Fyssarilla

Varasin ajan pissiongelmien takia, ja 17.3. ajeltiin työpäivän jälkeen. Kotona olin 21.30 ja melkoinen keikka oli - matkalla ehdin taas miettiä millaista olisi asua jossain isommalla paikkakunnalla, jossa olisi palveluita enemmänkin saatavilla... Lakki oli pakko ottaa mukaan, koska ei sitä tee mieli työpäivän jälkeen jättää uudelleen yksin ja toivoa parasta. Mieskin oli tietenkin iltavuorossa. Lapsikoira käyttäytyy kyllä oikein siivosti yksin ollessaan, mutta rajansa kaikella.

Ihmisillä virtsankarkailuun suositellaan fyssaria, lantionpohjajumpalla saa kuulemma usein ihmeitä aikaan. Koirille mitään sellaisia ei nyt oikein ole olemassa, mutta kysyessäni käynnin tarpeellisuudesta hän vastasi, että ilman muuta kireydet eri lihaksissa voi vaikuttaa suoraan myös pissiongelmiin eli tottakai kannattaa käydä. Edellisestä fyssarikäynnistä oli muutenkin jo yli puoli vuotta aikaa.

Pakkasta olikin mukavasti -25 ja hetki ehdittiin pyöriä pihalla palelemassa, ennen kuin aika oli. Lakki laitetaan aina hihnalla kiinni ettei se ihan yllä sekaan, ja hän alkuhärväämisen jälkeen ihan kohtuullisen hyvin alistuu kohtaloonsa. Sille oli pieni puruluu mukana viihdykkeeksi, mutta se söi sen muutamassa minuutissa ja se siitä sitten.

Töppönen olikin sitten aivan täydellisen tukkeessa ja huonoimmassa kunnossa aikoihin. Oikeassa takajalassa pieni asentotuntopuutos ja seisoo jotenkin oudosti, vähän sellaisessa sammakkoasennossa takajalat liikaa allaan. Se saatiin aika hyvin käsiteltyä, vaikka kovasti hän itse oli sitä mieltä, että kamalaa on, ja nosteli päätä koko ajan. Uusi aika on ensi kuussa.

Kotona se piristyi kovasti, en ollut edes tajunnut että se on nuupea ja vetäytyvä, ennen kuin se ei enää ollutkaan sellainen.

Metsässä ei olla tämän jälkeen käyty. Fyssari oli sitä mieltä, että Lakin törmäily on suurin syyllinen pönen tilaan, ja koska en voi estää sitä, en varmaan sitten vaan voi enää pitää niitä yhtä aikaa vapaana. En ole niinkään surullinen pönen tilanteesta, tai huolissani sen kunnosta; kyllä se nyt on tässä tullut selväksi että se on kovasti vanhentunut ja aika käy vähiin. Olen enemmän jumissa nyt siinä, että miten mä ne metsään vien. Aika ja energia ei riitä kahteen täysmittaiseen lenkkiin, ja sitten jos töppösen vie yksin, se ei myöskään juokse yhtään, ja kunto senkin rapistuu.

Propalinia se on edelleen saanut iltaisin, ja vaikea sanoa auttaako se vai ei. Isompia lammikoita siis ei ole tullut sitten joulukuun, mutta muutama tippa sinne tänne katoaa ja vaikea niitä on havainnoida. Fyssari oli sitä mieltä, että pissivaiva saattaa hyvin olla selkäperäinen, mutta koska kipulääkekuuri ei auttanut asiaa mitenkään, ei siellä välttämättä ole kipua, lihaksisto on vain... mitenköhän hän sanoi, väsynyt? Joku pieni hermopuutos ja se on siinä. Syötän varmaan loppuun tuon mitä tuota lääkettä on, ja kokeillaan sitten palaako oireet, jos ollaan ilman.

Akupunktiolla on kuulemma myös saatu hyviä vasteita selkäperäisiin pissiongelmiin, joten sitä pitäisi seuraavaksi kokeilla, ja nimenomaan useampi kerta putkeen. En vaan ole saanut aikaiseksi soitella aikaa. Täällä on yksi klinikka joka sitä tekee (satasen per kerta, voi huoh).