Hieronta

Eiks me mennäkään???

Töppösellä oli tänään hieroja. Viime viikon yhdellä metsä-fleksilenkillä se sai sellaisen oikean reiden tuijottelukohtauksen, mulkoili jalkaa varmaan 20 kertaa. Mitään muita ongelmia ei ole ollut ja tuonkin jälkeen se hyppäsi autoon normaalisti. Hieroin koiraa kotona itse ja varasin sille ajan.

Otin Sienen mukaan ja lähdettiin yli tuntia ennen, että ehdittiin kiertää lammen ympäri lenkki. Hierojan nurkille tullessamme oltiin varttia etuajassa, joten käännyin jostain nurkalta vielä eri suuntaan tehdäkseni pienen piston, ettei tartte seistä odottamassa. Pöne niin tiesi mihin ollaan tulossa ja kaikin keinoin se yritti ilmoittaa, että olen menossa väärään suuntaan. Voi sitä määrätietoista askelta kun lopulta käännyin takaisin.

Olihan siellä kaikenlaista, ensin otettiin oikea puoli. Vasemmalla sitten kärsivällisyys oli jo aika vähissä ja koira pyrki toistuvasti lähtemään. Lavoissa ihan kunnolla maitohappoa, rutina vaan kävi. Sai laseria lapojen väliin sekä alaselkään.

Luumäen nosekokeet 19.10.

Kirjoitetaanpa vielä koko kertomus muistiin. Saatiin tosiaan koepaikka 19.10. kokeisiin hotelli Salpaan. Ilmossa oli sotkuja, koska NWF:n sivuilta oli pudonnut pois jäsenten ennakkoilmoaika. Itsekin löysin tiedon järjestäjän FB-sivuilta pari päivää myöhemmin ja laitoin perään viestiä, että anteeksi, olen yrittänyt ilmoittautua väärään aikaan koska en tiennyt. He olivat kuitenkin päättäneet, että koska virallisessa koeilmoituksessa tämä tieto puuttui, otetaan ilmot järjestykssä oli ihminen sitten jäsen tai ei. NWF sotki myös meidän koeilmoituksessa hinnat, mutta koska sen kanssa on ollut niin paljon ongelmia, tiesin varautua ja syynäsin koeilmoituksen heti läpi. Piti myös tarkistaa mitä olen sinne itse kirjoittanut, ja kyllä oli niin että hinnat oli matkalla muuttuneet erilaisiksi kuin mitä ilmoitin. Laitoin sitten heti viestin perään ja vaadin pikimmiten oikaisemaan ne. Vapaaehtoistyönähän kaikki näitä yhdistyshommia tekee, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tässä yhdistyksessä mikään ei koskaan onnistu kerralla ja virheitä tulee paljon enemmän kuin muilla yhteensä... järjestäjälle kiitos asian ratkaisemisesta suuren yleisön eduksi.

Koe alkoi klo 8, joten lähdettiin siinä kuuden maissa ajelemaan aivan jäätävän sakeaan sumuun. Älä tule hirvi kanssani samalle reitille. Koepaikalle päästiin onneksi hyvin ja kävin ekana ilmoittautumassa. Töppönen oli arvottu siruntarkastukseen ja kisanumeroksi saatiin 6/20, mikä oli oikein hyvä paikka. Sirut katsottiin ulkona ja pyysin että luen sen itse. Takin kaulus oli ensin vähän edessä ja siinä tuli säätöä sen kanssa, sitten sirunlukija sammui, mutta onneksi tässä lajissa saa itse touhuta niin ei pönellä mitään hätää ollut vaikka toimitus venyi kovasti.

Järjestys oli kerrankin vähän erilainen eikä aina ulkoalueella alkava: sisä + laatikot (sisällä) ja tauon jälkeen autot + ulko. Siirtymät oli aika pitkät, mutta järjestäjiä oli todella reilusti ja sisäänheitot toimi tosi hyvin.

Sisäalue oli erillään olevassa "palvelusväen" talossa oleva pieni hotellihuone, aikaa 2min:

Laatikot oli saman talon toisessa päässä hyvin ahtaassa huoneessa, aikaa 1,5min (osa jää syvennykseen oikealle, niitä oli 13kpl):

Parkkipaikka oli pitkä ja kapeahko ja sitä väkeä oli siinä aika paljon, 20 osallistujan lisäksi varmaan kymmenen talkoolaista ja hotellin normaalit asiakkaat. Pissalla käytettäessä joku mies tuli kysymään pönen ikää, ja siitäkös se pultit veti. Ei siis aikonutkaan koskea koiraa, vaan minua puhutteli, mutta poliisin mielestä sekään ei nyt ollut sallittua. Sitten se sai kauempaa silmäkulmaansa mustan kelpien, joka oli ehdottomasti vaarallinen, ja alkoi ärjyä sille. Päästiin parkkikselta ison tien yli hiekkatielle, ja meidän edellä 20m päässä meni labbis omistajineen. Ne poikkesi tieltä ihan umpimetsään, en todella tiedä miksi, ehkä juoksuttaakseen koiraa irti tai jotain? No joka tapauksessa sekin oli pönestä aivan törkeä vääryys ja niin ei saa tehdä. Siinä vaiheessa olin yrittänyt ymmärtää koiraani ja nätisti hillitä sitä kun sillä nyt selkeästi on sellainen eniten-vituttaa-kaikki-päivä, mutta nyt saatoin ärjäistä itsekin aika volyymillä että jumalauta nyt pää kiinni ja keskity omiin hommiisi kun et saa tuolleen käyttäytyä kotonakaan. Se ei siis murissut vaan ihan niinkuin tempoi hihnansa päässä ja ärjyi.

Parkkiksella sitten otin lelun ja meinasin vähän seurauttaa ja lelupalkata sitä, kun nyt näitä kierroksia riittää. Se ei oikein olisi halunnut seurata eikä leikkiä, kun tiesi kyllä, että ollaan menossa tekemään ihan eri hommia. Ihan hirveästi en uskaltanut huonosti lämmitetyillä lihaksilla revitellä, mutta sain sen kuitenkin mukaan ja se sai purkaa kierroksia leluun. Ehdin vielä laittaa koiran hetkeksi autoon ennen kuin alkoi olla meidän vuoro.

Meitä edeltävä koirakko pyysi, että pidän hyvin pitkät välimatkat heihin. Annoin hänen sitten kadota näkyvistä aina ennen kuin siirryin eteenpäin. Hyvin siinä ehti silti, minä en tartte kuin pari nuuhkaisua pönelle lähtöhajusta ja sitten mitä vähemmän pitää odotella, sen parempi. Tiputtelin sille nytkin kaikki odotusajat nameja pusikkoon, ja se sai etsiä.

Sisätilaan noustiin portaat ja terassilta käännyttiin sisään. Siellä istui tuomari ja yksi toimihenkilö kapealla käytävällä. Muistaakseni yritin viedä koiran hallinnassa, mutta sillä oli taas niin kauhea kiire että se oli siellä tasanteella paljon ennen minua, näki ihmiset ja alkoi karjua. (Hallinnassa tulo olisi ehkä vähän auttanut...) Tässä vaiheessa yritin taas olla korrekti ja ymmärtää ja nätisti kehoittaa, että kyllä sä tuossa iässä tiedät että maailmassa on muitakin ja koetahan nyt selvitä. Ahdisti aika lailla, mieleen meinasi koko ajan päästä se, että nyt se vaan taas huutaa eikä ehdi kunnolla etsiä. Koska oikeasti asioilla on taipumus painottua siihen mitä ajattelee, päätin, että nyt en mieti sitä mitä en halua. Mietin sitä, mitä haluan. Me tehdään hyvä etsintä, sinä olet keskittynyt asiaan, sinä osaat. Tuomari tuli meidän perässä seisomaan huoneen ovelle, ja koira veti siitä kerran ohi ihan hänen jaloistaan reagoimatta häneen mitenkään. Haju oli kaapin ovien välisessä saumassa muistaakseni ylimmän laatikon yläosassa, tai sitten sen alaosassa. Pönelle 19s, joka oli yli puolet nopeampi kuin seuraavan 38s. Tuomari sanoi lopuksi, että halusi laittaa hajun heti lähtöön, koska se tulee olemaan kakkosluokassa vaadittava taito. Nenä käyntiin heti eikä vaan juosta alueelle ja piilojen ohi. Kaikki taisi tyriä :D Pönekin kerkesi pyörähtää sänkyjen välissä, patterin luona, nuuhkaista roskista ym. Että sinänsä failed, mekin kun ollaan näitä "hajuun reagoidaan heti eikä ensin juosta yli tutkimaan muuta tilaa" kyllä harjoiteltu... toisaalta kaikki pisteet koiralle siitä, että se kyllä todella etsi ja unohti sen pelottavan tuomarin.

Siirryttiin laatikoille ja tässä imutin ja yritin väistellä tuomaria niin, että hän ei ihan lähelle tulisi meidän ohi mennessään. Hän meni laatikkohuoneeseen tuonne syvennökseen istumaan, siinä taisi olla sohva tai ainakin tuoli. Jalat oli taas melkein reunimmaisissa laatikoissa kiinni. Pöne keskittyi kivasti etsintään, oikea laatikko oli ovelta katsottuna jossain kello 13 kohdilla, ja pöne kyllä ehti suurimman osan yli vetäistä. Tarkensi suht pitkään ja annoin sen kunnolla tarkentaa, vaikka siinä aikaa paloi. Aika 9,1s, jolla sijalle kaksi. Kolmosella oli 9,5 ja nelosella 9,8, että aika tiukkaa oli.

Laatikoilta palkkaamisen jälkeen tuomari vielä kirjoitti arvostelua, ja siinä koira sitten alkoi taas karjua hälytyshaukkua. Käskin sen istua ja sitten se pystyi olemaan ihan cool ja hiljaa. Mä en oikeasti edelleenkään ihan tiedä mikä juttu tämä on. Epävarmuudesta se kumpuaa, se on fakta, mutta pitäisikö sitä aina vaan ymmärtää ja yrittää nätisti, vai kerta kaikkiaan sanoa rumasti että turpa kiinni. Tämän koiran kanssa peli nyt on pelattu ja toivottavasti en koskaan enää saa samanlaista yksilöä, mutta jos saan, en todellakaan tiedä mille linjalle lähtisin. Kun siinä minusta kuitenkin ON sellainen pieni dominointi, suuri oma tahto ja "käyttäydyn tahallani just niin huonosti kuin annetaan" -aspekti, mihin mun mielestä on aivan hyvä ratkaisu sanoa vain että tuollainen ei ole sallittua. Tällaiselta koiralta en minä ole millään vastaehdollistamisella tms saanut pois sitä sen omaa mielipidettä, että se inhoaa vieraita ihmisiä, ahtaita tiloja ja että se kokee ne uhkana ja mieluiten purisi kaikkea mihin yltää.

Sitten tuli tosi pitkä tauko. Ensimmäisenä söin aamiaista. Tuntikausia vietin välillä autossa kun tihkusumu yltyi sateeksi, oli kirjakin mukana. Selkeämmällä hetkellä kävin Sienen kanssa vähän kävelyllä. Pöne sai olla autossa. Kylmä ei onneksi ollut missään vaiheessa kellään. Lopulta ekat osiot oli tehty ja tuomari meni lounaalle, ja alettiin odottaa seuraaviin alueisiin tutustumista.

Autot, aikaa 2min: (alueelle tultiin kuvasta katsottuna vasemmasta ylänurkasta ja siellä oli myös lähtö)

Ulkoalue, aikaa 2,5min. Vasemmalla ja oikealla näkyy keinut, jotka ei kuuluneet. Vain nuotiopiste, kolme penkkiä, pöytä-penkkiryhmä ja edessä olevat kaksi kolmion mallista härpäkettä (vasemmassa oli halkopino ja oikea taisi olla umpinainen edestä).

Nyt otin pönen vasta aika viime tipassa ja yllättäen sillä olikin uusi kakkahätä! Kerkesin vielä käydä hävittämässä pussinkin mutta sitten meitä jo huudettiin joten yhtään odotusta ei jäänyt. Nyt koira oli kaikkinensa paljon rennompi eikä sen enää tarvinnut rääkyä kellekään.

Autoilla se halusi aloittaa harmaasta, mutta koiran mentyä harmaan auton edestä apukuskin puolelle huomasin, että tuomari ei oikein seuraa lainkaan perässä. Oman vuoron jälkeen loppujen suorituksia pääsi katsomaan tuosta hotellin terassilta mistä nämä kuvatkin on otettu, ja aivan saman huomasi kaikkien muidenkin vuorolla. Tällainen on mielestäni törkeää, koska tuomari omalla käytöksellään paljastaa että siellä se ei ainakaan ole. Eri asia kuka sitä kerkiää ahdistuneena omalla vuorollaan tiedostaa, mutta minä kerkesin ja käänsin koiran ympäri. Siitä se sitten siirtyi punaisen auton kuskin puoleiselle sivulle, haju oli jossain keskellä autoa. 31s, jolla päivän nopein aika. Seuraavalla oli 32s ja sitten mentiin jo minuutin tienoille. Muita katsoessa autoilla näkyi tosi paljon sitä, että koirat ei pysy ajoneuvoilla vaan yrittää haikailla muualle, ja niihin pistoihin menee sekä aikaa että piilo saattaa jäädä siihen väliin mistä koira lähti ja mihin ohjaaja palautti sen. Pönekin oli aika lennokas, noottia ohjaajalle suunnitelman puutoksesta, olisin voinut ohjata määrätietoisemmin. Nyt annoin sen valita itse.

Ulkoalueella juostiin penkkien välistä ristiin rastiin eikä oikein reaktiota mihinkään. Palautin koiran lähtöä kohti ja olisin ohjannut sen uudelleen halkopinolle minkä se ekalla kerralla ohitti mielestäni aika nopeasti, mutta se otti tuosta etummaisesta penkistä hajun, tarkensi sitä lähdön puolella, ryömi penkin ali ja ilmaisi grillin puolella. Aika 0.42, jolla kolmas sija, eka oli 10s nopeampi. Ulkoalueella tapahtui paljon sitä, että koira jostain syystä kiinnostui pöytäryhmästä kuvasta katsottuna vasemmalta puolelta ja sen jälkeen ohjaajat jämähti siihen ja alkoi painostaa koiraa. Eihän siihen tartte kuin yhden koiran kuonon jälki niin muutkin haistelee sitä, ja ohjaajat ei selkeästi oikein erota koska koira haistelee vain jotakin ja koska se on oikeasti hajulla. "Se haistelee -> jumitun tähän" toistui monen kohdalla ja sitten joko ilmoitettiin löytö tai aika loppui. Tuomari sanoi lopuksi, että koska välillä satoi ja kaikki oli läpimärkää kosteudesta, eihän tarra edes pysy liukkaassa puupinnassa, eikä sitä varsinkaan voi laittaa niin että vesi pääsee siihen kastelemaan sen. Siksi se oli penkin jalan ja istuinosan välissä suojassa säältä. Mä en ehkä haluaisi että mun pitää sään perusteella spekuloida mihin hajun voi laittaa ja mihin ei, haluaisin että mun koira tekee vaan kattavan etsinnän annetulle alueelle. Nyt se teki ja sehän riitti :) Tuomari siinä sitten heti onnitteli ja kysyi onko se uros vai narttu. Sanoi, että koira on aivan valmis kakkosiin, johon kommentoin, että menen kyllä jos vain aika riittää, kun vanhan koiran kanssa ei voi koskaan tietää. Hän sitten vielä jäi miettimään mitä kirjoittaisi meille paperiin, ja näemmä siihen on laitettu "arvokas vanha herra" :)

Kokonaistuloksissa pönelle 1.41, seuraavalla on 3.14. Vain kahdella ekalla on 100p, ja toiseksi tulleella myös yksi virhepiste, joten pöne oli aivan kiistaton ykkönen. Hieman hävetti rohmuta joka osiosta palkinto, täällä palkittiin kolme parasta, ja sitten vielä kokonaiskisan voitto. En ole koskaan aiemmin tähän mennessä vielä saanut viittä palkintoa yhdestä kokeesta! Mun mielestä tämä oli todella loistava muistutus niistä negatiivista ajatuksista - sillä ON ihan valtava merkitys, mitä itse ajattelee ja siirtää sen myötä koiralleen. Ikinä ei saisi jäädä jumiin siihen mitä pelkää tapahtuvan, vaan pitäisi vaan uskoa siihen, mitä haluaa tapahtuvan.

Laitoin noseharrastajien ryhmään pönen luokkanousuilmoituksen saatesanoilla "ei ole häpee olla vanha", ja se sai yli 400 tykkäystä. Mun mikään postaus missään ei ole ikinä yltänyt läheskään sellaiseen :D Koepaikallakin oli taas oikein mukavaa, juttuseuraa riitti aina kun pullahdin autostani ulos.

Koepaikalta ajettiin hampurilaisille (pöne söi kyllä nugetit) ja sitten oli kaverin kanssa tunti halliaikaa, ja sieltä ajeltiin heille asuntovaunuun yöpymään. Nukkumalaveri oli niin korkealla että kielsin pöneä tulemasta sinne, jolloin se tyytyi koiran paikkaan:

Sieni oli mun kanssa hyllyllä:

Sunnuntaina koulutin nosea Kouvolassa ja pöne pääsi kanssa treenaamaan.

Töppönen nosen 2-luokkaan

Töppönen taisteli tiensä tänään Luumäellä nosen 2-luokkaan. 💕

Kuulin nosesta joitakin vuosia sitten. Luulin, että kyse on vain siitä kuka löytää ja kuka ei, ja ihmettelin suuresti koko lajin pointtia. Vähän niinkuin kisaisi namin etsinnässä. Jotenkin vähän yksinkertaisten ihmisten hommaa, eh...?

Oikeastihan kyse on enemmänkin siitä, kuka ehtii löytää annetussa varsin rajallisessa ajassa. Innostuin, mutta luulin että koiran pitää hyppiä ja sitä pitää nostaa, ja että kisat on kovinkin akrobaattisia. Selkä ei kestä, joten ei me tulla koskaan ainakaan kisaamaan. Jos nyt vähän treenaillaan vaan...

Tiesin heti että tässä on laji jossa se on hyvä ja josta se tykkää. Useimpien mun  tämän hetken  treenikavereiden  mielestä se on varmaan hyvä kaikessa mitä me tehdään, mutta ei se ole niin. Ei se ole hyvä vain siksi että se on muita ylemmässä luokassa. Eikä se ole missään tapauksessa syntynyt hyvänä - sillä on pk-tottiksesta hylky sen napattua tuomaria. Sillä ei ole tokossa mikään ykköstulosten suora, kun se usein teki aika paljon kaikkea mitä ei olisi pitänyt. Sillä on tottiksesta 43p sen pelättyä kentän vieressä ollutta metalliromun kierrätyspistettä. Seuraavassa kisassa tehtiin 95p. Niin, kun kukaan ei voi aina vaan onnistua, ja mitä enemmän käy kisoja, sen enemmän sinne väistämättä kertyy myös niitä epäonnistuneita suorituksia.

"The master has failed more times than the beginner has even tried". Lempilauseeni, ja meidän tarinamme salaisuus. Jos jokin ei toimi, etsitään keino millä se saadaan toimimaan. Sen takia sillä on niin paljon tuloksia. Olen niin kovasti halunnut saada vaikeat asiat toimimaan.

Nosessa tuloksia alkoi tulla, kun ymmärsin jälleen kerran jotain oleellista lajista: pointti ei ole päästää koiraa juoksemaan ja katsoa kuinka itsenäinen, omatoiminen, sinnikäs koira jaksaa etsiä. Sehän jaksaa. Mutta ei siitä saa pisteitä kenen koira jaksaa pisimpään. Pisteet saa siitä, kun ehtii löytää annetussa ajassa. Opettelin ohjaamaan. Töppönen on huikea koira siinä, että nyt kun koulutin ohjaukseen tulon sille, se tekee tasaisen hyvää työtä niin itsenäisesti kuin ohjattunakin. Ja vaihtaa sujuvasti tyyliä lennosta.

Tämän päivän etsinnöissä oli sama pelottava tuomari kuin kuukausi sitten Kirkkonummella. Koira karjui hänelle hälytyshaukkua ennen ja jälkeen etsintöjen. Koska ajatuksilla on tapana käydä toteen, päätin, että nyt en mieti sitä mitä en halua ("se vaan huutaa tuomarille eikä etsi ja aika loppuu"), vaan sitä, mitä haluan. Sä olet taitava, motivoitunut ja sinnikäs ja sä löydät. Ja niin ajatukset jälleen kerran pakotettiin toteen. 😊 Töppöselle sijoitus jokaisessa osiossa kolmen parhaan joukkoon, lisäksi koko päivän 1. ollen ainoa joka sai täyden sadan pisteen suorituksen ilman virhepisteitä.

Mun mielestä sä et ole millään asteikolla "hyvä" koira. Sä olet paras, ja se on aivan eri asia. Nose on ehkä huikein laji mitä olen koskaan harrastanut, siinä on nenänkäyttö ja tiimityö hyvin tiiviissä paketissa, ja sitä voi tehdä ihan missä vaan.

Hampurilainen niin ansaittu 🤩

Tänään käytiin eläinkaupassa pidetyissä nosetreeneissä. En löydä blogista merkintää, mutta oltiin samassa paikassa saman kouluttajan pitämänä joskus keväällä.

-kehittynyt selvästi, järjestelmällisempää

-syvän ja saavuttamattoman piilon työstö ei onnistunut, jätti hajupilven. Nämä treeniin! Siis sekä saavuttamattoman, että sääntö siitä että hajua EI saa jättää. Tätähän se on aina tehnyt, jos on liian vaikea tai tyhmä niin kevyesti hylkää ja etsii kivempaa löydettävää. Tämä liittyy varmasti siihen samaan, että sen mielestä etsiminen on niin kivaa, ettei aina haluaisi edes löytää.

-rynnistää alueelle ja alkaa vasta sitten etsiä. Voisi olla nyt joka treenissä lähilöytö ekana, että alkaisi työskennellä heti. Jos ohittaa sen, estetään liinalla.

-ilmaisee omaan makuuni nyt vähän turhan kaukaa ts ei tarkenna loppuun, vaikka voisi. Pitäisi jotenkin osata erotella että saavutettavat pitää näyttää hyvin tarkasti ja vain ne mihin ei pääse, ilmaistaan kauempaa.

9 piiloa ehdittiin vartissa etsiä ja pöne se olisi aina vaan jatkanut. Eläinkaupassa olleet ihmiset ja yksi koirakaan ei haitanneet yhtään. Lelujen seassa ollut piilo oli vähän kiusallinen ja yhtä puruluuta se olisi halunnut lipaista, mutta hillitsi itsensä hienosti. Yksi hylly me sitten kyllä kaadettiin kun koira nousi yllättäen sitä vasten pystyyn, eikä se kestänytkään...

Odottaa vuoroa sateenvarjon alla

Kaverin koira vuorossa

Jatkettiin siitä vielä omalla porukalla ulkoetsintöihin. Kaatosade sen kun jatkui. Tehtiin 2min alue, ja ajan ottaminen sai heti itselle aivan erilaisen mielentilan, kiireen tunne ahdisti. Nyt on treeneissä taas ryhdistäydyttävä, se aika on niin oleellinen juttu kokeissa että sitä on vaan treenattava.

Nosen kakkosluokka

Mitäpä sitä muuta tekisi sunnuntaina, kuin herää viideltä ja lähtee kaverin mukaan seuraneidiksi hänen ekaan 2lk nosekisaansa. Koirat piti survoa mukaan, ja pöne parka jaksoi lounaaseen asti pönöttää etupenkillä odottaen koska se vuoro oikein koittaa. Lopulta se masentui ja kävi makuulle. Ei ollut pönen vuoro lainkaan tänään, ei.

Tässä nyt 14h päivän päätteeksi ajatuksia. Olen kisannut toistaiseksi neljässä virallisessa 1lk kisassa ja kaksissa mölleissä. 2lk koetta en ole koskaan ennen nähnyt, ja kisoissakin olen todistanut vain oman koirani suorituksia.

Paikka oli pieni hiihtokeskus Siilinjärvellä.

Ulkoalue katettu terassi, jossa toisella seinällä penkkejä ja roskis, toisella kaide. Alue jatkui peremmälle jossa seinää ja porras. Aika 2min, kaksi löytöä. Ensireaktio, että ikinä ei ole treenattu edes näin isoja alueita ja että aika on todella lyhyt.

Ajoneuvot, kuvassa oikean puolimmaisen härvelin oikean puolimmaisen sivu ei kuulunut. Väliin ja punaisen takaa mahtui liikkumaan. Yksi löytö, aikaa 2min.

Laatikot rakenteilla vasta olevassa uudessa sisätilassa, ei lämmitetty, lattia vasta betonia ja jotain rakennustelineitä rajasi laatikko-osan muusta, isommasta tilasta. 32kpl random järkässä. Yksi löytö, aikaa 1,5min.

Sisäalue olih hevosenkengän muotoinen pitkä kapea käytäväsokkelo, ovelta "pystysuorat" ehkä 3-4m pitkät ja vaakasuora 5-6m pitkä metrin levyinen käytävä. Ihan helvetisti sälää reunoilla. Tänne tunki koirakon perässä tuomarin lisäksi sekä ajanottaja että sihteeri. Pöneä olisi ahdistanut hirveästi. Kaksi löytöä, aikaa 3min.

Löydöt oli eri arvoisia, mutta sitä ei kerrottu aluksi, vaan vasta palkintojen jaon yhteydessä. Samoin vasta lopuksi selvisi mikä oli eukaa ja mikä laakeria.

Ulkoalueella yläpiilo vasemmassa seinustassa eukaa, 15p. Takana portaassa laakeri, 10p.

Autossa laakeri.

Laatikoissa laakeri. Neljässä laatikossa oli myös häiriöhajuja: jesarirulla, minigrip-pusseja, käyttämätön hauli ja jotain metalliosia. Osa sanoi että koirat oli haistelleet muutamaa laatikkoa enemmän kuin muita, ne oli varmaan noita. Kaverin koirasta ei huomannut kuin löydön.

Sisällä heti sisäänmeno-oven sisäpuolella oikealla eukaa 15p, alueen vikassa nurkassa pöydän jalassa n. 5cm pöytälevyn alapuolella laakeri 10p. (Tässä pieni mahis että olikin toisin päin, en muista enää... Mutta ei ainakaan samanarvoiset 12,5p.)

Havainnot ulkoalueelta, jossa sain katsoa 9/11 koirakosta. Toiseksi viimeinen oli keltainen koira, joka kielsi yleisön. Niinkin voi siis yhä 2-luokassakin tehdä. Menin sitten sisälle lämmittelemään enkä jaksanut enää palata, vaikka viimeisen, juoksuisen nartun, olisi saanut vielä katsoa. Ajoneuvoilla ja laatikoilla sain olla seuraamassa vain kaverini ja sisälle en tunkenut hänenkään seurakseen.

Yleisiä havaintoja:

Ohjaajat liian lähellä. Vain yksi antoi tosi hienosti tilaa koiralle. Liian lähellä oleminen esti ohjaajaa huomaamasta koiran reaktioita ja toisaalta myös painosti koiraa eteenpäin. 

Koirat lähtee liian kovaa, ei ehdi reagoida. Osin edelliseen liittyen valtaosa ajoi ekasta pilvestä täysillä ohi ja yli ja palasi sitten kuka nopeammin, kuka vasta pitkään muualla pyörittyään. Ne jotka ei ehtineet löytää annetussa ajassa, etsivät kyllä kaikki koko ajan, yhtään passivoitujaa ei ollut. Ne vaan juoksivat liikaa ja poukkoilivat edestakaisin ja siihen se aika paloi.

Ohjaajat hätäilee ilmaisun kanssa. Siis yllättävän vähän ilmaisuja ja paljon tulkintoja, ja ohjaajat tulkitsi liian aikaisin kun koira oli vasta pilvessä. Vastaus on "väärin" jos ilmaisee pelkän pilven ja silloin peli on pelattu, ei saa enää pyytää koiraa tarkentamaan.

Kuitenkin yläpiilon löydöksi riittää epämääräinen haistelu? Sinne pääsi penkin kautta käsiksi, se oli lattiasta 110cm korkeudessa. Osa nousi penkille, osa kurotteli lattialta. Kun koira selvästi tavoitteli ylöspäin, "jossain tuolla" riitti ilmaisuksi, vaikka koira olisi yltänyt tarkentaakin.

Autojen ympärillä kaikkea sälää. Koska koirat ei voi tunnistaa noita ajoneuvoosi, ne pyrki myös muualle ympäristöön. Vain yksi pissasi vaikka heinääkin riitti.

Välissä vain yksi nami oli ehdottomasti yleisin palkkaustapa usean löydön alueilla. Osalla oli välinami kädessä valmiina, osa otti sen taskusta. Yksi kehui ja hillui koiransa kanssa ehkä 10s, pääosin välipalkka oli tosi nopea. Koirat jatkoi etsintää sujuvasti.

Kaikki aloitti ulkoalueen vasemmalta. Valuiko haju vai menikö muut ekan koiran jälkiä? Vasemmalla oli sälää, oikealla vain aita. Vetääkö sälä puoleensa vai oliko sattumaa?

Sisäalueella oli helvetisti sälää, mutta koiran pitäisi etsiä hajupilveä, ei tavaroista. Tavaramäärää ei kannata pelästyä. Ylipäänsä koiralla pitäisi olla ajatus "etsin hajua", ei "etsin kohteista".

Ajoneuvot on vain ympäristö, tämänkin kertainen oli vaikeampi ihmisille kuin koirille.

Lähdössä tosi paljon säätöä. Eikö niitä valjaita oikeasti voi pukea jo autolla? Sitten otetaan koira viereen, asetellaan ja taputellaan, käännellään ja väännellään. Säädetään liinaa viisi kertaa "paremmin". Kaiken tarkoitus että koira avaisi nenää ja skannaisi jo aluetta, ja eihän se mikään huono ajatus olekaan, mutkun suurin osa katseli tai kuunteli ihan muualle ja se siitä.

***

Me ei olla valmiita kakkosluokkaan. Ei tullut lainkaan sellainen olo, että mun koira kyllä olisi selvittänyt tämän. Kyllähän ne ajat oli ihan suoritettavissa, mutta etsinnän on syytä olla hyvin tehokasta. Koiran pitäisi osata tarkentaa nopeasti, ja toisaalta ohjaajan pitäisi oppia koska tarkennus tulee jättää kesken ja ilmoittaa vaan yläpiilo (mikä ristiriita treenien ja kokeiden välillä!).

Kaverille 50p, mutta nyt on kattava lista asioista mitä taas pitää treenata, eikä siis ollut lainkaan hukkareissu. :) Olipas kiva päivä, en edes muista koska olen viimeeksi ollut kisoissa vain yleisönä, osallistumatta tai olematta järjestämässä. Ja koiratkin on ihanan raukeita vaikkei tehty mitään!

Lainakoirat

Olen lenkittänyt kaverin koiria nyt joitakin kertoja. Ollaan treenattu vuosia yhdessä useita eri lajeja, ja ollaan myös jonkun verran lenkkeilty porukalla, eli tiesin kyllä miten he toimivat. Nämä nyt siis ensimmäiset kerrat kun olen porukan ainoa kaksilahkeinen.

Ensimmäisellä kerralla ahdisti aika lailla. Ei niinkään mahdolliset vastaantulijat, joiden todennäköisyys kyllä on minimoitu paikan ja kellonajan valinnalla. He ovat aika lailla Sienen kaltaisia, ei juurikaan kiinnostuneita kenestäkään, ja olen melko luottavainen että saan ne kyllä vaivatta huudettua luokse jos joku sattuisi vastaan lompsimaan. Käyttämäni paikan toisella puolella menee junarata ja toisella puolella iso autotie. Satoja metrejä on kyllä kumpaankin matkaa, mutta jos sieltä jänis lähtisi ja lauma hurmioituneena perään, ne sadatkin metrit hupenee aika äkkiä. Toisaalta maasto on paljolti sellaista ryteikköä ja upottavaa suota, että koirat ei kyllä kauaa jäniksen kannoilla pysy. Omistaja vakuutti, että riski on hänen, mutta kyllä mulla olisi vaikea loppuelämä jos hukkaisin tai tapattaisin jonkun toisen koiran...

Ensimmäisellä kerralla olin aika vieraskorea muutenkin. Sillä asenteella, että turha huudella, jos ei voi olla varma, että totellaan. Siinä syö vaan omaa uskottavuuttaan. Turha niitä nyt on kauheasti huudella muutenkaan, kun patoutunutta energiaa näytti olevan aika lailla ja he juoksivat kuin hullut. Palkkasin vaan omaehtoisia luoksetuloja. Halusin pitää heidät koko ajan näkyvissä, että sen mahdollisen jäniksen ilmaantuessa mulla on edes jokin teoreettinen mahdollisuus rääkäistä peräsuoli pitkällä jotakin mikä saisi heidät toisiin ajatuksiin. Käskytin vain Sientä jos ne meinasi joutua liian kauas, ja hyvin ne tuli kaikki muutkin aina kärkkymään kun taskusta alkoi lihapullapussia kaivelemaan.

Seuraava kerta oli paljon helpompi, ja nyt viimeisin oli kahden tunnin vähän pitempi lenkki, johtuen tarkoista haku- ja palautuskellonajoista. Pienessä tihkusateessa sienikorin kanssa aika kului helposti, tosin korissa ei lopulta ollut kuin yksi, yksi onneton kantarelli. Kuvat on tältä viimeisimmältä kerralta.

Sitten vähän yleisiä ajatuksia.

Bordercolliet ON ihan äärimmäisen herkkiä. Niitä voi ohjata polkujen risteyksessä vain silmämunia kääntämällä.

Ne juoksee. Ihan helvetisti. Ihan silkasta juoksemisen ilosta. Minun koirat ei liiku mihinkään ellen itsekin kävele, joten itse olen tottunut kävelemään reippaasti saman lenkin kuin koiratkin. Nämä lenkkeilevät enemmän niin, että ihminen liikkuu vähemmän ja ne juoksevat keskenään, ensin täysillä eteen ja sitten täysillä takaisin ja sama uudelleen kertaa ziljoona. En tiedä, onko tämä rotu- vai tottumiskysymys. Minun kanssani ne on kyllä selvästi jo älynneet, että tuo muija sitten kävelee pitkään ja kauas :D, eikä kannata vetää aivan hapoille heti ekan kymmenen minuutin aikana. Viimeisin lenkki oli jo hyvin eri näköinen kuin eka. Hauskaa nähdä, muuttuuko käytös edelleen. Kyllä ne niitä juoksukohtauksia saa myöhemminkin lenkin aikana, paljon enemmän kuin minun koirat keskenään. Mutta enemmän enää pyrähdys sinne ja toinen tänne.

Tytöillä meinaa välillä vähän tulla sanomista. Kuvassa hetki kun olen juuri korottanut ääntäni, että jo nyt on ihme kyräilyä ja nyt riittää. Sieni menee tahallaan ärsyttämään, se juoksee päälle ja komentaa haukkumalla (!) liikkeelle. H ei tykkää siitä. H sitten taas mielellään omistaa vähän kaiken, sillä on hyvin pönemäisiä piirteitä. Kuvan kyräily alkoi tuosta oksasta. Heti kun joku ottaa jotakin, H menee vienosti hymyilemään "ai meinasit sitten ottaa tollasen kepit, ootko ihan varma että se oli hyvä idea". Sieni on näissä tilanteissa ihanan diplomaattinen ja se on vain silleen "ai jaa, no ei sitten, mitä sä nyt raivoot siinä". Mutta sitten se heti tilanteen mentyä menee uudelleen ärsyttämään. Laumakäytös on tosi kiehtovaa :) Mä en yleensä mielelläni kauheasti puutu, koska se on aina vähän sellainen tykillä kärpäsiä -hetki, kun ihminen yrittää hyvin vajavaisilla eleillään puuttua koirien niin hienovaraiseen, vivahteita täynnä olevaan kieleen. Mutta sellainen tahallinen simputus on mielestäni parempi kieltää ennen kuin jollakin menee oikeasti hermo. Ne on hyvin saman ikäiset ja voin kuvitella, että jos välit menee, ne ei ehkä palaudu koskaan.

Heti edellisen tilanteen jälkeen. Mitä ihmettä tässä tapahtuu? Ihan kuin Sieni kostaisi T:lle. T pysyy aina kaukana kun nartuilla on kränää.

Etukäteen mietin myös sitä, että kolme on lauma. Kaksi on vain pari. Laumassa tunnetusti tyhmyys tiivistyy. Kuitenkin kun ne kaikki on aikuisia ja tottelee, niin en minä oikein näe mitään eroa siinä, onko niitä kaksi vai kolme. Kyllähän ne esim. kutsuttaessa tulee ihan eri voimalla kuin vain kaksi. Sellainen epämääräinen massa vyöryy kohti. Mutta ei niitä ole mitenkään vaikeampi normaalioloissa hallita ja vahtia. Silmät riittää ihan yhtä hyvin kuin kahdellekin. Tosi harmi, että pöne ei oikein istu laumakemioihin ja se kyllä menisi rikkikin tuossa vauhdissa. Olisi hirveän kiinnostavaa kokeilla miten neljä käyttäytyy.

Tähän tallentui myös vahingossa aika selkeä kuvasarja siitä, kun "pikkuveli" saa hienovaraisen muistutuksen siitä kenen ilmaa täällä hengitellään.

Hassua, että se heistä, joka treenikentällä on ylin ystäväni, pysyttelee metsässä paljon kauempana. Se nyt muutenkin touhuaa enemmän omiaan ja Sieni juoksee toisen kanssa. Sitten taas se aiemmin paljon vieraammaksi jäänyt tyyppi käy ihan koko ajan ilmoittautumassa. Hän on hyvin liikuttava. :)

Nyt olen myös vähän huudellut ei-johonkin-suuntaan, jos meinaavat hävitä puskaan, ja pakotin heidät istumaankin. Tämä ihan kahden tunnin kierroksen lopuksi, eikä tarvinnut edes pitää mitään tahtojen taistelua, vaikka olin kyllä valmistautunut.