Ensimmäinen viikko

Pentu koronan pahimpaan aikaan? Koulut suljettiin keskiviikkona kun olin menossa seuraavana lauantaina hakemaan pentua. Silloin jo oli heitelty ilmaan yhä kiristyviä toimenpiteitä. Kokeet oli peruttu jo aiemmin ja pian peruttiin pentuleikkikerho ja kaikki kurssit mitä olin meille katsonut. Kävi mielessä, pitäisikö perua koko pennun otto, kun enhän minä saa vietyä sitä mihinkään mihin olisin halunnut. Mitä jos tulee täysi ulkonaliikkumiskielto ja sitten mulla on tynnyrissä kasvanut pelokas koira, jonka loppuelämä on yhtä selviytymistä. Päätin luottaa siihen, että pentu perii vanhempiensa avoimet ja reippaat luonteet, ja sitten tein listan asioista mitä vielä voi tehdä.

Lauantaina oltiin iltapäivästä kotona eikä silloin tehty mitään. Päätin jo etukäteen etten stressaa sisäsiisteyden kanssa, normaali koira kyllä oppii sen "itsestään", vaikka pentua ei sata kertaa päivässä juoksuttaisi ulos. Välillä vein, välillä en. Tekee sisällä tosi hyvin paperille ja uloskaan ei mitään ongelmia. Jos pennun antaa pitkään pissiä pääasiassa vain sisälle, joskus voi olla vaikeaa ymmärtää että uloskin voi tehdä, siksi kuitenkin sen verran yritän viitsiä juosta täältä kerrostalosta pihalle.

Sunnuntaina käytiin koirien liharingin autolla aamupäivällä, ja illalla kentällä hakemassa kaverilta pari mattoa. Ulkoilua tuli vain oman kerrostalon pihassa ja sitäkin tosi vähän, pennulla oli silmin nähden kylmä kun pakkasta oli pari astetta. Viikolle on onneksi luvattu lämpimämpää.

Maanantaina oltiin aamusta metsässä pönen kanssa yhdessä (45min). Illalla käytin pennun meidän treenitilassa sisällä, katseltiin pihassa toisen pennun treeniä (oli pelottavaa). Kotimatkalla käytiin vielä eläinkaupasta nameja, pentu oli jo niin väsynyt että se nukkui mun kädellä enkä yrittänytkään laittaa sitä lattialle. Pennusta näkee, että se on kotoisin Helsingin keskustasta, missä sitä on kannettu ensin hissiin (8.krs), sitten kadulla, sitten ratikkaan jne. Se siis ekoina päivinä pyrki todella voimakkaasti syliin. Se on myös todella kova käyttämään ääntä kun sitä turhauttaa, joten ekojen päivien kävelyt oli sellaisia että pentu roikkui mun pohjeessa ja karjui mulle tai kiljui. Mitenkään pelokas se ei ollut, häntä pystyssä mentiin ja namit kyllä kelpasi. Muistaakseni maanantaina käytin niitä pönen kanssa yhdessä myöhäisillan vikalla pissalla, ja pennun ratsastaessa mun jalassa ihan melkein kompastuin pönen päälle. 

Olin ajatellut etukäteen, että olen ekan viikon kiltti ja ymmärtäväinen. Koen, että mun kumpikin koira oli pikkasen turhan "lytätty" ja haluaisin että seuraavasta tulee aavistuksen tuhmempi. Käytännön toteutus ei vaan ole niin helppoa... Pentu oli todella kova kiljumaan ja vinkumaan myös sisällä, ja aluksi mietin mahtaako sillä olla vielä äitiä ikävä. Paljon oli sellaisia hetkiä kun oli helppo nähdä mistä ääni johtuu, esim. se halusi mennä pönen luo mutta pöne ei päästänyt, tai se olisi halunnut ruokaa, tai huomiota. Paljon oli myös sellaisia että se saattoi yksin istua toisessa huoneessa ja vinkua, eikä mulla ollut aavistustakaan mistä tämä johtuu.

Koska olen hyvin allerginen äänille ja koska kerrostalo ja pelko naapureiden takia, päädyin opettamaan että "shhhh" tarkoittaa sitä että seuraavaksi tulee suihkepullosta vettä naamalle. Jokunen tuttu kyllä sanoi, että heilläkin on ollut pentuja jotka saattaa kaksi ekaa viikkoa kiljua jatkuvasti ilman mitään syytä ja sitten se vain loppuu. Mä nyt kuitenkin otin vähän järeämmät aseet käyttöön, ja se toimi hyvin. Pentu oppi parilla toistolla mitä "shhhh" tarkoittaa.

Ruokintatilanteessa se alkoi karjua kuin mikäkin hullu kun vasta kaadoin nappuloita kuppiin. Tällaisissa on helppo laskea kamat takaisin keittiön pöydälle, mihin se ei vielä yllä, ja poistua koko huoneesta. Sinne jäi sekä vittuuntunut pöne että karjuva pentu, menin toisaalle istuskelemaan. Vasta kun karjuminen loppui ja oli aivan hiljaista, palasin jatkamaan. Joku toinen päivä piti kerran toistaa, muuten meni hienosti perille ja nyt pentu istua napottaa hiljaa katsomassa kun laitan ruokia.

Ulkona tosiaan silloin melkein kaatuessani menetin hermoni ja nappasin pentua pannasta, ja ärähdin että nyt loppuu ratsastus, jokainen kävelee tässä talossa omilla jaloillaan. Jokseenkin surkuhupaisaa että niin positiivisena kuin itseäni olen pitänyt, ja haluaisin pitää, ekat asia mitä mun pentu on opetellut, on kielto huutaa ja kielto ylipäänsä, "äp-äp". Toisaalta ihan rehellisesti ehkä mun positiivisuus ei vaan yllä siihen, että pennulle pitäisi naksutella siitä että se kävelee jaloillaan eikä roiku minussa. Kun siihen toimii niin hyvin se, että kerran sanoo, että noin ei saa tehdä. Kyllä se on kokeillut pönessäkin roikkua niin että etujalat on pönen selässä, ja sai muuten vielä noin ziljoona kertaa kovemman palautteen kuin minulta. Ei ole toiste kokeillut, mutta ei myöskään lainkaan pelkää tai väistä pöneä.

Se ei todellakaan ole mikään poloinen reppana. Toisaalta se on todella sosiaalisesti palkkautuva ja vaikuttaa siltä, että sille on tärkeää tehdä oikein. Heti kun se ymmärtää mitä ei saa tehdä, se on tyytyväinen osatessaan toimia niin että saa kehuja.

Tiistaina mentiin tapaamaan kaveria Kouvolaan. Reissu oli alun perin suunniteltu torstaille, mutta koronan kiristysten takia aikaistettiin sitä. Kouvolassa oli vielä hallikin, mihin sai maksettua yksityisen varauksen. Aamusta käytiin ensin metsässä (45min) pönen kanssa ja sitten käytiin kaupasta eväitä ennen matkaan lähtöä. Pentu nukkui tyytyväisenä häkissään jalat kohti kattoa eikä tainnut edes huomata että poistuin välillä. Hallissa se sai ensin katsella kun toinen koira treenasi. Haukkua se hätkähtää ekalla kerralla aika kovasti, sitten enää ei reagoi. Nähdäkseni varsin luonnollista pienelle pennulle, se "pakoon"-reaktio on siellä vielä turvaamassa eloonjäämistä. Noin muuten se ei ollut lainkaan kiinnostunut, ei olisi halunnut mennä heidän luo, mutta ei myöskään pelännyt. Söi hallin ruohomaton hapsuja niin että piti laittaa viltti meidän alle suojaamaan. Pentu oli välillä autossa jossa se taas nukkui niin että piti kaapia se sieltä mukaan kun toinen kierros tuli. Omalla vuorolla se leikki, kävi putkessa ja puomilla. Koronan takia kun oltiin tarkkoja ettei olla kaverin kanssa lähekkäin, niin piti vähän soveltaa. Putkeen laitoin pennun niin, että vein sen toiseen päähän, laitoin siihen putken suulle vähän nameja ja sen jäätyä syömään kipaisin toiseen päähän kutsumaan. Yleensähän koirat yrittää tulla ohi ja kiertää sieltä mistä ohjaajakin meni, ja appari pitää kiinni ja estää pääsemästä muualle kuin läpi. Lakki tuli suoraan läpi. Puomille se kiipesi namien perässä sellaisella ryminällä että epäilen että se edes huomasi miten korkealla se oli. Nostin sen ylätasanteelta alas. Ulkona oli vielä ritiläportaat, ei mitään ongelmaa.

Sitten vaihdettiin paikkaa ja tehtiin ulkona nosepiiloja. Niiden muhiessa Lakki sai käydä ensin Edun (Sienen kaveri) kanssa kävelyllä. Pentu piti etäisyyttä, ihan lopuksi ne vähän haistelivat. Lakki sai myös nähdä kaksi muuta vierasta koiraa yksitellen, käveltiin heidän perässä. Ei ole kiinnostunut, eikä pelkää. Toisen koiran haukkuminen sai sen taas ensin rynnistämään vieressä olleen auton alle, mutta toisella kertaa ei reaktiota. Lopuksi vielä appari leikitti sitä viehelelulla, että mä sain kuvattua. Kameraa ei viitsinyt koronan takia antaa kaverille, joten onneksi pentu suostui leikkimään hänen kanssaan. Ei se edes huomannut kuka siellä narun päässä oli. Tai välittänyt.

Illalla pentu oli kotona aivan kammottavan hirveä, luulen, että ohjelmaa oli vähän liikaa. Se mm. kävi ottamassa paristi selkäänsä töppöseltä, astui mun miestä eikä uskonut yhtään mitään kieltoja ja oli vaan aivan sellaisessa tiltti-tilassa rynnistäessään pitkin kämppää korvat lintassa ja häntä alhaalla. Yli tunti sitä jatkui ja kun se vihdoin sammui, elehdin, että nyt kukaan ei sitten edes hengitä ettei se vaan herää uudelleen. :p

Keskiviikkona käytiin aamulla metsässä (tunti). Pentu on kotona jo hiljentynyt kovasti, mutta metsässä se vinkuu aika paljon edelleen. Se siis marssii häntä pystyssä ja vinkuu. Minusta se on todella outoa, mutta luotan että se jää ajan kanssa pois. Välillä se menee edellä töppösen takana tai mun ja pönen välissä, tai sitten tulee mun jaloissa. Ei kuitenkaan enää pyri syliin kuin tunnin aikana ehkä kerran tai kaksi ja uskoo kun kieltää. Kannoin sitä kyllä välillä, kun tuntui että lopussa se jo väsyikin, mutta pidin huolen että nostin sen silloin kun se ei sitä pyydellyt ja oli hiljaa.

Luoksetuloa se on harjoitellut ja tämä on vaan aina niiiiiin sykähdyttävää, siitähän se kaikki alkaa <3 video

Metsästä kotiin tullessa kävin taas kaupassa, pentu nukkui sikeästi. Autoon rauhoittuminen on ehkä kaikkein tärkein taito ja olen todella iloinen, että se on luonnostaan näin hyvällä mallilla. Etukäteen pelotti että se voi pahoin ja ties mitä, kun kasvattajalla ei ollut autoa eikä ne olleet autoilleet lainkaan. Vielä mitä, kyllä se nyt aluksi vähän vinkui rajoitettua vapautta, mutta aivan todella paljon nopeammin sopeutui kuin yksikään mun koira aiemmin. Käytiin myös klinikalla vaa'assa ja kotona mittasin säkäkorkeuden: 3,55kg ja 27,5cm. Veikkaan, että Lakista tulee hyvinkin töppösen kokoinen, sillä on tosi isot tassut. Töppösen kasvutaulukoita ei ole löytynyt vaikka tiedän että ne on olemassa. Netistä googlaamalla löytyy kyllä muita, mutta monella ne alkaa vasta vähän myöhemmässä iässä.

Iltapäivällä mentiin kentälle katsomaan kun muutama koira treenasi. Istuin penkillä ja tuuli niin, että tuntui että tukka lähtee päästä. Haukkuva yksilö taas sai alkuun hätkähdyksen mutta muuten ei mitään, minusta se suhtautuu tosi kivasti. Kyllähän se "jee mäki haluun" varmasti sieltä tulee kun se alkaa ymmärtää sitä että toista palkataan jne. Leikitin sitä vähän ja sai syödä yhden ruokansa siinä. Pentu alkoi nopeasti palella, joten jatkettiin matkaa.

Olin jo aiemmin kutsunut meidät kylään Kenille (Sienen kaveri sekin), mutta koronan takia muutettiin sisään kahville menemisen sijaan tämäkin niin, että oltaisiin vain heidän pihalla. Muutin sitäkin vielä aamusta, kun olin nähnyt pennun suhtautumista. Lakki vaikuttaa siltä, että se haluaa ensin katsoa kauempaa eikä mennä suoraan kenenkään luokse, ei ihmisen eikä koiran. Kysyin voitaisko tehdä ensin pieni kävely niin että he kävelee edellä ja me perässä. Heillä on ihana pieni metsä suoraan takapihalla joten käytiin siellä. Pentu tuli aluksi mun jaloissa, mutta jossain kohti meni itse haistelemaan Keniä ja ne ihan vähän tapaili leikkiä, mutta ei sitten kuitenkaan oikein lähtenyt. Mentiin vielä heidän pihalle, mutta Lakkia kiinnosti paljon enemmän lasten lelut ja tuulessa lentävät lehdet. S vei Kenin sisälle ja tuli sitten itse vielä moikkaamaan pentua. Pentu vaivihkaa jossain vaiheessa meni lähelle ja antoi koskea, mutta ei se vieraille esitä kokovartaloväkkärää niin kuin omalle perheelle tekee. Ja hyvä niin. Sählypallo oli kaikkein suurin hitti :D Pentu vaikuttaa siltä että se jaksaa leikkiä pitkään. video

Keskiviikkoilta meni paljon rauhallisemmin, ei mitään iltavilliä oikeastaan lainkaan.

Tähän mennessä pentu on saanut osan ruoistaan kädestä niin, että yhdistän namiin sen nimeä, ohjaan sen istumaan ja sanon "istu", tai sitten kupista niin että samalla vähän estän sitä ja sen täytyy todella haluta syödä jotta se saa pään astiaansa. Ensimmäisellä aterialla katsoin vain millainen se on, jos olisi mitään taipumusta resurssiaggreen, olisin toiminut aivan eri tavalla. Sillä ei ole, ei ruuasta eikä puruluista, joten olen panostanut ruuan arvottamiseen. Vaikka pentu siis on varsin ahne jo luonnostaan. Se on minusta hieman liian laiha ja on syönyt edelleen neljä kertaa päivässä.

Luoksetulon lisäksi eka opeteltava käsky tulee olemaan istu+odota. Vain jotta saan niistä yhteiskuvia. Ja onhan se nyt arjen kannalta ihan kätevä, jo nyt olen kironnut että kuka idiootti osti epähuomiossa solkipannan pennulle. Niillä ei ollut kasvattajalla pantoja muuta kuin ulkona, ja panta rapsututtaa kovasti. Siksi se on ollut nyt päässä aina päiväsajat jatkuvasti, että pentu tottuisi. Yöksi otan sen pois ja seuraavana aamuna kiroan kun sitä on kohtuullisen hankalaa saada laitettua tuollaiselle elosalamalle, kun ei se pysy edes millisekuntia paikoillaan. Pistolukko olisi aivan ehdoton.

Ke-to-yöksi siirsin mun patjan makuuhuoneeseen. Olen siis tähän asti nukkunut lattialla "koirahuoneessa", jossa on myös mun tietokone ja missä vietän kotona ollessani eniten aikaa. Näiden lisäksi meillä on olkkari ja keittiö. Haluasin, että pentu ja pöne nukkuu yöt eri tiloissa, jotta pöne saisi paremmin nukuttua, mutta en oikein tiedä miten sen voisi järjestää. Keittiössä ei nuku kukaan koskaan, olkkarissa pöne kyllä saattaa olla leffaillan ajan mutta varsinaisille unille menee aina koirahuoneeseen missä on sekä pinnasänky että kevythäkki ja nyt pennulle muutama muu peti. Sieni halusi nukkua makkarissa, pöne taas missään nimessä ei. Mies ei haluaisi koiraa makkariin, koska on niin herkkä kaikille äänille eikä saa unta jos koira nuolee itseään tms. Saunan lauteiden alla pöne joskus tykkää olla, joten periaatteessa sille voisi laittaa sinne pedin ja se olisi ehkä ihan tyytyväinen siellä, tai sitten ei, ja kaipaisi "omaan huoneeseensa" takaisin.

Näillä näkymin varmaan ensi yöksi siirryn sänkyyn, ja pentu saa valita nukkuuko se meidän kanssa makkarissa vai pönen kanssa koirahuoneessa. Sänkyyn sitä ei ole tarkoitus päästää, mutta kylläpä on taas ollut ihanaa kun se tykkää maata mun "hattuna" tai kaulalla tai pää poskella... milloin herään varpaat suussa ja joku kerta tuli mieleen, että kunhan ei olisi pippeli naamalla, niin ihan hyvä :D

Torstaina oli tarkoitus pitää vähän rauhallisempi päivä. Aamuruualla aloitettiin naksuttimeen ehdollistaminen, aamupäivästä siivosin kunnolla. Imuria pentu ensin katseli kauempaa mutta ennen kuin sain koko kämpän impattua, se oli jo mun jaloissa ja vähät välitti. Siivousliinassa se tietenkin roikkui koko raivollaan kun pyyhin keittiön alakaappeja ym, ja lattian luuttuamisen ajaksi tuuppasin pennun miehelle ja käskin pitää sitä visusti sylissä sen aikaa. :p

Päivällä käytiin paikallisen luontokeskuksen poluilla, siellä oli kovaa kohiseva koski ja useita siltoja. Pentua ei ainakaan huimaa yhtään koska se meni noin sata kertaa aivan reunalta kurkkimaan alas kuohuihin. Samalla reissulla mentiin eläinkauppaan, ostin pienet valjaat ja vähän lisää possunkorvasuikaleita, jotka on osoittautuneet hyviksi. Pentu kiipeili alahyllyillä ja puri kaikkea mihin ylsi.

Illasta kävin ensin pönen kanssa oman lenkin, ja sitten pennun kanssa vähän talon takana kukkulalla istuksimassa. Se sai juoksuhepuleita ja repi oksia ja mustikan varpuja. Ja oli ihan hiljaa. Ehkä yhteislenkit pönen kanssa on vaan liian kovavauhtisia, mä en osaa kävellä hiljaa. Takaisin kiersin kadun kautta, sitten alkoi kitinä ja kannoin pentua loppumatkan. Jalankulkijoita ei nähty mutta pyöriä tuli liki kymmenen ohi. Harmi kun koronan takia on nyt hankalaa näyttää pennulle, että ihmiset (ja koiranulkoiluttajat!) on ihan normaali asia. En viitsisi mihinkään Prisman aulaankaan tämän takia mennä seisoksimaan, mutta ehkä on vielä pakko.

Perjantaina tavattiin aamusta kaverin mitteli. Oltiin puistossa ennen heitä, ja heidän lähestyessä Lakki pöhisi varoitushaukkua. Hiljeni kuitenkin nopeasti ja juteltiin ensin usean metrin päästä, mitteli oli todella taitava elekielen kanssa ja kävi makoilemaan olematta lainkaan kiinnostunut pennusta. Siinä me reilu tunti kaikkinensa oltiin, Lakki oli alun jälkeen ihan hiljaa ja touhusi lähinnä omiaan. Kyllä sitä välillä aina kiinnosti toinen koira, mutta ei se kovin lähelle uskaltanut mennä. Ei siis ollut mitenkään luimussa mutta kuitenkin haisteli vain hetken kauempaa ja jatkoi kepin tappamista tms. Kaveri sitten keksi heitellä nameja maahan etsittäväksi ja siinä koirat oli luonnostaan tosi lähekkäin. Kun pentu kävi mun kengälle nukkumaan, lähdettiin kotiin.

Illasta anoppilaan maalle. Nostin pennu pihalle ja se oli taas aluksi muutaman minuutin ihan mun jaloissa häntä alhaalla, mutta kukaan ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Heidän beagle oli äänekäs omassa tarhassaan, sekin vähän jännitti. Pian kuitenkin pentu lähti tutkimaan pihaa, ja jossain vaiheessa ajattelin että minäpä käyn rapsuttamassa toista koiraa häkin pinnojen välistä. Yllättäen Lakki seurasi häntä pystyssä mun perässä ja tuli nuuhkimaan! Otettiin sitten beagle hihnaan ulos tarhasta (sitä ei voi päästää irti) ja poikia olisi kovasti leikittänyt.




Tein pihaan ensimmäisen jäljen. Yhteen askeleeseen kolme namia ja yhteensä taisi olla kahdeksan askelta. Pentu oli hieno, mutta turvotettu nappula ei ollut hyvää, meni enemmän räkimiseksi sujuvan etenemisen kannalta. Tai eihän sillä ole mitään käsitystä mistään etenemisestä mutta ylipäänsä huomio karkasi turhan monta kertaa nenän käytöstä siihen että suussa on jotain ylimääräistä.

Saunomisen ajan se nukkui autossa, ja sitten vielä otettiin se iltapalalle sisään. Häntä pystyssä marssi sisään ja alkoi repiä rullattua mattoa. Tykkään tästä koirasta ihan kympillä!

Lauantaina ajettiin mökkipaikkakunnalle, ensin kylään kaverille. Olin pyytänyt että suoraan aidatulle pihalle menon sijaan voitaisko ensin kävellä vähän siinä kadulla koirat remmeissä. Hän otti ensin sen joka eniten rakastaa pentuja, mutta musta innokas (=äänekäs) ruotsinlapinkoira oli pennusta taas varsin arveluttava. Ei se niin paljoa pelkää ettenkö saisi kontaktia ja pentua syömään, mutta ei sillä kyllä ollut mitään ajatusta siitä että tuo olisi kiva kaverikaan. Lopulta taas Lakki repi pajukkoa meidän puolella tietä ja kaveri kävi vaihtamassa koiraa, pienempään ja vaaleampaan. Sekin oli erittäin innokas, mutta enemmänkin vain veti ja vinkui, ei haukkunut. Ne vähän haistelivat ja Lakki oli enemmän välinpitämätön kuin kiinnostunut, joten päätettiin että mennään heidän pihalle ja päästetään ne irti. Ne sitten saikin pienet leikin aikaan ja pentu oli todella reipas, mutta sitä ei kyllä taidakaan kiinnostaa toiset koirat niin kauheasti. Olen vähän ymmälläni, oon luullut että kaikki pennut haluaisi leikkiä. Ja nyt olen etsinyt sille leikkikaveria joka leikkisi sen kanssa, koska töppönen ei sitä tule tekemään. Ehkä turhaan? Toisaalta sellainen neutraalin ystävällinen suhtautuminenhan olisi kaikkein paras aikuiselle koiralle, ei sekään ole hyvä, jos pentu oppii että kaikkien kanssa leikitään. Olen kuitenkin ihan varma, että tämäkin tulee saamaan irtokoirakohtaamisia, ja olisi kiva että sillä olisi nyt paljon noita eri näköisiä kohtaamisia, vaikka ne sitten ei sen enempää leikkisikään. Joten ehkä jatkan vielä kuitenkin, ei tästä nyt isoa vaivaa ole.

video leikistä

Puolentoista tunnin sosialisoinnin jälkeen ajettiin mökille, ja pentu sai jäädä ensin autoon nukkumaan. Siellä se veteli tyytyväisenä hirsiä, vaikka klapikone huusi viiden metrin päässä. Porukat ohjeistin samalla tavalla kuin kaikki muutkin; ollaan ensin ihan normaalisti ja kukaan ei huomaa tai yritä houkutella pentua mitenkään, niin se saa rauhassa katsella itse. Ei siinä kauaa mennyt niin se olikin jo sylissä puremassa. Pentu sai aina taukojen ajan olla touhuamassa, mutta sitten koneen käytön ajaksi se piti laittaa autoon. Oksalliset pöllit halkeaa ja lentää täysin hallitsemattomasti eikä siinä kahden metrin säteellä voi olla. Sieni sai joskus kauan sitten lentävästä halosta päähän, pennulla menisi varmaan henki.

Illasta käytiin joku kilometrin kävely metsäautotiellä ja metsässä. Jatkuva kiljuminen on vähentynyt todella paljon ja pentu vinkuu nyt lähinnä kun se haluaa syliin. Pentu teki myös elämänsä toisen jäljen, tällä kertaa Naturiksella, jota oli kaksi palaa askeleella, yhteensä kahdeksan askelta. Palaan ehkä kuitenkin tekemään sille pari makkararuutua, ja sitten tuntuisi että kannattaisi odottaa että se vähän kasvaa fyysistä kokoa. Jotenkin siis oli säätöä tämäkin.

Saunaan mennessä pentu oli umpiunessa ja jätettiin se yksin mökkiin nukkumaan. Pöne oli aitassa. Takaisin tullessa se oli vaihtanut toiseen päähän sohvaa ja nukkui siellä. Kiva, jos tämä yksin jääminen nyt alkaisi helpottaa, se on ollut melkoinen kiljukaula mun perään. Hyppäsin mökistä tarkoituksella monta kertaa ulos milloin minkäkin asian takia ja aluksi se kyllä oli vinkunut perään, mutta vikalla kerralla kääntyi pois ovelta ja meni tekemään jotain muuta.

Jäin yöksi, koska halusin että se saa kokemuksen uudessa paikassa nukkumisesta. No, eipä siinä mitään ongelmaa ollut. Yöllä käytin sitä ulkona yhden maissa ja viiden maissa, eikä se tehnyt sisälle papereille mitään. Kotonakin se kyllä pidättää jonkun 22-05, mutta silloin sitten on jo kiire joko paperille, tai ulos.

Sunnuntaina nukuin yöheräämisten jälkeen kymmeneen ja niin oli nukkunut pentukin, tai siis antoi mun nukkua, eli joko oikeasti nukkui tai sitten natusteli leluaan niin hiljaa ettei se häirinnyt mua. Aamusta tehtiin reilu 3km lenkki, pentua kannettiin vuorotellen pieniä pätkiä. Loppumatkasta se oli jo niin väsynyt että ei ollut hyvä sylissä eikä ollut hyvä omilla jaloilla. Pihassa ne kuitenkin vielä vähän innostuivat leikkimään, ne leikki myös lauantaina pönen uimalelulla, mutta silloin ei ollut kameraa. Nyt sain niistä kuviakin. Pentu on kyllä todella melkoisen taistelutahtoinen! Pöne on aika hyvin oppinut, että kun alkaa kiristää hermoa, voi vaan irroittaa ja luovuttaa ja sitten saa ison läjän karkkeja. Niin se teki nytkin lopulta.

Iltapäivästä mentiin kotiin ja ilta vietellään hiljaiseloa. Huomenna aamulla menen töihin, mulla on kaksi päivää töitä ja sitten kuukauden lomautus. Tulot putoaa joo, mutta niin on pudonnut menotkin kun kaikki kisat, kurssit ja koulutukset on peruttu. Ihme kun ihmiset alkaa pahoitella kun kertoo "joutuneensa" lomautukselle, kun mun mielestä on vaan aivan käsittämättömän ihanaa että viikon pentuloma muuttui viiden viikon pentulomaksi.

Koen, että ihan hyvin tässä on kaikkea saatu tehtyä koronasta huolimatta. Ainoa asia mikä harmittaa, on ihmisten ja varsinkin koirankusettajien yleinen vähyys tuolla kaduilla, eikä me olla nähty yhtään koiraa ilman että se olisi ollut mun lavastama tilanne jonkun tutun kanssa. Toisaalta en tiedä haittaako se? Vähemmän neutraaleja/hyviä kokemuksia paljon parempi kuin järjetön määrä hallitsemattomia tilanteita? Päätin jo ennen pennun tuloa, että tämä rakennetaan rauhassa kahdestaan enkä aio viedä sitä 8-viikkoisena mihinkään tottiskentälle saamaan selkäänsä kaikesta siitä mitä ei saa tehdä (toisten luo meneminen jne), vaan opetan sille ensin ilman häiriötä miten kuuluu toimia (=pitää katkeamaton kontakti omaan ohjaajaan) ja vasta sitten kokeillaan pikku hiljaa ottaa sinne muita. Lakki vaikuttaa todella kontaktinhakuiselta ja sosiaalisesta palkasta todella innostuvalta pennulta, ja muihin koiriin ja ihmisiin se suhtautuu tällä hetkellä niin välinpitämättömästi, että jos tämä säilyy, tuskin sen kanssa tarttee mitään erityisiä häiriötreenejä edes tehdä. Uusissa tilanteissa se on aluksi varovainen ja esittää alhaista häntää ja luimuja korvia, toisaalta mun näkemyksen mukaan mudinpennut on todella herkkiä ja tuollainen käytös on aivan normaalia. Se kuitenkin reipastuu nopeasti ja alkaa itsenäisesti tutkia paikkoja. Äänistä se ei välitä yhtään, vain koirien haukunta on paha. Korkeat paikat tai mitkään alustat ei pelota sitä lainkaan. Autohäkkiin se rauhoittuu todella mukavasti. Ainoa miinus on se äänenkäyttö kotona. Vessaan saan mennä jo ihan ilman että kukaan sanoo mitään, tosin kyllä se istuu ja odottaa oven toisella puolella. Ulko-ovi on paljon pahempi ja varsinkin jos lähden pönen kanssa.

Pentu on nyt ollut meillä viikon. Se osaa nimensä, se osaa pissiä paperille (sitä ei lasketa ettei hän ymmärrä olevansa pitkänomainen koira, jos etujalat on paperilla niin se riittää vaikka pissi valuu takapäästä lattialle :D), se on aloittanut istumisen ja naksuttimen opettelun, se on nähnyt joka päivä uusia paikkoja, ihmisiä ja koiria (tai edes yhden koiran) ja se osaa käyttää nenää sisällä ja ulkona ruokaa etsiäkseen. Luulen että töppönen ja Sieni osasi paljon enemmän tässä iässä, mutta nyt meillä ei ole lainkaan kiire. :) Tämä juttu on kirjoitettu nimenomaan koronan takia, muuten en jaksaisi näin tarkasti, mutta hauskaa ehkä joskus lukea mitä me oikein tehtiin, tai ehkä joku muu hyötyy tästä jotenkin.