Tuomion päivä, eli luustokuvissa

Kyllä voi olla kuvottava jännitys jo viikkoa ennen lähestyvää aikaa. Viimeiset pari päivää voin pahoin ja mahakin oli ihan sekaisin. En muista että olisin koskaan jännittänyt mitään koettakaan näin hirveästi. Ihan turha murehtia kun ei näille oikein mitään mahda, mutta eipä se stressi käskystä poistukaan.

Lakkia jännitti melkoisesti enkä varmasti auttanut asiaa itse :p. Se oli ihan ok siihen saakka, että sydäntä oltiin kuuntelemassa, ja sitten alkoi murista. Se kuitenkin seisoi nätisti, en pidellyt sitä missään vaiheessa kiinni, ei yrittänyt purra eikä poistua paikalta. Otin sitten kuonosta vähän kiinni ja rapsuttelin samalla, ja oikein nätisti saatiin tehtyä loppuun. Polvet oli kunnossa. Sitten rauhoite. Ell antoi sille yhden namin minkä se ihme ja kumma otti vastaan ja söikin. Se on taas viime viikkoina ollut varsin ronkeli syömistensä kanssa kotona, jossain lienee juoksuinen narttu, kun on sellaista marhaamista hajunen parissa ulkona, molemmilla.

Sitten siirryttiin odottamaan nukahtamista. Lakki yritti pysyä jaloillaan ja jouduin kehoittamaan sitä käymään makuulle, kun asento alkoi huojua. Kuvat otettiin niin, että poljin nostettiin huoneen ulkopuolelle ja koira jäi yksin aina laukaisun ajaksi, kai tämän tarkoitus on vähentää henkilökunnan saamaa säteilymäärää. Itse istuin ja katselin kauempaa ja yritin olla pyörtymättä kauhusta. Lonkkakuvia varten koiraa piti teipillä pistellä asentoon, ja ainakin yksi selkäkuva oli vino ja ottivat uudet. Puolisen tuntia siinä taisi mennä kaikkinensa. Ell selosti mulle samalla; kyynärät hyvät, selkäkuvista hän ei kesken kaiken sanonut mitään, lonkatkin oikein hyvät. Lopuksi vielä koira sai herätteen ja minä sain mennä katsomaan kuvia, tässä vaiheessa käytiin kaikki vielä läpi. En minä niistä kyllä mitään ymmärrä. Selästä hän sanoi heti laskeneensa että kaikkea on oikea määrä ja siisti on. Vain ristiluun keskiharjanteessa saattaa olla "kauneusvirhe", joka ei tulevaa käyttöä millään lailla pitäisi haitata. Siihen hän ei sen enempää halunnut arvata millaisena lausunto Kennelliitosta tulee, mutta käski varautua että se ei ehkä ole ihan priima.

Lakki jäi käytävälle uinailemaan ihan taju kankaalla kun kävin maksamassa (312e + etukäteen KL:n lausuntomaksuja tuli melkein satanen) ja viemässä kassini autoon, ja sitten se olikin jo vissiin huolestunut kun ovi kävi ja makasi pää koholla. Patistelin sen jaloilleen ja se hoippui autolle. Kotona se myös hoippui pihan poikki ja portaatkin ylös ennen kuin kerkesin nostaa sitä syliin, niin annoin mennä ja kannattelin vain valjaista. Eteiseen se sitten jäi seisomaan tyhjä ilme silmissään ja seisoi edelleen kun olin vaihtanut vaatteet, käynyt vessassa, pessyt kädet ja riisunut maskin, joten nyt nappasin sen syliin ja kellistin petiin. Siellä se nyt on useamman tunnin uinaillut.

Käsittämätöntä, mun eka ehjä koira! Odotellaan nyt vielä lausuntoja mutta ei sieltä nyt mitään pommia pitäisi enää tulla.

PS. Hän painoi 16,75kg ja on varsin hoikassa kunnossa. Rotumääritelmä taitaa antaa uroksille ihanteeksi 11-13kg tai jotain. Jätti on.

Kamerakuvat: S.H.