KEK2

Olin ilmoittanut Lakin Siilinjärvelle nosekokeeseen sunnuntaille. Samaan paikkaan missä Paju sekoili alkukesästä. No Lakki ei sillä tavalla sekoile mutta entä jos tällä paikalla on huono karma...

Viikkoa ennen nosekoetta huomasin, että lauantaille olisi äkkilähtö jälkikokeeseen Suonenjoelle. Metsäjäljen tilanne on tätä nykyä surkea eikä meidän alueella ole vissiin ollut yhtään koetta koko vuonna. Syksyn koekalenteri näyttää myös tosi lohduttomalta. Vapaa koepaikka roikkui koko viikon esillä ja torstaina kysyin onko se edelleen vapaa. On, tervetuloa. No mutkun... Ampumista oltiin tehty kaksi kertaa LTE:n jälkeen ja se näytti kyllä tosi hyvälle, mutta Lakille on vain kerran ammuttu seuruussa ja siitä suoraan palkka. Koe alkaisi maastoilla, ja jos ne menisi niin hyvin kuin vaan voi uskoa niin en mitenkään pystyisi menemään tottikseen jännittämättä. Arvelutti, että jos mun jännitys ja ampuminen yhdessä on sitten liikaa ja koira ahdistuu niistä. Jos ainoa tavoite olisi JK1, riittäisi että selvittäisiin siitä. Mutkun ei ole niin en haluaisi että siihen koetilanteeseen tulee mitään kuormaa siksi että hätäilen. Järjestin jopa arvonnan; mulla oli viisi pientä lappua jossa luki kyllä ja viisi jossa ei, ja pyysin koiraa nostamaan kolme. Kyllä, ei, ei. Otin vielä uusinnan ja Paju tuli säätämään siihen niin että Lakki valitsi kaksi ja pikku assistentti yhden. Ei, kyllä, ei. Sitten sain vielä käskyn laittaa assari arpomaan yksin, mutta tulos ei muuttunut; kyllä, ei, ei. 😆 Ei sitten, selväksi tuli!

Suonenjoki ja Siilinjärvi on kuitenkin vähän niinkuin samalla suunnalla ja katselin majoitusta la-su yöksi, niin ei tartteisi ajella edestakaisin. Löysin ihan potentiaalisen mökin tosi läheltä sunnuntain koetta eikä se ollut kuin jotain 60e. Perjantain työpäivän vatuloin asiaa edelleen, klo 18 oli viimeinen aika ilmoittaa jos tulen. Sain kommentteja puolesta ja vastaan; ei se yhdestä kokeesta rikki mene vaikka tapahtuisi mitä. Tottiksen voi keskeyttää. Mene kun olisi mahis, kun saattaa olla että syksylle ei toista sellaista tule. Jostain syystä myös Sieni oli paljon mun mielessä; sehän oli ilmoitettu koiratanssikisaan ja muistaakseni koekirjettä ei ihan ehtinyt tulla, kun koiraa ei viikkoa ennen koetta enää ollut. Elämässä kukaan ei lupaa että on "sitten joskus", toinen mahdollisuus. Asioita pitäisi tehdä silloin kun voi, eikä siirtää niitä jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Toisaalta se on 3v ja tuleehan noita kokeita ja mikä kiire keskeneräisen koiran kanssa. On epäreilua viedä se kokeeseen ja pyytää asioita joita sille ei ole vielä valmiiksi asti opetettu. Varsinkin Lakin kaltainen kiltti poika, joka haluaisi tehdä oikein ja joka takuulla yrittää parhaansa. Ampuminen seuruussa pitäisi olla varmempi myös palkattomana ja muualla kuin omalla kentällä. Liikkeestä istuminen voisi olla varmempi. Metrinen on vähän kesken, pääosin meno puhdas mutta kapulan kanssa tuppaa pressu tippumaan, eli ponnistusta pitäisi saada pikkuisen lisää. A-esteen jälkeen oon aina palkannut ja vasta ihan tässä joskus otin kerran loppuun asti, ja se jäi mun eteen hölmistyneenä "et oo koskaan kertonut mihin tässä pitää tulla". Kerroin, ja kyllähän se nopeasti oppii, mutta ehkä kuitenkin enemmän kuin yksi treeni olisi ihan reilua. Paikkista se on kyllä tehnyt mutta tajusin juuri että ei niin että toinen tekee noutoja, ja tällä viikolla oli eka kerta sitä. Oli kyllä tosi lunki, mutta sitäkin pitäisi vähän enemmän treenata ja voi kun saisi eri ohjaajia ja koiria...

Kun perjantaina 15.30 pääsin kotiin ja ajattelin vielä parkkiksella että no helvetti menen, se mun majoitus olikin varattu kun puhelimesta sivun avasin. Menin sisään ja vastassa oli karmea paskan haju. Mies oli tullut vähän aiemmin ja nostanut maton partsille ja pessyt vain lattian. Käytin koirat ulkona ja raahasin maton alakertaan kylppäriin. Kun sain sen pestyä (meidän kylppäri ja iso matto on melkoisen ahdas säätö), totesin että emmä jaksa enää. Tai entä jos silti... mutta ehkä maailma yrittää sanoa että älä, kun mökki ehti mennä...

Lopulta kello tuli kuusi enkä tehnyt mitään. Se siitä siis. Ajon mökille ja tein lauantaina kolmen tunnin sieniretken. Silloin ei harmittanut, eipähän mene 40e koemaksua ja koko päivää. 

Lauantaina illalla tajusin että nosekokeen ylituomarina on Miira Hellsten. Se oli jotenkin mennyt multa ohi. Mun, ja muutaman treenikaverin, yksikään koira ei löydä hänen hydrolaattiaan. En tiedä mikä ihme siinä on. Alkoi ärsyttää että ajan 150km kun tiedän ettei koira löydä niitä. Rupesin kahdeksan maissa sänkyyn ja luin kirjaa pari tuntia. 22.30 sammutin valot. 6.00 oli kello soimassa. Mutta en saanut unta. Menee tunti, kaksi, kolme... 2.17 katsoin viimeisen kerran kelloa ja ajattelin että nyt ei kehtaa, mutta laitan sitten kuudelta aamulla vkt:lle viestin että en tule. Ei huvittanut yhtään. Melkein kaksi tuntia ajamista. Koemaksu menee hukkaan mutta säästän sentään bensat. Vittu mitä vatulointia tää mun elämä on. Ehkä ei kannata koskaan enää ilmoittaa koiraa mihinkään. Argh!

Säpsähdin hereille 5:50 ja totesin että hirveä olo mutta sama se on lähteä. Ehkä sieltä kuitenkin oppii jotakin.

tää tuli jostain syystä taas mieleen

maha ei kestä niin paljoa kuin tilanne vaatisi

Kokeessa oli kaksi tuomaria ja 20 koiraa (täällä on ollut lauantaina ykköset ja sunnuntaina iltapäivällä meidän jälkeen tulisi vielä kolmoset). Lakki oli arvottu numerolle 18. Meidän ryhmä aloitti Miiralla ulko+ajoneuvo ja toisella kierroksella tulisi Minna Sirviön laatikot + sisä.

Lämppähajut oli neljän purkin purkkiradalla eli euka, laakeri ja kaksi tyhjää. Lakki ei ilmaissut ensin yhtään mitään, ja sitten kun yritin vähän auttaa, se ilmaisi kaikkia. Hienosti siis alkaa. 😆

Ulko, 3:00, yksi piilo:

Lakki teki ihan sairaan hienoa etsintää ja meni ihan pintoja pitkin. Ekan kierroksen jälkeen aloin pyytää sitä nousemaan, mutta ei. Ei missään mitään. Kolmekymmentä sekkaa jäljellä eikä mitään käryä mihin mennä. Aika loppui, eikä se ottanut hajua lopuksikaan kun ohjasin sen ihan piilon lähelle. Sormella en ala piiloja osoittelemaan joten tulin sitten vain pois. Sai pari namia.

Ajoneuvot 3kpl, 3:00, kaksi piiloa:

Nuo kolme tuossa etualalla

Jälleen ihan sairaan hienoa ajoneuvojen pinnassa pysymistä, mutta ei mitään. Käytiin kaikki kerran läpi ja sanoin ääneen että no voi vittu. Aloitettiin toinen kierros ja sitten löytyi yksi piilo, kauan se sitä tutki ja jotenkin kovin epävarma ilmaisu, mutta samapa se ja arvasin, oli kuitenkin oikein. Taas tuli 30s jäljellä ja siirryin peräkärrylle mitä oltiin vähiten tutkittu. Sinne jäi vetokoukun sähköosiin eikä taaskaan mitään reaktiota vaikka ohjasin koiran uudelleen (olin jo etsinnässä tehnyt niin) haistelemaan nuppia. Tulin sitten taas pois. Lakki sai pallonsa.

Ihan jäätävän hienoa 3-luokan tasoista järjestelmällistä etsintää mutta joskus valitettavasti näin, sanoi tuomari. Hänestä auringonpaiste oli tehnyt sen että hajupilvet oli todella laajat eikä koirat saaneet niistä kiinni. En tainnut olla ainoa joka vietti maksimiajat alueella, ajoneuvoilta molemmat piilot löysi huikeat kolme koiraa. 😐

ilmees kun "joku muu" pääsee ensin

hemmetin "joku muu" pois sieltä nyt mun vuoro

Toisella kierroksella Sirviöllä laatikot 30kpl, 2:00, yksi piilo:

Eipä taas oikein jaksanut tsempata kun ekalta kierrokselta meillä oli huimat 1/3 löydetty. Valitettavasti ei saanut päästää koiraa irti, irtoamista olisi aina kiva treenata. Useampi kierros ehdittiin tehdä ja alkoi olla jo sellainen olo että äkkiä nyt, kun ilmaisi ämpärin kahvan saumakohtaa. Kysyin ootko varma, oli. Mutta eipä sekään haju juuri mihinkään ollut levinnyt kun siitä ohi monen monta kertaa mentiin, ja sitä ämpäriä oltiin varmasti haisteltu jo kerran.

Sisä kaksi erillistä huonetta, käytävä ei kuulu, 3:00, kaksi piiloa:

Tämä oli kiva. Aloitettiin lähemmästä jossa nuohosi pitkään takana ja seinustalla olevia isoja ämpäreitä, ei mitään. Siirryttiin toiseen missä kanssa paineli takaseinälle ja tosi pitkään pyöri saamatta kiinni. Sitten ilmaisu, ehkä tuon takaseinää vasten olevan lipaston jalkaan. Taisi tulla jo samalla 30s jäljellä ja juoksin toiseen huoneeseen. Lakki luuli että juoksen palkkaamaan ja kesti hetki saada se uudelleen etsimään. Ei nyt sattunut nokka oikealle kohdalle, piilo jäi vas. etunurkkaan missä ei ihan kunnolla oltu edes käyty, meni kyllä ohi mutta vähän pyöristi kulman. Sitten kun ohjasin sen sinne, sai kyllä hajun ja alkoi tarkentaa. Tämä olisi ollut ihan tehtävissä.

nosekuula goes Siilinjärven terveyskeskus, vika kerta

Ettäjoo sellainen keikka. 🤣 En tuu tänne vanhaan terveyskeskukseen enää koskaan enkä mene Miiralle! Olisi kiva tietää mistä hän ostaa aineensa, koska jotain outoa niissä täytyy olla. En siis tietenkään epäile etteikö ne olisi sitä mitä pitääkin, mutta se on ihan fakta että hydrolaateissa on isoja laatueroja ja selkeästi tämä hänen käyttämä ei vaan ole lainkaan tuttu mun koirille. Hän kouluttaa työkseen joten voisi joskus vaikka ajella Porvooseen tms missä se nyt olikaan, ja käydä vaikka yksärillä ja kysyä samalla tästä. Kokeessa en kehdannut.

Paska reissu sikäli että en oppinut mitään. Yleensä jos jotain jää löytymättä, voi katsoa peiliin ja painaa kaaliinsa ettei tee toiste samaa ohjaajavirhettä. Nyt en tehnyt mitään huonoa. Liikuin itse. Koira ei vaan reagoinut käytettyihin hajuihin. No elämä on.

Satasia ei tullut yhtään, kolmen kärjellä 85p ja sitten vaan laskevaa suoraa. Eipä se nyt sitten ollut helppoa kenellekään muullekaan, että sikäli lohduttaa. Lakki oli kyllä siis kaikin tavoin oikein kiva, ei mitään valittamista koiran toiminnan osalta. Aina kun oltiin käyty lämppähajulla ja odotettiin alueella pääsyä, se halusi olla tosi paljon etujalat mua vasten, tai jos istuin, tunki syliin. Mietin ensin että ahdistaako sitä ja miettiikö se että ollaanko me taas jossain kauheassa paikassa (LTE) ja kohta hyökkää joku. Mutta se nuoli mua monta kertaa sekä naamasta että kädestä. Lakki ei nuole ihmisiä koskaan. Sitten aloin miettimään että ehkä se yrittää sanoa että ihanaa että nyt ollaan nosessa. Olisi itkettänyt.