PAJÄ1

Lakki korkkasi pk-koeuransa. Sanoisin, että yksi sydän meille jo siksi. Oli meinaan melkoista vatulointia. Luonnetestin jälkeen mua alkoi ahdistaa se ampuminen, mutta sen treenit (seuruussa) eteni kivasti. Paikkiksessa sitä ehdittiin tehdä vain kerran ja silloin koira kaula pitkällä kuikuili tuleeko lelu, mutta arvelin silti että se voi olla sen mielestä vähän hyi kokeessa. Liikkeestä istuminen tuntui treeneissä ihan hyvältä, mutta ainahan sitä voisi enemmän vahvistaa. Metrinen menee menohyppynä mutta kapulan kanssa pudottaa monesti pressun. Tehtiin myös eri näköisiä esteitä heittämällä sen päälle eri värisiä lakanoita ym. A on ollut omalla kentällä hyvin varma ja mieluinen. Eteenmeno sujuu vieraissakin paikoissa ihmeen hyvin treenimääriin nähden, ja maahan-käskyä on paristi kokeiltu. Vähän hidas mutta se on niin kiltti että menee. Paikkista voisi edelleen tehdä enemmän Lakin historian tuntien, mutta oli se ihan levollinen kaverin noutojenkin ajan.

Siispä sitten vain kokeilemaan. Sain paikan Leppävirran kokeeseen ja sitä voi sinänsä pitää jo juhlan arvoisena, että sai mahiksen. Jännitti kyllä niin saatanasti että mietin taas moneen kertaan mihin oikein olen menossa. Mutta en ollut perumassa. Halusin mennä kokeilemaan.

Kokeessa piti olla 3 alokasluokan ja 3 avoimen luokan koiraa, mutta ilmeisesti yksi alokas oli perunut. Toinen ohjaaja veti itselleen ykkösen niin mulle jäi kakkonen.

Sirun luvussa jättäydyin taas viimeiseksi. Lakki tuli reippaasti, mutta miestuomari alkoi sörkkiä lukijalla ennen kuin ehdin tehdä mitään ja Lakki pyörähti pois alta. Annoin sille sitten napakan istu-käskyn ja se istui, ja se piippasikin jo ennen kuin kerkesin muuta tehdä. Kehusta Lakki hyppäsi mua päin ja oli vallan jees.

Koe alkoi jäljillä, ensin avot ja meidän piti odottaa hautausmaan parkkiksella että meidätkin haettiin. Lopulta oltiin perillä, hiekkatie nousi mäkeä ylös harjulle. Maasto oli todella avaraa, sammalpohjaista ja hyvin kosteaa.

Lakki oli viimeinen lähtijä. Meidän jana oli rinteessä; vasemmalla kukkula, oikealle laski, ja se myös nousi loppua kohti maltillisesti. Lakki lähti vähän jäykästi ja viisi metriä edettyään poukkasi vasemmalle koko liinan mitan. Se ei vetänyt mihinkään vaan pikemminkin jäi sinne ihmettelemään. Luulen että se sai jo hajun jäljestä. Kutsuin sen takaisin ja lähetin uudelleen janalla, jolloin eteni normaalia vauhtia loppuun saakka ja nosti jäljen oikealle. No väärä suunta tietenkin joten ei muuta kuin kääntö ja matkaan. Kehuin sitä pari kertaa "hieno jälki" kun noustiin rinteeseen. En pidättänyt liinasta vaan marssin koiran vauhtia. Virhe... ihan kuin se nyt olisi siitä pahastunut.

Eka kulma tuli tosi pian, sitten eka keppi. Mulla oli varattu lauantaimakkaraa rasiaan koska tajusin edeltävällä viikolla että kuulalla palkkaaminen vie hirveästi aikaa. Lakki oli vähän hämillään, itse vilkaisin olan yli seisooko tuomari vielä katsomassa. Sitten tuli toinen keppi ja kulma ja toinen kulma ja tajusin että hitto me mennään suoraan kohti autoja ja meillä on vasta kaksi keppiä 😮 no niitä nousi vielä kaksi mutta se viimeinen oli viimeinen, eli mulla oli vain neljä. Jälki tuntui ihan helvetin lyhyeltä ja veikkasin että Lakki oli oikaissut jostain suoralta toiselle ja meillä oli jäänyt pätkä jäljestämättä ja kepit olisi siellä. Katsoin kelloa ja meillä oli mennyt neljä minuuttia (jäljestysaika on 20min 🤣) niin päätin että palataan etsimään puuttuvaa jälkeä. Lakki veti ihan sekona metsässä, laskin liinan käsistäni ja se vaan laukkoi jossain 50m päässä melkein koko ajan. Tässä kuva, lilalla vahvistettu on se mitä jäljestettiin ja loput punaiset juostiin 😆

No ei löytynyt ei, ja mentiin sitten viemään ne mitä oli, ennen kuin aika loppuisi ja tulisi nolla. Pisteytys muuttui tässä joskus ja piti ihan googlettaa säännöt. Nykyään jana max 30p, vika keppi 40p ja muut viisi 20p. Lakille janalta tyydyttävä 21p ja kepeistä siis 100p, eli yhteensä 121p. Maastojen alaraja on 150p koulariin eli esineruudusta pitäisi saada pistettä vajaa täydet että olisi tuloksessa kiinni.

Vastoin kaikkia luuloja mua olisi hysteerisesti naurattanut. Stressasin ja märehdin IHAN kaikkea muuta mutta koskaan yhtään kertaa ei käynyt mielessäkään että tulos jäisi kepeistä kiinni. 😁 Selvisi että eka keppi jäi rinteeseen heti janan jälkeen ja meidän "eka" oli oikeasti toka, mutta siitä yhdestä ei hajuakaan. Luultavasti Lakki ei kuitenkaan oikonutkaan mitään vaan vauhtia oli vaan niin paljon ettei se kerinnyt huomata keppejä. Ei olis kannattanut antaa sen laukkoa siellä, miksi en pidättänyt enemmän?!? Se tuntui myös ihan kauhean lyhyeltä ja väittäisin ettei se voinut olla 500m, mutta ehkä se vaan tuntui. Ei me keritty oikein edes jäljestää kun se jo loppui. 😆

No, esineruutu on Lakin vahvuus, mutta sehän palauttaa esineet niin että hyppää etujalat mun mahalle. Oon antanut sen tehdä niin koska se on siitä hauskaa. Säännöt ei sinänsä ota kantaa luovutukseen eli noutotyylistä eteen istumista ei tartte esittää, mutta sen pitää olla korrekti ja koiran tulee antaa esine halukkaasti ja niin ettei se putoa eikä siitä tule taistelua ohjaajan kanssa tms. Oon tiedostanut, että meidän tyylistä voi mennä jokunen piste. Nyt aloin miettiä että kiva saada 28p, jos se ottaa molemmista luovutuksissa pisteen, ja jäädä pisteen päähän hyväksytyistä maastoista. No ei auta...

Siirryttiin autoilla koulutuskentän luokse. Esineruutuun mentiin numerojärkässä eli ykkönen ensin ja sitten me. Sinne noustiin kanssa hiekkatietä rinteeseen ja sitten pientä polkua vasemmalle, josta tupsahdettiin ruudun oikeaan etukulmaan. Mulle oli edellinen poistuessaan sanonut että mene vaan, mutta tuomari oli vielä juttelemassa toimihenkilön kanssa, niin pysähdyin 5m päähän. Sitten hän otti mut vastaan ja selitti alueen rajoja, kun oikeaa sivulinjaa tuli toimihenkilö (varmaan vienyt edellisen löytämät esineet takaisin) ja Lakki alkoi huutaa ihan hullua mörköhaukku-ulinaa hänelle. 😆 En jaksanut edes kauheasti yrittää hyssytellä koiraa, ja heti kun sain luvan siirryin loivaa rinnettä alaspäin, noin ruudun etulinjan keskelle, ja lähetin sen siitä. Se ampaisi vasempaan viistoon ja hyvin pian, ei varmaan ehtinyt edes takakulmaan asti, tulikin jo esineen kanssa takaisin. Töppöisen aikana esineitä oli kolme ja niitä haettiin luokasta riippuen 1, 2 tai 3. Nykyään niitä on 4 ja niitä haetaan vastaavasti 2, 3 tai 4. Lakki toi esineen mun mahalle ja parkaisin että sehän on pieni töppöinen! Koska en ollut ehtinyt siirtyä mihinkään, lähetin Lakin uudelleen samasta kohdasta, nyt kohti oikeaa takakulmaa. Se hyppäsi kivelle ja jotain pyörähti siinä, ja sanoin että mene vaan, niin sinne paineli. Nyt siirryin itse takaisin alkuun päin ja en siellä kauaa ehtinyt ihmetellä, kun sieltä se taas tuli esineen kanssa. Oli menossa sinne keskelle missä olin ollut, joten huikkasin sille "hyvä!" heti kun näin sen, jotta se huomasi että oon siirtynyt. Koiraa saa lyhyesti kehua juuri sen otettua esineen, ja mietin kyllä että kehuinko nyt liian myöhään ja tässä meni ne pisteet, mutta enhän mä voinut nähdä aiemmin että sillä oli esine. Kaikkein huikeinta että sekin oli pieni töppöinen 🥺 Toinen oli vauvan villasukka ja toinen tossu.

Tuomari antoi piinallisen seikkaperäisen arvostelun, mutta tykkäsi koiran määrätietoisesta työskentelystä ja kaikki oli hienoa, niin esineistä täydet 30p ja edelleen tuloksessa hikiseen kiinni!

Palattiin kentälle ja odoteltiin että avo-koirat sai ruudun kanssa tehtyä. Ei mua oikeastaan jännittänyt enää mitenkään pahasti. Olin ehtinyt jossain väleissä myös nauttia siitä että pitkästä, pitkästä aikaa oon pk-kokeessa koiran kanssa. Oli ilo nähdä, että koira toimi aivan kuten treeneissäkin.

Sitten se tottis... kenttä oli tosi vaikean muotoinen, kahdella sivulla oli tie ja pitkän sivun keskellä esteiden puolella oli huoltorakennus ja vessa. Arvasin että rakennukset vetää puoleensa eteenmenossa.

Meidän pari oli erittäin äänekäs saksanpaimenkoira ja näin jo autoilla että Lakkia ahdistaa. Se kyllä haukkui mulle mutta oli vähän korvat luimussa ja sulkeutuneen tuntuinen. Ilmoon kuitenkin ihan ok. Lakki meni ekana paikalla oloon. Ekan ampumisen jälkeen alkoi tapahtua; sakemanni karkasi seuruusta rähisten kohti ampujaa, sitten karjui sen ohjaaja ja sen jälkeen tunsin tumps mun selässä kun ahdistunut Lakki ryntäsi mun luokse. Sakemanni saatiin palautettua seuruuseen, sille ammuttiin kolme. Lakki oli ihan sitä mieltä että mennään pois täältä. 😔 Tuomari ei sanonut mulle mitään mutta kytkin koiran ja laitoin sen käy siihen -maahan. Sain toistaa sen sille parin suorituksen aikana varmaan kymmenen kertaa, kun se aina nousi ja oli lintassa. Juttelin sille ja kehuin sitä kun se oli rauhassa maassa, ja parin tehtyä eteenmenon ja vuoronvaihdon ollessa käsillä hetsasin sitä vähän laittoman kovasti. Se kuitenkin vastasi kivasti ja kiljahteli mulle siinä, eikä ollut enää sen oloinen että häipyy paikalta hetkellä millä hyvänsä.

Seuruu oli korkeintaan sievää, häntä oli melko varmasti alhaalla mutta sipsutti koko kaavion eikä meinannut jäädä kyydistä, ampumisiin ei reagoinut mitenkään. Ehkä hyvä.

Liikkeestä istumisen lakosi maahan, näytti että luimussa, ahdisti vielä. Puutteellinen, mutta väärä asento ei vie jääviä nollalle, vaan niistä saa kyllä vielä jotain pisteitä. Jos koira ei tee mitään asentoa, tulee nolla. Kenttä oli täynnä lätäköitä ja yritin välttää pahimmat, etten nyt ihan suoraan lammikkoon käske koiraa.

Liikkeestä maahan ja luoksetulo ehkä vapautti sitä kun sai juosta, ja minusta se oli vallan kiva, tuomarista kuitenkin jälleen vain hyvä, saisi olla vielä nopeampi, tarkempi ja tiiviimpi ja suorempi sivulla. Ei ollut mikään pistelinko hän. 😶 Alkuun päin kentän päädystä palatessamme koira oli paljon rennompi ja vastasi kehuihin ja heilutteli mulle häntää jo.

Tasamaanouto minusta kanssa tosi kiva, tuomarille hyvä tai ehkä tämä oli ainoa EH. Mehän ollaan vielä tuloksessa kiinni, eihän se paikkis taida olla kuin kymmenen pisteen liike, ajattelin. Seuraavana telinevoikkaa mistä hän pitää!

Sitten alkoi taas tapahtua... hyppy-käskystä koira sinkosi hypyn ja kapulatelineen välistä hevonkuuseen 😆 Luulin että se ei vaan aio hypätä vaan kiertää ja hakee kapulan, mutta se ampaisi aivan selkeästi keskelle eteen kohti eteenmenon paikkaa. Ja siis ei mitenkään luimussa paennut vaan ihan häntä tötteröllä humputti menemään. Kutsuin sitä ennen kuin se ehti kovin lähelle paikalla makaavaa koiraa, ja sitten se ehkä muisti että ainiin se muija taisi sanoa "tuo" eikä "eteen"... Se alkoi etsiä kapulaa, mutta ei nähnyt sitä mun heittämää nurmen seasta, ja paineli sitten kapulatelineelle missä oli avoimen luokan kilon kapula ja rupesi ottamaan sitä siitä. 😆😆😆😆😆 Tässä vaiheessa mä totesin että no niin tää taitaakin olla jo nollilla ja yleisö repesi ja tuomariakin nauratti vaikka se yritti piilottaa sen kansionsa taakse. Pyysin koiran pois ennen kuin se sai sen kapulan sieltä revittyä. Puutteellinen, nolla. Mutta tavallaanhan tämä oli kuitenkin hirveän söpöä ja oikea tyypillinen muduus; mudin soveltava älykkyys on juuri tällaista. 🤍

Ehkä joskus olisi syytä treenata sitä kapulatelinettä, ettei sieltä saa itse ottaa mitään 🤣 Harmi kun ei ole videota, koska olisi kiva katsoa nyt uusin silmin ja miettiä mitä tapahtui. Miten kellään voi tulla mieleen lähteä eteenmenoon kun se hyppyeste (btw tismalleen sama keltainen kuin meidän omalla kentällä) on siinä niinku suoraan edessä tyrkyllä?! Lakki on niin kiltti poika eikä sille ole lainkaan tyypillistä keksiä mitään "eiks tää olis parempi näin" - sovelluksia, ja se kyllä tekee parhaansa. Muistaakseni otin sitä vähän pannasta kiinni ennen hyppyä, teen niin hyppytekniikkasarjalla aina, ja sanoin että mennään hyppäämään, mutta ehkä se sotki sen eteenmenon virittelyyn (pään silitys)? Tai sitten se jännitys vaan alkoi nyt purkautua ja sen oli pakko käydä päästelemässä vähän höyryjä.

No sitten A-este, joka nykyään tehdään vain yhteen suuntaan kutsuna ilman noutoja. Helpot 15 pistettä. Tästä se tykkää. Kas vain ei rupea kuulumaan kynsien rapinaa esteellä vaan sieltä juoksee iloisesti ohi! Vain yksi koira kaikista suoritti esteen ja kaikki muut ohitti sen. Olihan se ihan tumma, varmaan uusi musta pinta, ja joku siinä täytyi olla vaikeaa. Puutteellinen, nolla, eli sinne meni kyllä se tulos sitten 😄

Eteen lähetys meni just niinkuin arvelin, sinne juoksi kohti rakennuksia, käskystä ripeä maahan ja hyvin sivulle. Ehkä hyvä tämäkin, saisi olla suorempi, ylläri.

Arvostelua odotellessa Lakki ihan melkein kieri katollaan eli oli kyllä jo rento. Sakemanni sitä häiritsi ja sitä piti tuijottaa ja tuhahdella. Mua ei oikeastaan edes harmittanut. Tottakai jokainen menee kokeeseen saadakseen tuloksen sieltä, mutta tänään ei ylletty siihen saakka. Olin niin onnellinen siitä miten hienosti se tsemppasi hankalasta alusta huolimatta. Miten hyvin se vapautui pelkistä kehuista kesken palkattoman suorituksen. Miten hyvin seuraaminen kesti ampumisen. Harmi ettei ole videota, koska mua kiinnostaisi myös se lähtikö se paikkiksesta heti laukauksesta, koiran rähinästä vai vasta sen ohjaajan karjumisesta. Tai ehkä niiden kaikkien summana? Se on herkkä koira ja pahastuu kyllä siitä jos joku muu komentaa toista koiraa. Lisäksi kaikki kentällä olijat varmaan pelästyi sitä tilannetta melkoisesti, miksei myös Lakki. Todella odottamaton tapahtuma.

Tottis huikeat 47p tällä esityksellä eli se siitä 😁Mutta ainakin tuli nyt selkeä lista asioista joita treenata! Huomasin ylipäätään että itsestä on outoa ja epämukavaa mennä kentälle niin että taskussa ei ole mitään palkkaa mukana. Tuntuu oudolta haukuttaa koiraa "vain minulle". Palkkaan hirveästi ja teen tosi helppoja treenejä. Liikkeestä istuminen kyhättiin melko nopeasti kasaan, mutta nyt esim olisi vallan hyvä hetki treenata erottelua. Esteiden nimiä ja eteenmenon käskyä voisi erotella toisistaan. Koiraa pitäisi vähän enemmän haastaa ja saada se pysymään hereillä. Kokonaisuuksia ja aidosti palkattomia (ei palkkaa taskussa, mutta voisihan esim appari heittää sen johonkin väliin) pitäisi tehdä enemmän, ettei ne tuntuisi itsestä niin kummallisilta. Loppujen lopuksi se, miten kovaa koira palauttaa kapulaa kun sulla on lelu kädessä ja hihkut pianpianpian on melkoisen kaukana siitä miten kovaa koira palauttaa kapulaa kun alla on pitkä palkaton ja tunnetila on mikä on. Tottakai noissa ensin mainituissa hetkissä asennetaan sitä vauhtia koiraan, mutta se mitä se antaa ulos sitten tositilanteessa, on monen asian summa.

Kokeen päätyttyä käytiin vielä tekemässä se kummallinen A, juostiin eteen pallolle sinne missä suora suunta olisi ollut ja tehtiin lyhyt paikalla makuu mistä vapautus pallolle. Hän oli oikein rento ja iloinen. Ei muuta kuin lisää treeniä ja kohti uusia pettymyksiä 😁