seurasi kauempaa ja sai kanssa muutamia heiteltyjä nameja, tämäkin meni hyvin.

lopetettuani altistuksen peitin taas näkymät mutta hän huijaa ja haluaisi edelleen katsella koiria pyyhkeen alta

Hän on nyt sitä mieltä että ei todellakaan aio pysytellä enää kylppärissä, ja pudottaa ne aidat toistuvasti. Hän ei ole vielä ainakaan vaikuttanut mitenkään kovalta hyppimään eikä kiipeilemään, joten en usko, että se ihan spontaanisti heti ainakaan hyppää koiraportin pyyhkeen päälle. Hirveästi sitä selvästi kiinnostaa, mutta onneksi se on kuitenkin vähän varovainen koirien suhteen, pelkäsin nimittäin jo että jos se marssii suoraan puskemaan niitä yhtä tuttavallisesti kuin minuakin, mun koirat on kyllä kauhuissaan että mikä hitto tuo on ja siitä seuraa tilanteita. Sunnuntain oon vielä kotona mutta maanantaina töihin mennessä pitää sulkea se vessaan ihan oven taakse, ja teljetä se niin että valvomatta täällä ei ainakaan synny mitään kohtaamisia. En nyt muuten oikein juuri nyt osaa hahmottaa mitä seuraavaksi kannattaa tehdä, varmaan siis katsellaan toisiamme portin läpi vielä useita kertoja ja yhdistetään siihen syöminen (ihan klassinen ehdollistuminen, näkee toisen ja siitä seuraa mukavia asioita), ja järjestän kissalle erikseen mahdollisuuksia tutustua taloon niin että koirat ei ole täällä. Mulla on useampi projekti tuossa, putkia ja hyllylevyjä joista pitää rakentaa hänelle kiipeilyreittejä seinille, että pääsee sitten ylös pois koirien ulottuvilta. Niittipyssyn ostin ja naulojakin on mutta puuttuu kynsien pitävä materiaali, päästävä siis mattokaupoille ja jotain sisalköyttä voisi myös kokeilla. Mulla on myös katsottuna kivan näköinen kiipeilypuu ja paitsi että se maksaa aika paljon ja pitäisi ehkä säästää kun rahaa on nyt mennyt niin hirveästi kaikkeen, ne on myös loppu kaikkialta mutta tilasin saatavuusilmoituksen ja katsotaan sitten kun niitä on taas tarjolla.

Elämme jänniä aikoja, toivottavasti kaikki menee hyvin!