Jaa että mitäkö me tehtiin? Näitä kuluneen vuoden muisteloita on aina niin hauskaa lukea jälkeen päin, joten here we go:
Töppönen kisasi neljä kisaa rallya: 94p ja RTK4, 97p ja RM1, 71p ja TP
(kyllä mä ymmärrän että 11vee pappakoira, jolla menee vähän liian lujaa,
näyttää muiden mielestä kauhean herttaiselta ja hauskalta, mutta
kartturin paikalla kyllä edelleen savu nousee korvista tilanteen ollessa
päällä...) ja 92p. Oikeastaan pisteiden valossa eihän ne tulokset kovin
kaukana olleet. Silti tuli taas sadannen kerran se olo, että luovutan.
Tanssimassa käytiin yksi HTM AVO josta meidän toinen KUMA. Ensi vuonna
tavoitellaan kolmatta, tanssiin tulee nimittäin koularit.
Tämän vuoden juttu oli nose. Maaliskuussa hajutesti, pääsiäisenä ekat möllit, heinäkuussa ekat viralliset. Yhteensä 3 möllikisaa (2x100p ja 1x 75p) ja 5 virallista (3x 100p ja 2x 75p). Aina kun se sai 100p, se sijoittui monessa osiossa. Vikasta kisasta luokkanousu kakkosiin.
Sieni osallistui marraskuussa vuoden ekaan ja vikaan kisaansa (koiratanssi) saaden pistettä vajaa sertin. Ensi vuonna me haluttais ne sertit jotta valioiduttais. Sieni ei oikeastaan ole myöskään treenannut paljoa mitään. Nosea mä sille yritin, mutta siinä on koira jolle mikään etsiminen (pl. haku, mutta ihmiset on niiiiiin iso vahviste) ei ole lainkaan itsessään palkitsevaa ja luovutin, koska se ei näytä siltä miltä mä haluaisin. Sieni kuitenkin omalla sienisellä tyylillään tykkää tehdä asioita, varsinkin tanssia jossa on paljon sen omakeksimiä ja siten mieluisia liikkeitä, joten lupaan että ryhdistäydyn ja teen enemmän.
Tammikuussa tein talvivaelluskokeilun Evolla. Toukokuu me asuttiin mun harjoittelupaikan luona mökillä ja se oli ihanaa. Elokuussa tehtiin äitin kanssa Pöyrisjärven vaellus ja se oli ehkä paras viikko koko vuonna.
Töppönen on kahtena viime vuonna ollut tähän mennessä talvea jo tukevasti lääkitty. Nyt pidetään kaikki peukut ja varpaat ristissä, että tuleva talvi menee paremmin ja että meillä on aikaa vielä harrastaa ja kisata. Parasta mudissa (kaiken muun sadan asian ohella) - sillä ON pitkä käyttöikä. Ei mikään itsestäänselvyys joka rodussa, että 11,5v mennä porskuttaa.
Tämän vuoden juttu oli nose. Maaliskuussa hajutesti, pääsiäisenä ekat möllit, heinäkuussa ekat viralliset. Yhteensä 3 möllikisaa (2x100p ja 1x 75p) ja 5 virallista (3x 100p ja 2x 75p). Aina kun se sai 100p, se sijoittui monessa osiossa. Vikasta kisasta luokkanousu kakkosiin.
Sieni osallistui marraskuussa vuoden ekaan ja vikaan kisaansa (koiratanssi) saaden pistettä vajaa sertin. Ensi vuonna me haluttais ne sertit jotta valioiduttais. Sieni ei oikeastaan ole myöskään treenannut paljoa mitään. Nosea mä sille yritin, mutta siinä on koira jolle mikään etsiminen (pl. haku, mutta ihmiset on niiiiiin iso vahviste) ei ole lainkaan itsessään palkitsevaa ja luovutin, koska se ei näytä siltä miltä mä haluaisin. Sieni kuitenkin omalla sienisellä tyylillään tykkää tehdä asioita, varsinkin tanssia jossa on paljon sen omakeksimiä ja siten mieluisia liikkeitä, joten lupaan että ryhdistäydyn ja teen enemmän.
Tammikuussa tein talvivaelluskokeilun Evolla. Toukokuu me asuttiin mun harjoittelupaikan luona mökillä ja se oli ihanaa. Elokuussa tehtiin äitin kanssa Pöyrisjärven vaellus ja se oli ehkä paras viikko koko vuonna.
Töppönen on kahtena viime vuonna ollut tähän mennessä talvea jo tukevasti lääkitty. Nyt pidetään kaikki peukut ja varpaat ristissä, että tuleva talvi menee paremmin ja että meillä on aikaa vielä harrastaa ja kisata. Parasta mudissa (kaiken muun sadan asian ohella) - sillä ON pitkä käyttöikä. Ei mikään itsestäänselvyys joka rodussa, että 11,5v mennä porskuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti