Sivut

lauantai 4. maaliskuuta 2023

Hiihtoloma

Viime vuoden kesäloma siis. Seuraa kännykkäräpsyjä. Järkkäri piti ottaa mutta se jäi kotiin.









Eikö meillä olekaan saunaa -ilmeeni




Kun et jaksa enää olla ulkona mutta pakko kattoa mitä nahka tekee




Metsäkoneen jäljet on ruminta mitä on 😔



RIP puut 🥺


Uimasaari




Välillä ei niin keväistä 🌞

Onhan tuota vielä.





Mistä tietää että nahka alkaa olla väsynyt, kts. alin video. Normaalisti se viilettää horisontissa.

Useimpina päivänä ollaan kävelty sekä jäällä että lumikenkäilty metsässä. Jäällä oon joka kerta nähnyt tasan yhdet ihmiset, kaikki muut kaukana, paitsi kerran laavulla oli lapsiperhe makkaran paistossa. Otin koirat kiinni vähän ennen ja tervehdin heitä. Pöne ei tajunnut ketään missään, ja on hassua kun voin puhua vieraille ilman että koirat alkaa huutaa. Pöne ei ole ollut jäällä irti, vaikka näkyvyys olisi hyvä. Ei sitä sitten saa välttämättä heti kiinni jos tartteisi. Hillittömiä pyyhkäreitä se on pitänyt ja jaksanut hyvin tunnin lenkit. Yhtenä päivänä se kaatui pahan näköisesti. Se on sopeutunut näön menetykseen tosi hyvin, mutta minä en aina muista varoa sen puolesta ja estää sitä telomasta itseään... kävelyuralla oli noita hassuja tuulen tekemiä tyrskyjä ja niitä se ei selkeästi hahmottanut. Se yritti varmaan hypätä sellaisen päälle, mutta se oli vain varjo jonka yli se loikkasi ja se sitten tuli melkein niskalleen sen itse tyrskyn päälle. Se ei sanonut mitään, mutta täytyihän sen sattua. Pitäisi varata sille hieronta muutenkin.

Lumikenkäilemässä se ei ole ollut mukana enää, ei kotonakaan.

On tässä joku rasitusvamma saatu itsellekin ja pitäis varmaan tehdä muutakin kuin naukkailla buranaa. Alaselkä ja vasen reisi on aivan tulessa ja käveleminen sattuu niin että tekisi mieli itkeä. Aamut on aina pahimpia, kyllä ne vähän vertyy sitten. Käveleminen vähän upottavalla kelkkareitillä on kaikkein pahinta ja aika monta kertaa piti tänäänkin pysähtyä puremaan huulta ja pakottamaan itsensä jatkamaan. Lumikengät ei yllättävää kyllä tunnu niin pahalta. Oon yrittänyt venytellä mutta joko en löydä oikeita asentoja tai sitten se ei ole lihasperäistä. Ikää kun tulee niin torso hajoo, ei pääse mihinkään. 🤦 Olisikin ainoa murhe mutta yksi sormi odottaa tässä lopullista tuomiota ja erittäin luultavasti päätyy puukon alle, kun kortisoni ja sille spesifisti määrätyt tulehduskipulääkkeet ei ole auttaneet yhtään. Käsileikkauksia tulisi kuulemma muutenkin välttää viimeiseen asti, koska aina on riski että jotain menee pieleen ja pahimmassa tapauksessa saa jonkun pahemman ongelman tilalle. En oo mitenkään innoissani senkään takia että aika monen viikon saikku ja mitenköhän selviän koirien kanssa jos sitä ei voi käyttää ollenkaan, tai nimenomaan pitää varoa ettei siihen osu mikään elukka. Plus että mun tuurilla siinähän varmaan menee tosiaan koko sormi vaikka olisi tarkoitus vain sivusta vähän sörkkiä jänteitä.

Että nyt on liikuttu kun vielä voi, sattukoon minkä sattuu. Hiihtäminen onkin ainoa juttu mikä jäi tekemättä, ulkovarastossa olleita monoja oli jo vuosi sitten hiiri vähän nakerrellut ja nyt se on tuhonnut ne lopullisesti. Toki suksissakin on varmaan jotkut 20v vanhat voiteetkin että ei olis saattanut liikkua eteen eikä taakse. Enkä tiedä hiihdätyttääkö mua niin paljoa että ostaisin uusia. Kotona kuitenkin olisi nykyään useampi latu minne saisi koirankin kanssa mennä, että sikäli kiinnostaisi.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti