Sivut

lauantai 16. joulukuuta 2023

D-vitamiinikeissi

Sattuipa perjantaina: mies soittaa juuri kun olin lähdössä töistä. Hän kävi kaupassa, oli pois reilun tunnin ja kotiin tullessaan oli d-vitamiinipurkki, korkki ja pillerit lattialla. Aamulla minulla jäi yksi keittiön tuoli eri tavalla kuin yleensä, ja mietin lähtiessäni että tuosta pääsee pöydälle mutta kuka hitto sinne nyt menisi, ja lähdin vaan. No ei mennytkään niin kauan kuin mies oli kotona (vaikka se nukkui aluksi alakerrassa), mutta sitten kun hän lähti, tilaisuus koitti... en ole ihan satavarma, mutta löisin korttini nahkan puolesta. Lakkihan on kyllä kesällä yrittänyt ottaa pekonia grillin vierestä pöydältä ja se välillä kurkkaa keittiön pöydille nousemalla niitä vasten, mutta silti. Helvetin ärsyttävä piirre koirassa tuollainen varastelu. Ihmetyttää myös se miksi kukaan päätyi ottamaan d-vitamiinit; tarjolla olisi ollut myös pieniä pehmolelun näköisiä tonttuja, tonttulakit, pipareita sisältävä lasipurkki ym. Tonttulakkia oli kyllä siirretty pöydällä.

Lakki ei myöskään melko varmasti ole mitään vitamiineja syönyt, välillä ei tahdo mennä edes  suunnitellut pillerit vaan se erottelee ne kupistaan pois, aivan kuten pöne nuorena. Mutta nahkan osalta jälleen voisi kyllä lotota ihan mitä tahansa. Soittelin jo kotimatkalla autosta klinikoille, eka ei vastaa, tokan ajanvaraus on jo kiinni eikä puhelimella pääse läpi lainkaan, sitten olen fyysisesti kolmannen kohdalla ja pysäytin auton ja kävelin tiskille kysymään neuvoa. Hän ei osannut sanoa muuta kuin että soita päivystykseen. No siinä olikin tämän kylän vaihtoehdot ja sinne oisin muutenkin seuraavaksi soittanut. Sain ohjeet oksettaa koirat suolalla ja jos ei onnistu, on mentävä klinikalle oksentamaan, siinä vaiheessa se suolamääräkin siis pitäisi jo saada pois koirasta. Päivystäjä oli onneksi Mikkelissä eikä syrjäkylillä. Kun ajoin kotipihaan, se eka joka ei vastannut, soitti takaisin, ja vahvisti että oksennuttamaan vaan. Kello oli vähän vaille neljä ja hänkin oli menossa jo kiinni, mutta ohjeita ensisijaisesti kaipasinkin.

Koirat kuulemma oksentaa paremmin täydellä mahalla, joten syötin niille ensin isot kupilliset ruokaa ja sitten sitä suolaa perään. Meillä ei ollut kuin karkeaa suolaa ja se ei kovin hyvin palloutunut, joten käärin sen vielä lauantaimakkaraan. Tämä vaihe koski siis vain junnuja koska töppöinen ei ole taatusti edes havainnut että täällä on jotkut bileet ja se ei kuuna kullan valkeana söisi mitään epäsopivaa. Paju nieli suolat helposti mutta Lakin kanssa piti vähän painia. Sitten istuin saunan alajakkaralle odottamaan. 10-15min voi kuulemma odottaa ja jos ei ala oksu lentää, mentävä sinne päivystykseen sitten. En ole siis tähän mennessä koskaan minkään koiran kanssa joutunut miettimään oksennuttamista joten kerta se on ensimmäinenkin.


Noniin, antaa oksun tulla


Lakki alkoi yrjötä noin kymmenen minuutin kohdalla, ja teki lopulta kolme isoa läjää. Pengoin niitä kertishanskat kädessä eikä siellä kyllä mitään pillereitä näkynyt. Paju ei oksentanut, ja sen 15min odotettuani soitin päivystäjälle että me tullaan kohta. Lakin jätin vielä kylppäriin, vein sille ison kupillisen vettä minkä se vetäisi kaikki, ja sälytin miehen vahtimaan sitä ettei se yhtäkkiä kuole ("mitä mä muka sitten teen jos se kuolee?"), katsomaan että vesi riittää ja vaikka käyttämään sen kohta koiven nostolla koska varmaan tulee kustakin. Pajulle nappasin ylimääräisen filtin sen häkkiin jos se vaikka oksentaa matkalla.

No sehän oksensi, mutta ei mitenkään vähää vaan ihan silleen antaumuksella. Nappasin aluset mukaan ja pengottiin niitä sitten klinikalla. Mitään oksetusaineita Pajuun ei tarttenut laittaa, kun arveltiin että kaikki on tullut jo ulos. Eläinlääkärikin ihmetteli pitkää viivettä suolan antamisen ja oksentamisen alkamisen välillä, sehän oli melkein puoli tuntia. Pajunkaan yrjössä ei näkynyt pillereitä, mutta ell oli sitä mieltä että ne on jo sulaneet eikä niitä pillerimuodossa välttämättä enää ole. Onneksi ne oli siis sellaisia öljypalleroita eikä mitään ksylitolilla makeutettuja, koska sitten meillä olisi ollut suurempikin ongelma.



Vain koiranomistajat ilahtuu suuresta määrästä oksua



Päädyttiin ottamaan Pajusta verta siltä varalta että oireita tulee ja tarttee olla myöhemmin kontrolliarvot. Nyt oli kaikki ok, tosin yksi tähän mitenkään liittymätön maksa-arvo hitusen koholla, sen voisi kontrolloida vuoden sisään vaikka jonkun muun käynnin yhteydessä. Sitten ell penkoi tietokantaansa ja etsi d-vitamiinimyrkytyksestä tietoa, mitä oli todella vähän. Ihmisillä on tehty joku koe, olikohan se peräti 12500 ug, eikä kerta-annos tehnyt suurimmalle osalle yhtään mitään. Mun pillerit oli 50ug ja purkki oli puolillaan, ei se ihan täpötäynnä ollut alkujaankaan, eli potentiaalinen annos olisi joku ehkä max 1500 ug yhdessä tai jaettuna kahdessa koirassa. Mutta Paju painoi 8,3kg että on se aika kaukana aikuisesta ihmisestä. Joka tapauksessa koska koira nyt oli virkeä ja normaali (vähän se kyllä näytti siltä että se ehkä oksentaa vielä kerran, mutta ei koskaan oksentanut), niin eipä siinä oikein muuta voinut tehdä kuin mennä kotiin ja odottaa tuleeko oireita - oksentelu, ruokahaluttomuus, väsymys, älytön juominen ja kuseminen. Jos tulisi, ei sillekään sitten voisi muuta kuin tukea sisäelimiä laittamalla koiran tiputukseen. Lääkehiilen syöttämistä mietittiin mutta koska se oksensi mahan tyhjäksi ja osa on ehtinyt imeytyä niin ei se hiilikään sitten enää vatsassa mitään auttaisi.

Jos mitään oireita tulee, niin verikoekontrolli viikon-parin päästä.



"en kadu mitään"


Kotiin tultuamme mies oli jo päästänyt Lakin kylppäristä ja Paju ampaisi suoraan työstämään puruluuta, että ainakaan se ruokahaluttomuus ei iskenyt. Käytin ne vähän ajan kuluttua ulkona ja loppuilta meni ihan normaalisti. Iltaruoat oli vähän normaalia pienemmät siltä varalta että joku vaikka oksentaa vielä. D-vitamiinia ei nyt varmuuden vuoksi kannata sitten vähään aikaan lisätä. Purtu purkki jämineen meni muutenkin roskiin.

Aamulla kaikilla on aivan normaali vointi.

3 kommenttia:

  1. Vetyperoksidillakin koira oksentaa, sitä on pidetty suolamyrkytyksen vuoksi jopa turvallisempana. Ohjeita löytyy googlaamalla. On mulla autossa suolapurkki siltä varalta, että automatkan päässä koira syö jotakin väärää (sieni, kasvi, myrkytetty makkara), joka pitää nopeasti saada pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tiedossa, mutta jotenkin ei sattunut olemaan sellaista kotona... Jäin miettimään olisiko syytä hankkia.

      Poista
    2. No minulla on sitä kotona, koska kiirehän näissä aina tulee. Lisäksi kannattaa ostaa iso ruisku (minulla 50 ml), koska muuten vetyperoksidia ei saa koiran sisään millään. - Ja silloinkin saa varoa, ettei truuttaa keuhkoon.

      Poista