Haistaahan se sittenkin...

Pari viikkoa sitten huomasin vielä yhdet 2lk nosekokeet ajomatkan päässä meiltä. Koronan takia kokeiden anomisaikaa on lyhennetty ja niitä putkahtelee nyt aika lyhyillä varoitusajoilla sen takia. Ilmo alkoi maanantaina kahdeksalta, ja nosekokeet on sellaisia että ne on sekunnissa täynnä, varsinkin 1lk. Pitää siis ajastaa sähköposti tai olla hyvin valmiina muuten. Olin metsässä kun kello lähenteli kahdeksaa, eikä vaan yhtään huvittanut. Se ei oikeasti enää haista yhtä hyvin kuin ennen. En ilmoita, päätin, ja unohdin koko jutun.

Menin iltavuoroon töihin ja sitten päivällä FB muistutti mua vuoden takaisista tanssikisoista. Ne jäi Sienen viimeiseksi kisoiksi, ja kirjoitin muiston yhteyteen ajatuksiani siitä olisinko nauttinut enemmän, jos olisin silloin tiennyt, että nämä on viimeiset kisat.. olisiko jännittänyt vähemmän, olisinko muistanut olla kiitollisempi kaikesta. Jos vaan olisin silloin tiennyt että ne on vikat kisat... oli iltapäivä kun päätin että ei helvetti, nyt kun töppöinen vielä elää, ehkä vaan kannattaisi kuitenkin mennä. Se koira vaan niin rakastaa etsiä. Laitoin ilmon joskus kahden maissa kahvitauolla istuessani ja ajattelin että tuskin enää mahtui, mutta yritinpä kuitenkin. Jatkoin töitä.

No, mahtui, ja tänään oli se päivä. Eilen oli taas ihan superpaskat kenraalit, touhottaa kyllä ihan helkkaristi ja etsiikin mutta kun tässä lajissa pitäisi löytääkin, ja 2lk ajoilla aika äkkiä kanssa. Sitä aikaa ei vaan ole millekään päämäärättömälle teputtamiselle. Koepaikan piha oli täynnä sellaista jään päällä lilluvaa sohjoa kun lumi muuttui vesisateeksi, ja oli muutenkin ihan superpönetön kylmänkostea tihkusää. Oletin että saan repiä sen autosta ulos, kun hän varmaan mulkaisee että ei kiitos en jalkaudu, mutta paskat. Hän oli hirveän hyvällä tuulella ja olisi väkisin vetänyt mut sisälle, vaikka meidän alueet alkoi ulkoa. Odotellessa se vinkui taas aivan kuten aina ennen. Tässä välissä oli pari koetta, jolloin se odotti liian asiallisesti.

Koe oli kahden tuomarin koe ja osallistujat oli jaettu aamupäivä- ja iltapäiväryhmään, joten kierrokset meni tosi sukkelaan. Oltiin numero 2., ja 1-4 aloitti ulkoa, 5-8 sisältä. Siinä ei pitkää taukoa väliin tullut.

 

Ekalla alueella tuli myös heti sellainen olo, että nyt se kyllä oikeasti haluaa löytää eikä vaan juokse hulluna, mikä on se meidän ikuisuusongelma ollut. Se sai selvästi hajua jo lähtöön ja tupeksin hetken liinan kanssa, että koira ehti skannailla aluetta. Tuomarikin kommentoi, että aika meni vain etsiessä mistä se haju tulee, koira kyllä nappasi sen heti. Ulkoalueelta 4. nopein aika. Ulkona oli siis vain yksi piilo, kaikissa muissa kaksi. Yhtään kuvaa en älynnyt ottaa.

Autoja oli kaksi, epämääräinen asetelma, lähtö oli keskellä. Piiloja kaksi, eli yksi kummassakin, sääntöjen mukaan ei saa olla useampaa samassa. Päätin viedä ensin vasemmanpuoleisen henkilöauton ympäri ja valitsin itse suunnaksi vastapäivään. Löytö tuli 3/4 kierrettyämme. Jos olisin antanut koiran valita, se olisi ehkä valinnut toisen suunnan ja oltaisiin oltu heti hajulla, mutta elämä on. Sitten juoksujalkaa toiselle autolle, joka oli isompi pakettiauto/asuntoauto/en tosiaan muista enää. Se oli nokka kiinni seinässä ja sinne väliin ei mahtunut, eli jos valitsee väärän suunnan ja käy ensin väärällä puolella, ympäri ei pääse vaan pitää palata takaisin ja aikaa palaa sekunti siihen. Pöne liihotti tässä jossain ihan huitsin kuusessa ja parkaisin ääneen että missä sä oot. Valitsin vastapäivän tässäkin ja onneksi siellä, ihan edessä mihin etsittävä pinta loppui ennen seinää, selkeä reaktio ja pienen tarkennuksen jälkeen ilmaisu. Tästä toiseksi nopein aika.

Pieni tauko ja sitten sisälle, jossa kiva iso varastoalue. Siis todella korkeita hyllyjä ja aivan täynnä kaikkea roinaa, käytävä oli ehkä 2m leveä ja ainakin 10m syvä. Aikaakin oli 3,5min, mutta ounastelin korkeaa ja/tai syvää piiloa. Vasemmalla puolella hyllyrivin alle ei tarttenut mennä, eli siinä kuului vain reuna, oikealla jokaiseen koloon sai tunkeutua. Jossain ihmisen pään korkeudella oli kuormalavoista muodostuva taso ja siitä sanottiin että ei ole syytä nostaa koiraa sinne. Pöne ampaisi vauhdilla aika perälle oikealle hyllyn alle, ja ilmaisi sieltä pystypalkin noin oman nenänsä korkeudelta. Kun takaa ei kuulunutkaan odottamani "oikein!" vaan tuomari pyysi mua tarkentamaan että missä, ajattelin jo, että tähänkö tää nyt kaatuu. Tästä oli puhuttu jo alueisiin tutustumisessa eli koira tulee ottaa haltuun eikä sitä saa pyytää enää uudelleen näyttämään. Jos niin tekee, tai jos ei ota koiraa haltuun ja se ehtii pyytämättä uudelleenkohdentaa piilon, osio hylätään. Ohjaajan siis tulee olla varma missä piilo on, ennen kuin hän ilmoittaa löydön. Ennen sitä saa toki pyytää koiraa tekemään työtä aivan niin kauan kuin haluaa. Pöne istui nätisti mun ja piilon välillä mutta tuomari sanoi että ota se vielä kauemmas ja mene sormella osoittamaan missä löytö on, tämä on kuulemma tarkka piilo. Ei siinä auttanut kuin näyttää että tässä korkeudella sen naama oli ennen kuin se ilmaisi, tein kyllä sellaisen taktisen 5-10cm liikkeen kädellä enkä osoittanut ihan täsmällistä kohtaa. Huh, kun hän sitten kuittasi, että oikein. Tässä vaiheessa oli jo aikaa kulunut niin että en palkannut koiraa, ei siis siksi etten olisi ehtinyt, vaan eihän se sitä enää oikeaan asiaan olisi yhdistänyt kaiken tämän säädön jälkeen.

Toinen piilo oli ihan alussa, näin koirasta lähdössä että siinä on jotain, mutta annoin sitten kuitenkin taas sen juosta sen ohi . Palautin sen siis ekan löydön jälkeen siihen ja siitä äkkiä toinen. Sisäetsinnöistä pönelle myös toinen sija. Kaiken tämän jälkeenkin - meni varmaan ainakin 10s siihen ylimääräiseen säätöön. En tiedä eikö tuomari nähnyt mun takaa koiran tekemisiä vai miksi hän kysyi minulta.

Laatikoillakin oli kerrankin kaksi hajua, siinä oli pari reppua ja aika tiukkaan teipattuja laatikoita tosi ahtaalla käytävällä, samanalaisella parin metrin leveällä jonka molemmin puolin oli hyllyt täynnä tavaraa. Laatikoita oli alussa kaksi riviä ja peremmällä tuli vielä kolmas. Mäkin opin edellisestä kokeesta, että matkalaukuista se haju ei sitten tule päältä vaan pitää haistaa saumaa, ja nyt vahdin että nuuhkii ne reput kunnolla. Ei olis paljoo kiinnostanut joten olin taas se ikävä nalkuttava riippakivi, joka vei niin lyhyellä liinalla ettei päässyt juoksemaan ja vaati kädellä nuuhkaisemaan jokaista. Eka ilmaisu tuli puolivälissä käytävää keski- tai oikeaan riviin laatikolle nopeasti, tarkennus kyllä kesti eli oli yhtä tiiviitä kuin miltä näytti (aaltoja minulle, oon oppinut katsomaan monta juttua sillä silmällä!) mutta ennen toista pöne olisi halunnut unohtaa ne typerät laatikot ja laajentaa seinille, joten aika kovasti ohjasin, ja ennen kuin oltiin ihan kaikkia tutkittu, toinen ilmaisu, sekin normi laatikolle, pitkähkön tarkennuksen jälkeen. Huh huh, tuskan hiki meinasi alkaa jo tirskua, kun tuntui että nyt se on niin lähellä mutta niin kaukana! Oli se ollut muillekin vaikea paikka eli paljon koirat halusivat etsiä seinistä laatikoiden sijaan. Pois mentiin toimiston kautta ja hän vain epätoivoisena yritti etsiä lisää ja sain vetää sen perässäni pihalle. Myös laatikoilta tuli sija 2.

Neljäs kakkosluokan koe, eka satanen. Koira on 12v ja risat päälle.

Ei me nyt minusta mitenkään hitaita oltu, 30s-ilmoitusta ei tullut missään, mutta ei nyt todellakaan mitään suoraan hajulle menemisiäkään nähty. Nosessa on koronan myötä yleistynyt tapa jättää postimerkillä ja omalla osoitteella varustettu kirjekuori ilmoon ja poistua oman vuoron jälkeen. Minusta se on vähän ikävää enkä ole koskaan tehnyt niin, mutta nyt kävin matkalla ostamassa ne ja ajattelin että kivempi ajella valoisalla kotiin.

Ja sen kerran kun mä lähden kesken kaiken pois, pöne perkele menee ja VOITTAA koko paskan.

Jätkä on kone. Tässä hän odottaa että radiopuhelin pirahtaa ja ilmoittaa että typerä edellinen hidaste on pois ja vihdoin pönen vuoro!

3lk nosekoe

Pääsin katsomaan kameran takaa 3lk nosekoetta. Kokeeseen osallistui neljä koirakkoa ja tässä muutama huomio. Kokeessa oli kaksi nollakoiraa ja heidän kaikki suorituksensa sain katsoa, kisaajilta näin koronakuvioiden takia vain ulko- ja ajoneuvoetsinnän.

 

 

-kaikki piilot oli laventelia. Kaikki oli myös suht "helppoja", siis ei mitään superkorkeita, ehkä max 1lk mitoissa, eikä ilmeisesti syviä tai muuten saavuttamattomiakaan. Ulkona oli 2, autoissa 2, sisällä 3 ja laatikoissa 1.

-alueetkin oli suht simppelit ja maltillisen kokoiset, samoin maksimiajat ei oikeastaan kiristyneet 2-luokasta. Sikäli kuin mun tuntuma kakkosluokan suhteen nyt on kovin hyvä. Sisällä oli 3min ja autoilla 2min ja muut oli siltä väliltä.

-haaste tulee toki siitä, että piilojen määrää ei tiedä etukäteen. Ulkoalueella pari ohjaajaa ilmoitti olevansa valmis heti jälkimmäisen löydettyään, eli he kokivat varmaan tarkastaneensa alueen riittävän hyvin, mutta pääosin kaikki käytti koko ajan ennen kuin ilmoitti olevansa valmiita. Eli odotti 30s jäljellä -ilmoituksen ja sitten hetken päästä kuittasi valmiiksi. Tässä kokeessa kaikilla alueilla "valmis"- ilmoituksen arvo oli 5p, eli vaikka löytäisit kaikki piilot muttet ilmoita valmis ennen kuin aika loppuu, et saa kuin 20p (=eli ei tule luokkanousu- tai siis valiotulosta).

-ajoneuvoissa voi olla max yksi haju per auto. Kun yhden siis löytää, sitä autoa on turha enää tutkia toiselta puolelta.

-piilojen määrässä on rajat joka alueella, mutta ne oli jotenkin sekavat. Eroa tulee siis siitä, jos alue on yhtä tilaa vs. useita erillisiä tiloja. Esim. ulkona maksimimäärä oli enemmän jos on erilliset alueet, mutta nyt oli yksi yhtenäinen.

-sisällä voi olla tyhjiä tiloja; nyt oli kolme huonetta joissa ekassa oli yksi haju, keskellä ei mitään ja perällä kaksi.

-laatikoissa oli ihan kaikkea mahdollista reppua, kassia ja purkkia. Laatikoissa oli myös vain yksi haju ja se oli kuulemma hämännyt monia, olivat vaan etsineet lisää.

-ihan samanlaisia virheitä tapahtuu edelleen kolmosissakin; ohjaaja ei osaa tulkita koirasta että missä haju on ja auttaa sitä. Koira haistelee jotakin kohtaa ja ohjaaja alkaa painostaa että onko siinä -> saadaan valeilmaisu teetettyä. Koirat ei pysy ajoneuvoilla vaan haahuaa muualle, toisaalta oli myös ainakin yksi joka pysyi tosi hienosti ja itsenäisesti ja ohjaaja oli pitkän liinan päässä antaen tosi hyvin tilaa!

-puolet kisaajista välipalkkasi ja puolet ei. Puhuin tästä jonkun kanssa ja hän sanoi ettei palkkaa koska pelkää pudottavansa jotakin. En usko että tämä on kauhean kriittinen kysymys koiran kannalta, enemmän kyse on vain siitä, mihin totuttaa koiransa. Siis harvassa on varmaan ne koirat, joille motivaation säilymisen takia se olisi todella oleellista saada välipalkka. Nosessa työskentelyaika on kuitenkin vain joitakin minuutteja. Töppönen on välipalkattu, mutta itse meinasin varmaankin opettaa pennun niin, että vain lopuksi syödään.

Lisäys jälkikäteen: yksi koirakko teki 100p suorituksen ja on matkalla kohti valioitumista, on heille :)

Pieniä alkuja

Siitä on niin kauan ja kuitenkin vain niin vähän aikaa kun se tuli, ja nyt se sitten korkkasi jo kisauransa. Toki "vain" möllikisoissa ja ilmoitin meidät luonnollisesti super(höpöhöpö)mölliluokkaan, missä sai vapaasti palkata kehässä (ei nameja heitellen kuitenkaan). Koiratanssi ja varsinkin freestyle on tosi kiva laji aloittaa, kun saa vapaasti kehua kokeissakin. Varmistin järjestäjältä etukäteen, että on ok tuoda alaikäinen koira. Ensin meinasin viedä pönenkin, mutta oli taas niin kiireiset viikot etten kerinnyt edes miettiä koko asiaa, niin totesin että antaa sen nyt olla. Vähän olisi pitänyt ehtiä treenaamaankin.

Ihan kuin olisi väärä koira mukana.

Korona-ajan pentuna Lakki ei pienenä ole päässyt yhteenkään tapahtumaan, saati halliin, hengailemaan, kun kaikki oli kiinni ja peruttu. Se on käynyt syksyllä kerran pönen rallykisojen yhteydessä sisähallissa, mutta siellä oli haudanhiljaista. Se leikki silloin Viljan kanssa ja teki mun kanssa jotain pientä ja oli aivan fine. Yleisesti ottaen siinä on vähän jotakin alkukantaista ja sitä jännittää oudot tilanteet, kuitenkaan se ei menetä toimintakykyään, ja kerää itsensä yleensä aika nopeasti. Oli silti todella vaikea tietää, kuinka aikaisin mun pitäisi tuoda se sisälle. Häkissä se ei osaa olla, joten kaikki oleminen on todella "kuluttavaa" ja jos tuon sen liian aikaisin, se ehtii väsyä ennen omaa vuoroa. Jos taas tuon sen liian myöhään, se ei kerkiä tulla sinuiksi hallin kanssa, ja on kehässä jännittynyt. Kyllä oli vaikea päätös, mutta sellaista se nyt on ja tulee olemaan vielä aikansa, harjoittelua uuden kisakaverin kanssa :). Olin toivonut meidät lähtölistaan oman ryhmämme loppupäähän, että pentu ehtii kuulla ainakin parin aiemman musiikit ja muut, ja oltiinkin starttivuorossa 6/7. Joka toinen kisasi ja joka toinen oli ottanut vain lähtöharjoituksen (siinä menisi minuutti, kisaavilla vähän enemmän). Päätin hakea pennun heti kehään tutustumisen jälkeen, jolloin sillä olisi kuusi koirakkoa aikaa ihmetellä.

 

Mikäpaikkaääk :o

Hauskaa oli huomata, että Lakki tiesi jo pihalla, että nyt ollaan tultu Tekemään Jotakin. Pöne ei ollut edes mukana eikä se voinut siten kertoa autossa mitään missä ollaan, eikä Lakki ollut koskaan käynyt koko paikassa. Silti se etsi ovea sisälle. Kyllä sitä aluksi jännitti räyhäävät koirat, pauhaava musiikki ja teollisuushallin metalliset vessaan menevät, kolhot ja kolisevat portaat. Vähän se tuhahteli itsekin ja oli kuin liisa ihmemaassa, mutta tosi äkkiä alkoi tarjota kontaktia. Nameja se söi silleen etuhampaat edellä närppien, mikä paljasti, että jännittää eikä oikein nappaa, mutta lelun kun tempaisin niin johan alkoi näyttää mun tuntemalta koiralta. Leikittiin vähän aikaa ja laitoin sen sitten häkkiin. Se kyllä nykyään menee sinne vapaaehtoisesti ja tarjoaa makaamista, kun sitä on paljon siitä palkattu. Se on siellä ihan näennäisen ok niin kauan kun minä istun häkin edessä itse. Jos nousen, tai menen kauemmas, saati jos edes ajattelen että treenaan pönen kanssa, se alkaa karjua ja tulisi sieltä läpi. Siksi siis aiemmin sanoin, ettei se oikein osaa olla häkissä, siis "osaa" mutta kaukana ollaan vielä siitä että sen voisi oikeasti jättää parkkiin sinne riippumatta siitä mitä itse tekee, ja että se olisi edes jotenkin rentona ja viettäisi taukoa siellä.

Otin sen vielä uudelleen hetkeksi häkistä ulos kun kehässä oli kolmonen tai nelonen, ja tein niitä temppuja joita esityksessä olisi. Tosi kivasti keskittyi ja namitkin alkoi maistua paremmin. Se on treenannut mekon kanssa vain kerran, ja mietin vielä aamulla että pitäiskö äkkiä ommella helmaa vähän lyhyemmäksi. Treeneissä oli vähän sellaista turhaumaa kun pujottelussa naama jää kiinni mekkoon, että voihan sen purra paskaksi. Tein mekkoon kuitenkin isomman halkion ja päätin että kehässä vähän nostan helmoja, jos pujottelu tuntuu yhtään vaikealta, näin niin sieluni silmin kuinka se sitten roikkuu siinä mekossa ja kuuluu vaan kräks...

Ennen omaa vuoroa sai käydä kehässä. Oikeastikin kisoissa saa, mutta ei saa enää palkata millään. Nyt sai. Tuomarit kirjoitti tosi pitkään kaikille, joten siinä oli hyvää aikaa. Mä olin ajatellut että juoksen kehässä ja annan pennun katsella, ja palkkaan lelulla, mutta jotenkin tää nyt enemmän oli pelkkää lelussa roikkumista. Tässä video "esirundista". Hirveän kivasti se on treeneissä oppinut siihen, että kamat voi jäädä laidalle eikä ne sitä häiritse. Siksi uskalsin nytkin tehdä niin.

Mun tavoitteet esitystä varten oli jotakuinkin 1) se ei karkaa kehästä 2) se ei huuda mulle pää punaisena (liittyen palkattomuuteen; ei sellaista ole vielä tehty, tai huonoon ohjaamiseen, se turhautuu edelleen heti jos ei tiedä mitä pitäisi tehdä eli olen myöhässä tai epäselvä käskyjeni kanssa) 3) se ei roiku mun mekossa eikä kädessä, ainakaan kovin paljoa (eli saan sen heti lopettamaan jos se meinaa sellaisen aloittaa) ja 4) saadaan esitettyä edes joku kohta niin kuin sen piti mennä, oikeassa kohdassa musiikkia. Varaplääninä, jos pentu vaikuttaa ahdistuneelta, oli sitten vain heitellä palloa. Pallo oli tissien välissä ja namit oli pakko pitää kädessä, kun ei ollut taskuja.

Tässä video itse esityksestä.

Joku herpaantuminen tuossa alussa tuli, tuomareiden mielestä koira reagoi musiikin alkamiseen, minusta sieltä mihin se kääntyy katsomaan, kuului joku tumaus. Tosi kivasti se heti kuitenkin jatkoi. Lopusta jäi kieriminen pois kun oltiin myöhässä, ja sitten se alkoi haistella kun mun käsi oli sormi ojossa. Olin näyttämässä kierimisen käsimerkkiä kun tajusin etten ehdi enää, ja sitten se luuli että osoitan namia maassa tms ja alkaa etsiä sitä. Pikkasen meitä molempia jännitti, tai mua vähän enemmänkin kuin pikkasen, ja vähän se on siksi käsijarru päällä normimenoon verrattuna. Videolta se kyllä näyttää paremmalta kuin tuntui, toisaalta joka kerta palkatessani sen, se otti namit taas etuhampaat edellä mikä kyllä kertoo että jännää oli. Pallon kanssa toimimista mietin jo kehään tutustumisessa ja kävin kokeilemassa jalalla, että ali mahtuu menemään, ja niin arvelin tapahtuvan. Ylläri, että niin tapahtui... Onneksi joku palautti sen mulle. :D

Lakki sai sitten mennä vielä häkkiin, olin varannut kongin ja maksalaatikkoa, ja kolmesti taisin täyttää sille sitä. Tosi kivasti se alkoi olla jo ihan rento ja lussutus vaan kävi vaikka vieressä räksytti koira jne. Sen jälkeen vein sen ulos, käytiin vähän kävelemässä ja sitten laitoin sen autoon. Katsoin varsinaiset mölliesitykset (heitä oli myös 7) ja sitten hain pennun autosta takaisin palkintojen jakoa varten. Häkin olin koonnut jo pois, ja ei se kyllä oikein se odottaminen ole sen vahvuuksia... sai aika paljon pitää palloa ja olin sen kanssa maassa nujuamassa, tai sitten se istui ja syötin sille nameja aika nonstoppina. Muuten se kyllä keksii kaikkea omaa kivaa mikä ei muista ole niin kivaa. Pisteiden lasku vähän venähti joten ihan hyvän aikaa se siinä ehti olla taas. Oli selvästi rennompi kuin ekalla kierroksella. Nyt vasta muistin, että oli tarkoitus harjoitella oman vuoron jälkeen sirunlukua, siis pyytää joku vieras lukemaan, mutta en enää jaksanut ja koirakin oli ihan ähkyyn syötetty. Treenattiin kuitenkin käsikosketusta keskenämme.

 

Odottelua. Oon aina ihmetellyt "tutteja" ja nyt mulla on sellainen koira itsellä...

Kolmonen ja kakkonen palkittiin ja oletin että olemme jääneet sijalle 4. kokonaan ilman palkintoja, mutta oltiinkin kiistattomia ykkösiä. Wooot!?! Ajattelin että namit kädessä esiintyminen vei sijoituksen, mutta olinkin ollut ainoa jolla oli ollut selkeästi temput erikseen ja palkka erikseen ja kaikki muut tässä luokassa oli lähinnä käyttäneet nameja imutukseen. Mun esitys sai kehuja rauhallisuudesta ja hyvästä ohjaamisesta, ja myös musiikin tulkinnasta ja että se ei ollut ihan vain temppuja musiikin soidessa taustalla, ohhoh :D Tämä nimenomaan on mulle aina ollut se vaikea osuus tässä lajissa, joten oli tosi kivaa saada siitä edes tällainen maininta. Toinen tuomari on kirjoittanut arvosteluunsa, että miettisi hyppyjä kasvavan pennun kanssa, hän ei siis tykännyt niistä. Periaatteessa oon samaa mieltä mutta se oppi sen muutamalla toistolla ja jos se pari loikkaa kerran viikossa tekee, tuskinpa se nyt siitä rikki menee.

Kolmoseksi tullut koira sai ihanan lelun, ja Lakki kyttäsi sitä ihan naama pitkällä ja oli kauhean kateusvietin riivaama. Kun sitten meidät kutsuttiin ykkösiksi ja tuomari tempaisi samanlaisen lelun käsiinsä, olipa ihanaa sanoa, että kuule, sä saat tuolta ihan oman sellaisen! Kyllä oli palkinto asianosaisen mieleen. Saatiin myös lahjakortti ilmaisiin mölleihin heille. Kivat palkinnot.

Vein koiran autoon ja menin vielä katsomaan ja kuvaamaan kisaavien luokasta ekan, kaverini, suorituksen. Jäin suustani kiinni ja lopulta kun palasin autolle, piti vielä katsoa konttiin että onko se siellä, kun korvia ei näkynyt. (Mulla on vähän outoja pelkoja siitä että mun koirat varastetaan autosta...). Yleensä Lakki on se joka rynkyttää autossa häkin ovea, seiniä ja kattoa ja raivoaa että ota mut. Nyt se makasi niin pienellä rullalla etten koskaan ole nähnyt sitä sellaisella, ja mulkaisi vaan, että emmä enää halua tulla, nyt nukuttaa. Voi pieni kuulapää, taisi olla vähän rankkaa <3

Valitettavasti kotiin mennessä se oli jo täysin latautunut.... mutta olipahan huippupäivä kaikin puolin, siitä tulee hieno tanssikaveri!