Kaksipäiväinen nosekoe

Vuoden 2019 viimeinen, ja NWF:n historian viimeinen "oma" koe ennen Kennelliittoa oli kaksipäiväinen sisäetsintäkoe Siilinjärvellä osin käytöstä poistetun koulun tiloissa. Sisäetsintäkokeessa on neljä sisäetsintää, muuten kaikki menee ihan samalla tavalla kuin niissä "tavallisissa" kaikkien osioiden kokeissa (sisä, ulko, ajoneuvo, laatikot - yksi etsintä kutakin tyyppiä). Lauantaina ylituomarina Elli Kinnunen ja arvostelevana tuomarina Noora Heikkinen, su toisin päin. Koiria oli otettu 30 kummallekin päivälle, ja jaettu aamu- ja iltapäiväryhmät. 15 koiraa kahdella tuomarilla meni todella sujuvasti, ja järjestelyt oli muutenkin vallan jees. Lauantaina oli äkillinen -15 ja sunnuntaina sitten -1. La vietiin koirat sisään häkkialueelle, su ne pärjäsi autossa. Ainoa missä oli turhan ahdasta ja keltainen koirani koki ahdistusta, oli juuri se häkkialue ja sieltä ulos ja takas omaan mökkiin pääseminen. Kaikilla ei ollut häkkejä ja osa istui lattialla koiransa kanssa, ja paikoin piti varsin läheltä pujotella. Olisin toki voinut avata suuni ja pyytää ihmisiä keräämään koiransa ja väistämään kunnolla, mutta en jostain syystä tehnyt niin. Näissä kokeissa kaikki aina suhtautuu kauhean kivasti siihen, jos joku tarttee enemmän tilaa. Ei sitä silti aina jaksaisi vaivata muita, joten saivat sitten kuunnella mudin murinaa sen hetken.

Olin pe-la yön mökillä, ja Mervi nappasi meidät kyytiin ABC:lta klo 11. Hyvin menee neljä koiraa ja kaksi akkaa Roomsteriin. Outo koepäivä, kun niin myöhäinen lähtö.

La olimme iltapäiväryhmässä loppupään numerolla 26 (koirat 16-30). Etsinnät tehtiin normaalilla tyylillä kaksi aluetta peräkkäin.

Alue 1 oli luokka, jossa opettajan pöytä teki kapean välin seinän kanssa ja keskellä oli pari pulpettia. Takaseinälle työnnetyt pulpetit ei kuuluneet ollenkaan alueeseen. Etuseinällä oli kaappeja ja ikkunalla patterit. Aikaa 2.00.

Ensimmäinen etsintä mentiin taas aika haipakkaa ja se ehti käydä joka paikassa ennen kuin osui hajulle. Ehti myös himoita niitä pulpetteja joita ei tarvinnut haistella ja päästin sen liian pitkälle sinne. Opettajan pöydän "jalkalevyä" haisteli ulkopuolelta, haju varmaan siirtyi sinne. Löytö oli kaapiston saumoissa melkein lähdön luona.

"Taitava, intensiivinen töppönen. Annoit koiralle tilaa etsiä (joissain tilanteissa voit antaa enemmänkin :)). Hieno ilmaisu ja lopputarkennus töppöseltä." 0.51.44

Sain noottia liinan käytöstä, se laahasi maassa sekä loppupäästä että mun ja koiran välillä. En ollenkaan huomannut. Jotenkin meillä oli minusta muutenkin ahdasta ja koira poukkoili niin ennustamattomasti että tuntui että olen norsu posliinikaupassa itse. Siitä myös tuo kirjoitettu palaute, koiran mennessä hajulle olisin voinut peruuttaa selvemmin pois sen edestä.

Seuraavana myös luokka, jossa keskellä oli pulpetit vastakkain. Niiden alle ei ollut syytä mennä, samoin ikkunaa vasten olevia normaalia syvempiä pulpetteja ei tarvitse ryömiä ruuhkimaan vaan hajuun yltää ilman että tunkeutuu mihinkään alle. Kerro se sitten vielä koiralle :p Tässä aikaa 3.00.

Piilo oli korkean kaapin alla "maavarassa", kuvienottopaikalta vasemmalla, huoneen takanurkassa. Pöne oli aluksi menossa sinne päin, mutta sitten vielä varmistelin lähdössä, jolloin se vaihtoi suuntaa ja sitten pyöri väärässä paikassa pitkään. Tässä huomasin itse, että tuomari ei kunnolla tule perään, joten ei ainakaan siellä. Koira kieppasi lähdön kautta toiselle puolelle huonetta ja sieltä heti löytö.

"Hieno, tehokas etsintä." 0.33.69

Sitten oli luokka, jonka etuosa kaappeineen ja opettajan pöytineen ei tällä kertaa kuulunut alueeseen, ja jossa oli paljon erillisiä pulpetteja. Tähän aikaa käytettävissä 2.30.

Töppönen lähti ekasta välistä suoraan takaseinälle, meni oikeaan takanurkkaan, kävi ikkunarivin vauhdilla läpi, lähti keskimmäistä riviä taaksepäin ja siellä selkeä reaktio kolmanneksi vikaan pulpettiin, hylkäsi sen kuitenkin heti ja siirtyi toiseksi viimeiselle, josta hyvin tunnollinen tuolin alle joka suunnasta kurottelu ennen ilmaisua.

"Hienoa työskentelyä koirakolta! Aktiivinen etsijä, myös itsenäinen ongemanratkaisija. Ohjaaja rauhallinen, koira aktiivinen. Upea tarkennus ja ilmaisu töppöseltä". 00.35.50

Sain vielä sanallisen kehun siitä että maltan antaa sen tarkentaa loppuun.

Viimeinen alue oli se, mikä alueisiin tutustumisessa eniten ihmetytti. Kaikki roinat oli seinillä, siellä oli hyllyä, isoa puulevyä ja vaikka mitä sälää. Katsoin lattiaa sillä silmällä, ja vaikka se oli isoa laattaa, ei saumoihin saisi piiloa laitettua. Ounastelin jotain vaikeasti saavutettavaa. Aikaa sai käyttää 3.00.

Tähän mennessä olin joka alueella säätänyt sen liinan kanssa, joten olihan se nyt hienoa vikalla kadottaa se kokonaan :D Koiran mentyä pöydän alta liinan sääntöjen mukaan saa ja se pitää heittää maahan jos vaihtoehto on se, että koira saa tällin tai ohjaajaa sattuu kun se vedetään johonkin tollaseen paikkaan. Mutta se pitäisi poimia heti käteen, jotta se on maassa mahdollisimman lyhyen aikaa. No mun koira viipotti niin kovaa etten saanutkaan sitä kiinni toisella kädellä niinkuin olin ajatellut, ja juoksin sitten sen perään ja taisin noitua mennessäni, että voi hyvä helvetti nyt. Hän ei korvaansa lotkauttanut mun touhuille. Koira juoksi huoneen ympäri ja sitten suoraan hajulle, joka oli ekassa kuvassa näkyvän liitutaulun alarenan alla.

"Erittäin vauhdikas ja tehokas etsintä". EHK 0.25.74, tällä myös tämän alueen toiseksi nopein aika.

Kokonaistuloksissa töppöselle siis 100p, 1x EHK, sijoitus 2./30. Ja taas tuli palkintoja :)

Illaksi ajettiin takaksin mökille. Väsynyt mudi hyvä mudi. Ja söpö. <3 Oli niin kylmä että edes Sieni ei halunnut olla mökin pihassa touhuamassa yhtään mitään.

Sunnuntaille olin jossain aivopierussani ilmoittanut meidät aamuryhmään. Mikä tiesi herätystä viideltä ja ajamaan lähtöä kuudelta. Tällä kertaa ajoin yksin. Kisakirjoja ei kuitenkaan saa pois ennen iltapäiväryhmää, joten on tuotava kirjekuori jos haluaa että järjestäjä postittaa sen. Tai pyydettävä jotain tuttua ottamaan se. Mutta entä jos saa taas palkintoja, eikö olisi kiva olla itse paikalla vastaanottamassa ne.... no se on sen ajan murhe sitten. Onneksi lauhtui kunnolla ja kaikkien häkkien ja koirien sijaan vein vain oman kassini sisälle odotustiloihin. Ei ollut ihan niin paha muuttokuorma-fiilis kuin yleensä.

joku on tehnyt tuomarille nosesukat!

Sunnuntaille sain numeron 8 (1-16). Tällä kertaa oli hauskan erilaisia etsintäalueita.

Ensimmäisenä kanslia, selkeästi eilisiä pienempi huone, jossa normaalit toimistotarvikkeet. Aikaa 2.00.

Lähtö oli huoneen ovelta. Koira ampaisi suoraan ja kiersi pöytäryhmän taakse, ja sitten yritti mennä pöytälevyn ali. Paitsi että se kyykistyy sen verran että selkä ei osu, eikä raukka ymmärrä että sillä on valjaissa Orbiloc-valo joka vaatii pari kolme senttiä enemmän väljää tilaa. Valo osui pöytään, koira ei päässytkään ali ja siitä tuli ihan helvetinmoinen kolaus, kumarruin katsomaan romahtiko jotain mun koiran päälle tai lattialle. Koira peruutti jo pois sieltä ja tuhahti itsekseen, ja kiersi pöydän ohi lähdön oikealle puolelle seinustalle. Siinä taisi olla jotain kaapistoja jossa haju oli hyvin alhaalla saumassa.

"Orbiloc seuraavalla kerralla pois. Jatkoi silti kolhusta huolimatta etsintää. Hienoa ja innokasta työskentelyä. 0.19.90

Tuomari vielä töppösen tuntien naurahti, että onneksi se ei ole moksiskaan. Joo ei, pieni hidaste vain. Onneksi ei ilmeisesti sattunut.

Seuraavana oli ilmeisesti pätkä opettajanhuonetta tms, sellaisia avoimia lokeroita ja pari sohvaa ym. Tässä aikaa 2.00, mikä tuntui minusta lyhyeltä. Lyhyt aika näin haastavan oloiselle alueelle kyllä aika vahvasti vihjaa, että ei se haju missään sohvan istumakohdan saumassa ole, eikä missään ylhäällä olevassa lokerossa.

vasen puoli

oikea puoli

Lähdöstä suoraan oikean alareunan neljälle lokerolle ja nuuskutti niin, että tiesin kyllä että nyt ollaan hajulla. Tarkennus vaan oli todella työlästä, hauskan näköisesti se kävi sekä pysty- että vaakasaumat läpi siitä parin lokeron alalta. Lopulta ilmaisu.

"Superhieno etsintä! Täys kymppi tarkennus. Huippua!" 00.22.54

Kolmas alue oli luokka, jossa lähdön vasemmalla seinällä oli keittiökalusteita ja kaappeja, sitten vähän sellaisia korkeita pulpetteja, open pöytä ym.

oikea puoli

vasen puoli, vielä vasemmammalla uunia ym

Töppönen ryntäsi suoraan eteenpäin kahden pulpetin ohi, kaarsi oikeaan open pöydän ohi ja sitten valkotaulun alle. Siinä näkyy kaksi mustaa möykkyä alareunassa tuossa ylimmässä kuvassa, juoksi suoraan sellaisen luo, tökkäsi alapuolta ja kävi istumaan. Täytyy myöntää että nyt ohjaajalla löi tyhjää ja lopulta en pyytänyt koiraa näyttämään uudelleen vaikka sitä sen sekunnin siinä mietin. Nostin käden ja vähän silleen "löytö...?" ilmoitin, ja olihan se. :D

"Todella tehokas! Loistava!" EHK, 0.14.90

Saatoin sanoa, että nyt kun me ollaan tänne asti ajettu, voisithan sä vähän nauttia siitä etsimisestäkin etkä vaan tehdä noin nopeita löytöjä. Toisaalta nyt se oli minusta paljon parempi kuin eilen - väsynyt mudi hyvä mudi. Käyttää enemmän nenää ja ryntäilee vähemmän.

Viimeinen alue tuntui etukäteen tämänkin päivän haastavimmalta. Se oli lasiseinällä ja liukuovella erotettu tila, jossa oli iso pöytä, pieni pöytä, koko takaseinä keittiökalusteita ja komeroita. Etuseinä oli sinä lasia ja sivuseinissä meni vaakasaumat, joista kaksi alinta varmaan kuului ykkösluokan maksimikorkeuteen. Aikaakin oli 3.00, mikä myös viittasi siihen, että nyt on sellainen alue missä ne erot haetaan.

vasen

oikea

Mudi juoksi suoraan pöytien välistä takaseinälle ja reagoi todella vahvasti ensin uuniin, ja sitten aikansa sitä työstettyään ja hieman oikealle siirryttyään, myös tuohon muoviseen korkeaan roskalaatikkoon ja/tai syvennykseen missä se oli. Koira palasi uunille ja meni sen ohikin, ja katsoi pöytäryhmää sieltä puolelta. Siirtymähaju, tiesin. Se ei oikein osannut tehdä muuta kuin jumittaa samoissa kohdissa, niin ohjasin sen sitten tarkastamaan pikkupöydän. Ei halunnut kunnolla mennä kummallekaan puolelle sitä, joten tiesin kyllä, että ei siellä. Lähetin sen sitten ison pöydän ja lasiseinän väliin, missä ei vielä oltu käyty. ja siellä koira selkeästi sai päässään piirrettyä hajupilven valmiiksi ja juoksi ihan suoraan hajulle. Se oli siellä sivuseinässä, mutta en enää muista oliko se lattialistan tasolla vai ekassa vaakaraidassa. Muistaakseni ei ihan lattialla ja kuvassakin näyttää että lattialista on niin tiivis ettei sinne mitään saa.

Tämä oli minusta hieno, se on jotenkin hauska ilmiö, että pilvi saattaa pitkään olla epäselvä ja koiran tarttee hakea kaikki sen reunat, ja sitten se yhtäkkiä kirkastuu sen päässä "nyt mä tiedän mistä sen on pakko olla lähtöisin" ja sitten se juoksee aiemman epämääräisen pilvessä poukkoilun jälkeen määrätietoisesti sinne. Ja oli myös kivaa että pöne pääsi kunnolla etsimään, minusta tämä oli mukavan haastava.

"Hienoa työskentelyä ja selkeä ilmaisu. Hyvää ohjausta!" 1.15.63

Valitettavasti, jos niin nyt voi sanoa, viimeisen alueen pitkä etsiminen vei meidät palkinnoilta. Kokonaiskisassa pönelle jälleen 100p, 1x EHK mutta vasta sija 7./30. Sinänsä aivan sama, mä voin kyllä ostaa ne palkinnot itse kotimatkalla niin saa mitä haluaa. Enemmän mua harmittaa se, että tässä on juuri se ristiriita mikä minulla tässä lajissa on. Jos haluaisi oikeasti kilpailla ajoista, pitäisi ohjata enemmän, tai alkaa tehdä sitä nopeammin. Minä halusin että koira saa itse ratkaista tämän, ja annoin sen teputtaa siinä uunilla pitkään. Toisaalta musta on kauhean kivaa katsoa sitä, koska luotin ihan täysin että sekin tietää että se on vain pilvi eikä mun tartte pelätä, että koska sitä alkaa kuumottaa ja se tekee hätäpäissään valeen. Tiesin että mun pitää laittaa se sille seinustalle myös toisesta suunnasta, ja koska siinä oli niin ahdasta, ainoa keino oli kiertää koko iso pöytä. Tiesin että toisesta suunnasta tuleminen on myös hyvä peliväline sen hajupilven "kiinni" piirtämisen lisäksi.

Mutta mä valitsin antaa koiran itse työstää sen sijaan että olisin ruvennut kiirehtimään nopeimman ajan toivossa. Se oli tietoinen valinta enkä kadu sitä ollenkaan. Sellaista on minun nose, minulle se on tämän koiran kanssa ensisijaisesti koiran oma juttu. Se haluaa tehdä itse joten se hänelle suotakoon.

Ilmeeni jonkun etsinnän jälkeen. "Autoon? Ei kiitos, jatkaisin mieluummin vielä."

Minulle hän on kuitenkin aina kaikista kaikkein paras, joten kävimme ansaituilla nugeteilla. Kävin myös Ikeassa odotellessani sitä iltapäiväryhmän loppumista. Harmi kun ei päässyt katsomaan muiden etsintöjä, mutta olihan siellä aika ahdasta. No, nyt sillä on sitten kaksi luokkanousutulosta 1lk sisäetsinnästä ja viimeistä vaille seuraavaan luokkaan. En tiedä, onko Suomessa järjestetty yhtään 2lk sisäetsintäkoetta koskaan? Ehkä niitäkin ensi vuonna tulee, sunnuntaina täältäkin nousi neljä koiraa kakkosluokkaan joten on niitä jokunen jo. Kaksipäiväinen koe sopi meille juuri niin hyvin kun etukäteen osasin arvellakin. Niitä lisää!

Helsinginsieni

Sieni vietti tuossa ennen joulua viikon porukoilla. Ihan muuten vaan, Sieni siis tilattiin lomailemaan. Laitetaan kuvat puhelimesta talteen.

Ennen Sientä sille ostettiin jo kaiken maailman herkut

Apina joutui heti terkkarille

Pikkusohvalle saa mennä. Isollekin se kuulemma sinnikkäästi yritti.

Keittiössä kannattaa aina päivystää

Sienellä oli mökki mukana. Alkuviikosta se ei siellä ollut, loppuviikosta kyllä. Sosiaalisuuskiintiö overloaded!

Tässä he sienestävät

Viikonlopun eväsretki

After-eväsretki

Joku päivä sain kuvan, hän valloitti nojatuolin. Vähän on kyllä "saankohan mä olla tässä"-ilme.

Apina lähdössä töihin

Ja Sieni myös! Yleensä tässä sanotaan "ei sieni lähde" minkä se ymmärtää mutta ilmeestä päätellen nyt on sanottu jotain muuta.

Ekana päivänä se haukkui ja murisi kaikki ohikulkijat :D Ei voi ymmärtää työpaikkoja.

Varottava ettei rullaa tuolilla päälle

Iltaa kohti hän ymmärsi että tädit kuuluu taloon eikä tartte kommentoida tulijoita.

Tälle kuvalle nauroin ääneen. Taloyhtiön saunavuoro ja ne taunot vei saunahullun koirani sinne :DDD

Aivan liian kuuma sauna tämä

Loppuviikosta toista päivää töissä

Rankkaa olla töissä, niin monta tätiä kävi silittämässä. Ihmettelivät myös porukalla miten kenenkään nimi voi olla sieni. 🍄

Ja Apina mukana taas :D

Rankkaa tämä helsingin elämä

Äiti yrittää pakata ja Sieni purkaa. Kiista Apinasta.

2019

Jaa että mitäkö me tehtiin? Näitä kuluneen vuoden muisteloita on aina niin hauskaa lukea jälkeen päin, joten here we go:

Töppönen kisasi neljä kisaa rallya: 94p ja RTK4, 97p ja RM1, 71p ja TP (kyllä mä ymmärrän että 11vee pappakoira, jolla menee vähän liian lujaa, näyttää muiden mielestä kauhean herttaiselta ja hauskalta, mutta kartturin paikalla kyllä edelleen savu nousee korvista tilanteen ollessa päällä...) ja 92p. Oikeastaan pisteiden valossa eihän ne tulokset kovin kaukana olleet. Silti tuli taas sadannen kerran se olo, että luovutan.

Tanssimassa käytiin yksi HTM AVO josta meidän toinen KUMA. Ensi vuonna tavoitellaan kolmatta, tanssiin tulee nimittäin koularit.

Tämän vuoden juttu oli nose. Maaliskuussa hajutesti, pääsiäisenä ekat möllit, heinäkuussa ekat viralliset. Yhteensä 3 möllikisaa (2x100p ja 1x 75p) ja 5 virallista (3x 100p ja 2x 75p). Aina kun se sai 100p, se sijoittui monessa osiossa. Vikasta kisasta luokkanousu kakkosiin.

Sieni osallistui marraskuussa vuoden ekaan ja vikaan kisaansa (koiratanssi) saaden pistettä vajaa sertin. Ensi vuonna me haluttais ne sertit jotta valioiduttais. Sieni ei oikeastaan ole myöskään treenannut paljoa mitään. Nosea mä sille yritin, mutta siinä on koira jolle mikään etsiminen (pl. haku, mutta ihmiset on niiiiiin iso vahviste) ei ole lainkaan itsessään palkitsevaa ja luovutin, koska se ei näytä siltä miltä mä haluaisin. Sieni kuitenkin omalla sienisellä tyylillään tykkää tehdä asioita, varsinkin tanssia jossa on paljon sen omakeksimiä ja siten mieluisia liikkeitä, joten lupaan että ryhdistäydyn ja teen enemmän.

Tammikuussa tein talvivaelluskokeilun Evolla. Toukokuu me asuttiin mun harjoittelupaikan luona mökillä ja se oli ihanaa. Elokuussa tehtiin äitin kanssa Pöyrisjärven vaellus ja se oli ehkä paras viikko koko vuonna.

Töppönen on kahtena viime vuonna ollut tähän mennessä talvea jo tukevasti lääkitty. Nyt pidetään kaikki peukut ja varpaat ristissä, että tuleva talvi menee paremmin ja että meillä on aikaa vielä harrastaa ja kisata. Parasta mudissa (kaiken muun sadan asian ohella) - sillä ON pitkä käyttöikä. Ei mikään itsestäänselvyys joka rodussa, että 11,5v mennä porskuttaa.

Nosetreenit Kouvolassa

Osteopaatin jälkeen ajoin kaverille yöksi. Oltiin jo aiemmin syksyllä vikan 1lk kokeen jälkeen heidän pihassa asuntovaunussa yötä. Sieni jäi viikon lomalle Helsinkiin, joten tällä kertaa yövyin töppösen kanssa kahdestaan. Lauantaille oli toisen tutun työpaikka varattu nosekäyttöön. Kyseessä oli valtava myymälä, jossa oli kaiken maailman IV/rakennus/ym kamaa, lisäksi ulkoalueella trukkeja jne. Osallistujia oli yhteensä kuusi, koiria yli puolet enemmän. Ei ollut mitään aikarajoitusta ja liki 8h me siellä lopulta treenattiin.

Aamukahvilla Mintin kanssa

Aamuilmeeni, kun kuulen että sade ropisee vaunun kattoon

Seuraavat on mun laittamia piiloja

Ne on kätevä kuvata, niin muistaa missä piilo oli

Tässä oli putkilo tuossa taskussa

Kantokahvan urassa

Lämmittelemässä ennen omaa vuoroa. Pönetön sää.

Kerrankin riittävästi ja riittävän haastavia etsintöjä!

Saavuttamaton oik.ylänurkassa. Kärry oli tiiviimmin edessä.

Tässä oli yön yli muhineet hajut. Yksi oli tosi helppo, kaksi ei. Outoa.

Ilmeeni kun mua vasta varustetaan enkä ehkä malttanut istua vaikka käskettiin.

Saavuttamaton, syvä piilo