Uimalassa

Tänään Helsingin reissun viimeisteli käynti uimalassa. Koronan takia ei uittajaa saanut, ja kysyin etukäteen voinkohan silti yrittää tulla kun toinen heistä on uinut aiemmin eri uimalassa ja toinen vain luonnonvesissä. Lupasivat. Arvelutti silti miten saan Lakin autettua veteen ja tajuaako se, että samaa kamaa se on, kuin ulkonakin. Jos ei se pelkän lelun perään uskalla niin pöne näyttäköön mallia.

No, se taisi hypätä meidän yli pommilla ennen kuin sain pöneä lähetettyä ekaan noutoon. Hänellä oli ihan sairaan siistiii :D !

 

Fyssarilla, osa 2.

Helmikuisen käynnin jatko-osa oli perjantaina. Takaosa oli paljon paremmassa jamassa mutta nyt koira oli edestä aivan tukkeessa. :( Hoito siis sinänsä oli kaiketi toiminut, mutta se nyt vaan ottaa osumaa jatkuvasti lisää, niin en tiedä...

Lakille oli varattu puolikas aika, ja vakaasta aikomuksesta huolimatta en ihan hirveästi ehtinyt, jaksanut, muistanut tai viitsinyt treenata kyljellä makaamista. Se kyllä menee asentoon mutta kesto on aika olematon. Epäilytti että mitäköhän siitä tulee ja kuinka se jaksaa olla paikallaan yhtään missään asennossa, mutta lapsikoira taas ylitti odotukset. Kyllä se vaihtoi istumista, makaamista ja kyljellä makaamista, mutta fyssarikin sanoi että asennon vaihtaminen ei niin haittaa, hän vaan myötää liikkeitä, sen sijaan jos koira välillä poistuu paikalta, hänellä irtoaa kädet ja saman kohdan etsimiseen menee aina aikaa ja se on aika turhauttavaa. Lakilla oli takana vasemmalla vähän kireyttä mutta se suli nopeasti. Luultavasti törmännyt puuhun tms. :p

Vastaanotto oli normi paikan sijaan eläinkaupassa. Ulko-ovi oli liukuovi jossa oli jättimäiset koiran ja kissan kuvat. Lakki oli menossa nuuhkimaan että mitäs tyyppejä ne noi on, kun ovi avautui ja koira se sai sellaisen slaagin etten ole vähään aikaan nähnyt. :D Komeasti hyppäsi takavasempaan siis. Pöne vanha kettu ei reagoinut mitenkään mihinkään ja Lakkikin tuli heti takaisin, mutta kyllä nauratti. Eteisessä oli pallomeri joten sinne hän sitten mielellään sukelsi.

Sukukokous

Lakki tapasi sisaruksensa lauantaina. Niillä on nyt ikää 1v 2kk, ja etukäteen arvelutti jos pojat kovinkin rumasti sanoo toisilleen että painu helvettiin, ja sisko se vasta sanookin kaikille muille että todellakin olisi parasta painua ja kauas kanssa. Kyllä siinä hirveästi ääntä riitti, mutta ihan toimeen tultiin kuitenkin. Pojilla olisi ehkä lähtenyt leikkivaihde paremmin ilman siskoa, tai millä tahansa kahden kimpalla, kolme oli vähän huono määrä. Kyllä ne pari kertaa juoksi kunnon rundia ja se aina rentoutti, mutta sitten oli paljon omien ihmisten jalkojen vahtimista ainakin nartulla ja Lakilla, toinen veli on paljon leppoisampi. Räksytystä ja sellaista. Nyt mäkin ymmärrän kun ihmiset sanoo että rotu on äänekäs - mulla on vaan todella hiljaiset yksilöt koska ei meillä ole mitään läheskään tällaista!

 

Akupunktio

Töppösellä oli aika akupunktioon. Pissiongelmien lisäksi halusin puhua kipulääkkeistä. Näkyvin oire on se, että metsälenkin jälkeen kotiin tullessa koira kävelee portaat tosi huonosti; normaalin ravin sijaan se astuu kaikilla jaloilla kaikille portaille ja pyöristää selkää voimakkaasti. Koskaan se ei vingu tai mitään, mutta vaikealle se näyttää. Olen vähän kokeillut ja jos ne ei Lakin kanssa pääse riehumaan metsässä, kotiin paluukin sujuu paremmin. Vaikka se itse leikkii ja painii omasta aloitteestaan, eikä koskaan silloin ole kipeä, ehkä se meno vaan on silti sille liikaa. Joku selässä ärtyy tai jotakin.

Anaalit sillä oli tosi täynnä ja tukkeessa ja ne itsessään on kuulemma voinut olla osa ongelmia. Sitten se sai neulat pitkin kroppaa ja lisäksi jotain uutta pistemäistä laseria alaselän ja sisäreisien akupisteisiin. Ell jätti meidät vielä keskenämme vähäksi aikaa, ja on aina yhtä hassua miten lääkärissä pelkäävä, paskajäykkä koira nuupahtaa pöydälle. Se makasi nytkin kyljellään ja roikkui toisen etujalan verran yli laidan ja hyvä että silmät pysyi auki.

Sain kotiläksyksi hieroa selästä paria kohtaa - jos selkä lämpenee, aineenvaihdunta vilkastuu ja se on hyvä asia. Sitten katsottiin takajalkojen sisäpuolelta pisteet jotka on ihan paksut möykyt, se on kuulemma lihaskasvoa. Niitä pitää kotona kevyesti puristella kanssa.

Kuulostellaan nyt vaikutuksia ja jos haluan niin gabapentiinireseptin saa soittamalla, samoin kehoitti tulemaan uudestaan akupuntioon jos siltä tuntuu. Ell siis ei ollut sitä mieltä että näillä oireilla tarttee vielä alkaa lääkitsemään.

Tuomion päivä, eli luustokuvissa

Kyllä voi olla kuvottava jännitys jo viikkoa ennen lähestyvää aikaa. Viimeiset pari päivää voin pahoin ja mahakin oli ihan sekaisin. En muista että olisin koskaan jännittänyt mitään koettakaan näin hirveästi. Ihan turha murehtia kun ei näille oikein mitään mahda, mutta eipä se stressi käskystä poistukaan.

Lakkia jännitti melkoisesti enkä varmasti auttanut asiaa itse :p. Se oli ihan ok siihen saakka, että sydäntä oltiin kuuntelemassa, ja sitten alkoi murista. Se kuitenkin seisoi nätisti, en pidellyt sitä missään vaiheessa kiinni, ei yrittänyt purra eikä poistua paikalta. Otin sitten kuonosta vähän kiinni ja rapsuttelin samalla, ja oikein nätisti saatiin tehtyä loppuun. Polvet oli kunnossa. Sitten rauhoite. Ell antoi sille yhden namin minkä se ihme ja kumma otti vastaan ja söikin. Se on taas viime viikkoina ollut varsin ronkeli syömistensä kanssa kotona, jossain lienee juoksuinen narttu, kun on sellaista marhaamista hajunen parissa ulkona, molemmilla.

Sitten siirryttiin odottamaan nukahtamista. Lakki yritti pysyä jaloillaan ja jouduin kehoittamaan sitä käymään makuulle, kun asento alkoi huojua. Kuvat otettiin niin, että poljin nostettiin huoneen ulkopuolelle ja koira jäi yksin aina laukaisun ajaksi, kai tämän tarkoitus on vähentää henkilökunnan saamaa säteilymäärää. Itse istuin ja katselin kauempaa ja yritin olla pyörtymättä kauhusta. Lonkkakuvia varten koiraa piti teipillä pistellä asentoon, ja ainakin yksi selkäkuva oli vino ja ottivat uudet. Puolisen tuntia siinä taisi mennä kaikkinensa. Ell selosti mulle samalla; kyynärät hyvät, selkäkuvista hän ei kesken kaiken sanonut mitään, lonkatkin oikein hyvät. Lopuksi vielä koira sai herätteen ja minä sain mennä katsomaan kuvia, tässä vaiheessa käytiin kaikki vielä läpi. En minä niistä kyllä mitään ymmärrä. Selästä hän sanoi heti laskeneensa että kaikkea on oikea määrä ja siisti on. Vain ristiluun keskiharjanteessa saattaa olla "kauneusvirhe", joka ei tulevaa käyttöä millään lailla pitäisi haitata. Siihen hän ei sen enempää halunnut arvata millaisena lausunto Kennelliitosta tulee, mutta käski varautua että se ei ehkä ole ihan priima.

Lakki jäi käytävälle uinailemaan ihan taju kankaalla kun kävin maksamassa (312e + etukäteen KL:n lausuntomaksuja tuli melkein satanen) ja viemässä kassini autoon, ja sitten se olikin jo vissiin huolestunut kun ovi kävi ja makasi pää koholla. Patistelin sen jaloilleen ja se hoippui autolle. Kotona se myös hoippui pihan poikki ja portaatkin ylös ennen kuin kerkesin nostaa sitä syliin, niin annoin mennä ja kannattelin vain valjaista. Eteiseen se sitten jäi seisomaan tyhjä ilme silmissään ja seisoi edelleen kun olin vaihtanut vaatteet, käynyt vessassa, pessyt kädet ja riisunut maskin, joten nyt nappasin sen syliin ja kellistin petiin. Siellä se nyt on useamman tunnin uinaillut.

Käsittämätöntä, mun eka ehjä koira! Odotellaan nyt vielä lausuntoja mutta ei sieltä nyt mitään pommia pitäisi enää tulla.

PS. Hän painoi 16,75kg ja on varsin hoikassa kunnossa. Rotumääritelmä taitaa antaa uroksille ihanteeksi 11-13kg tai jotain. Jätti on.

Kamerakuvat: S.H.