Maastoja

Vappuviikonloppu yksin mökillä, melko köyhää... Mies on töissä ja hetken mietin kysynkö jos joku tulisi mun kanssa päiväksi treenaamaan, mutta en jaksanut. Samapa se on itsekseen touhuta.

Ajelin aamusta "mäyräharjuntielle" ja zoomailin maastoja. Paikoin tosi paljon sulaa ja paikoin sitten ihan hirveästi lunta. Jälkeä kun lähtee tekemään niin vaikea tietää millaista peremmällä on. Siellä sitä sitten ryvin, tai aika hyvin se kantoi mutta jurpatin ihan kuuluvasti itsekseni että miksi vitussa mikään ei koskaan voi onnistua. Olin siis päättyvien mökkiteiden päässä sata metriä tieltä metsässä, kun yhtäkkiä mun edessä seisoi pappa vanha käsisaha kädessään. Jumalauta että sain sydärin, miksei hän sanonut mitään kun takuulla kuuli minut kaukaa...!! Hän kysyi ekana oonko suunnistamassa ja sitten kun kerroin että teen jälkeä koiralle, että onko se koira nyt irti täällä ja onko se karhukoira. No ei ja ei. 🤭 Siinä sitä juteltiin hyvä tovi säästä, lumesta, keväästä ym ja lopuksi hän kysyi että jos menee tuonne päin niin häiritseekö minua. Epäilen että ehkä pelkäsi että kohta se karhukoira on irti siellä, en tainnut sanoa että koira on kyllä koko ajan kiinni, selitin vain ettei se riistasta ymmärrä mitään. Meni pasmat sen verta sekaisin että suunnistin tielle ja lopetin jäljen siihen, siitä tuli 400m kolmella kepillä. Siitä tuli myös ehdottomasti töppösen jälki koska se saattaa olla harhoja täynnä. Millainen tuuri pitää olla että törmää maanomistajaan just silloin kun vaikuttaa ihan sekopäältä kiroillessaan menemään...

Lakin jäljen tein autolta toiseen suuntaan, siitä tuli 700m pitkä ja välikepit oli noin sadan, kolmen sadan ja kuuden sadan kohdilla. Lakki on ajanut viime syksynä kerran pari alokasluokan mittaisen (500m) ja halusin nyt kokeilla mitä se tuumaa selkeästi pitemmästä.

Siirsin sitten autoa kauemmas, alas tien päähän, että sahamies ei kohta seiso mun esineruudussa. Tallasin joutessani kolme kaistaletta. Mun kaistaleet on ehkä 5x60m ja tällaisilla Lakki on lenkin ohessa aloittanut tämän lajin. Nyt oli pointtina vain estää sitä vaihtamasta esinettä. Ekassa ja vikassa esine oli takana, toisessa n. 20m syvällä. Viikko sitten hän esitti kaikki mahdolliset virheet mutta nyt oli ihan eri ääni kellossa! No ehkä sitä vauhtia oli ekassa pikkasen liikaa, vähempikin riittäisi, mutta pysyi alueella ja hoiti homman nopeasti. Tokassa ihan tosi hieno reaktio esineeseen ja malttoi jäädä tarkentamaan eikä rynnistänyt peremmälle. Sain mitä halusin joten lopetin tähän. Palkkana pitkävartinen kaninkarvalelu, oli mieleen. Lopuksi köllin mättäällä itsekin, Lakista on ihanaa kun se saa könytä mun päällä lelun kanssa.

Töppöinen ei ole ehkä eläessään tehnyt mitään kaistaleita, mutta ei se yhtään ihmetellyt miksi me välillä vaihdetaan maisemaa. Vein toiseen Lakin tuoman esineen sille takaisin ja sai hakea vikan. Hirvittää päästää sitä suoraan autosta juoksemaan, onneksi se ei mene niin kovaa kuin Lakki mutta ei haittaisi vaikka ravailisi vaan. Hän oli erittäin tohkeissaan.

Sitten palasin autolla sinne ylemmäs parkkiin ja toivoin että sahamies olisi jo häipynyt eikä nähtäisi kohta uudelleen pönen kanssa. Töppöinen se vetää edelleen ihan sekona ja hän on kyllä vaan niin elementissään jäljellä. Ei tullut ylimääräisiä vastaan eikä se mihinkään harhoihin reagoinut, tosin sehän ei reagoi jos jotain vaan jatkuu myös suoraan. Hän oli taas hieman pahoillaan että tässäkö tää oli. Voi pöne, lupaan edelleen yrittää tehdä sulle vaikka kilsan että pääset kunnolla hommiin, mutta tässä nyt tulee kaikenlaisia vastustavia tekijöitä!

Sitten oli Lakin vuoro. Jälki oli 1,5h ikäinen. Hieno jäljen nosto, ekan kepin ilmaisi myös hienosti ja karvalelu kelpasi hyvin. Jälkeä tehdessä matka tuntui aina paljon pidemmältä kuin koiran kanssa, ja nytkin oltiin yhtäkkiä 300m kepillä. Lakki veti siitä yli reagoimatta mitenkään, mutta itse astuin sen päälle, ja pyysin sitten koiraa että tuus katsomaan mikä tässä on. Palkkasin sen muutamalla namilla ja pyysin hetken odottamaan että sain huohottaa itse. Sitten tein itse kaikkea outoa, alkoi vähän arveluttaa jaksaako se ja annoin sen mennä liian kovaa, välillä laskin jopa liinan käsistäni kun koira meni pienten risujen väärältä puolelta jne. Lopulta oltiin aika lopussa ja koira jäi nuohoamaan jotakin, ehkä sen mielestä tässä oli korkea aika olla keppi, tai sitten siinä oli oikeasti vaikkei se sitä löytänyt. Minä kun pysähdyin niin se oli vielä varmempi että nyt pitää löytää jotakin, ja kehoitin sitä sitten lopuksi että jatka vaan eteenpäin. Jännä että se ymmärsi sen. Minusta siinä olisi pitänyt olla kulma mutta koira vaan paineli suoraan. Olin melko varma että nyt se kyllä oikaisi jotakin, mutta se näytti niin selvästi jäljestävän ja kun vielä vähän pidätin kysyäkseni ootko varma, ja se vaan veti, annoin sen mennä. Kas siellä näkyykin jo tie ja notkelma missä vika keppi olisi. Jälkeen päin katsoin karttaa niin ei minulla siinä mitään kulmaa ollut, tultiin takuulla ihan oikein 😂 Ei vaan mitään muistikuvaa missä kohtaa se kolmoskeppi olisi ollut joten sinne jäi.

Pituus ei ollut mikään ongelma, mutta päästin sen itse siellä puolivälin jälkeen menemään liian takki auki. Ei se ehkä liian kovaa mennyt mutta kaipaisin ihan vähän enemmän tarkkuutta ja intensiivisyyttä jälkeä kohtaan. Nyt se vähän humputtelee menemään. Ensi kerralla pitää muistaa pidättää kunnolla koko ajan. Jännää että vanha trauma Sienen ajoilta nostaa taas päätään. Lakki ei hommia kesken jätä kunhan en ala painostaa sitä. Sillä sen kyllä saa äkkiä passivoitumaan. Nyt keskityin myös hymyilemään aina kun irroitin liinaa jostakin ja se auttoi, ei sitä haittaa se yhtään kun itse en ärsyynny.

Niitä ylitettyjä keppejä ei kyllä kannata sille alkaa osoittelemaan. Se ottaa niin äkkiä vihjeitä siitä että kun minä pysähdyn, se on signaali alkaa etsiä keppiä. Sitten kun se vaan pyörähtää kulmassa ja pysähdyn odottamaan, se luulee että nyt on keppi. Jännää että oon yhden käyttövalion kouluttanut ja senkin kanssa niitä keppejä tuskaillut ja kokeillut ties mitä tulematta kuitenkaan hullua hurskaammaksi.

Tässä pätkä Lakin jäljeltä, sitä humppamenoa nimenomaan:

Lopuksi leikin jälkeen sai vielä kissanruokaa. Palkka tuntuu nyt hyvältä.

Ensi kerralla, huomenna, ajattelin tehdä ehkä ihan vain keppikaistaleen muistuttamaan niistä. Esineitä hänen ei ehkä tartte tehdä lainkaan. Töppöinen tekee kaikkea vain siksi että siitä se on kivaa. Lakin kanssa yritän olla tarkka siitä että en tee määrää, vaan koulutan laatua. Olisihan siitäkin varmasti kiva tehdä huomennakin esineitä mutta se on eri asia tarvitseeko se huomenna treeniä vai kannattaako jättää hautumaan tämän päivän opit.

Nosea

Raviradalla treenit.

Lakki aloitti kakkosluokkaa varten "hyvä, jatketaan" -vihjeen opettelun. Siis ei palkkaa ekasta löydöstä. Kuten etukäteen arvelin, hän ei ollut yhtään millänsäkään. En tiedä tartteeko tätä ihan hirveästi sen kanssa tehdä, enemmänkin epäilen että lieveilmiönä alkaa tulla ekalla löydöllä hätäilyä tai jopa sen ohittamista. Noilla mudeilla se etsiminen on yleensä niin kivaa ettei aina muutenkaan viitsisi kertoa löytöjä ohjaajalle, että saisi vaan jatkaa etsimistä, ja siksi oon pitänyt löydöstä palkkaamista tärkeänä ja käyttänyt siihen aikaa. Samaa vihjettä voisi varmaan käyttää esineruudussa jos ei palkkaa välillä, toistaiseksi on kyllä palkattu jokaisen esineen jälkeen vielä.

Paju teki laatikoita, ajoneuvoja ja muutaman perusetsinnän. Ajoneuvoilla se tarttee aika paljon rutiinia ettei yritä nousta sinne. Laatikoita se ei ole montaa kertaa nähnyt joten niihinkin vain rutiinia. Pienelle koiralle ne varmaan näyttäytyy aika erilaisina kuin isolle noin muutenkin. Pajulla on sikahieno motivaatio ja se on tosi reipas missä vaan ympäristöissä, mutta se ilmaisu on nyt se murheenkryyni. En tiedä pitäiskö hylätä koko tuijotus ja antaa sen kehittyä siihen mitä se itse tarjoaa. Istumista tai maahan menoa sille ei voi ottaa koska se ei osaa vieläkään vihjeestä tehdä kumpaakaan. Se ei vaan opi sanoja niin kuin mun muut koirat...

Töppöinen harrastaa enää lähinnä määrää eli mitä enemmän hän saa etsiä, sen parempi mieli. Kuvassa yksi tärähtänyt pöne, yritin ottaa yhdellä kädellä videota joka olikin muuttunut kuvaksi.

2lk sisätalkoissa ja maastokausi korkattu

Eilen äkkilähdöllä tuuraamassa talkoissa oman seuran 2lk sisäetsintäkokeissa metsästysseuran majalla. Raijasin kaikki koirat mukaan ja jäin päivän päätteeksi vielä treenamaan. Koealueista eka oli pienehkö aula/oleskeluhuone, haju oli takkapuukorissa. Toisena oli iso, iso ruokasali pitkine pöytäryhmineen, kaksi hajua, 4min. Kolmas oli lahtivaja jossa kaksiosainen tila, molemmissa huoneissa yksi haju. Vikana rantamökki jossa ainoa haju syvällä keittiölaatikossa. Lakki pääsi lopuksi, hajut oli yli 4h ikäiset. Eka ja vika oli helpot, tokassa harjoittelin irtoamista ja päästin koiran irti, hienosti työskenteli. Eka haju penkistä n. 45s aikaan, toista pitkän penkin alta ei löytänyt vaikka ohjasin lopuksi ihan lähelle. Lahtivajassa ei pelottanut vaikka vähän arvelin että voisi (yksi kokeeseen osallistunut koira ei uskaltanut sisään lainkaan ja muutamaa oli melko kovasti jännittänyt), mutta hän haisteli koko 4min ajan ihan tohkeissaan kaikkea muuta paitsi eukaa/laakeria eikä olisi löydetty mitään 😄 Töppöinen ja Paju työskenteli siellä paljon paremmin. Lopuksi ennen lähtöä jututin vielä tuomaria pienen koiran ilmaisusta, ja jäin sitten yksin treenaamaan kun kaikki muut poistui. Yksi satanen tuli ja monta 85-90p suoritusta, se pitkä penkki jäi tosi monelta ja vain muutama löysi sen. Haju taisi levitä aika huonosti. No kakkosissa on ihan normaalia että satasia ei tule ollenkaan tai tulee max pari.

Ajelin eilen illalla sitten vielä samalla vauhdilla mökille, että pääsen tänään korkkaamaan maastot. Olin ehkä hieman optimistinen sulien länttien osalta ja rypiessäni reisiä myöten hangessa mietin kyllä viitsiikö tänne koiraa tuoda lainkaan. Mutta periksi ei anneta ja jos minä pääsen niin kyllä se Lakkikin pääsee. Pönelle tein lyhyemmän pätkän ja osa meni tiellä, kun en halunnut sitä hankeen. Jälkien muhiessa tein esineruudun, ja pahimpia kinoksia väistellessä siitä tuli melko epämuotoinen ja vino, pitkät sivut ehkä 50m ja 70m ja lyhyet 20m. Sinänsä aivan sama koska olkoon vaikka jeesuksen muotoinen, koirien pitäisi osata pysyä tallatulla alueella. Laitoin neljä esinettä, takakulmiin, keskelle n. 40m syvälle ja vasemmalle eteen n. 20m syvälle.

Lakki pääsi aloittamaan ja vauhtia oli melko paljon kuten arvata saattoi. Vasen takakulma tuli nopeasti, mutta sitten hän teki suunnilleen kaikki mahdolliset virheet; juoksi jossain 100m syvällä ulkona alueelta, nuohosi sitä paikkaa mistä löysi jo, välillä jäljesti melko hartaasti ja hitaasti ja epäilen että bongasi ainakin yhden ellei kaikkia esineitä muttei viitsinyt tuoda. 😂 No maltoin mieleni kun se työskenteli kuitenkin koko ajan, ja vaikea on puuttua koska jos alkaa moittia niin mistä sen tietää mihin se sen yhdistää. Lopulta sitten toi oikean takakulman. Palkkasin ekan namilla ja toisen lelulla, tuntui ok:lta. Lakille nyt kuuri kaistaleita joissa vain yksi esine.

Töppöisen osalta koko homma on melko surkuhupaisaa; aiemmin tuhmuuttaan tottelematon koira ei tottele nytkään koska se ei enää kuule mitään. Tarkkaan saa katsoa paikat missä sen voi päästää irti, kun ei se ole millään lailla hallinnassa enkä saa sitä kiinni jos joku tulisi. Tai kun se keskimmäinen notkossa ollut esine ei selkeästi haissut sieltä eikä sitä meinannut löytyä, niin en kyllä saa koiraa kesken kaiken kutsuttua poiskaan. Lopulta kävelin lähemmäs itse niin se löytyi ja päästiin pois. Aion kyllä jatkaa tällaista niin kauan kuin hänessä henki pihisee, koska joku oli hyvin onnellinen 💚

Töppöisen jälki loppui hänestä ennen kuin alkoikaan, ja onhan 250m tosi lyhyt. Lupaan tehdä hänelle pidemmän heti kun lumet on poissa.

Lakin jäljeltä ei jää paljoa kerrottavaa, jos se hanki aamulla vielä jotenkin kantoi ja yksin sai asetella jalkojaan niin nyt ei kerinnyt kuin puristaa liinaa ja katsomaan jalkoihin ja yrittämään olla kaatumatta jatkuvasti. Jälki meni ensin ehkä 100m lumella, sitten tuli hakkuuaukiolle ja metsään ja loput 200m taas lumessa. Lakki tuli aivan liian kovaa ja kuivalla kovalla maalla hukkasi jäljen. Siinä pyöriessä naru jäi kiinni joka paikkaan ja kun revin sitä irti ja noiduin itsekseni, koira reagoi siihen. Se jäi vähän ihmettelemään mutta maltoin mieleni enkä kehoittanut jatkamaan, niin kyllä se sen nosti ja löysi uudelleen itse. Siinä vaiheessa kehu on sitten tosi suuri vahviste sille. Tavallaan on ikävä töppöistä jolle on ihan sama vaikka kuolisin liinan päässä, mutta toisaalta se että Lakki on niin herkkä on myös iso etu, kun se ottaa myös positiivisen palautteen ihan eri tavalla vastaan. Eka keppi jäi, kaksi muuta ilmaisi hyvin. Välikepeille olin ajatellut lelun ja lopuksi lelun ja kissanruoan. Oon miettinyt tosi paljon näitä sen palkka-asioita ja aion nyt tämän kauden kokeilla sitä, että tietyistä jutuista on aina tietty palkka. Uskon että se voisi sopia Lakille, että se tietää etukäteen mitä odottaa. 

Lakille seuraava jälki vasta kun lumet on poissa ja voi keskittyä koiraan eikä pystyssä pysymiseen. Jarruta enemmän, älä jurpata keskenäsi vaikka mitä tapahtuisi, pituutta ja haasteita saa olla reilusti lisää.

Tästä se taas alkaa ja ainakin nyt nähtiin se tärkein - motivaatiossa ei ole puutteita 🤩 Kyllä kaikista lajeista pk-jutut vaan on mun heiniä, ja tuntuu aina siltä että palaan kotiin. Ihan sama vaikken jaksaisi sitä sirun tarkastusta kouluttaa eikä Lakki kisaisi koskaan pk-puolella, me harrastetaan näitä juttuja koska ne vaan on parhautta.

Lopuksi muutama todiste tältä päivältä.

1lk KEK, viimeinen

Lakki nousi tänään nosen kaikkien osioiden kokeessa kakkosluokkaan, eli sai kolmannen 100p suorituksensa. Se sijoittui kolmen parhaan joukkoon sekä laatikoilla (1.!) että ajoneuvoilla (2.), kokonaispisteissä ei kuitenkaan sijoitusta (5.). Osallistujia oli täydet 20, mutta koe oli jaettu kahteen ryhmään, niin ei mennyt koko päivää. Lakki oli iltapäiväryhmän toiseksi viimeinen koira.

Lakki on kisannut viime aikoina tosi paljon, ja viime viikonloppuun saakka musta tuntui että kerta kerralta sen taso vain laski. Vaikka se on saanut joka kokeesta satasen, se tuntui vähän epävarmalta, ajoneuvoilla se veti useassa kokeessa monta kertaa hajun ohi, laatikoilla jouduin tosi voimakkaasti ottamaan sen pois seiniltä ja painostamaan etsimään laatikoista. Palkkaamisen kanssa on ollut raskasta kun en tiedä haluaako se ruokaa vai lelun tai aina ei oikein kumpaakaan.

Mulla ei ollut mitään odotuksia. Olin päättänyt jo etukäteen että meni miten meni, nyt se pitää vähän kisataukoa ja keskittyy enemmän treenaamaan. Ei oikeastaan edes jännittänyt, ja satasen sijaan asetin meille tavoitteen: vien sitä ajoneuvoilla selkeästi hitaammin tavoitteena vain se että näen taas treenilakin ja se nostaa hajun kerralla. Treeneissä sitä voi kyllä vedättää ja se jää hajulle silti, mutta jokin tässä on ruvennut mättämään kokeissa, ja tämä oli ainoa pikainen ratkaisu mitä keksin. Se toimi erinomaisesti. Laatikot oli tanssilavalla katoksessa eikä siinä ympärillä ollut muuta kuin tyhjää tilaa, niin kerrankin se pysyi laatikoilla eikä tarttenut kertaakaan ohjata. Sisä- ja ulkoalue oli ihanan isot kunnon ajoilla (3min ja 3:15) - inhoan sellaisia pikkualueita missä on 1:30 tms aikaa. Kivempaa että koira pääsee kunnolla etsimään. Näissä meillä sitten meni enemmän aikaa, mutta ei voi kuin olla tyytyväinen koiraan. Ennen kaikkea oon niin onnellinen siitä että nyt se tuntui samalta kuin treeneissä. Nuoren uroksen kanssa tää nyt vaan on tällaista ja tiedän että pitäisi antaa enemmän siimaa ja ymmärtää keskeneräisyyttä.

Nyt me sitten vähän treenaillaan ja katsotaan sitä isojen poikien luokkaa joskus myöhemmin. 💚

Odottaa vuoroa. Mulla oli aika tiukka linja ja komensin sitä puhkumasta parkkiksella toisille koirille ja omaa vuoroa odotettiin käskyn alla. Ei ollut edes vaikeaa. Ehkä pitäisi lakkaa paapomasta kun siltä voi hyvin jo vaatiakin käyttäytymistä...

Odottaa

Ulkoalue merkkien oikea puoli

Ulko

Sisä (vas)

Sisä

Sisä

Tällaisella suorituksella oli kiva nousta. 💚

Paju 1v

Paju täytti eilen vuoden. Pikkuinen nahkiainen, filttiäinen, uffinssi, entinen KV (keskivartalo), nykyinen BD (bodari). Parasta siinä on edelleen se että se sanoo UFFFF kun se on tyytyväinen ja hieman eri sävyisen UFFFFIN kun se ei ole tyytyväinen. 🥰 Mun pitää joskus nauhoittaa uffailua koska siinä on taas yksi ääni mitä haluaisin että mulle soitetaan vanhainkodissa. (Tai jos vaikka joudun koronakoomaan.)

Odotan edelleen sitä että se muka muuttuu kauheaksi, koska kaikki mitä se tekee aiheuttaa huutonaurua ja pelkkää 🥰🤩💖-olotilaa. Ymmärrän ehkä jotenkin miten pienistä koirista tulee kamalia kouluttamattomia koiria, toisaalta tajuan nyt myös että turhaan pelkäsin ottaa pientä koska siitä tulee kamala fleksissä sinkoileva räksy - kyllä siitä tulee ihan samalla tavalla minun näköinen koira kun koulutan sen kuten isotkin on koulutettu.

Paju on edelleen tasapainoisin koira mitä mulla on koskaan ollut, se suhtautuu kaikkeen kamalan valoisasti, sillä on jäätävä keskittymiskyky mitä tulee ulkoisiin häiriöihin. Pään sisäinen kaaos sitä vähän meinaa viedä; se on myös vilkkain koira mitä mulla on ollut. Paras asia mitä olen osannut tehdä on ollut antaa sille aikaa niissä jutuissa mitkä ei ole meinanneet sujua. Väkisin runnomalla sen kanssa mistään ei tule mitään, eikä sitä edelleenkään oikein voi komentaa, sitä pitää pyytää. Ei se silti enää ole ollenkaan harrastanut mitään niitä lälläspieru-juttuja mitkä se pentuna kävi läpi; en tule pois sängyn alta, en tule autoon, en anna kiinni jne.

Presidentti Filtinskyi juhli illalla isosti, muffinssivuoat odotti uffinssitaikinaa. 🥰🤩😂 Harmi että se toinen palli puuttuu, mä oisin kyllä ollut itse ekana jonossa ottamassa toisenkin uffilinjaisen nahkiaisen, mutta nyt heitä ei tule.

Hän pienenä - tältä hän näyttää edelleen 😊

2lk nollakoirana

 

Tänään kokeet jatkui talkoilun parissa, tai suoritin vkt-harjoittelun toisen kerran. Lakin piti päästä toiseksi nollakoiraksi, mutta tuomarille sitten riittikin yksi ja meidät käskettiin pois. Meinasi alkaa ärsyttää se että turhaan pakkasin sen autoon värjöttelemään, mutta ilmoitin sitten että älkää purkako alueita niin käyn lopuksi tekemässä ne.

Ajoneuvoja oli kaksi; henkilöauto ja traktori, yksi piilo ja aikaa 2:30. Pienin koira oli joku terrieri joten traktorissa ei ollut kauheasti etsittävää, tosin siinä oli edessä kauha ja takana joku lana. Lakki etsi taas ihan tosi hyvin, tuhina vaan kävi, mutta ei mitään. Aika loppui ja sitten kun appari ohjasi oikeaan suuntaan niin helpon oloisesti nappasi hajun auton etuosasta. En tajua mikä helvetti tässä nyt on. Se ei ole yhtään sen oloinen että jos väistän niin saan jatkaa etsintää. Nyt mua ei edes jännittänyt ja koirakin oli ihan normaali, niin ei voi laittaa sen piikkiinkään että kokeissa jännitys saa sen lukkoon ja se ohittaa hajun. Se yritti taas alkaa nousta ylemmäs kun sahattiin samoja kohtia uudelleen, mikä minusta myös viittaa siihen että ei se tiedä missä haju on ja tahallaan ole sitä ohittanut. Ahdistavaa kun en ymmärrä mitä tapahtuu ja mitä tälle pitäisi tehdä. ☹️ Ajoneuvot on aina ollut mun suosikki koska ne on helpot ja jos mitään muuta ei löydä niin ne nyt ainakin, mutta nyt ne kyllä on muuttuneet ahdistaviksi.

Ulkoalue oli vanha katettu terassi tms jossa oli ehkä 6 massiivista pirtin pöytää penkkeineen, muovipalmuja, karhun taljoja roikkumassa seinällä, joku muovinen veneen raato tms pöydän päällä. Kaksi piiloa, aikaa 4min. Lakki nuuhkutti kauhean tarkkaan monessa kohtaa, kiipeili itse pöydillä, ei pelännyt taljaa ja aikaa jäi ehkä alle minuutti kun se löysi korkean siitä veneen pohjan näköisestä osasta. Jätin siihen. Ei kuulemma ollut käynyt lähelläkään toista hajua, oli vissiin pöydän alla sellaisessa kohdassa missä se ei ollut nuohonnut. Vain yksi koira löysi molemmat joten tämä oli vaikea.

Tauon jälkeen eilisellä koepaikalla vanhalla kaupalla ensin laatikot, joita oli hirveästi. Aikaa taisi olla 3min ja piiloja kaksi. Tulospalvelussa olleena tiesin jo että vain kaksi koiraa löysi molemmat, ja ihan sikana oli tullut valeita. Lakille laatikoita oli liikaa ja jouduin tosi paljon ottamaan sitä pois seiniltä ja palauttamaan lootille, ja sitten sillä alkoi tulla ihan uskon puute ja se jäi kyselemään ohjausta. Yksi ilmaisu taakse oli ihan siisti mutta sitten kun aika oli loppumassa, sekin teki valeen. Ajan loputtua ohjattuna ihan alkuun ekalle laatikolle ja kyllä se ilmaisu oli paljon selkeämpi kuin se vale. Tuomari moitti että koirilla ei ollut nenät auki heti lähdössä, eipä ollut Lakillakaan... Laatikot tarttee nyt paljon rutiinia, ajattelin ihan palata siihen että jos pari treeniä laittaisi vaan ruokaa niiden päälle ja sitten etsisi vaikka lelua laatikosta, niin saisi koiran fokusoimaan paremmin niihin. Lisäksi kun se on treenannut tyyliin 10kpl:lla niin tuollainen 30kpl ei mene samalla osaamisella. Se selkeästi otti itseensä siitä kun koko ajan piti palauttaa se pois seiniltä.

Sisäalue oli helppo, tulospalveluun tuli pääasiassa vain alle 20s aikoja. Maksimiaika oli kolme minuuttia ja piiloja yksi, kyseessä oli kaupan yläkerrassa vanha yksiö, jossa sohva, pöytä ym kalusteita. Lakkikin meni aikalailla suoraan lähdöstä eteenpäin, nuohosi nurkassa ja ilmaisi sitten sohvan alle.

Hän olisi siis saanut 50p. Kokeessa tuli kolme hyvin lähekkäin ollutta 86-89p suoritusta ja sitten kaikki loput oli 50, muutama taisi jäädä alle senkin. Siinä valossa ei mikään huono vaan hyvinkin keskitasoa, mutta kyllä se melkoiselta räpiköinniltä tuntui. Lakki on treeneissä ollut hyvin itsenäinen eikä sitä tartte patistella jatkamaan, mutta nyt tuntuu että kokeissa sekä ajoneuvot että laatikot on syöneet sen itseluottamusta.

-ajoneuvoilla haju löytyy kerrasta. Itselle rauhaa ohjaamiseen, hidasta vähän vauhtia.

-laatikoille kohdentamista ja rutiinia, kunnollinen haistelu, laatikoilla pysyminen ja muun ympäristön jättäminen 

-itseluottamusta ja irtoamista vaikka heti ei löytyisi / katsotaan samaa aluetta uudelleen

-nenä auki heti lähdössä, hyvällä tuulella reagointiharjoituksia 

-lähtö- ja palkkausrutiinit. Nyt hän taas leikki. Luulen että mun jännitys kokeessa vaikuttaa taustalla siihen miten se palkkautuu, mutta on sitä ongelmaa kyllä ihan treeneissäkin.

-ohjauksen vastustaminen jos on juuri hajulla

Siinä ne mun veneen raadot on :D Hyvin voisin kisata kahdella kun tää mun havainnointikyky ja muisti on mitä on.

KEK1

Nosekokeissa jälleen, pääsin varasijalta oman kylän toisen seuran ekaan kokeeseen. Koepaikka oli Anttolassa vanhan K-kaupan tiloissa. Parkkis oli koulun pihalla ja siirtymä oli noin sata metriä, mutta onneksi arvelin oikein; Anttola on melko kuollut kylä eikä siviilejä ollut häiriöksi asti. Lakki oli arvottu numeroksi 4, koiria oli vain 15. Lämmittelyalueella ihan purkkiradan kupeessa oli ruohotupsu mihin joku varmaan oli jo lirauttanut, koska Lakkikin meinasi, ja ärjäisin sille melko tuimasti että ei tule kuuloonkaan. Se sitten pahastui ja piti vähän tsempata että katsopas missä se haju oli. Voi kun muistaisin olla aina reagoimatta niin terävästi sen tekemisiin kun se kyllä uskoisi vähän vähemmälläkin.

Lauantaipäivän kokeessa lauantaimaggaraa ja Sienen vanha hakupurkki 💔

Koe alkoi taas ajoneuvoilla, tällä kertaa niitä oli kolme: farkku, keskellä peräkärry ja vikana taas farkku. Aikaa 3min. Lakki tuntui rennolta ja etsi kivasti, mutta ei vaan mitään. Kun alettiin käydä toista kierrosta, se tarjosi taas ylempää etsimistä, ehdin kieltää eikä tullut virhettä. Kolmatta kierrosta mennessämme se alkoi pälyillä meitä seuraavaa tuomaria eli silmin nähden menee epävarmaksi, varmaan sekä siitä että hinkataan mutta myös siitä että itsellä alkaa ahdistus kasvaa. ☹️ Tsemppasin sitä ääneen että etsi vaan, puhuminen aina vähentää tuomarin kyttäämistä ja ehkä kannattelee koiraa kun muistuta sitä koko ajan että mä oon täällä sun kanssa. Tällaisista näkee miten nuori ja kokematon se edelleen on. Tässä vaiheessa taas harmitti että jos se nyt saa satasen ja viikon päästä on seuraava koe, en näe sitä kakkosen koirana ja miksi piti ilmoittaa se edes...

No. Haju oli peräkärryn kyljessä ja koira reagoi siihen toisella puolella, pyysin sen useaan kertaan katsomaan sen alueen mutta ei. Juuri ennen kuin aika loppui se sitten ehti löytää, huh huh. Hirveä tuskan hiki oli jo. Nenä ei vaan osunut siihen aiemmin ja tuomari sanoi että toisella kierroksella se oli saanut hajun mutta siirsin sen juuri toiselle ajoneuvolle niin se jätti sen. Nyt ohjaajan vastustaminen on meidän seuraava teema, se on liian ohjattavissa. Tuomari kehui ihan maasta taivaisiin että hän sitten tykkää tästä mun tyylistä ohjata ajoneuvot. Muistaa varmaan töppösen kanssa. 😊

Ulkoalue oli vain rakennettua sälää, puisia ja muovisia puutarhatuoleja, vanha korkea hyllykkö pötköllään, lumikolia jne. Varsin simppeli, aikaa 2min. Ounastelin kyllä että tämä alue ottaa kusiosumia mutta ei ainakaan ennen meitä ollut vahinkoja tullut. Sattumalta taas Lakki lähti väärää reunaa ja osuttiin hajun sisältävälle lasten polkupyörälle vasta kierroksemme lopuksi. Uskoin ilmaisua kerrasta enkä pyytänyt näyttämään uudelleen.

Nollakeli, välillä kovia tuulenpuuskia, vesi- ja lumikuuroja.

Tauon jälkeen (15 koiraa tuntuu kyllä huomattavasti nopeammalta kuin se normi 20) sitten siellä vanhassa k-kaupassa ensin laatikot ja sitten sisäalue, joka oli ennakkoon mun makuuni se missä erotellaan jyvät akanoista. Koko paikka oli melkoinen murju, sellainen epämääräinen pubitunnelma; hämärä, sata vuotta vanhaa kokolattiamattoa, vieno bensan tai maalin haju ja varmaan häiriöhajuja riittämiin muutenkin.

Laatikoita oli vain minimimäärä 12kpl ja ne oli aika maltillisesti teipattu. Jotkut tuomarit haluaa teipata ihan hemmetin tiukkaan ja silloin niitä pitää älytä haistella ihan eri tavalla kuin väljemmin jätettyjä. Aikaa 1:30. Lakki tuli sisälle oikein reippaasti ja alkoi impata mattoa välittömästi. Nostin pään ylös ja sanoin että etsitään laatikoista. Muutama lipsahdus seinille mutta muuten se kyllä työskenteli kivasti, mutta ei vaan taas mitään. 😣 Sitten se haisteli maton repeämää ja meni maahan laatikon vieressä, mutta kun kysyin että tuoko niin se sanoi että ei. Sinänsä meillä on kyllä aika kivalla tasolla tämä kommunikointi, siitä pitää olla onnellinen. Kehoitin jatkamaan ja 30s jäljellä -ilmoituksen jälkeen se sitten ilmaisi jonkun, enkä jäänyt enää kyselemään ootko varma. Huh huh.

Sisäalueella oli baaritiskin näköinen pöytä jonka henkilökunnan puoli kuului alueeseen, U:n muodossa kolme sohvaa, niiden keskellä pöytä, vasemmassa reunassa korkea jääkaappi. Baaripöydän alla pari baarijakkaraa. Aikaa 3min ja ennen aloitusta tuomari halusi että seison ja odotan lähdössä, hän selittää vielä alueisiin tutustumisen jälkeen tulleita lisärajoituksia; seinillä oli nauloja ja jotain mihin hän käski olla päästämättä jos koira yrittää sohvilta kiipeillä ylemmäs. Lakki oli vähän varovaisen oloinen ja jäi lähdön jälkeen ihmettelemään, mutta kun sanoin että mene vaan etsimään niin ampaisi vasempaan takanurkkaan yhden nojatuolin kimppuun. Hirmu tarkkaan ja hartaasti nuuhki mutta ei mitään. Oli ahdasta ja seisoin tiellä mutta onneksi älysin siirtyä ja antaa tilaa jatkaa. Ohitti muutaman huonekalun ja meni tiskin luokse, missä johonkin mööpeliin (kuormalava jonka päällä oli jotain? Mä voisin todella kisata kahdella koiralla samassa kokeessa kun en ikinä muista mistä se eka on ilmaissut 😂) aika nopea ilmaisu - niin nopea että nyt piti kysyä että näytä vielä, ja kun hän sen näytti niin uskottavahan se oli. Oon ruvennut Lakin kanssa sanomaan "nooo... löytö!".

Lakille siis sen toinen kaikkien osioiden kokeiden satanen, ei sijoitusta. Satasia tuli vissiin 6kpl. Voittajalla oli kokonaisaikaa kolme minuuttia vähemmän kuin meillä, että todellakin etsittiin nyt koko rahan edestä.

Lakilla on tosiaan viikon päästä koepaikka, ja nyt vähän ahdistaa koska se ei ole minusta lainkaan valmis kakkoseen. Ykkösessäkin menee ajat tiukille. Toisaalta en tiedä onko sillä mitään väliä kisaako ykkösen pois alta ja pitää sitten pitkän treenitauon, vai pitäisikö sen tauon nyt ja kävisi vikan ykkösen kokeen sitten kun koira alkaisi olla valmiimpi kakkoseen. Silloin sen pitäisi tuntua helpolta. Toisaalta ykkösen koepaikat on niin kiven alla, eikä missään ole sanottu että se tietenkään ensi viikolla saa satasta... Pitäisi vaan olla tyytyväinen että sai paikan ja mennä pitämään hauskaa, meni miten meni. Ja jos Lakin saisi kakkosiin niin olisi sitten helppoa aloittaa aikanaan Pajun kanssa ykkösissä. Kun ne koepaikat on vähissä niin se se on kurjaa sitten aina valita kummalle koiralle antaa mahiksen.

Joko??

Kuulumisia

Paju kävi agilityn alkeiskurssin hallittavuustestissä, eri seurassa kuin missä se syksyllä oli rallyn alkeiskurssilla. Testissä oli kolme kohtaa; suhtautuminen vieraaseen ihmiseen (menee suuhun sikäli kun mun taskun kyttäämiseltä kerkiää), keskittyminen ohjaajaan ja suhtautuminen toisiin koiriin eli pujottelurinki (no eihän se huomaa tai välitä vaikka elefantti kävelisi vastaan) ja viimeisenä paikalla olo ja luoksetulo, noin 10m matka ja 10s kesto. Ja sitä me sitten treenattiin se pari viikkoa mitä ilmon ja testin väliin jäi. Pikkupentunahan sitä ei voinut yrittää istuttaa ruokakupilla koska se ei vain kerta kaikkiaan pystynyt sellaiseen itsehillintään, ja paikalla oleminen on tuollaiselle sähikäiselle melko tuntematon käsite muutenkin. On rakennettu pienemmistä paloista kuin kellekään muulle aiemmin, ja pitkään se tuntui siltä että ei tule mitään, mutta kyllä ne palaset aina loksahtelee kohdilleen kun antaa koiralle aikaa.

Ymmärrän että jollain tavalla ne osallistujat pitää karsia, mutta oli se aika kamalaa. Halliin pakkasi aivan liikaa koiria ja meteli oli kauhea. Osa rääkyi kiihtyneenä ja osa enemmän ahdistuneena. Oon nykyään niin kukkahattu että vaikka Paju ei sellaisesta välitä eikä se mene siihen mukaan, niin paha mieli oli muutaman muun puolesta. Kamalaa jos se on nuoren koiran ja aloittelevan harrastajan eka tapahtuma. Mietin aluksi ottaisinko Lakin vai Pajun, ja jos olisin päätynyt Lakkiin niin sitä olisi kyllä ahdistanut se möykkä.

Sitten jäin miettimään myös sitä, että jos tulen valituksi, niin ei oo kyllä aikomustakaan maksaa 150e/10 kerran kurssi eli 15e per kerta jos meininki on samanlaista enkä edes kuule mitä kouluttaja yrittää mulle sanoa ja käteen jää lähinnä päänsärky ja soivat korvat. En ymmärrä miksi koiran pitää antaa vieraan ihmisen koskea, enkä ymmärrä miksi sen pitäisi kyetä toimimaan tollasessa kaaoksessa, kun minusta kumpikaan ei oikeastaan liity aksaan mitenkään. Kun on kaksi kouluttajaa niin tottakai koirien pitää pystyä toimimaan kentän eri päissä toinen yhden ja toinen toisen kouluttajan pisteellä samaan aikaan. Mutta kahdesta koirasta ei lähde sellainen meteli kuin viidestätoista. Lisäksi kun koiralle yritetään opettaa jotain uutta niin miten olisi onnistumisen edellytykset eli riittävän rauhallinen tilanne. 🤔 Jos mä pitäisi vielä tuollaisia testejä niin haluaisin pitää ne vaikka kaksi koiraa kerrallaan ja taata myös niille aremmille mukavan kokemuksen.

Niin se paikalla olo, sehän istui kuin tatti eikä reagoinut ekaan kutsuun mitenkään. 😂 Mutta ei se varmaan kuullut sitä kun siellä tosiaan oli helvetinmoinen taustameteli eikä se tiennyt odottaa mitään sellaista, kun en ole yhtään kertaa kutsunut, vaan vahvistanut aina pelkkää odottamista. Toisella se sitten pinkoi luokse minkä pääsi. Surettaa että harrastaminenkin alkaa olla nykyään sellaista että ei voi vaan harrastaa vaan pakko miettiä heti kisaamista. Mua ei yhtään kiinnosta hifistellä mitään käännöskäskyjä ja hienoja kontakteja vaan ainoa pointti olisi tehdä jotain hauskaa koiran kanssa yhdessä. Ohjatut treenit olisi kivat.

No, lopulta selvisi että kaikki kaksitoista pääsi kurssille ja 2h kurssiaika jaettiin kahteen ryhmään. Kuusi koiraa per tunti. Kysyin vielä miten treenit menee, ei kai kaikki ole kerrallaan hallissa karjumassa. Ei, mutta aluksi ei myöskään ole kahta pistettä vaan kaksi kouluttajaa seuraa yhtä koiraa joka ainoana on tekemässä. 10min per koira miinus siirtymät niin tekokasta treeniaikaa jäisi joku 7-8min. Näillä dieselin hinnoilla ei kyllä ole aikomustakaan maksaa siitä 150e ja ajaa paikalle. Ilmoitin että anteeksi säätö mutta jätämme väliin. Olkoon hän pelkkä nosekinkku.

***

Yhdistys piti nosen munajahdin, ja olin se joka sen suunnitteli. Oli ihan sikahauskaa piilottaa munia ja suunnitella reitti niin että ykköslöydöllä on ohjeet kakkosalueelle jne. Omat sai toimia nollakoirina ennen aloitusta, ja lopuksi otettiin vielä yli 4h vanhoja piiloja.

***

Töppöinen on syönyt edelleen gabapentiiniä. Siitä huolimatta se on kerran rähissyt Pajulle. Tämä tapahtui mökillä, olin tehnyt nosea ja heittänyt töppösen omalta vuoroltaan ilman palkkaa ulos, kun vauhtia oli enemmän kuin järkeä ja se ei muka osannut ilmaista enää. En tiedä onko se kiihtyminen joku kivun merkki sekin, ja en myöskään osaa antaa mitään järjellistä selitystä miksi se ärsyttää mua niin paljon. Eihän se enää kisaa niin ihan sama ilmaiseeko se vai eikö ja pidänkö kriteeristä kiinni vai en. Se oli siis varmasti melkoisen turhautunut. Treenattuani kahden muun kanssa en jaksanut enää antaa sille uutta mahista ja taisin vielä heittää loput namit hankeen etsittäväksi. Silloin se tapahtui ja se räjähti Pajulle, nyt kyllä riitti kun aloin karjua niin lopetti sillä.

Kerran se on myös autoon hypätessä päästänyt sellaisen ulvahduksen.

Mietin tällä hetkellä eniten sitä, että onkohan se koko ajan kipeä juuri reaktiokynnyksen alapuolella ja välillä pirskahtaa sen yli, vai onko sillä pääosin hyvä olo ja välillä vain johonkin sattuu. Yritin kerran tässä jo soitella klinikalle että haluan tuoda sen ultraan ja sohia sitä pattia, mutta ylläri kukaan ei taas ehtinyt edes vastaamaan... Oon kirjoittanut ennenkin että täällä on vaan huonoja vaihtoehtoja klinikoissa (kunnallinen ja kaksi yksityistä), mutta aivan ala-arvoista on sekin että sitten jos sitä apua tarttee ja haluaa niin ei sitä ihan niin vaan saakaan. Gabapentiinit riittää parin kolmen viikon päähän mutta sitä saan varmaan tuolta toiselta yksityiseltä soittamalla uuden reseptin. Enkä mä nyt tiedä pitäisikö se koira raijata johonkin ja jos niin mitä edes sanoisin. 🤷 Yksi tuttu sanoi että Librelaa saa taas toimitusongelmien jälkeen ja vaikka se on enemmän kai nivelrikkoon tarkoitettu, sitä voisi kokeilla vaikkei kivun lähde olekaan ihan selvä meillä. Se on sellainen pistettävä injektio.

Mietin sen lopettamista päivittäin, ja oikeastaan olen jumissa siinä että jos se vaan katoaisi niin se olisi mulle ihan ok. En haluaisi varata aikaa enkä viedä sitä, mutta jos voisin hypätä sitä seuraavaan päivään, voisin tehdä sen vaikka heti. Voisihan sen toki ulkoistaa mutta sitä taas ei mun sielu ikinä antaisi periksi tehdä, ja siitä jäisi suuri syyllisyys loppuelämäksi. Kyllä se on minun mentävä se viemään.

***

Viime viikonloppuna päästiin toiselle yksityiselle klinikalle nosettamaan. Arvasin että mudeja jännittää mutta yllättäen Lakki kyllä kykeni heti toimimaan ja haistelemaan, meni vaan vähän epäluuloisena. Töppöinen oli se joka jäätyi täysin. Junnut oli käyneet aamulla metsässä ja tulin ajoissa jotta voisin käyttää töppöistä omalla kävelyllä klinikan luona uusien hajujen parissa. Pieleen meni, hän kun näki että pihassa ollaan niin selkeästi ymmärsi että jos en kuse niin en joudu sisäänkään. Olis pitänyt ajaa parkkiin johonkin muualle. Omalla vuorollaan hän sitten jäätyi täysin aulaan, missä meillä oli lähtöhaju, ja sain kovaa ja pitkään tsempata että etsitään vaan, se on ihan turvallista nyt.

Pajua ei pelota lääkäri ja se oli ihan sikareipas kuten aina.

Lakki painaa 17,2kg, töppöinen 16kg ja Paju 7,3kg.

Ihan loistavaa että ikävien kokemusten ohessa joskus klinikalla tapahtuu jotain hauskaa, uskon että varsinkin Lakille tämä oli tosi kiva juttu. Saa mennä kuulemma uudestaankin.

***

Lopuksi taas random kännykkäkuvia: