Mudien noseleiri 2023 @ HaunPaikka

Ilmoitin Lakin leirille, ja leirillä mietin miksen ollut viime vuonna mukana, kun se ekaa kertaa oli. Ehkä ajattelin että en jaksa ajaa, meiltä kun on sinne 4,5h istuminen. Oon kuitenkin käynyt siellä meidän paikallisporukan kanssa kahdesti aiemmin, niin paikka oli tuttu. Haunpaikan leiri ei vastaa oikein mitään muuta leiriä, koska siellä nyt vaan on ihan törkeän hyvät ruuat ja ilmapiiri on poikkeuksellisen seesteinen ja arvostava. Vaikka hinnat on viime vuosina nousseet ja kuluja on kaiketi tasattu esim niin että lounas on enää "vaan" keitto, siinä on silti aina hirveästi kaikkea härpäkettä ja jälkkäri kauniisti esille laitettuna. Jos harrastat nosea niin sun täytyy joskus kokea Haunpaikka.

Sattui ihan mieletön tuuri ja leiri julkaistiin just sen jälkeen kun olin sopinut mun viimeisen viime kesän kesäloman ajankohdan, ja oli siis lomaa se viikko ennen leiriä. Halusin kaikki mukaan, kun siellä on niin huikeat puitteet treenata muidenkin kanssa kun ohjattu osuus loppuu. Lähdettiin mökiltä perjantaina 9 maissa aamulla. Latasin Elisa Kirjan kokeiluversion ja kuuntelin koko matkan äänikirjaa, ja suorastaan harmitti kun olin perillä ja piti lopettaa. Ajoin siis nollan pysähdyksen taktiikalla Kauhajoen Lidliin, ja siitä loput 10km perille, missä olin joskus ennen kolmea.

Eräs toinenkin oli ajoissa paikalla, ja treenattiin vähän kun oltiin valittu huoneet ja kannettu kamat sisään. Loputkin saapui seitsemään mennessä, jolloin meillä oli aloituspalaveri. Osallistujia oli 7 ja meillä oli 15 mudia, yksi holsku ja yksi russeli, lisäksi talon oma mudi ja tsekki. Melkoinen mudien keskittymä. Jostain syystä kukaan ei ollut innokas ottamaan kimppakuvaa vaikka ehdotin 😁

Tällä kertaa ei ehkä koulutuksellisia suuria oivalluksia, mutta nosea on kiva treenata, mudi-ihmiset on kivoja ja oli oikein onnistunut viikonloppu. Huomasin myös että mulla on todella hiljaiset mudit, ja lupasin itselleni etten koskaan enää ärsyynny jos Lakki joskus esim ohituksissa sanoo tufff. Aika moni mudi nimittäin ihan oikeasti tuntui huutavan kun jotain tapahtuu ja huutavan kun mitään ei tapahdu.

Lakki treenasi lauantaina hajupilvien erottelua ja iltapäivällä pari isomman alueen etsintää. Sunnuntaille jäi ajoineuvot ja ulkoalue, mutta koira oli jo tosi väsynyt ja vuoroa odotellessa painoi pään mun syliin, silmät lupsui kiinni ja hän yritti sanoa että voitaisko vaan ottaa päikkärit. Talon laakeri oli vielä sellaista ettei koira reagoinut siihen lainkaan (ostin pullon kotiinkin niin saa treenata), niin etsinnöistä jäi vähän blaah-olo. Siitä kyllä tuli taas muistutus, että ei kaiken tartte loppua siihen että koira löytää. Jos ei löydä niin ei se mitään ja sitten vaan mennään pois. Tämä on paljon helpompaa jos on suunniteltu tyhjä...

Paju sai tehdä loput vuorot, tai sille jäi yksi kierros, ja se teki seinällä korkeita ja nostamista. Nostamiseen sellainen havainto että ei saa nostaa suoraan ylös, minkä ihmiset mielellään tekee koska oma asento on hankala ja tekee mieli oikaista heti. Paju esitti tosi kivaa seinäkiipeilyä samalla kun nostin sitä, ja nyt tätä vaan täytyy edelleen jatkaa (ruualla). Puhuttiin kyllä myös siitä kuinka paljon kokeissa oikeasti tarttee nostella, mutta kyllä mä haluan sen sellaiseksi että voin sitä käyttää.

Lauantaina huoneessa oli vähän sellainen tunnelma, että pelotti että töppöinen ja Paju ottaa yhteen kun haen Lakin treenaamaan. Ne kyllä pääsi aamulla ja illalla vähän tekemään, sekä treenitilaan että viereiseen touhuhuoneeseen, mutta koville ottaa silti kun oikea vuoro ei tule. Luulen että pöne oli rähähtänyt Pajulle, koska Paju keksi odottaa kevythäkin katolla. Sunnuntaina oli tosi paljon väsyneempää väkeä niin en sitten vienyt niitä autoon odottamaan, mitä mietin, että saan väliseinät väliin ettei mitään tapahdu.

Ostin laakerin lisäksi kanipallon Lakille ja namipallon Pajulle.

Yöt me nukuttiin yllättävän hyvin ja ei voi kuin olla tyytyväinen mun koirien käytökseen. Maanantaina olikin mukavaa mennä töihin 6.45, melkoinen paluu arkeen... kotiin tultuani kanipallo olikin raadeltuna lattialla, eli joku oli kiivennyt keittiön pöydälle hakemaan sen. Veikkaan että Joku on pieni valkea nahkiainen. Sinne meni yksi 15e, jostain syystä jurppii ihan hirveästi.