Peekoota

Eilen oli Palveluskoiraliiton kevätkokous, missä mahdollisista sääntömuutoksista äänestettiin. Kokous kesti liki työpäivän verran eli on siellä käsitelty asia poikineen. Yksityishenkilöt eivät ole SPKL:n jäseniä, sillä on vain yhdistysjäseniä, joten kokouksessakin oli edustajia vain eri yhdistyksistä, eikä yksityishenkilönä päässyt kärpäseksi kattoon.

Pk-puolella on jo pitkään hiipunut harrastajamäärät. Toisaalta moni kuka vielä on, toivoo lisää turvallisuutta ja eri rotujen tasapäistämistä. Kaikissa muissa lajeissa turvallisuus on ihan ykkösenä ja sääntöjä on muutettu monessa kohtaa. Tokossa tuli ihan vasta merkin kiertoon useampi kartio jotta koira ei voi tehdä niin tiukkaa kiertoa ja kuormitus olisi vähäisempää. Nosessa mietitään kaikki välillä jopa vähän hullun tarkasti. Pk-puolella metri on metri ja pikkutytöt menköön muualle jos se pelottaa.

Kokoukseen oli tehty useita aloitteita; lähinnä muutoksia esteisiin, usealta eri yhdistykseltä (hypyt 100/80cm ja yksi missä kolme säkäluokkaa rodun, ei yksilön mukaan, ja mudeille olisi jäänyt vain 60cm). Lisäksi kokouksessa oli ainakin aloite juoksunarttujen osallistumisen sallimiseksi.

Kävi juuri kuten pelkäsin ja "vanhat jäärät" saivat koottua rivinsä niin että nippa nappa hävittiin. Ensimmäinen äänestys oli nimittäin se pystytäänkö kansainvälisissä säännöissä jolloin Suomi ei voi muuttaa omiaan mitenkään. Se voitti. Kuitenkin on olemassa joku B-tottis mistä en ole itse aiemmin koskaan kuullutkaan. Lopputuloksena juurikin nyt sitten jako A- ja B-tottikseen. A-tottis pysyy täsmälleen samana kuin tähänkin saakka. B:stä kuva alla. Siinä ei myöskään ammuta, tosin jos samassa kokeessa myös A:n tekijöitä, kuuleehan ne koirat ne paukut autoon, lämppälenkille tms. Arvokisat on A:ssa ja B:stä ei voi vaihtaa A:han niin että luokka säilyisi, mutta toisin päin voi.

Yön yli nukuttuani en kyllä osaa olla kuin pettynyt. Toivottiin lisää turvallisuutta ja vastauksena poistettiin hyppynouto kokonaan. 1-luokkahan on käytännössä pelkkää seuraamista, ihan kuin tekisit BH:n kahdesti. 🙄 En hetkeäkään usko että tämä lisää hyvää yhteishenkeä tai toisten rotujen arvostusta, vaan truu koirat tekee sen A:n ja he voivat ylenkatsoa niitä jotka tekee B:n. Tämä on hyvä ehkä korkeintaan vanhoille koirille joita ei viitsi enää laittaa esteille; töppöisen kanssa oisin voinut jatkaa vielä kisaamista kun selkä meni ja esteet oli pois laskuista.

Nyt sitten pitäisi päättää laitanko kaikki panokset siihen metriseen (tartten siihen jonkun kouluttajan apua koska oma osaamisen ei riitä, ja täällä ei ole sellaisia ihan lähellä, eli tietää reilusti ajamista ja rahan menoa) ja yritän saada sen kuntoon, ja otan riskin joka kerta kokeessa että jotakin sattuu. Opettaisiko kiertämään paluun? Tai jos tekisi vain tuota B:tä jolla kaiketi voisi valioitua myös, B-luokan valioksi. Valioituminen menee Kennelliiton kautta ja se on vielä epäselvää. Vai toteaisiko vain että ehkä tää oli tässä ja mun pk-ura loppui. Onneksi on lajeja mistä valita, ja myös rotuja, koska selvää on että pk-lajeihin pitää ottaa oikea palveluskoira eikä tällaista wannabe sinttiä. Ja Lakki on kuitenkin sen 52cm; ei Sieni ollut kuin pari senttiä korkeampi. Mutkun ei se korkeus itsessään, ja tottakai on selvää että mitä enemmän ollaan äärirajoilla, sen suurempi riski loukkaantua. Mutta en mä tiedä olisiko se minusta vähemmän pelottava jos mulla olisi 60cm koira. Ei se välttämättä ole lainkaan koosta kiinni, päin vastoin isommat muuttuu äkkiä myös raskaammiksi mikä ei ainakaan ole etu.

Eniten hämmentää, ahdistaa ja vituttaa että miten enemmistö ajattelee näin. 🤷 Mulle ei vieläkään ole selvinnyt miten se on rotikoiden tai sakemannien jalostuksesta pois jos pienemmät olisi saaneet hypätä vaikka sen 80cm. Tai jos se olisi kaikille vaikka sen 80cm - miten yksi kaksikymmentä senttiä voi olla niin kriittinen koiran rohkeuden ja toimintakyvyn testaamisen kannalta? Eikö sitä näe missään muualla? 🙄Se on toinen yleinen perustelu miksi metri on pyhä ja jos koiras ei pääse siitä yli, vaihda lajia. Ettänii.

***

Tänään kuitenkin korkattiin tottikset omalla kentällä. Lakki ei ollut ihan parhaassa iskussa, samalla tavalla hieman nuupea kuin eilenkin kokeessa.

Tarkennus hyppyyn vielä. Töppöisen aikana se opetettiin vaan lisäämällä lauta kerrallaan ja jos koira kiersi, sanottiin ei ja laitettiin se uudelleen. Ihan hyvä siitä tuli, tai kyllä se joskus kokeessa saattoi paluun kiertää mutta ei se estänyt sitä käyttövalioitumasta.

Sieni tehtiin hyppytekniikkaharjoitteilla ja siitä tuli tosi hyvä. (linkki vanhaan blogiin)

Lakki aloitti samoilla perustaidoilla mutta hyvin pian huomasin että mikään ei sujunut ollenkaan kuten Sienen kanssa. Sillä on puutteita mun silmään monessa taidossa, ja sille oli pitkään vaikeaa ihan pelkkä perussarja. Jalat menee, aivot ei mene ainakaan samassa kyydissä, kolistelee, pahastuu osumista, kiertää. Nykyään suurin ongelma on se että se ei osaa tehdä painonsiirtoa, ei tuota riittävästi voimaa takaosalla ja hyppää enemmän eteen kuin ylös. Ja sitten kun on vaikeaa, mielellään alkaa kiertää. On tehty harjoitetta jos jonkinlaista mutta mun taidot loppuu tähän. Koskaan en ole sille sanonut että ei ja pakottanut sitä kuten pönelle tehtiin, mutta kun on selvää että se ei osaa käyttää kroppaa oikein niin mitä hyötyä siitä olisi. Hetkeäkään en epäile etteikö se fyysisesti pääsisi sen esteen yli.

Lakki on myös tosi erilainen kuin pöne sikäli että kapulan heittely kuumottaa sitä ihan eri tavalla, ja jos joskus saisin sen menemään metrin niin epäilen että koko homma leviää uudelleen kun otan kapulan mukaan. Että siinä sitä olisi työtä.

KEK2

Meillä on huhtikuussa niin paljon kaikkea, ja se hemmetin kululaskelma pidätteli mua myös, niin en ensin ilmoittanut Lakkia NWS:n KEK2-kokeeseen. Olisi yksi vapaa viikonloppu. Sitten näin mainoksen että tilaa on edelleen (nosekokeisiin pitää normaalisti ajastaa sähköposti lähtemään 00:00 ja silti saatat jäädä jonoon) ja Mervikin sanoi olevansa menossa, niin laitoin viestin ja kysyin vieläkö mahtuu. Maksoin sen ja sitten selvisi että Mervi tarkoitti sunnuntain ykkösluokkaa, koska hänen kakkosen koira on sterkan takia saikulla (minkä olisin kyllä tiennyt jos olisin ajatellut), ja sen jälkeen autokin hajosi. Se makasi odottamassa koko viikon ja laitoin jo viestiä ja kysyin onko jonossa monta, jospa vaan perun kokeen. Vitutti että olin mennyt hätäpäissäni ilmoittamaan ollenkaan. Ei ollut yhtään koiraa jonossa, joten en ainakaan saisi rahoja takaisin. Auto kotiutui, siinä palaa edelleen viisi oranssia valoa ja huolto jatkuu tiistaina. Mutta oransseillahan voi ajaa niin aamulla sitä sitten taas herättiin viideltä, käytiin lenkillä ja otin koko köörin mukaani kun 7.00 startattiin kohti Lappeenrantaa. En ollut suonut noselle ajatustakaan viime viikonlopun leirin jälkeen, kaikki energia on mennyt milloin töihin kävelemiseen ja milloin pyöräilemiseen, ja koiratkin on olleet vähällä liikunnalla kun oon oman osani hoitanut jo työmatkoilla. Ei jännittänyt yhtään jos sitä ei lasketa että se paska auto jättäisi mut kuitenkin matkalle.

Paikan päällä selvisi että koirakoita on viime hetken peruutusten takia huikeat 7kpl. En ole koskaan ollut missään kokeessa missä olisi niin vähän, mutta kivahan se osallistujille on :D Järjestäjille ei kun kulut on kuitenkin samat. Arvoin meille numeron 4. Ensin oli vuorossa ulkoalueet; ulko ja sitten ajoneuvot, ja pienen 15min tauon jälkeen sisällä ensin laatikot ja sitten sisä.

Lakki oli autosta otettaessa kummallisen nuupea, ei lainkaan sellainen normaali "jee mun vuoro" vaan melko vaisu. Lenkillä se oli kuitenkin ollut normaali itsensä niin mietin että ehkä kevään ekat helteet (no ei nyt ihan mutta +18 tuntuu siltä tosi kuumalta) teki taas temppunsa. Muistan että se oli viime vuonnakin tosi vetelä helteiden takia. Outoa että koira ei vedä eikä vingu vaan odotellessa vaan möllöttää paikoillaan ja oman vuoron tullessa kävelee hyvä jos ei mun takana.

Ensimmäinen jännitys heräsi lämmittelyhajuilla kun Lakki ei reagoinut toiseen oikein mitenkään. Jälkeen päin kuulin ettei kenenkään muunkaan koira, mutta unohtui kysyä oliko se laakeria vai eukaa ja oliko sitä etsinnöissä missä. Kyllä se sitä sniffaili kun ohjasin kädellä haistelemaan oikeaa purkkia, ja palkkasin sitä siitä nameilla jotka se sylki maahan ja lelulla joka ei myöskään oikein kiinnostanut. No on meillä oikein onnistumisen edellytykset ja ei muuta kuin lähtöviivalle...

Ulkoalue oli vanhan koulun seinä, alkaen vasemmalta rakennuksen kulmasta ja päättyen ennen ovisyvennystä. Ihan höpöalue, inhoan tällaisia. Kaksi piiloa ja 2:00 aikaa. Lähdettiin vasemmalta ja Lakki otti ekan jonkun ikkunalaudan alta. Yritin nostattaa sitä ylös mutta se viis veisasi, ja mentiin syöksytorvelle johon kovasti kiinnostusta, nousi itse pystyyn ja pyöri siinä. Ei kuitenkaan ilmaisua niin vein sen seinää alueen oikeaan rajaan saakka ja palattiin sitten rännille. Jotenkin se oli tosi perässä vedettävän oloinen. Siinä oli myös lattiakaivo ja tarkastutin sen, mutta ei. Sitten se koko elukka alkoi punkea sinne rännin sisään jolloin mäkin arvelin että pakko olla saavuttamaton siellä, ja olihan se. Nyt pallo kelpasi mutta kaukana normaalista Lakista. Ei esim. kierinyt lainkaan.

Ajoneuvoja kolme, kaksi piiloa, aikaa sama 2:00. Lähtö oli autojen väliin ja aloitettiin peräkärryn (takaa katsottuna) oikeasta reunasta edeten valkoisen auton oikealla sivulla. Näin koirasta ettei se haistele paljoa ollenkaan vaan kulkee vaan pää ajoneuvon pintaa pitkin, mikä ärsytti mua kovasti ja kehoitin sitä useaan kertaan että nyt etsitään eikä vain haahuilla. Näin ettei tuomari aio tulla mun perässä auton keulaan, mutta valkean auton vasemmalta sivulta ilmaisu. Meinasin jatkaa siitä suoraan mutta muistin että samassa autossa ei voi olla kahta piiloa, niin juostiin valkean auton ohi ja jatkettiin siitä peräkärryn vasenta reunaa ja sieltä toinen ilmaisu. Vähän sellainen puolivillainen niin varmistin sen.

Nosekuula goes Lappeenranta

Taukoa ei pidetty kuin ehkä vartti, mutta ekaan kierrokseen ei ollut mennyt vissiin ihan tuntiakaan. Kävelytin siinä jossain välissä sekä Pajua että pöneä. Siirsin auton kunnolla varjoon kun ekalle paikalle aurinko puiden välistä osui, ja noiduin itseni kun ei mulla ollut paljoa vettä (että olisi voinut kastella koiraa) saati mitään aurinkosuojia mukana. Lakki oli kuitenkin vähän pirteämpi ja se jopa pari kertaa vinkui odotellessamme, mutta edelleen kokonaisuutena melko nuupea normaaliin nähden. Tämäkin oli joku käytöstä poistettu koulu ja sisällä ilma oli lämmintä, tunkkaista ja painostavaa, eihän siellä tainnut mitään ilmastointia enää olla. Arvelin että koira hyytyy kesken kaiken.

(Kuva tulee jos vkt lähettää. Itse sai kuvata vasta kokeen jälkeen ja otin vain ulkoa.)

Laatikoita oli vain minimimäärä 20kpl, kaksi piiloa mutta aikaa kuitenkin 2:30. Tässä täytyy olla joku källi, ja ennen aloitusta kysyin vielä että ne siis on kaikki tässä eikä sermien takana ole lisää :D Oli oli. No pakko olla syvä jossain matkalaukussa koska ei mitään logiikkaa muuten. Lakki haisteli useaa matkalaukkua tosi pitkään ja yritin katsoa että se katsoo kaikki pahvilaatikot kanssa. Laukuista ohjasin sen haistelemaan usealta puolelta ja saumakohtia / vetoketjuja kanssa, koska muistan että töppöisen yhden kakkosen kokeen joskus sata vuotta sitten tyrin itse sillä että se haisteli laukkuja vaan päältä kun hajun olisi saanut vain sivusta. Ei mitään mihinkään, kyllä siinä alkaa kuumottaa. Kun tuli 30s jäljellä -ilmoitus, rupesin pelaamaan eli arvailemaan. Ekana se iso laukku mitä se oli tosi pitkään haistellut. Sitten mietin parin välillä ja siinä miettiessä se työnsi kuonon toisen laukun taskuun, joten otin sen. Bingo! Unohdin lopuksi kysyä oliko hajut ihan syvällä laukkujen sisällä vai missä. Ainakaan Lakki ei tuollaisia osaa ilmaista. Ei vaan ole yhtään matkalaukkua itsellä että sellaisella koskaan pääsisi treenaamaan.

(Kuva tulee jos vkt lähettää)

Viimeisenä tän kokeen hauskin, kaksi erillistä luokkaa, niiden välinen siirtymä käytävällä ei ole etsintäaluetta. Kaksi piiloa, aikaa 2:30. Säännöthän sanoo että kakkosissa piilot voisi tällaisessa olla joko yksi molemmissa tai kaksi samassa huoneessa, jolloin toinen tila olisi tyhjä. Aika tuntui tosi lyhyeltä, kun ne luokat oli kuitenkin melko suuret. Huomaa että itse alkaa olla melko kokenut, koska  arvelin että tässä on joku källi kanssa ja piilot tuskin on kovin vaikeat tai työläät tarkentaa, koska muuten aika ei kyllä ikinä riittäisi. Päätin että aloitan taaemmasta joka oli vähän pienempi tila, ja käytän aikaa niin että aluksi tehdään aika nopeat kierrokset molemmissa ja sitten palataan tarkemmin. Tai että ekassa ei saisi viettää enempää kuin jonkun 45sek että aikaa jää tokaan ja vielä lopuksi sen verran että ehtii palata halutessaan takaisin ekaan. Kysyin saako aloittaa kummasta haluaa vai onko lähtö ekan tilan ovella. Sain luvan. Lakki meni melkolailla suoraan keskellä oleville tuoleille ja ilmaisi sieltä ihan simppelin. Tutkittiin vielä kierros siellä ja sitten vaihdoin huonetta, ja se otti heti sisään mennessä lavuaarin luota hajun ja työsti sitä hetken. Kumarruin katsomaan. Vasta tässä vaiheessa alkoi jännittää ja kun tuomari kuittasi "oikein", huusin kyllä niin että hyvä jos joku ei kussut housuunsa. :D :D :D Lakkikin piristyi mun eläimellisestä karjaisusta ja meillä oli ihan hyvät pallopelit, kierimistä tapaillen. Kommentoivat että oli hyvä strategia aloittaa taaimmaisesta tilasta ja että musta ei näy jännitys ollenkaan. No kun ei jännittänyt, vastasin. Lopuksi palkintojen jaossa tuomari sanoi että hän halusi tehdä tällaisen "kohti kolmosia" - haasteen, eli sen että voi olla tyhjä tila ja ohjaajan pitää osata päättää koska siellä on nuohottu tarpeeksi ja koska siirtyä toiseen. Lisäksi aikapaine kuumottamaan. Mä kyllä henkisesti taputin itseäni olalle koska mun plääni oli onnistunut. Kerrankin. Yleensä nosekokeen jälkeen on sellainen olo että miten helvetissä mokasin nyt noinkin...

Sitten selvisi että Lakki oli ainoa satasen saanut. Ulkoalueen syöksytorvi oli vissiin osoittautunut suurimmaksi haasteeksi, ja musta se ulkoalue oli ihan höpö. Kaikki muu tuntui helpolta paitsi ne laatikot sai kyllä tuskan hien tirskumaan. Lakki oli myös sisäalueen nopein, sai 100p ja 0 virhepistettä, toisen luokkanousutuloksensa ja sijoittui kokeen ykköseksi. Ja meni nyt sitten ohi töppöisen, jolle ehti kaikkien osioiden kakkosluokasta tulla vain yksi satanen. Jumalauta jätkä on kolme ja se on viimeistä satasta vaille kolmosissa. 😱😱😱 Taitaa olla myös Suomen eka ja toistaiseksi ainoa mudi joka on näin pitkällä.

Kotiin tultuani huomasin että meidän pihaan on noussut ensimmäinen narsisti. Muutettiin tähän silloin kun oli jo lunta, eikä oikein tiedetä mitä pihassa on. Oon elätellyt toiveita tulppaanimerestä mutta otin narsistin kanssa erittäin suurella riemulla vastaan. Parempi vaan etten nyt mene koskemaan siihen koska jostain syystä mun kaikki kasvit kuolee alta aikayksikön. Tekisi kyllä mieli esim virkata pieni huppu koska öisin on vielä pakkasta.

PS. Tiedän että se kukka on narsissi, ja tiedän myös että hän ei ole sellainen, mutta meillä niistä kaikista puhutaan narsisteina. Kevään eka narsisti.

Tervetuloa 💜

Lakki on nyt hierottu kahdesti, sillä oli lannealue tosi jumissa ja taannoiset hypyistä kieltäytymiset johtui oletettavasti siitä.  Pitää nyt seurailla tuota, viimeisin kerta oli tiistaina, mutta ei sen siitä enää pitäisi lauantaina olla. Toivottavasti ei mitään vakavaa hänellä.

Mudien noseleiri 2023 @ HaunPaikka

Ilmoitin Lakin leirille, ja leirillä mietin miksen ollut viime vuonna mukana, kun se ekaa kertaa oli. Ehkä ajattelin että en jaksa ajaa, meiltä kun on sinne 4,5h istuminen. Oon kuitenkin käynyt siellä meidän paikallisporukan kanssa kahdesti aiemmin, niin paikka oli tuttu. Haunpaikan leiri ei vastaa oikein mitään muuta leiriä, koska siellä nyt vaan on ihan törkeän hyvät ruuat ja ilmapiiri on poikkeuksellisen seesteinen ja arvostava. Vaikka hinnat on viime vuosina nousseet ja kuluja on kaiketi tasattu esim niin että lounas on enää "vaan" keitto, siinä on silti aina hirveästi kaikkea härpäkettä ja jälkkäri kauniisti esille laitettuna. Jos harrastat nosea niin sun täytyy joskus kokea Haunpaikka.

Sattui ihan mieletön tuuri ja leiri julkaistiin just sen jälkeen kun olin sopinut mun viimeisen viime kesän kesäloman ajankohdan, ja oli siis lomaa se viikko ennen leiriä. Halusin kaikki mukaan, kun siellä on niin huikeat puitteet treenata muidenkin kanssa kun ohjattu osuus loppuu. Lähdettiin mökiltä perjantaina 9 maissa aamulla. Latasin Elisa Kirjan kokeiluversion ja kuuntelin koko matkan äänikirjaa, ja suorastaan harmitti kun olin perillä ja piti lopettaa. Ajoin siis nollan pysähdyksen taktiikalla Kauhajoen Lidliin, ja siitä loput 10km perille, missä olin joskus ennen kolmea.

Eräs toinenkin oli ajoissa paikalla, ja treenattiin vähän kun oltiin valittu huoneet ja kannettu kamat sisään. Loputkin saapui seitsemään mennessä, jolloin meillä oli aloituspalaveri. Osallistujia oli 7 ja meillä oli 15 mudia, yksi holsku ja yksi russeli, lisäksi talon oma mudi ja tsekki. Melkoinen mudien keskittymä. Jostain syystä kukaan ei ollut innokas ottamaan kimppakuvaa vaikka ehdotin 😁

Tällä kertaa ei ehkä koulutuksellisia suuria oivalluksia, mutta nosea on kiva treenata, mudi-ihmiset on kivoja ja oli oikein onnistunut viikonloppu. Huomasin myös että mulla on todella hiljaiset mudit, ja lupasin itselleni etten koskaan enää ärsyynny jos Lakki joskus esim ohituksissa sanoo tufff. Aika moni mudi nimittäin ihan oikeasti tuntui huutavan kun jotain tapahtuu ja huutavan kun mitään ei tapahdu.

Lakki treenasi lauantaina hajupilvien erottelua ja iltapäivällä pari isomman alueen etsintää. Sunnuntaille jäi ajoineuvot ja ulkoalue, mutta koira oli jo tosi väsynyt ja vuoroa odotellessa painoi pään mun syliin, silmät lupsui kiinni ja hän yritti sanoa että voitaisko vaan ottaa päikkärit. Talon laakeri oli vielä sellaista ettei koira reagoinut siihen lainkaan (ostin pullon kotiinkin niin saa treenata), niin etsinnöistä jäi vähän blaah-olo. Siitä kyllä tuli taas muistutus, että ei kaiken tartte loppua siihen että koira löytää. Jos ei löydä niin ei se mitään ja sitten vaan mennään pois. Tämä on paljon helpompaa jos on suunniteltu tyhjä...

Paju sai tehdä loput vuorot, tai sille jäi yksi kierros, ja se teki seinällä korkeita ja nostamista. Nostamiseen sellainen havainto että ei saa nostaa suoraan ylös, minkä ihmiset mielellään tekee koska oma asento on hankala ja tekee mieli oikaista heti. Paju esitti tosi kivaa seinäkiipeilyä samalla kun nostin sitä, ja nyt tätä vaan täytyy edelleen jatkaa (ruualla). Puhuttiin kyllä myös siitä kuinka paljon kokeissa oikeasti tarttee nostella, mutta kyllä mä haluan sen sellaiseksi että voin sitä käyttää.

Lauantaina huoneessa oli vähän sellainen tunnelma, että pelotti että töppöinen ja Paju ottaa yhteen kun haen Lakin treenaamaan. Ne kyllä pääsi aamulla ja illalla vähän tekemään, sekä treenitilaan että viereiseen touhuhuoneeseen, mutta koville ottaa silti kun oikea vuoro ei tule. Luulen että pöne oli rähähtänyt Pajulle, koska Paju keksi odottaa kevythäkin katolla. Sunnuntaina oli tosi paljon väsyneempää väkeä niin en sitten vienyt niitä autoon odottamaan, mitä mietin, että saan väliseinät väliin ettei mitään tapahdu.

Ostin laakerin lisäksi kanipallon Lakille ja namipallon Pajulle.

Yöt me nukuttiin yllättävän hyvin ja ei voi kuin olla tyytyväinen mun koirien käytökseen. Maanantaina olikin mukavaa mennä töihin 6.45, melkoinen paluu arkeen... kotiin tultuani kanipallo olikin raadeltuna lattialla, eli joku oli kiivennyt keittiön pöydälle hakemaan sen. Veikkaan että Joku on pieni valkea nahkiainen. Sinne meni yksi 15e, jostain syystä jurppii ihan hirveästi.

Pääsiäisenä Paju 2v

Paju täytti maanantaina kaksi vuotta. Kakkuaineet unohtui ostaa joten hän jäi ilman. Pääsiäinen oli vähän edestakaisin ajelua kun perjantai meni Lakin rallykokeessa, lauantai pitkän kaavan nosetreeneissä, sitten oltiin anopilla ja ihan lopuksi maanantai iltana ajettiin omalle mökille. Tiistaina vein miehen kotiin ja kävin pakkaamassa vähän erilaisia tavaroita (ensi viikonlopun leiriä varten), kävin Pajun tokossa ja tulin takaisin mökille. Mulla on vielä viimeinen viikko viime kesän kesälomaa.

"SynttäriPaju 2v. 🍰

Välillä mä ehkä unohdan että sehän on vielä hyvin nuori, kun se toisaalta on hyvin varhaiskypsä. 🤷Tänä keväänä moni asia onkin edennyt suorastaan harppauksin ja "oppimisvaikeudet" alkaa jäädä taakse. Oon myös varmaan itse oppinut paremmin ymmärtämään terrieriluonnetta, tosin on meillä edelleen sellaisia hetkiä kun mietin esim miten saada terrieri ymmärtämään että hän on väärässä silloin kun hän ON väärässä eikä ymmärrä sitä itse 🤭 Vaihtoehdot nimittäin on että hän on oikeassa tai hän on pahastunut."

Liikaa lenkkeilyä kun he vapaaehtoisesti laahustaa sun takana!

Terassikausi korkattiin kotonakin.

Saariretki Kyyvedellä

Hänkin pääsi

Saariaamiainen Salajärvellä

Ig:n kirjoittelin uudelleen Pajun tarinaa:

Vaa'alla

Pitkästä aikaa vaa'alla: Lakki painaa 18,0kg ja Paju 7,8kg. Ensimmäinen on valtava (rotumääritelmä antaa uroksille 11-13kg....) mutta Paju jäi oikein sopivaksi, ehkä jopa maltillisen kokoiseksi urokseksi. Niitä on kymppikiloisiakin.

Kuva pääsiäisen ajalta kun lenkkeilyä tuli niin paljon että näkymä oli tämä. Lääniä vaikka muille jakaa ja he lompsii mun takana. 😳 Tassut otti vähän osumaa karhealla jäällä kaahailusta ja sekin kyllä vähensi haluja kaahailla enempää, mutta oli ne aivan hirveän väsyneitäkin.

Uh. Uhhuh. Nyt se on "oikea" koeura korkattu. Toi sininen kyllä odottaa vielä vaikka sekin on nyt ostettu... (ei, ei ole koetta oikeasti tiedossa, eikä ole paikalla olo valmiskaan vaikka joku äkkilähtömahis tulisi.)

Koulutin Lakille sirun lukua omaehtoisuuden kautta, ja se eteni tiettyyn pisteeseen. Palkkasin sen aina pois tilanteesta ja olin itse tosi innoissani, jotta tunnetila valuisi koiraan. Saatiin ventovieraiden kanssa kivoja lähestymistä ja asennon ottoja, mutta kun vieras liikutti kättä oli siinä sirunlukulaitetta tai ei, koira väisti. Pää saattoi pysyä mun kädellä tai ote irrota, mutta joka tapauksessa ainakin takaosa steppasi pois alta, myös maahan menemällä se osoitti halua liueta paikalta.

Eikä se edennyt mihinkään, vaikka sitä usean ihmisen kanssa mietittiin. Mun mielestä kaikki palaa samaan; koira ei ensisijaisesti tavoittele ulkoista palkkiota, joten palkkion mahdollisuuden poisto ei tuota mitään. Sama näkyi aiemmin nosessa, kun sillä oli kausi kun sillä ei ollut lainkaan kiire löytää saati ilmaista. Siitä oli hauskaa tehdä ja etsiä, ihan sama saiko se multa löydöistä palkkaa vai ei. Ehkä tämäkin olisi ajastaan vaan alkanut sujua, mutta koira on kolme ja mulla ei ole sen loppuelämää aikaa.

Konsultoin taas useampaa eri linjan ihmistä, ja lopulta yksi "kukkahattulinjan" vanha kaveri puki sen sanoiksi hyvin; ei positiivinenkaan koulutus ole positiivista, jos samaa pitää vuosia junnata eikä se etene. Silloin siinä täytyy olla joku konflikti mikä tuottaa koiralle negatiivisia tunteita.

Voiko koiralle vaan sanoa, että seisot siinä ja pidät mutinat mahassasi? Onko oikein pakottaa se sellaiseen oman kisaamishimon nimissä, vai pitäisikö vaan hyväksyä että tämän yksilön kanssa ei voi kisata? Onko se nyt niin paha jos se pakotetaan muutaman sekunnin ikävään tilanteeseen johon se ei haluaisi, kun se kuitenkin sen ansiosta saa tosi paljon positiivisia juttuja elämäänsä? Sain paljon viestejä puolesta ja vastaan.

Sain myös arvostamaltani vanhalta holskututulta sellaisen näkemyksen, että koiran vieminen kontrolloidusti vaikeaan tilanteeseen ja sieltä yhdessä voittajana ulos tuleminen on huikea kasvun paikka ja nimenomaan kehittää sitä suhdetta ja luottoa.

Lopulta päätin kokeilla. En niin rumasti kuin se töppöselle se tehtiin. Otettiin siihen pari sääntöä; pyydän koiran istumaan (jotta sillä on selkeämpi tehtävä eikä se voi peruuttaa tms ja silti samalla tehdä oikein, kuten käsikosketuksen kanssa oli mahdollista), pidän sitä vähän naamasta kiinni jotta mulla on varmempi olo ettei se ainakaan pure ketään, ja jos se yrittää tehdä jotain muuta kuin istua ja olla hiljaa, kiellän sitä kevyesti ja rauhallisesti "äp!", toistan istu-käskyn ja kun se on nätisti, se pääsee pois.

Mun on vaikea kieltää mun koiria, koska en koskaan tee muuta kuin sitten kun mulla menee hermot. Ei mulla ole mitään arkisia kevyitä kieltoja, vaan siihen liittyy aina hermojen menetys, äänen nouseminen ja se on sellaista karjumista tai jotain. En osaa sanoa koiralle nätisti "ei" ilman että tilanne alkaa ärsyttää mua. Ongelma se on tämäkin :D

Eka kerta uudella systeemillä jännitti mua, eniten juuri se, että osaan kieltää kylmän rauhallisesti enkä ala hermoilla itse. No, ei tarttenut. Se istui kuin tatti, silmät pyöri päässä mutta muuten ei mitään ongelmaa. Meillä on nyt ollut varmaan viidet treenit eikä koskaan ole tapahtunut mitään muuta. Istuu aloillaan ja mulkoilee. Kertaakaan ei ole tarvinnut kieltää eikä käskeä uudelleen istumaan.

Jotenkin jäi vähän tyhmä olo, että vuosia yritin kouluttaa siitä mukavaa ja oikeasti pelkäsin että tän takia en ikinä pääse kisaamaan sen kanssa (pl. nose jossa sirun saa lukea itse), ja sitten ratkaisu olikin näin helppo. Uskon että ihan vain se oma asenteen muutos, että nyt sitten istut siinä etkä muuta tee, kantoi pitkälle. Kun yritin kauheasti että saisin sen tykkäämään siitä, olin epävarma itsekin. Nyt kun oon hyväksynyt sen ettei sen tartte tykätä eikä haluta sitä, oon varmaan paljon varmempi itse.

Kun treeneissä tuli onnistumisia, tajusin että ei mulla ole enää mitään syytä vitkutella. Tottis sillä on kesken (ja nyt kun ne sääntömuutokset on tulilla, en edes aio tehdä mitään ennen kuin tuleva mahdollisesti muuttuva hyppykorkeus on selvillä) ja BH:ta varten paikkiksesta puuttuu vielä kestoa, ja sinne ei ole mitään aikomustakaan mennä kokeilemaan ennen kuin oon varma ettei se pilaa muiden suorituksia. Mutta rally. Rallysta siltä puuttuu sivulla seisomaan nousu / seisomaan jääminen yhden askeleen tehtävässä, sivuaskel ja ohjaajan ympäri kiertäminen. Ohjaajan ympäri kierron opetin yhdessä illassa olkkarissa. Sivuaskelta on kanssa jumpattu ja se sujuu joten kuten, en usko että alossa siitä tulee hirveästi miinusta. Seisomisen kanssa oli paljon enemmän harmaita hiuksia; oon opettanut sille alkeita liikkeestä seisomiseen kunnon loikan kautta, mutta se ei oikein lähtenyt nyt suttaantumaan, tai yritin liian nopeasti edetä. Sitten päätin että se on yksi tehtävä ja jos se sattuu radalle, teen siinä istumisen ja otan kympin. Ei kaadu siihenkään. Tai kaatuu. Jos odottaisi kuitenkin vielä. Juupas eipäs juupas eipäs...

Selasin virkkua ja mietin että mulla ei ole ollut lisenssiä Sienen kuoleman jälkeen. Se vuosi me kisattiin loppuun töppöisen kanssa, ja sitten muutama koe kertalisenssillä. Hintakin on ylläri pylläri noussut ja on jo 45e. Taas yksi kuluerä ja mitä jos siitä ei vaan tulekaan mitään ja se ei pääse edes kehään...

Menet, kokeilet, et pääse sirun luvusta läpi, häpeät silmät päästäsi ja ajat kotiin vs et mene ollenkaan - lopputulos on kumminkin sama, sanoi se sama vanha kukkisystäväni. Eihän se nyt ketään siinä tapa kuitenkaan, niin ei ole mitään riskiä mennä kokeilemaan.

Sitten näin poppareiden kokeen pitkäperjantaina, mutta eikö se nyt ainakin ole vähän pian?! Ulkokenttäkausi olisi parempi, kun ei se ole paljoa hallissa ollut. Laitoin kuitenkin viestiä ja kysyin saako koiran häkkiin sisälle ennen omaa vuoroa ja onko kehä aidattu. Saa ja on. Sitten huomasin poppareiden fb-sivulla äitienpäiväviikonloppukokeiden mainoksen ja ajattelin että menen silloin, niin ehtii sitä seisomista treenata. Lähikoe olisi kiva, mutta ei täällä ole kuin vasta heinäkuussa, ja nyt jos en mene niin sitten on taas kauheampi kynnys. Jäin miettimään. Seuraavana aamuna huomasin että se äitienpäivähän on viime vuotinen keskustelu ja tarkistus virkkuun, niin ei sellaista koetta tosiaan olekaan. Laitoin siis viestiä perään että vieläkö ehtii pitkäperjantaina ja kun vastaus oli että joo, päätin siltä istumalta että se ei pelaa joka pelkää ja nyt tai ei koskaan.

Sitten maksoin vuosilisenssin koska kai se nyt tänä vuonna käy RTK1 ja BH ja Paju saa mennä MH:n, johon hintojen nousun myötä tarttee tästä vuodesta alkaen myös lisenssin (😡). Kolme koetta olisi kertalisenssillä halvempi, neljästä eteenpäin vuosilisenssillä. Maksoin kokeen ja jäin kauhistuneena odottamaan. Ei olekaan pitkään aikaan jännittänyt näin paljoa, välillä tulee sellaisia oloja kuin halvaantuisi kauhusta. Välillä taas on hyvä mieli ja luotto siihen että kyllä se sujuu.

Kylttejähän se ei ollut nähnyt kuin kerran (jolloin yritti tehdä niillä kohdetreeniä), pujottelumerkeistä ym puhumattakaan, mutta oli tässä vielä viisi päivää aikaa treenata. Kerran se jopa teki alokasluokan radan palkatta, ei ongelmaa. Muistin myös tehdä muutaman treenin hihnan kanssa, kun alossa ollaan kytkettynä, ja mulla oli vaikeampaa kuin koiralla. Sitten vielä kokeilin vaikka mitä kaikkea sen seisomisen kanssa ja nyt mulla on ainakin olkkarissa toimiva seisomaan jäänti! Lakki oppii tosi nopeasti kun löytää oikeat keinot.

Mulla oli suunnitelma ottaa Paju mukaan ja survoa ne halliin samaan häkkiin. Arvelin että Lakki vetää aluksi melkoiset pultit ja puhisee kaikelle, ja Paju rauhoittaisi sitä kivasti kun se on niin lunki. Meinasin myös treenata Pajun kanssa, jotta Lakki kuulee ja näkee sen.

Koe alkoi klo 10 mikä tiesi taas kerran heräämistä ja lähtöä kukonpierun aikaan. Kello soi siis viideltä, kävin 45min lenkin, join kahvia rauhassa kotona (se on pakko saada tehdä) ja pakkasin termariin loput mukaan, kuten aina. 7 jälkeen lähdin ajelemaan, kävin tankkaamassa, pysähdyin matkalla ABC:lle ja olin koepaikalla klo 9 kuten olin suunnitellut. Paitsi että mulla oli niin paha olo matkalla etten pystynyt juomaan mun kahvia, ja silti pari kertaa hölläsin kaasua että onko pysähdyttävä oksentamaan tien poskeen. En ole koskaan jännittänyt yhtään minkään koiran mitään koetta niin paljon, että tuntuu että maha kääntyy ympäri. Toivottavasti en koskaan enää jännitäkään. Tuli ihan mieleen viime kesän leikkauksen jälkeiset päivät kun paha olo velloi ja oksu lensi vähän väliä.

Vein koirat siinä heti sisään, oli vielä hiljaista ja vähän väkeä paikalla. Lakki ei missään vaiheessa juuri tuhissut saati räyhännyt kellekään, mutta kyllä siitä näki että oli outo tilanne. Paljon se vaan katseli koiria ja ihmisiä. Tässä siitä näkee että se on pahimman korona-ajan pentu, se ei ole montaa kertaa hallissa ollut. Annoin niiden olla häkissä ja hermoilin itse muualla. Esim. ramppasin wc:ssä ja yritin rauhoittaa mahaa juomalla vissyä, mutta jokaisen suullisen jälkeen tuntui aina että nyt tulee kaaressa ylös ja ulos, niin lopetin senkin. Yritin käydä ulkona ja kuunnella musiikkia, yritin hengittää syvään ja pakottaa fyysisesti oireet helpottamaan, mutta se oli aivan kauheaa. Siis ihan sairasta miksi kukaan harrastaa tällaista. Jossain välissä kävin jonottamassa ilmoittautumispisteelle.

ei auttanut...

Mittaukseen tuli kutsu melko heti. Otin Lakin häkistä ja se oli ihan jees, ja siru (sen luki joku toimitsija) meni kuten treeneissä; sanoin että odota että laitan sen istumaan. Hän vastasi että okei, koira kävi nuuhkaisemassa lukijaa,  koira istuu, otan kuonosta kiinni, näytän että siru on tuolla lapojen välissä, koira mulkoilee mutta on hiljaa paikallaan. Siru löytyi heti. Palkkasin sen pallolla ja se otti sen ja könysi mun syliin kun menin kyykkyyn. Sitten tuomari jo tuli mitta kädessä, ja kerkesin sanoa että tää on 52cm ja että saanko palkata sitä nameilla tässä samalla. Saat, hän vastasi, ja otin pallon pois ja kaivoin nameja kun hän jo sörkki tikulla. Lakki painui ihan mua vasten kun olin edelleen kyykyssä, ja sanoin siinä sille että ei tästä tälleen tuu mitään vaan sun pitää seistä ja että menes nyt siitä, mutta tuomari vastasi että tää riittää hänelle, yli 50 on. No ei kyllä varmasti ollut nähnyt sitä mitasta  koska se elukka oli niin vinossa, mutta sama se minulle. Jos oisin sanonut että se on 49cm niin se olisi sitten varmaan nähnyt sen ja laittanut meidät alempaan säkäluokkaan :D Aivan sama mulle, ja koska se ei aksaa niin tässä taisi olla sen elämän eka ja vika mittaus niin ei jäädä murehtimaan sitä miten se onnistui tai ei onnistunut. Jäi vähän hölmö olo kaikkinensa että tätä pelkäsin niin kauheasti ja kuvittelin että me ei ikinä päästä kisaamaan ollenkaan.

Palautin Lakin häkkiin ja otin välillä Pajun tekemään jotakin. Seuraneitiä jurppi ihan hirveästi ja se piippaili häkissä. Hän olisi tehnyt enemmänkin ja se oli kyllä ihan lentoon lähdössä kun niin siistii kun niin paljon porukkaa. Se voisi lahjoittaa Lakille ihan ripauksen tuota asennetta.

Yritin sanoa itselleni että nyt se on ohi ja me päästään radalle, älä jännitä enää. Kaikki on plussaa tästä eteenpäin. No ei auttanut, nyt aloin jännittää miten se Lakki selviää radasta. Uuden koiran kaikki ekat kerrat on aina jännittäviä, kun ei voi olla varma mistään eikä luottaa siihen että koira hoitaa tonttinsa. Vielä kun tiesin että sitä ahdistaa se ympäristö. Pystyykö se keskittymään tekemiseen, pitääkö pälyillä yleisöä, entä jos jossain räyhää koira (välillä oli ihan kunnon rähinät)? Entä jos en saa sitä hetsattua käyntiin lainkaan? Entä jos se ahdistuu kesken kaiken?

nosekuula goes rally

Lakki oli numero 13 ja otin sen vasta kun edellinen lähti radalle. Järki miten paljon jotkut treenaa ennen omaa vuoroa... Kehän sisäänmenon vieressä oli sellainen lähtökarsina mihin piti mennä. Kokeilin siinä häkin luona että kyllä se pystyy tulemaan sivulle. Enemmän se oli ehkä sen oloinen että siitä oli outoa että siellä kaikkien keskellä tehtäisiin tottelevaisuusjuttuja, ei siis  varsinaisesti ahdistunut saati haluton tekemään, vaan enemmän vaan hämillään. Mentiin siitä sitten lähtökarsinaan ja oisin saalistuttanut karvalelulla, mutta muistin että siinä on vinku, enkä kehdannut häiritä radalla olevaa, niin saalistutin vaan kahvapuolella vähän. Oli ahdasta enkä saanut Lakkia ihan normi liekkeihin. Sitten kun edellinen tuli pois radalta, vein koiran kehään ja laitoin maahan ja jäin odottamaan että tuomari ja toimihenkilöt kääntyy mua kohti. Se kävi tosi nopeasti ja kutsuin sitten vaan "Lakki!" kuten aina. Yleensä se tulee mua vasten ja haukkuu, nyt se kyllä pomppi mutta ei tullut ääntäkään. Ihan kuitenkin rennolta tuntui, ja siinä hyppiessä hihna meni useita kertoja tassun väliin ja piti aina selvittää se. Sitten otin sen pari metriä ennen seuraamaan ja siirryttiin lähtöön ja se oli menoa se.

video kertoo ehkä kaiken

Yllätyskuvaaja siis iski, yksi tuttu oli paikalla tsemppaamassa kaveriaan ja kuvasi näemmä minutkin. Eka kyltti tuntui siltä että siinä vähän haettiin yhteistyötä, mutta siitä se lähti. Spiraalissa muistin alkaa  hengittää ja ihan jopa hymyillä ja loppu menikin suorastaan kivassa flow'ssa. Koira tuntui tutulta ja ohjaus oli kevyttä ja helppoa. Oltais tehty vielä toinenkin kierros siihen heti perään. Vire pysyi ihan samanlaisena alusta loppuun ja oon katsonut ton videon kohta sata kertaa, kun toi heiluva häntä ja pienet pomput ja kaikki on vaan niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihania. Halusin ehjän ja meidän näköisen suorituksen ja sain täydellisesti kaiken sen. 💙💙💙 Vaikka sitä jännitti se odotustila niin miten ihanaa että tekemiseen se pystyy heittäytymään 100%. Jotain oon osannut rakentaa sille oikein. Lakki on myös eka mun koirista joka reagoi mun jännitykseen yrittämällä kovemmin. Sieni ahdistui ja töppöinen nuorena ahdistui, ja sittemmin totesi että jaaha ämmä pois pelistä, nyt voi tehdä mitä haluaa, eli lakkasi kuuntelemasta ja otti ohjat omiin käsiinsä. Lakki vaan yrittää kovemmin olla hyvä lakki, eli esim. seuruussa se liiskautuu ja pompottaa ja käännöksissä ylityöskentelee ym. Sitä kyllä tuolla näkyi, ja se miinus ykkönen tuli juurikin ihan vasemmalle käännöksestä missä se ylityöskenteli ollen mun takana asti. Tunsin kun se osui mun kinttuun... :D Olis sille voinut antaa myös pari kontrollia ja vino se oli parissa kohtaa mun näkökulmasta katsottuna, mutta se mitä tuomari ei näe, sitä ei tapahdu.

kyllähän nää vuosien mes-kisaamisen jälkeen tuntuu niin lyhyiltä ja helpoilta

No Lakille siis ALOHYV 99p, sij. 3. ja heti ekana palkinnoille. 😭😭😭💙💙💙

Seuraavaksi jäädään varmaan odottamaan ulkokenttäkautta ja nyt kun se kisakirjan varmennus on ohi, ei varmaan sitten tartte jännittääkään enää yhtään. Hyvä helvetti sentään. Kotimatkalla olin niin kierroksilla että join kyllä sen hieman jäähtyneen kahvin termosmukistani mutta kaikki eväät jäi koskematta. Ajoin suoraan kiinalaiseen ja palkitsin itseni hapanimeläkanalla. Lakki ei tuloshampurilaisia harrasta kun sen mielestä hyvä pihvi on vaan pilattu kaikella oudolla. Iltapäivällä piti ottaa päikkärit mutta oon edelleen niin kierroksilla että ei tule mitään, mutta Lakki ja Pajukin on kyllä tosi väsyneitä ja he on jalat kohti kattoa.

Niiiiiin parhain hattu 💝