Sivut

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Osteopaatti

Pönellä oli pe 28.2. osteopaatti. Varasin sille ajan, koska se oli edellisen käynnin jälkeen ainakin kahdesti liukastunut niin että lonkka osuu maahan. Ajan varauksen jälkeen se teki sen vielä toiset kaksi kertaa, eli yhteensä neljästi. Millään kerralla se ei koskaan mitään sanonut eikä sen jälkeen ontunut tai mitään, mutta arvasin että kyllä siellä kaikkea on. Nyt ehti olla tässä välissä se pissitulehduskin. Jossain koiratanssitreeneissä Merja sanoi myös, että käsirenkaan hypyn jälkeen koira mulkaisi oikeaa jalkaansa, siitä tietää että iliopsoas on kiristymässä.

Vasen munuainen oli jotenkin "pois paikoiltaan" ja osteopaatti piti mahdollisena, että koira on kaatuessaan saanut siihen tällin ja tämä on voinut altistaa tulehdukselle. Tämä on taas nyt siinä rajoilla uskonko mä, osteopatia ylipäänsä on vähän liian henkimaailman juttuja mutta olen vaan niin monesti nähnyt että se toimii pönellä, niin vaikea sitä on täysin kieltääkään. Ei kai isku munuaisiin saa sinne bakteereja menemään kuitenkaan...? Kuulemma ihmisilläkin tiedetään että tällaista tapahtuu. Toki myös pissitulehdus voi olla syy ja munuaisen "kiristys" seuraus siitä. Se oikeni nopeasti. Takapäässä lantio oli vinossa niin, että kiristys meni vinoon koiran yli eli vasemmasta munuaisesta taakse oikealle. Koko ketju on voinut myös alkaa niin, että kaatuminen on osunut oikeaan lonkkaan ja siitä on lähtenyt se kiristyminen, eli teoriassa kaatuminen on voinut aiheuttaa (munuaisen kiristymisen ja se) pissitulehduksen. Todella mielenkiintoista, ja kyllä mä sen uskon että elimistö on ihmeellinen asia ja on paljon kaikkea mitä nykytiede ei vielä osaa edes selittää.

Iliopsoaksessa ei ensin ollut mitään makuulla, mutta ihmetytti kovin ja pyysin lopuksi että kokeilee vielä toisen kerran koiran seisten, ja sieltä löytyi pienen pieni kipupiste. Sai siihen laseria ja lopuksi kun kokeili vielä käsin, oli parempi. Haa, kyllä mä vaan olen oikeassa, ei ole lainkaan liioittelua että näen kulmakarvan kurtusta koska on syytä mennä.

Osteopaatin tilassa oli koirahierojaopiskelija seuraamassa, minulta kysyttiin etukäteen sopiiko se ja häiriintyykö mun koira siitä. Sanoin ensin että ei, mutta äitikin oli kerran mukana ja silloin koira oli ihan mahdoton, niin lisäsin, että eihän sitä voi koskaan tietää. Kokeiltiin kuitenkin ja mitä tekee mörrimöykky, marssii suoraan tuolilla syrjässä istuvan naisen jalkoihin ja on kovin tuttavallinen! Jännää miten vahvaa se tunne-ehdollistuminen voi olla, sillä paikalla on hyvä leima pönen mielessä.

Seuraava käynti kun siltä tuntuu tai viimeistään 4kk päästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti