Nosemölleissä

Sunnuntaina herättiin kuudelta, käytiin kolmen vartin remmikävelyllä kun lunta satoi ihan viimeistä päivää taas enkä millään jaksanut ajaa metsään rypemään (virhe). Kahvit naamaan, loput termosmukiin ja menoksi. Vatuloin pitkään ketä ilmoittaisin mihinkin. Kaikissa luokissa oli 2x sisäetsintä ja 2x laatikot, ja tarjolla oli aamulla ekana supermöllit, sitten 1lk ja iltapäivällä 2lk. Töppöstä ei viitsi kakkosiin kun ei se ota korkeita enää, ja en kyllä erityisesti halunnut värjötellä autossa ihan aamusta iltaan joka luokan ajan. Paju taas ei ole koevalmis eikä se ole mitään laatikoita edes nähnyt, mutta pelkän Lakin takia tuntui hurjalta ajaa toista tuntia. Lopulta päädyin ilmoittamaan Pajun supermölleihin ja töppöinen saisi hoitaa sen laatikot, ja Lakin 1lk. Jokaiselle jotakin.

Paju joutui aloittamaan (virhe 2) ja no tuota... se nyt ei vaan ole mikään autosta kehään -koira. 🤭 Ihan ihmeen hyvin se kasasi itsensä ja tiesi kyllä mitä ollaan tekemässä, reagoi lämppähajuun mutta ei malttanut pysähtyä. Virhe 3, olisi pitänyt sanoa että sori mutta nyt kestää hetki ennen kuin voidaan aloittaa. 🤣 Kyllä se siellä alueella etsi ja yhteen harjaan reagoi, ja jos oisin muistanut että tässä luokassa väärästä löydöstä sai vielä jatkaa ja oisi saanut löytöpisteetkin seuraavasta ilmaisusta, olis vaan kannattanut ilmoittaa löytö koska siinä se oli. Toisaalta emme metsästäneet palkintoja ja lopuksi kun ohjasin koiran vielä siihen ei se enää reagoinut, joten koulutuksellisesti tämä meni harakoille. Aika meni siis voltin heittämiseen ja jotenkin se kävi niin kierroksilla ettei lähtenyt tyypilliseen tapaansa liikkumaan vaan heitti volttia ja pyysi koko ajan että lähetä mut uudelleen, jumitti kontaktissa siis. Luulen että se oli sen keino hillitä itsensä kun olisi voinut rynnistää ihmisten luo tai valtoimenaan pitkin hallia ja oli niiiiin siistii ja jännää.

Sellainen huomio että puolikurkkari ei ole toimiva panta. Eihän se ole nosessa koskaan kytkettynäkään etsinyt aiemmin 🤣 Lukko meinasi laahata maata koko ajan ja hihna oli koiran tiellä.

Odotellessa sisään menoa hän VINKUI. En ole kuullut sen koskaan vinkuvan, se ei ole ääntelevä eläin. Jännä juttu vaikka se eläessään ollut käynyt siellä niin jostain se tiesi mitä ollaan tultu tekemään.

Toisella alueella hän oli jo enemmän oma itsensä, lämppähajuun ei kyllä malttanut reagoida mutta alueella paljon tutumman näköistä työskentelyä ja ihan jopa pieni ilmaisun tapainen! Tämähän oli tosi epäreilua sikäli että ei se osaa vielä ilmaista. Näen siitä normaalisti silti koska se löytää.

Tuomari huomautti että hajukuvaa kannattaa vielä selkiyttää ja laajentaa, pitää käydä heti ostamassa uusi hydrolaatti. Sehän on pääasiassa treenannut vain mun yhdellä ja samalla putelilla.

Ensi kertaa varten pitää myös miettiä parempi suunnitelma miten siitä saa löysät pois ennen suoritusta ja miten toimia jotta se ei pääse lämppähajulta väärässä mielentilassa eteenpäin.

Töppöinen sai etsiä ekan sisäalueen lämmittelyksi ja teki sitten laatikot. Ihan sikahienot vauhdikkaat suoritukset eikä yrittänytkään juosta ohi vaan ilmaisi heti.

edessä sisäetsintäalue, takana laatikot

Joko piip pii

vinkki unohtui tyystin käyttää!

Lakin luokassa oli 14 koiraa ja jaettiin meidätkin kahtia (kaksi tuomaria), Lakki oli oman ryhmänsä kolmas. Valitettavasti jouduttiin ekana pienessä huoneessa kaiken roinan keskellä, seinissä kiinni oleville laatikoille. Lakki meinasi etsiä pinnoista mutta sain sen ihan hyvin laatikoille. Sitten se ilmaisi pöydän alla ja ilmoitin löydön, ja samalla kun tuomari sanoi että ei ole mutta katsopas viereistä, koira jatkoi ryömimistä ja totesi että ups tämähän se olikin. Se siis ilmaisi pilven ja sillä on muutenkin niin erilainen tapa kuin töppöisellä vaikka niillä on sama ilmaisu. Lakki rojahtaa maahan tosi aikaisin ja saattaa vielä jatkaa tarkentamista ennen kuin on valmis, ja sen kanssa ei saisi hätäillä itse heti kun koira niiaa. 

Seuraavana sisätila, jossa se haisteli kauhean tarkkaan lipaston kädensijaa mutta jätti sen ja meni sitten pöydän alle, jossa ilmaisi seinästä lattian rajasta kohdan mikä näytti siltä että ei siinä ole mitään missä haju voisi olla. Pyysin näyttämään uudelleen ja se pointtasi saman kohdan, niin en voinut kuin uskoa ja siinähän se lattialistan saumassa kuulemma oli. Kohta mitä koira aiemmin haisteli oli ihmisen kädenjälki, lipastoa oli nostamalla siirretty ennen möllejä. Treeniin myös "intensiivisemmät" käden jäljet, hipaisuja oon tehnyt paljon mutta tuollainen mitä on kunnolla puristettu oli selkeästi erilainen. Pisteet minulle etten painostanut koiraa vaikka taisin siinä ääneen kommentoida että mikäs tämä tällainen oli kun jätit tämän. Olisin kyllä myöhemmin laittanut sen uudelleen katsomaan sitä jos muualta ei olisi löytynyt.

Tauon jälkeen sitten ekana sydämen muodossa oleville laatikoille, harmi vaan että koira ilmaisi heti ekan - olisin halunnut etsiä koko kuvion. Kysyin tässäkin että ootko muka varma kun ei se minusta oikein edes haistellut. Tuomari sanoi että se ihan selkeästi otti sen jo lähdössä.

Viimeisenä oli iso alue jossa aikaa 4min; tämä olisi ollut ihan töppöisen heiniä. Lakki kävi tosi hienosti pintoja läpi, se on hidas mutta huolellinen. Jälkeen päin kuulin että se oli ollut vaikea ja tosi moni oli haistellut mattoa eikä etsinyt - Lakki on niin tunnollinen että mitä ikinä siellä oli, se ei kyllä kesken hommien lankea. Oltiin käyty koko alue kerran läpi ja alkoi jo hermostuttaa miksei mitään löydy, kun se itse alkoi etsiä ylempää ja lopulta otti korkean piilon.

Mulla oli sekä "kalpeaa makkaraa" (Wurstia) että lelu ja se sai valita. Paras palkkaus tuntui olevan ensin ruokaa, sitten pieni leikki, sitten taas ruokaa ja könysi se lopuksi mun sylissä ilman leluakaan. Lakki on onnellinen kun se könyää 💙

Pihalla sen piti ilmoittaa kaikki muut koirat sanomalla ihan hiljaa tuf! Meinasi ärsyttää mutta sitten yritin miettiä mistä sellainen raportoinnin tarve kumpuaa, joku pieni epävarmuus siellä täytyy olla.

Yllätys oli melkoinen kun Lakki sai tuomarinpalkinnon, kuulemma tasaisen hienoa työskentelyä osiosta toiseen. Satasia tuli vain yksi. Mun koirat ei ole koskaan monessakaan lajissa TP:a saaneet; Sieni kerran rallyn alaluokissa kun radalla oli 360 oikeaan ja vasempaan peräkkäin ja ohjaaja teki ne väärin päin 🤦 Töppöinen kerran rallyssa kun se oli jo Wanha ja sillä meni melko lujaa, paperi oli täynnä "ihana pappa!" kommentteja jotka se TP kruunasi. En muista muita ja mä olen kisannut paljon eri lajeissa. Toki mun koirat on myös usein olleet "oikeilla palkinnoilla" - pidän tuota vähän lohdutuspalkintona jos suoritus oli hieno mutta pisteet syystä tai toisesta ei. Tai sitten koirakko vain jäi jostain syystä mieleen.

Luulen, että Lakin temppu oli kieriä lelu suussa katollaan mun jaloissa ja öristä tyytyväisenä kun rapsutan sen persettä. Paitsi että se näyttää melko veikeälle se on myös paras mittari siitä että hän on onnellinen 💙

Kyllä hän teki hienot etsinnätkin, ei sillä. Lakki on hidas. Se on hidas ja tarkka, ja siinä missä töppöinen on aina ollut se joka tekee nopeimman ajan tai ei löydä lainkaan (juoksee hajun ohi), Lakki on niin tunnollinen että sielua särkee. Vikalla alueella kuulemma tosi moni oli jumahtanut maton haisteluun ja siihen oli mennyt paljon aikaa. Mitä ikinä siellä olikaan niin ei Lakki, Lakki ei edes ajatellut sellaista kun hän skannasi aluetta.

Välillä meinaa olla vaikeaa nähdä sitä hyvää mitä hänessä on, koska töppöinen nyt vaan on ollut niin mun elämään vaikuttava persoona ja vetänyt melkoiset pohjat joka lajissa. Sen kanssa on mahdoton kilpailla, mutta ei pitäisikään. Jokaisella on omat vahvuutensa. Tämä TP oli tosi ihana muistutus kaikesta siitä hienosta mikä Lakissa on. 💖

PS. blogger jumittaa kuvien kanssa. Ei ole minun taiteellisen silmäni mukaisesti vaan vissiin ihan miten sattuu.