Lähellä, mutta niin kaukana... 93p meiltä vielä 92 ja 94 välistä puuttuikin, eikä millään niistä "tee mitään".
Pöne oli nuori mies kun silloinen seuramme sai nämä hallit. Epämääräinen kylmä kalustovaja vaihtui puolilämpimiin isoihin halleihin. Se oli valtava edistysaskel. Satoja, satoja treeni- ja koulutustunteja, jossain vaiheessa kuin toinen koti. Olin koko lapsuuden halunnut koiraa ja sinä olit sen unelman toteutuminen. Mun harrastusnälkä oli aivan kyltymätön. Myöhemmin sitten lähdin seurasta, mutta koira palaa sinne tuttuihin halleihin aina yhtä mielellään.
Pöne suoritti osan radasta kahdella jalalla ja päästi muutaman intokiljaisun. Mun päänsärky on taas kauheassa tilassa, lääke ei auta mutta tekee mahankin kipeäksi, ja aamulla satoi kaatamalla. Oli niin kylmä että kaivoin koirallekin takin autoon. Piti ihan muistuttaa itseäni, että ei se koira ole virkussa surffaillut, eikä nettipankissa tätä maksanut. Se olin minä, minä halusin tänne. Sain kasattua itseni ihan hyvin. Sinä olit siinä, tutut pärskähdykset vihaamastasi sateesta huolimatta, askel kuin kouluratsulla, aina ei jalat tapaa maatakaan. Sinä olet ollut mun suurien unelmien toteutuminen, niin hienoja hetkiä, niin paljon kaikkea. Tuomarin kommentti "ihanan innokas koira <3" sai sitten liikutuksen kyyneleet valumaan. Siinä on kaikki millä on mitään väliä. Mä en osaa tätä rallya, en vaan osaa ohjata niin että ei tyrittäisi joka kerta jotakin.
***
Lakki pääsi käymään ekaa kertaa noissa halleissa, oli vähän jännää ja oli niin haudanhiljaista, etten kehdannut itsekään mitään tehdä. Toisella kerralla oli Vilja mukana ja ääntä enemmän, niin aivan eri meiningillä. Oli hyvä oivallus Jaana Pohjolan teksteissä, liittyen turvallisuudentunteeseen, että jos toisen koiran läsnäolo rohkaisee pentua niin tottakai sitä kannattaa hyödyntää. Tavallaan ajattelen että aina ei voi olla yhdessä ja että pennun on tärkeää oppia seisomaan omilla jaloillaan, mutta just uusissa tilanteissa on ihan hyväkin jos joku näyttää reipasta esimerkkiä. Siirryttiin ulos odottamaan kisakirjoja ja pennut kerkesi leikkiä yli puoli tuntia. Hienosti kesken leikin Lakki myös keskittyi mun kanssa hetkeksi pujottelemaan ym ja leikki lelulla aivan normaalisti, ja sai jatkaa sitten nujuamista. Ihmisiin ja vieraisiin koiriin se ei suhtaudu oikein mitenkään, ja tosi kivasti tarjoaa myös kontaktia sekä kesken leikin, että kun oltiin erillään.
Pöne oli nuori mies kun silloinen seuramme sai nämä hallit. Epämääräinen kylmä kalustovaja vaihtui puolilämpimiin isoihin halleihin. Se oli valtava edistysaskel. Satoja, satoja treeni- ja koulutustunteja, jossain vaiheessa kuin toinen koti. Olin koko lapsuuden halunnut koiraa ja sinä olit sen unelman toteutuminen. Mun harrastusnälkä oli aivan kyltymätön. Myöhemmin sitten lähdin seurasta, mutta koira palaa sinne tuttuihin halleihin aina yhtä mielellään.
Pöne suoritti osan radasta kahdella jalalla ja päästi muutaman intokiljaisun. Mun päänsärky on taas kauheassa tilassa, lääke ei auta mutta tekee mahankin kipeäksi, ja aamulla satoi kaatamalla. Oli niin kylmä että kaivoin koirallekin takin autoon. Piti ihan muistuttaa itseäni, että ei se koira ole virkussa surffaillut, eikä nettipankissa tätä maksanut. Se olin minä, minä halusin tänne. Sain kasattua itseni ihan hyvin. Sinä olit siinä, tutut pärskähdykset vihaamastasi sateesta huolimatta, askel kuin kouluratsulla, aina ei jalat tapaa maatakaan. Sinä olet ollut mun suurien unelmien toteutuminen, niin hienoja hetkiä, niin paljon kaikkea. Tuomarin kommentti "ihanan innokas koira <3" sai sitten liikutuksen kyyneleet valumaan. Siinä on kaikki millä on mitään väliä. Mä en osaa tätä rallya, en vaan osaa ohjata niin että ei tyrittäisi joka kerta jotakin.
***
Lakki pääsi käymään ekaa kertaa noissa halleissa, oli vähän jännää ja oli niin haudanhiljaista, etten kehdannut itsekään mitään tehdä. Toisella kerralla oli Vilja mukana ja ääntä enemmän, niin aivan eri meiningillä. Oli hyvä oivallus Jaana Pohjolan teksteissä, liittyen turvallisuudentunteeseen, että jos toisen koiran läsnäolo rohkaisee pentua niin tottakai sitä kannattaa hyödyntää. Tavallaan ajattelen että aina ei voi olla yhdessä ja että pennun on tärkeää oppia seisomaan omilla jaloillaan, mutta just uusissa tilanteissa on ihan hyväkin jos joku näyttää reipasta esimerkkiä. Siirryttiin ulos odottamaan kisakirjoja ja pennut kerkesi leikkiä yli puoli tuntia. Hienosti kesken leikin Lakki myös keskittyi mun kanssa hetkeksi pujottelemaan ym ja leikki lelulla aivan normaalisti, ja sai jatkaa sitten nujuamista. Ihmisiin ja vieraisiin koiriin se ei suhtaudu oikein mitenkään, ja tosi kivasti tarjoaa myös kontaktia sekä kesken leikin, että kun oltiin erillään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti