Verta

Töppönen kävi lääkärissä näyttämässä suutaan (minä availin ja ell katsoi kiikarilla :p). Hammaskiveä on niin vähän, että pelkästään sen takia ei kannata nukuttaa. Yksi etuhammas on kuitenkin mysteeri ja hereillä kokeiltaessa todennäköisesti on rikki, eli vaatisi poiston. Oikeasti ell siis pääsi ihan hyvin sörkkimään suuta eikä ketään purtu, kun aloitettiin niin, että itse näytin ja hän katsoi kauempaa. Hammas ei minun silmään vaivaa koiraa mitenkään, mutta se voi olla kipeä, tulehtunut tai kehittyä sellaiseksi myöhemmin, ja nykyeläinlääketieteen mukaan tuollaiset suositellaan poistettavaksi heti. Tai ei ainakaan tässä iässä kannata enää siirtää myöhemmäksi, koska ikä on kuitenkin teoriassa aina yksi riskitekijä lisää, kun aletaan nukuttaa. Ja ikää tulee vain lisää.

Harmittaa, että en tajunnut ajoissa. Sieni nyt oli vielä ihan hyvän ikäinen, mutta pöne pääsi liian vanhaksi ennen yhtään hammaslääkäriä. Suosittelen kaikille hammastarkastusta viimeistään siinä 7-9v iässä. Pelkkä hereillä tehtävä tarkastus maksoi 25e, että ei todella ole edes hinnasta kiinni.

Klinikka suosittelee yli 8v eläimille verinäytteen ottoa ennen anestesiaa vaativia toimenpiteitä. Pönellä oli tässä joku aika sitten pari sellaista päivää, kun se joi useaan otteeseen kupista ja vielä pitkään, ei mitään yhtä lipaisua. Pöne juo kupista ehkä kerran kuussa, joten huolestuin tietysti hirveästi että nyt sillä on joku sisäelin tekemässä kuolemaa. (Koska se on niin huono juomaan, juotan sitä siis ruokien yhteydessä ja treeneissä. Nestettä saa siis useammin kuin kerran kuussa, ennen kuin joku nyt pillastuu siitä. Viitaten tähän.) Juominen loppui parin päivän jälkeen yhtä seinään kuin oli alkanutkin, mutta pieni huoli jäi kytemään.

Olin siis jo etukäteen päättänyt, että vaikka hammaskiven poistoon ei tartteisi mennä, otetaan ne perusverinäytteet joka tapauksessa. Suuri yllätys oli, kun ell kysyi onko sen helpompi olla, jos hän ottaa takajalasta. Olin pudottaa olkapäilleni jatkuvasti pyrkivän mudin silkasta hämmästyksestä. Voiko sen ottaa takajalastakin?! Miksi en ole koskaan aikaisemmin kuullut tästä? Mudi sai pitää pään kainalossani, minua ei pelottanut että koiran rimpuillessa neula on omassa kädessäni ja se nyt vaan meni miljoona kertaa sujuvammin kuin etujalasta. Kuulemma takajalassa on ihan yhtä hyvä suoni tyrkyllä, eikä ole mitään syytä miksi etujalka olisi parempi. Se on vaan sattumalta aikoinaan tullut tavaksi.

Tulokset tuli sähköpostiin saman päivän aikana, ja kaikki on pönellä kunnossa. Sydänkin kuulosti normaalilta ja koska koira on muuten perusterve ja normaalipainoinen, mitään suurta riskiä nukutukseen ei sisälly. Kuulemma nykyään isoin ongelma on ylipainoiset lemmikit. Puhuin myös pelosta selän suhteen, eli että pelkään että jotain nyrjähtää kun velttoa koiraa retuutetaan edestakaisin. Ell sanoi että kun tämä on tiedossa, tietenkin sitä nostaa kaksi ihmistä ja pidetään huolta että kaikki menee nätisti. Ihan kun siellä nyt muutenkaan paiskottaisi nukkuvia eläimiä, mutta kyllähän niitä voi monella tapaa nostaa jne. Sienenkin ell otti elokuussa kantoon yksin, ja koira "roikkui" sen käsillä. Ei se terveellä koiralla minustakaan edes näytä pahalle, mutta pönen selkää ei sillä tavalla saa laittaa. Vähän nyt kaikesta huolimatta jänskättää ja meinasin muutaman päivän miettiä mitä tehdään.

Nosekisat

Sunnuntaina oman seuran (JSN) nosekisat Heinolassa. Koska olin sekä talkoissa (ilmoittautumisessa, alueitahan ei voi olla rakentamassa kun kisaa itse) että kisaamassa, piti paikalla olla jo klo 8 vaikka koe alkoi vasta 10. Sehän tiesi herätystä tuntia aiemmin kuin launtaina, jotta kuudelta oltiin jo metsässä. Kyllähän mä joskus tässä viime vuosina kisasin ilman metsälenkkejä, mutta ei se ainakaan paranna suoritusta, joskin välillä kyllä mietin onko siitä mitään apuakaan ja kierrokset tulee muualta. Mutta oltiinpahan nyt kuitenkin. Täällä on ollut yöpakkasia ja aamulla max parin asteen lämmössä pönellä on jo metsässä toppa-BOT. Lisäksi olen ollut vielä tarkempi alkulämpästä ja pidän sen ainakin 15-20min fleksissä aiemman 10-15min sijaan. Kaksi talkoolaista lähti mun kyydillä, ja ihmeen vähän pöne niille huusi. No tunteehan se treenikaverit hajusta ja äänestä.

tunnelmat, kun kello on viisi sunnuntaiaamuna.

nyt jo melkein kuusi sunnuntaiaamuna

Metsäkierroksen lopuksi olin jo melkein autolla, kun päätin vielä tehdä pudonneen hanskan noudon. Aina parempi, mitä enemmän koira on ennen koetta saanut tehdä. Päivä oli jo kirkastunut ja näkyi aivan normaalisti. Minulla oli harmaat onesize - ohuet sormikkaat ja tien keskellä oli aika paljon kivimurskaa. Hanska putosi keskelle tietä, ja pysähdyin mulkaisemaan pitäisikö sitä siirtää uran puolelle, kun se naamioitui kivien sekaan niin että kävi mielessä mitä jos koira ei huomaa sitä. Usein pudotan pipon tms isomman jutun, jotta lähellä koira näkee kohteen. Nyt ei tehnyt mieli altistaa pitkän päivän ainoaa pipoa kostealle maalle ja koiran kuolalle - hanskoja oli autossa toinenkin pari. No nenällähän se etsii, joten antaa olla kuten meni, tuumasin ja jatkoin parisataa metriä. Koira ei näe kun pudotan esineen, mutta jotenkin mun käytöksestä se tietää että nyt on se juttu ja tykkää tästä kovin. Kääntyessä ei tartte sanoa mitään, se on jo sivulla valmiina odottamassa lähetystä.

Täysiiii lähti ja täysii paineli yli. Tiessä tuli mutka ja sinne katosi. Ja kylmä hiki kohosi iholleni ja parkaisin ääneen että ei helvetti, meidän pitää olla kimppakyytipaikalla kohta ja nyt kadotin koirani metsään...!

Aamukoomassa autolle jäi sekä koirapilli että Sienen remmi, oli vain pönen fleksi. Pilliä olisin todella nyt kaivannut, mutta sen puutteessa huutelin pari kertaa töppöstä. Pilliin se ehkä olisi reagoinut, mutta tiesin koko ajan, että aivan sama mitä yritän sanallisesti kutsua tai karjua, mudi jolla on Tärkeä Tehtävä kesken, ei ole ohjattavissa takaisin. Paniikissa mietin olisiko parempi lähteä juoksemaan autolle hakemaan sitä pilliä, mutta matkaa oli satoja metrejä ylämäkeen ja ennen kuin minä olisin ollut siellä, koira olisi varmaan jo pillinkin äänen kantamattomissa. Lähdin siis juoksemaan koiran perään ja huutelin "hyvä!" mitä käytin aikoinaan haussa ja esineruudussa koiran tullessa pistolta/esineen kanssa takaisin. Olin tehnyt päällekkäin menevän suoran päähän ympyrälenkin, ja mietin että koska se ei ehkä ole varma pitäisikö valita alkuperäinen menosuunta vai tuoreempi paluusuunta, se ehkä pysähtyy sinne ihmettelemään. Ja muutaman pitkän minuutin kuluttua takaisin päin näytti tulevan kiukkuinen mudi, jota jurppi kovasti, kun mitään ei ollut löytynyt. Luoja, mikä helpotus! Oltiin jo Sienen kanssa hanskan kohdalla ja Sieni nappasi sen, jolloin piti käskyttää sitä irroittamaan ja yrittää saada töppönen tajuamaan, että tossa se oli, juoksit sen yli, nyt se on Sienen jaloissa, ota se siitä.

Omaa pulssia piti tasata aika pitkään.

Koepaikalla jätin koirat autoon ja keskityin talkoohommiin. Oltiin numerolla 6(/15), mikä oli oikein hyvä. Ensin oli vuorossa autot ja ulkoalue:

Molemmissa aikaa 2min. Jos viikko sitten ulkoalue oli minusta helkkarin "täysi" ja siihen oli lyhyt aika (2,5min), niin nyt tuli sellainen olo että eihän tuossa ole kuin pari penkkiä, yksi laatikko ja puu ja kaksi minuuttia on niille todella paljon. Vasemmassa takanurkassa alue rajautui kahteen sieneen (<3 <3 <3), ja niin hauskaa kuin olisikin ollut laittaa haju sieniin, niitä tuskin voisi käyttää. Jos eka koira runtelee ne, alue menee rikki ja se siitä. Nosessa piilot pitää olla niin, että kaikille alue pysyy samana, eli niihin ei saa päästä käsiksi. Rannasta tuuli paikoin jonkun verran, mutta tämän ei pitäisi olla vaikea. Autot sai alueeseen tutustumisessa käydä kiertämässä jos halusi, mutta en nähnyt mitään syytä tehdä niin.

Otin pönen ulos kun kakkonen lähti odotuspaikalle. Se oli aivan hullu, kiljui ja yritti ryysiä sinne missä tiesi alueen olevan (mistä se voi tietää?). Se myös hyppi niin korkealle että pelkäsin että sitä sattuu, ja ärjäisin useaan otteeseen aika rumasti että lopeta nyt s**tana tuollainen. Käveltiin ison tien vartta edestakaisin, mutta ei se oikein malttanut edes pissiä, kun hirveä kiire oli. Lähtöhaju oli pihapenkissä, ja sen jälkeen piti hetki vielä odottaa. Pönellä oli alla villatakki, sen päällä valjaat ja kaiken päällä vielä Toppapomppa. Kysyin saanko jättää koiralle alemman takin, ja sain luvan. Siispä Pomppa pois, liinan vaihto ja ei muuta kuin menoksi.

Autot:

"Tuomarilla ei ole mitään sanottavaa." 11,8s, EHK. Minusta ihailuksi tarkoitettu kommentti oli vähän tökerö.

Sitten se ulkoalue:

Tähän sanoi ensin ihan samaa, mutta palkatessa koiraa kysyin että etkö oikeasti keksi meille mitään. Hän sitten naljaili (niiden mun kyydillä tulleiden tuttujen talkoolaisteni kanssa) että kirjoita siihen, että "koirasta näkee, miten kovasti se tykkää lajista - minkä ikäinen se oikein olikaan?". 11,7s. Tästä ei erityisen hyvän koirakon mainintaa, vaikka minusta tämä oli paras - koirahan saa selvästi hajun jo lähtöön ja tietää mihin suunnistaa. Hienosti avattu nenää ennakkoon, sitäkin on monessa lajissa saatettu aika paljon treenata.

Eka kierros meni nopeasti, ja spekuloitiin kisaajien kesken että koska nämä oli ilmeisen helpot alueet, erot haetaan varmaan sitten sisäetsinnässä. Ruokatauon jälkeen oli aika jatkaa. Pöne tuli nyt vähän vähemmän volttia heittäen, mutta ei se taas olisi ehtinyt kusta lainkaan, veti vain alueelle päin. Nyt vaihdot ei menneetkään ollenkaan niin nopeasti ja taas spekuloitiin, että no nyt onkin sitten ongelmia kun kaikilla kestää siellä aivan eri tavalla. Tuuppasin pönenkin vielä takaisin autoon ennen kuin oikeasti oli aika lähteä.

Alueisiin tutustumisessa laatikot oli vielä läjässä, ja sanottiin vain että ne tulee kuistille ja katsottiin tyhjää kuistia. Oletin, että yhteen riviin keskelle, joten yllätys oli melkoinen kun ne olikin reunoja vasten kahdessa rivissä. Tuuli oli voimistunut kovasti ja olin jo etukäteen miettinyt, että nyt voi olla siirtymähajuja ja pitää varmistaa että koira ilmaisee oikean laatikon. Juuri kun tulin lähtöön, tuli niin hirveä tuulenpuuska, että muutama laatikko värisi. Viikko sitten hajutestissä tutun koiran vuorolla laatikot oli lähteneet tuulen mukana lentoon kesken kaiken (hänet käskettiin pois, laatikot palautettiin paikoilleen ja sai toki uuden suorituksen, mutta moni koira olisi voinut pelästyä pahasti), ja jäin tahallani syöttämään koiraa ja vatuloimaan hetkeksi että näin että ne pysyy aloillaan. Pöne ei oikein tiedä mistä piti etsiä, enkä minäkään sitten jostakin syystä pitänyt kiinni vaatimuksesta edetä järjestyksessä. Se tarkensi niin huolella, että oli helppo luottaa enkä pyytänyt koiraa ennakkosuunnitelman mukaisesti varmistamaan oikeaa laatikkoa mulle, vaan ilmoitin vaan suoraan löydön. "Huippua!" 11,1s, EHK.

Viimeisenä sisäalue, johon oltiin saatu kurkistaa vain ikkunasta. Alueelle mentiinkin eri ovesta kuin olin luullut, ja silloin selvisi että keittiönurkka ei kuulunut alueeseen.

vasen reuna

oikea reuna, takan oikealla puolella nurkassa oli halkopino ja jotain sälää

Pöneä vähän jännitti pimeä tila ja ahdas lähtö, mutta syöttelin siinä taas rauhassa, eikä se ollut lainkaan niin paha kuin viikko sitten. Se pyörähti pöytäryhmän oikeassa reunassa, tutki takkaa ja halkopinoja, kävi sitten pöytäryhmän edestä vasempaan pienen lenkin ja halusi palata oikeaan. Vähän sellaista epämääräistä pää pystyssä juoksemista, ei selkeää reaktiota mihinkään mutta oli varmasti hajupilvessä. Ajattelin seuraavaksi ohjata koiran vasemmalta pöytäryhmän taakse ja sen jälkeen kehoittaa sitä hyppimään kaikkien penkkien päälle, mutta se jäi työstämään pöydän oikeaa päätyä / pöytälevyn alapuolta ja ilmaisi lopulta poikkipuun törröttävän laudan yläpuolelle. Ilmoitin löydön, ja tuomari vastasi oikein, mutta ennen kuin ehdin lähteä palkkaamaan koiraa, hän kysyi osaanko sanoa missä piilo on. Vastasin että siinä missä koiran kuono kävi viimeisenä ennen ilmaisua, poikkipuun päällä, ja hän sanoi että ei ole. Sitten mulla meni pasmat sekaisin ja koirakin nousi ilmaisusta ja alkoi tarkentaa, ja tunki pöydän ja ikkunan välistä pöydän pystysuoran jalan ja pöytälevyn yhtymäkohtaan ja sanoin että tuollako sitten. Kyllä. Koira oli selkeästi työstänyt hajua ylöspäin, ja minun olisi kannattanut näyttää kuonon pointtaamasta kohdasta ylöspäin ja sanoa että jossain tuolla. Ylipäänsä ei kannata sanoa että "tuossa", vaan "jossain tuossa", on varmemmin oikeassa :p Koska pöne kuitenkin oli selkeästi työstänyt hajua ylöspäin, tuomari hyväksyi tämän, sanoen että ei voi tietää onko koiralla esim. rangassa sanomista (huikkasin väliin, että on) eikä se välttämättä pysty taipumaan sen lähemmäs, eikä siis ole tarvekaan. Tässä kuulemma moni koira oli ilmaissut lattian rajasta ja silloin jos ohjaaja ei ollut osannut sanoa että piilo on ylempänä, ei ollut hyväksytty. Joko koiran tai ohjaajan oli pitänyt näyttää tuomarille, että ylöspäin, jotta ilmaisu oli hyväksytty riittävän lähelle. "Hieno etsintä ja tarkensi hienosti." 37,5s. Valitettavasti ei mahtunut videoimaan, tämä olisi taas kiinnostanut eniten jälkeen päin. Tällainen epätarkka ilmaisu ei ole lainkaan tyypillistä pönelle, nyt muutama vastaava treeni yritettävä saada luotua. Tuomari sanoi vielä, että treeneissäkin tuollaisesta voi ihan hyvin jo jessata ja palkka sitten vain hajun suunnasta, ei tartte käskeä tarkentamaan ensin tarkemmin.

Pöne sitten räjäytti koko potin: 100p, toinen luokkanousutulos, laatikot sijoitus 1 + EHK, ulkoetsintä sijoitus 1, ajoneuvot EHK, kokonaiskisan sijoitus 1. Kolme lelua, kolme levyä suklaata ja läjä huopatassuja. Kohtuullisen noloa putsata pöytä omissa kisoissa, onneksi palkinnot sentään oli lopulta jonkun muun kuin itseni ostamat...

Ilmossa kun ruksailin taulukkoon tarkistettuja siruja ja rokotuksia, satuin huomaamaan että suurin osa rekkareista oli 16-18 -loppuisia. Suomessa koiran rekkariin tulee yleensä vuodeksi syntymävuosi, tuontikoirat voi olla rekattu myöhemminkin eli vuosi ei välttämättä kerro koiran ikää, vain rekisteröinnin ajankohdan. Oli siellä yksi -13 ja yksi -11 ja sitten pötkösen -08. Aivan heittämällä kisan vanhin pöne. Palkintojen jaon jälkeen muutama tuli vielä onnittelemaan erikseen ja kysyi koiran ikää. No se on 11v, ja sille sopii se kun edellisenä päivänä on jo ollut pitkä kisapäivä toisessa lajissa ja tänäänkin herättiin aamuviideltä metsään juoksemaan löysät pois. Ne vaan tuijotti mua monttu auki ja hetken meinasin kiusaantua. Sitten hymyilin ja sanoin, että hän nyt vain on sellainen, hieman hullu mudi. <3

vedettiin eilen rallykisojen jälkeen Pieksämäellä kenraalit. Piilo oli mutapaakussa kauhassa taittuneen etujalan vieressä.

ulkoalueen vasemman takarajan tatit

MESHYV 92

Heräsin kuudelta. Vitutti. Aamutoimet, tunniksi metsään sateeseen, jonka jälkeen olin läpimärkä ja aivan valmis edelleen kääntymään takaisin kotiin. Olin ottanut vaihtovaatteet autoon, joten ei muuta kuin kuivaa päälle ja hyvissä ajoin koepaikalle. Pieksämäellä tuli aikoinaan kisattua tosi paljon tokoa, enkä muista, olenko ollut siellä virallisissa rallyissa koskaan. Yhdet möllit on käyty. Joka tapauksessa tuli ihan tokoajat mieleen ajellessa.

Tuomari tuli vasta 45min ennen kokeen alkua, mutta onhan siellä aina tuttuja ja siinä tuli juteltua odotellessa. Ratapiirroksen saatuamme painelin autoon istumaan ja opettelemaan sen ulkoa. Ihan tehtävissä oleva rata, mutta järjetön paniikki valtasi mieleni silti. Nyt on pakko onnistua. Ei saa mokata. Ei helvetti, ei tämä ole yhtään hauskaa.

Käytin koiraa pissalla ja treenasin sen kanssa vähän. Oli ihan purkki mukana ja ajattelin yrittää huijata sitä, että suoritus oli tässä ja nyt tuli loppupalkka. Kyllä se ne eväät hotkaisi, mutta eihän se mennyt läpi. Koira oli jotenkin aivan villinä ja haukkui muutamalle ohi juosseelle koiralle. Ei räyhännyt, vaan haukkui. Outoa.

Halliin mentiin ihan hyvällä mielellä. Menin sisään vasta kun edellinen oli puolivälissä rataa. Kokeilin että koira menee kylmällä hiekalla maahan, ja sitten tein vähän luopumista kädessä olevista nameista. Lähtökin meni ihan hyvin, tein parin askeleen seuruun sivusuuntaan ennen lähtökyltille menoa. Yritin keskittyä siihen, että ääni tulee kunnolla ja käskytän normaalisti.

Ykköseltä -1 tvä, en tiedä miksi. Kakkoselta -1 kontr, en tiedä miksi. Minusta koira jäi inasen matkasta ja olisin odottanut enemmänkin -1 vino tai tvä, mutta kaiken kaikkiaan siisti peruutus meille. Liikkeestä istuminen on kummallinen liike, jos sitä treenaa, se hajoaa aina eli koira alkaa jäädä seisomaan. En siis treenaa sitä, enkä kokeessa koskaan katso istuiko se. Melkein kaikki muut katsoo ja varmistelee ja siitä tulee sitten ohjaajan taipumisesta ja hidastelusta riippuen miinusta nollan ja kympin väliltä. Pönen paperiin on kirjoitettu ylimääräinen "hieno!", varmaan juuri siksi että minulla ei askellus muutu eikä pää käänny. Kyllä se aika monta kylttiä suoritti kahdella jalalla eli kontrollia (=sen puutetta) olisi voinut antaa enemmänkin. Lisäksi se myös vähän vinkui. Myös pyörähdys on saanut maininnan "hieno", en tiedä miksi. Varmaan siksi, että sitäkään en kyttää enkä hidastele, tässä moni ottaa tyypillisesti -3 ov himmaamalla omaa vauhtia. 12-kyltillä hän ei sitten muistanut, että kun liike pysähtyy, koirankin tulee pysähtyä, vaan kiersi mun ympäri ennen kuin kerkesin kissaa sanoa. Uusinnalla käskytin kuin idioottia. Sivu. ISTU. Jne. Sama toistui kyltillä 17, tosin tässä se hyppäsi myös mun naamalle tai jotain. Toinen uusiminen viimeistään tiesi sitä että hyvästi 95. Loppurata oli kauhea. Vinkui ja pompotti.

"Koira suorittaa tehtäviä ripeästi ja tarkasti, mikä näyttää hienolta. Kokonaisuudessaan sujuva, kaunis ratasuoritus. Koira lukee ohjaajaa TODELLA tarkasti."

Mutta meillä ei ollut hyvä olla. Mua ahdisti se väkisin vääntämisen tunne ja ahdistus valui koiraan. Valehtelisin jos väittäisin, että kisaaminen on kivaa itsessään tai että motivaattori olisi mikään muu kuin ne ysivitoset. Mutta silti niin ei saisi ajatella, koska se tekee ne paineet.

Olen jo vuosia sitten kirjoittanut, että minusta mudi kestää toistoja huonosti eikä se ole suoritusvarma eläin. Siitä ei voi sanoa, että se tekee aina parhaansa ja sen mitä sille on opetettu. Sillä tavalla se kyllä aina varmasti suorittaa, että passivoitujat on aika vähissä. Mutta mikä se suoritus on, se ei aina ole se mitä pyydettiin. Eihän sitä nyt olekaan kuin 11 vuotta jankattu, että kun liike pysähtyy, koirakin pysähtyy ja ilman eri käskyä istuu. Olen kyllä tosi paljon tehnyt sen kanssa sitä, että eri käskyllä pitää jäädä seisomaan. Nyt oli vaan liikaa tehty niitä erilaisia ohjaajan eteen kääntymisiä, koska hän "hieman" ennakoi. Jos olisin tiennyt tämän, olisin toki voinut ohjeistaa joka kerta "istu", mutta koska yleisesti ottaen on parempi mitä vähemmän puhun sille, ei nyt tullut mieleen, että sellainen perusasia kaipaa neuvomista.

Pahinta on silti se tunnetila. Ei näin. Ahdistaa, kun pelkään että aika loppuu kesken. Tiedän että se valioituisi, jos nyt vaikka päättäisin käydä 50 kisaa. Se osaa, ja niin isolla otannalla tuuri kyllä kävisi uudelleenkin ja tulos tulisi. Olen kuitenkin varma että meidän jäljellä oleva kisamäärä on lähempänä viittä kuin viittäkymmentä, ja aika ei vaan riitä. Siitä se tulee se väkisin vääntämisen paine. Nyt on pakko onnistua.

Oikeastaan tässä ei ole kyse koirasta tai sen tuloksista. Tässä on kyse minusta. Minä en ole ikinä luovuttanut sen kanssa. Minä olen ratkaissut kaikki ongelmat, kerännyt itseni monen erilaisen tilanteen jälkeen ja aina jatkanut ja lopulta onnistunut. En haluaisi nytkään luovuttaa, mutta silti on sellainen olo, että tämä vaan on liian vaikea laji meille enkä pysty pitämään pakkaa kasassa. :(

Ei voi aina ehtiä pysähtyä sivulle.

Fyssarilla

Käytiinpä tuossa uudelleen fysioterapiassa. Töppönen on taas ruvennut mulkoilemaan oikeaa reittä aina joskus ja jouluna. Koira tiesi heti autosta noustessamme missä ollaan ja mihin ollaan menossa, vaikka se on käynyt siellä siis tasan yhden kerran. En edes hämmästynyt, se nyt vaan muistaa kaiken :) Se meni reippaasti sisälle, mutta sitten kun ihmiset alkoi laskeutua lattialle, ilme muuttui ja alkoi ahdistaa. Se teki liikkeitä fyssarin ja namien kanssa oikein hyvin, mutta kun meinattiin koskea, silmät pyöri kuin hedelmäpeli ja eläin olisi halunnut väistellä. Niin paljon kuin ne kysytään koiralta -jutut ja omaehtoinen käsittely mua aiheena kiehtoo, totuus on että tositilanteessa ei oikein ole aikaa. Paha mieli pakottaa, mutta vielä enemmän ahdistaa jos ongelmia ei saada hoidettua varatulla ajalla. Minä siis pidin päästä kiinni ja lupasin että jäät kyllä henkiin, mutta nyt on oltava kyljellään siinä. Jännää oli kyllä se, että koira pääasiassa yritti valua pois alta, ei kuitenkaan nousta ylös, saati purra. Minä olen aivan varma, että se ymmärtää, että sitä ollaan auttamassa.

Kerroin jo aikaa varatessa, että edellisen käynnin jälkeen koira alkoi silmin nähden ravata enemmän. Siis remmissä, peitsaamisen sijaan. Olen kaikki nämä vuodet selittänyt että se peitsaa koska vauhti on väärä, ja kyllähän sitä yhtenä syynä yleisesti pidetään. Vaikuttaa siltä että se peitsasi koska kaipasi fasciakäsittelyä. (Kaikki nämä kymmenen vuotta. Kristus, että on taas vuoden koiranomistaja -olo.)

Kokonaistilanne aivan erilainen kuin mitä koiran käytöksestä olisi pitänyt päätellä: koira oli "aivan liian" huolissaan. Etuosa kokonaisuutena selvästi parempi kuin viimeeksi, joten ehkä valjaiden vaihto kuitenkin on auttanut? Takana varsinkin oikealla koira oli aivan varma että kuolema tulee, mutta ei siellä mitään pahaa ollut ja ne mitä oli, vastasi hoitoon kevyesti ja nopeasti.

Valjaiden kanssa saatiin suositus vaihdella niitä. Nykyiset istuu ihan hyvin, mutta koira käyttää niitä kuitenkin 3-4 kertaa päivässä, parikin tuntia yhteensä. Vähän sama juttu kuin se, että ihmisellä pitäisi olla useat kengät, eikä käyttää vain yksiä. Vaikka ne kaikki istuisi hyvin ja olisi oikeanlaiset, jalalle tekee silti hyvää vaihtelu. Sama koskee koiraa. Hassua, ettei kukaan koskaan ollut aiemmin sanonut tätä. Voin hyvin esim. pitää viikon kerrallaan toisia ja sitten vaihtaa. Helpointa on pitää käytössä olevat eteisessä esillä ja toiset komerossa piilossa, ja vaihtaa vaikka tiettynä viikonpäivänä aina, niin pysyy joku logiikka.

Saatiin myös kaksi uutta jumppaliikettä selän ojennukseen.

Ellin rallykoulutus

Tänään oli vuorossa omalla kentällä järjestetty Elli Kinnusen rallykoulutus. Elli on nähnyt meidät monta kertaa, ja vähän mietin ensin kehtaako sitä taas tunkea. En ilmoittautunutkaan heti, mutta koulutus ei tullut täyteen jäsenistä niin päätin sitten kuitenkin lähteä. Ja hyvä niin, tosi paljon saa aina uusia vinkkejä! Varmasti kouluttajakin oppii itse jatkuvasti uutta, joten jos kerran vuodessa käy, hänellä voi hyvinkin olla jotain erilaista sanottavaa sitten viime kerran.

Valitettavasti koko päivän satoi enemmän tai vähemmän kaatamalla. Pidettiin ensin tunnin höpötykset sisällä ja sitten oli mentävä ulos. Aamupäivällä jokaiselle oli vähän aikaa oman aiheen työstöön, ja iltapäivästä tehtiin ratatreenit. Pöne oli eka koira ja mietin vähän, että näinköhän se taas kaatosateessa suostuu edes tulemaan autosta ulos. Puin ensin itselleni kumisaappaat, takin, jonka päälle sadeviitan, jonka päälle treeniliivin, ja sitten otin koiran. Laitoin sille sen keltaisen sadetakin ja aivan mielellään hän tuli ulos. Lyhyt pissatus ja sitten hommiin.

Meidän aiheena oli erottelutehtävä: 2x saksalainen, ohjaajan ympäri kierto ja puolenvaihto edestä. Ne vaikeimmat. Tuossa järkässä vasemmalta aloittaen ja perään samat oikealla, siis kuusi kylttiä. Pöne teki muistaakseni ihan hyvin, siis virheettä. Mutta ohjaaja sai heti noottia. Annan kyllä käskyn ensin ja käsimerkin vasta sitten, mutta kannattaisi kuitenkin ottaa ensin sellainen ennakoiva käsimerkki, sitten sanallinen käsky ja sitten vasta se oikea käsimerkki. Puolenvaihto edessä tehdään avoimella kädellä, ja käsi nousee nyt tästä lähtien rinnalle ja heti edellisen tehtävän päätyttyä. Saksalaisessa taas mulla on sellainen vastakkaisen käden sormiote niin kuin etusormen ja peukalon välissä olisi joku murunen. Senkin voisi nostaa näkyville ja hyvissä ajoin. Tämä vaikutti lyhyen treenin perusteella toimivan todella hyvin.

Lisäksi katsottiin valkovuokkoa koira oikealla. Se on ainakin kahdesti pitänyt kisoissa uusia, koska koira ei lähde. Pyörähdys vasemmalla on tosi vahva ja toimii pelkällä suullisella, mutta oikealla ei aina auta käsky + käsimerkki yhdessäkään. Käsimerkki on sellainen sormen ojennus, ja jos koira tuntuu jähmeältä, kannattaa vaan antaa isompi käsimerkki. Kokeiltiin pari kertaa ja hyvin meni. Koira kyllä alkaa heti myös ennakoida ja teki omatoimisia kieppejä ennen kuin pyysin mitään, näihin ohje sitten tehdä esim. 360 vasemmalle ja palkata niitä, jotta ei voi ennakoida. Valkovuokossa otan helposti ainakin -3 eriaikaisuudesta, joten treenattava nyt niin vahvaksi, ettei tartte jäädä katsomaan, meneekö se vai ei. Mulla on niin nopea koira että eriaikaisuus on räikeää.

Rata oli seuraavanlainen mestariluokkalaisille:

1. valkovuokko

2. 270 oikeaan

3. koira eteen seistä, peruuttaa poispäin

4. istu-90 vasemmalle-istu

5. puolenvaihto edestä

6. merkki

7. kutsu

8. spiraali oikealle

9. eteen-oikealta sivulle

10. valkovuokko

11. 90 oikeaan

12. sarjahyppy (U, jossa ohjaaja ulkokaarteessa)

13. 2x oikea tk

14. 360 vasempaan

15. puolenvaihto jalkojen välistä

16. 2x vasen tk

Nyt piti käyttää koiraa pitemmällä kävelyllä, kun se oli aika monta tuntia lojunut kylmässä ja kosteassa autossa. Sanoin että joku muu voi aloittaa, mutta juttelivat yhä kun tulin takaisin noin vartin kierrokseltani, niin olin sitten kuitenkin eka. Juuri silloin ei satanut kovin paljoa, niin jätin pönelle BOT:n mikä sillä oli autossakin. Tiedän että koeradalle ei saa mennä mikään vaate päällä, mutta sama se treeneissä.

Päätin etukäteen, että palkkaan ainakin peruutuksen jos se on hyvä, ja sarjahypyn jälkeisen saksalaisen koska oikea on kaikkein vaikein kyltti meille. Sarjahypyltä oli tosi lyhyt väli seuraavalle kyltille lisäämässä haastetta. Pöne oli kuitenkin ihan törkeän hieno lähdössä, joten palkkasin siitä. Palkkasin myös peruutuksen, koska se meni ihan luotisuoraan (yleensä vinoutuu voimakkaasti vasemmalle minusta katsottuna). Saksalainen onnistui hienosti, joten palkkasin siinä silleen isosti ja keskeytin radan siihen. Jatkettiin ottamalla vika hyppy uudelleen, ja sen jälkeen se saksalainen ei enää onnistunutkaan vaan piti uusia. Loput siististi.

Palaute:

-270 oikeaan koira oikealla se ei kääntynyt kunnolla, mutta olen luullut että johtuu jäykkyydestä, mutta olinkin aivan liian lähellä ja koira jätätti väistäessään telinettä. Pitää nyt seurata onko syy oikeasti näin helppo ratkaista! Olen aina ajatellut että se ei vaan taivu oikealla.

-peruutus oli tosiaan hieno

-merkillä käskytän voimakkaasti odottamaan ja näytän kädellä suuntaa, mutta koira odottaa niin kirjaimellisesti että toljottaa eteensä "tässä jotain huidotaan mutta ei saa katsoa". Selitin, että jos en käske kunnolla, se lähtee jo kun vasta yritän suunnata sitä. Tätä voisi vähän selkiyttää. Todnäk se lähtee aika hyvin vaikkei olisi edes katsonut koko merkkiä.

-90 oikeaan koira oikealla -käännöksessä se oli jotenkin yllättynyt siitä että se olikin vain tavallinen käännös eikä mikään voltti. Muista palkata välillä myös peruskäännöksiä.

-2x oikea tk ei tosiaan uusinnalla onnistunut. Ohjaus oli kuulemma ekalla selkeämpää.

Sitten yleiset muistiinpanot:

-mes95 -tuloksia metsästettäessä tee lista, jossa on kaikki kyltit kummallakin puolella. Merkkaa päivämäärä aina kun sitä on treenattu (siitä on palkattu). Tarkista että ihan joka ikistä kylttiä vahvistetaan säännöllisesti.

-ratatreenissä laita muistiin kaikki pienetkin hitaudet, epävarmuudet, kaikki mikä poikkeaa koiran normaalista suorituksesta. Palaa niihin erikseen tekniikkatreenissä "oliko tässä jotain epäselvää", eli siis jos koira joskus empii sekunnin ennen puolenvaihtoa edessä, treenaa seuraavat päivät runsaasti puolenvaihtoa edessä. Mes95-koira ei välttämättä tee isoja virheitä, mutta sen takia kaikki pienetkin kirjataan ylös, jotta päästään kehittymään.

-rally ON seuraamista tempuilla -> "sileällä" seuraamisen laatu kertoo usein suoraan koirakon tason rallyssakin. Panosta seuraamiseen! Nosta se pois radalta ja tee sitä paljon erikseen, et tarvitse yhtään kylttiä tai telinettä.

-palkkaa myös helppoja juttuja. Koska olet palkannut käännöksen oikeaan koira vasemmalla, tai istu-kyltin?

-viretilan tulee aina olla ykkösenä. Jos olet suunnitellut että tänään tehdään pitkä rata, mutta sitten tuleekin kauhea helle ja tiedät että oma koirasi läkähtyy nopeasti, muuta suunnitelmaa. Tee vain lyhyt rata tai pelkkää tekniikkaa tai älä treenaa ollenkaan. Varo kuitenkin övereitä, tietyssä määrin koiran "pitää oppia" sietämään eri olosuhteita, mutta varsinkin aloittelevan koiran kanssa maksimoi onnistuminen jotta tunneoppiminen tapahtuu halutusti. ("jes miten siistii" / "mä en jaksa tätä rallya, kuolen kohta..."

-aloittelevan koiran kanssa kannattaa muutenkin panostaa siihen, että kun koira näkee kyltit ja niitä on paljon, palkkaa tulee paljon. Ihmiset vetää aivan liikaa sitä pitkää rataa ja uuvuttaa koiransa. Koska palkattomuutta tietenkin täytyy myös treenata, tee ne treenit täysin ilman kylttejä.

-tokossa ja rallyssa on joillakin eri käskyt - miksi? Syyhän on se, että seuruussa on eri kriteerit ja rallyssa "se saa tehdä vähän sinnepäin". Mutta miksi hyväksyä huonompaa jos pystyy parempaankin?

-rataan tutustuminen pitää tehdä aina myös treeneissä kokeenomaisesti! Opettele rata ulkoa ennen kuin menet rataantutustumiseen, siis kokeessa ota valokuva seinältä missä piirrokset on, ja mene vaikka autoosi takomaan se kaaliisi. Rataan tutustumisessa sitten ei tuijoteta enää kylttejä, vaan mietitään omat askeleet missä niitä tarttee mallata, mietitään missä pitää muistaa jättää tilaa koiran ja kyltin väliin, mietitään ennakoivat vihjeet ja käskyjen antopaikat. Usein treeneissä ohjaajat vaan vilkaisee että ai tollanen, ja sitten kokeissa on vaikeaa kun ei ole rutiinia rataan tutustumiseen.

-käsky aina ennen käsimerkkiä. Koira ei saa välittää heiluvista käsistä ellei sille ole annettu käskyä.

-mitä korkeammalle tasolle mennään, sen enemmän kyse alkaa olla mentaalipuolen jutuista: mitä itse kerrot itsellesi ratapiirroksesta jne. "Me ei pystytä tähän, koska..." on asia mitä ei ikinä saa sanoa ääneen, eikä päästää edes mieleensä.

-herkällekin koiralle pitäisi jotenkin pystyä sanomaan "ei noin" - se voi olla esim. kuiskattu "tarkkana!"

-seuruu: jokainen päättää itse omat kriteerinsä. Videoi ja päätä miltä haluat sen näyttävän. Saksanseisoja ei tee maliseuraamista mutta esim. kontaktin pito voi takuulla olla kriteeri ihan kaikille roduille, jos ohjaaja niin haluaa.

-jos koiran ja ohjaajan viretilat on liian kaukana toisistaan, koira helposti alkaa hyljeksiä ohjaajan viretilaa. Siis jos koira on kauhean kiihkeä ja ohjaaja yrittää rauhoittaa sitä olemalla itse pystyyn kuollut lehmä, koiraa helposti vain turhauttaa se. Kannattaisi ennemmin mennä mukaan, "okei, sä haluat riehua ja hillua, no hillutaanpa sitten!" ja vetää se todella överiksi itsekin. Sitten kun on vähän aikaa sekoiltu, ohjaaja alkaa laskea omia kierroksiaan ja koirakin tulee paremmin mukaan. Matalavireisen koiran kanssa homma on vaikeampaa, mutta voi hyvin toimia silti. Ei siis välttämättä kannata yrittää olla ihan helkkarin pirteä ja innokas itse, vaan vaikkapa istua koiran kanssa alas, pikku hiljaa "kohteliaasti" esim. vilauttaa lelua selän takaa vetäen sen heti takaisin sinne, ja kun koira kiinnostuu "mikä se oli?!" jatkaa härnäämistä ja asteittan yrittää saada koiran yhä villimmäksi. Jos heti aluksi yrittää leikkiä tyrät rytkyen, innostumisen sijaan koira luultavasti vain katsoo "ootsä hullu...".

-alku on se joka määrää paljon. Lähtö, ekat pari kolme kylttiä. Koiran viretila, ohjaajan mielentila, usko tulevasta suorituksesta. Panosta niihin.

-seuruulla on aina alku ja loppu. Jos ei ole annettu palkkasanaa, koira ei saa lähteä seuruusta vaikka ohjaaja paiskaa kourallisen nameja maahan. Käsi ei myöskään saa olla merkityksellinen. Kokeile ottamalla käteen ruokaa ja viemällä käsi sivulle 90 asteen kulmassa vartaloon nähden. Pyydä koira perusasentoon. Osaako tulla vai toljottaako kättä?

-edelliseen liittyen kouluta perusasennossa ensin paikallaan, että ruokakäsi viedään sivulle ja koira ei saa kääntää päätä sinne. Palkka kontaktista. Kun sujuu paikoillaan, tee samaa liikkeessä. Elli teettää tätä paljon valkkuryhmissään.

-koirat, jotka ovat kovasti kiinni kädessä, ovat usein oppineet väärän mielikuvan "mene sinne missä on hauskinta". Kun kädessä ei olekaan ruokaa, koira tyypillisesti valitsee jotain muuta kivaa, eli näillä on paljon houkutuksen kanssa ongelmia, tai koira karkaa moikkaamaan tuomaria tms.

-luopumisen kolme tasoa:
1. koira vetää henki pihisten kohti haluamaansa asiaa
2. koira ei enää fyysisesti yritä päästä sinne, mutta sen ajatukset on siellä ja luopuminen aiheuttaa suurta aivohikeä
3. koira ei edes huomaa koko juttua

-luopuminen kannattaa kouluttaa koiran oman valinnan avulla. Jos ohjaaja vain kieltää, koira helposti ajautuu konfliktiin "haluaisin mennä, mutkun en saa". Ohjaajan ei myöskään kannata alentua pelleksi ja yrittää mitä ihmeellisimmillä kuperkeikoilla tehdä itsestään mielenkiintoisempi. Tällöin ollaan taas tilanteessa jossa koira valitsee mikä sen mielestä on hauskinta. Kannattaa sen sijaan opettaa, että kohde ei ole vaihtoehto ts. koira ei vaan ikinä pääse sinne. Aluksi estetään hihnalla ja heti kun luopuu, palkataan ohjaajalta. Tässä toistoja pitää tehdä paljon.

-seuruussa tosi paljon ongelmia siksi, että ohjaajat ei jaksa tehdä sitä kunnolla. On kiire tekemään rataa heti alkeiskurssilla. Ei treenata häiriöitä, kestoa eikä palkattomuutta "sileällä" seuruulla.

-koiralle ei pitäisi suuttua ikinä kun se yrittää jotakin. Siis esim. koira joka tekee väärän liikkeen. Se yritti jotakin ja yrittämistä pitäisi aina vaalia.

-karkki suussa ajatus ei ole mukana - jos ja kun palkkaat radalla, älä anna yhtä namia siellä ja toista seuraavalla kyltillä. Koira mässyttää koko ajan jotakin ja silloin se ei oikein ajattele mitä se tekee. Tee enin haluttu määrä kylttejä ja pidä sitten kunnon palkkaus, ja jatka siitä.

-peruutus poispäin / matkan kasvattaminen jos takajalkatarget ei toimi: piirretään vaikka maahan viiva, jonka kohdalla aina palkataan. Sitten vain peruutetaan itse aloittamaan toisto toistolta aina yhä kauempaa. Koirat ymmärtää yleensä ihmeen hyvin että tuonne asti mun pitää mennä että palkka tulee.

-merkille bongauskäskyn pitäisi olla selkeä. Testaa esim. "missä" - "sivu" - "missä" - "sivu". Jos pää osoittaa vuoroin merkkiä ja vuoroin sinua, koira tietää mitä se tarkoittaa. Useimmiten näin ei ole.

-ohjelmatreeni: kun rata on tehty, ennen kokonaista ratasuoritusta mene tekemään vaikeat kohdat yksittäisinä kyltteinä juuri niille paikoille, jossa ne radallakin ovat.

Nuuhkimassa

Kyllä se hymy hyytyy iloisella mudillakin, kun on häntä niin paskalla ohjaajalla siunattu. Ajeltiin tänään Kirkkonummelle asti nosekokeeseen toteamaan että ohjaaja on edelleen surkea. Ajattelin jo aluksi että onpas tämä ihan kuin eri lajia täällä etelässä, minusta niillä oli helkkarin vaikeat alueet ja lyhyet ajat. Kahden tuomarin ja 40 koiran koe oli myös vähän eri kaliiberin hommia, kuin mihin me ollaan totuttu.

peltoa silmänkantamattomiin

Oltiin iltapäiväryhmän toiseksi viimeinen ja aloitettiin ulko&autot-ryhmässä. Järjestelyt oli tosi sujuvat ja meni ehkä 1,5h per ryhmä ja sitten vaihto. Hain pönen kun pari koiraa oli ennen meitä. Odotusalueelle kutsuttiin aina heti kun edellinen meni sisään. Murentelin pönelle nameja ja se etsi niitä hyvän tovin jokaisessa odotuksessa. Koira oli aika kivan tuntuinen, levollinen. (Mutta olinkin jo herännyt kuudelta metsään ja sitten käynyt kentällä tekemässä rallya ennen ajamaan lähtöä...)

Ulkoetsinnässä pöne pelkäsi takana näkösuojana olevaa, tuulessa lepattavaa pressua (eli ei tuota mikä on kuvassa ja alueella) ja isokokoista miestuomaria joka seisoi pressun vieressä, ja aloitettiin hienosti huutoraivarilla. Tuomari kehoitti näyttämään pressun koiralle ja kiersin sen ympäri, jolloin koira yritti alkaa etsiä siitä :p Tykkään tässä lajissa todellakin siitä, miten koiraystävällistä se on. Valitettavasti koira kyllä enemmän pelkäsi tuomaria kuin pressua, joten ei siitä pressun katsomisesta ollut mitään apua ja koira jäi edelleen epäileväiseksi. Alueelle oli jo pissattu ja se oli merkattu kartiolla. Kysyin kuinka toimin, tai siis mistä tiedän haisteleeko koira kusia vai löytöä, ja tuomari sanoi että tarkkaan ei voi sanoa kuinka lähelle pissi on tullut (tietenkään), mutta jos se olisi ihan löydön päällä, asiaan olisi reagoitu eli käytännössä kai alue vaihdettu. Eli kartiota ei tartte päästää haistelemaan. Lähti ihan hyvin etsintään, mutta ajatukset oli selkeästi muualla ja se oli useamman kerran vähän sen näköinen, että "ööö...?". Rupesin sitten ohjaamaan aika kädestä pitäen, ja meinasi ruveta kuumottamaan kun aika kuluu eikä mitään. Kunnes sitten reaktio ja tarkennus. Menin käskettyä kauemmas palkkaamaan, että sain koiran hetkeksi pois pelottavien ihmisten läheisyydestä. "Loistavaa työtä koiralta ja ohjaajalta! Ohjaaja lukee hyvin aluetta." 1:36 / max 2,5min

 

Autot oli siinä suoraan vieressä. Tai oikeastaan auto ja peräkärry. Autojen takana oli jo kanssa pissimerkki. Pöne oli tässäkin ehkä vähän pihalla ja se poukkoili sinne sun tänne. Suht nopeasti auton eteen reaktio ja pitkä pitkä tarkennus, joka sai tuomarilta jälkeen päin suuresti kehuja. "Koira haluaa ilmaista tarkasti." 0:37 / max 2,5min

Sitten jonkinlainen tauko, mutta ei me kovin pitkään keritty autossa istua kun toisessakin pisteessä oli meidän vuoro lähestymässä. Tässä oli siis toinen tuomari, vähemmän pelottava.

vasemmalla kompostikehikolla pois alueelta rajattuja putkia ym, oikealla satulat ja talikko

Sisätila oli vanha hevostallin valjashuone. Sinne oli tosi kapea eteinen, missä ajanottaja/sihteeri ja tuomari seisoi ja meidän piti mennä niiden ohi. Koiraa saa palkata namilla vielä ennen alueelle menoa, joten käytännössä imutin sen siitä ja se meni oikein hyvin. Huh, ajattelin. Alueisiin tutustumisessa oltiin käyty vain ovella, kun alueille ei ikinä saa mennä. En siis ollut nähnyt että nurkassa on tiheä muovinen talikko pystyssä, ja oven viereisellä seinustala satulatelineitä ja pari satulaa ja joku vanha lampaantalja. Mutta vaikka olisin nähnyt ne etukäteen, en olisi ajatellut mitään. Pöne on nähnyt hevosia ja pöne on haistellut aivan riittävästi mun ratsastusvaatteita. Olisin siis ilman muuta sanonut, että ei mun koira ole hevosten hajuista kiinnostunut, saati pelkää niitä.

Koira lähti aivan reippaasti ja kerkesi pyörähtää siinä jotain, mutta yhtäkkiä siellä nurkassa se talikko nostatti kaikki villat pystyyn, ja seinätelineissä olevia satuloita se lähestyi liki ryömien, kaikki karvat edelleen irokeesina ja valmiina ryntäämään pakoon. Jokseenkin erikoinen kauhistuminen. Se ei mitenkään menettänyt toimintakykyään ja tuli ihan hyvin kun yritin ohjata sitä etsimään, mutta valitettavasti ohjaajan päästä katosi täysin mitä kohtia ollaan tarkastettu ja suurin osa ajasta meni siihen että koira tutki hirviöitä ja ohjaaja ihmetteli koiran touhuja. Aika loppui kesken. Miksi oi miksi jäädyin täysin?? Olisi vaan tarttenut ohjata niin kuin ulkoalueella tein, järjestelmällisesti. Nyt "tyrkin" koiraa sinne ja tänne ja aina se palasi nuuhkimaan hirviöitä, ja järjestelmällinen etsintä jäi tekemättä ja löytö aivan ansaitusti löytämättä. Jos sitä aikaa olisi ollut vähän enemmän, oltaisiin ehditty. Jos ja jos ja jos. "Aika ei riittänyt. Hienoa etsintä- ja ohjaustyöskentelyä. Hyvä ilmaisu." - / max 2min

Vikana laatikot tallin käytävällä pitkässä rivissä. Mun asteikolla ihan jäätävän hieno suoritus: käytiin alusta asti jokainen läpi, koira veti ihan hulluna mutta oikealla (8. tms) lukkojarrutus, tarkennus ja ilmaisu. Tuomari kehui tätä kovasti, se oli upeaa 1-2-3-jne etenemistä ja mieletön ilmaisu. Aika 8s / max 2min. Ei sijoitusta. En tiedä miten ne muut sinne sitten lenti. Jos joskus oon luullut että ollaan hyviä, nyt on lähinnä sellainen olo, että koira ehtii kuolla ennen kuin ohjaaja oppii olemaan töppäilemättä. Viikon päästä olisi seuraava koe mutta voihan sen perua.
Terveisin paska ohjaaja - ainakin kolmas eri tapa tyriä koe. :(

***

Muokkaus seuraavana päivänä. Järjestäjältä tuli viesti, että tulokset oli menneet väärin. Pöne oli oikeasti laatikoiden 2. Palkinnot saa noutaa Kirkkonummelta. Vastasin, että ei ole sinne mitään asiaa. Harmillista. Mutta olipahan hauskaa että tämä meni näin - pöne todella OLI nopea.

Funktionaalinen käyttäytymisanalyysi eläinten käsittelyssä ja kouluttamisessa -luento

Ajelinpa luennolle, jonka piti Sandra Hänninen. Aihe kiinnosti kovin, mutta luento olikin vain tunnin mittainen ja pääosa ajasta käsiteltiin niin perusjuttuja, että mitään uutta ei tullut. Onneksi kuitenkin joitakin pointteja kirjoitin ihan ylöskin, ja aina näistä jää jotakin ajattelemisen aiheita.

Friedmanin hierarkia:

Ongelmakäytös? Edetään ylhäältä alaspäin:

1. terveys, ravinto, fysiologiset tekijät

2. ympäristö

3. positiivinen vahvistaminen

4. vaihtoehtoisen käyttäytymisen muodostaminen

5. sammuttaminen, negatiivinen vahvistaminen, negatiivinen heikentäminen (=neg. rankku, tiede käyttää tässä rangaistuksen sijaan sanaa heikentäminen)

6. positiivinen heikentäminen

"Kipua ei voi kouluttaa"
"Kouluttamisesta ei ole hyötyä, jos ympäristötekijät eivät ole kunnossa"

Stressiä on olemassa hyvää ja pahaa. Oleellista, ja näiden erottava tekijä, on se, voiko eläin omalla toiminnallaan vaikuttaa stressin poistumiseen. Esim. liian meluisa ympäristö -> eläin ei pääse sieltä pois vaikka se tekisi mitä.

Positiivisella vahvistamisella tutkitusti stressiä lieventäviä vaikutuksia (lähde ja tarkempi tutkimus jäi hämärän peittoon, olisi kiinnostanut)

Huomaa kuitenkin, että turhauma liittyy helposti seuraan ja pahimmillaan tuottaa aggressiota. Siis tarkoittaa tilanteita, joissa eläin tekee melkein oikein eikä saakaan vahvistetta, vaikka odotti sitä jo -> melkein oikeasta kannattaa joissakin tilanteissa palkata vähempiarvoisella vahvisteella kuin täysin oikeasta, esim. kuivanappula ja lihapulla.

Muista myös vahvistetiheys, todella oleellista varsinkin alussa.

Täsmällisesti ajoitettu, turvallisessa ympäristössä (=ympäristö ei kuormita) käytetty negatiivinen vahviste tutkitusti ei heikennä eläimen hyvinvointia. Syystä että kyse on tilapäisestä hetkestä, ja eläin voi itse vaikuttaa siihen. Esimerkiksi ratsuhevonen: ratsastaja painaa pohkeilla -> hevonen liikkuu eteen -> paine hellittää välittömästi.

Ikuisuuskysymys siitä, voiko positiivisen ja negatiivisen vahvistamisen oikeassa elämässä edes erottaa toisistaan? Esimerkiksi ruuan saaminen on R+ ja nälän tunteen poistuminen on R-.

Funktionaalinen käyttäytymisanalyysi: mitkä tekijät tai vaikutteet vahvistavat käytöstä?
-mittaus luonnollisissa oloissa -> saadaan "baseline"

-mitata voidaan esimerkiksi kestoa, tiheyttä, latenssia (latenssi=viive)

-etsi tekijät, jotka eniten vahvistavat käytöstä. Esim. koiran hyppiminen ihmisiä vasten: millä tavoin sen saa hyppimään vielä enemmän, kovempaa, nopeampaa?

-tuntuu nurinkuriselta miettiä millä saa vahvistettua käytöstä jonka haluaisi kouluttaa pois :-) Mutta näitä samoja on tarkoitus käyttää korvaavan käytöksen palkitsemiseen. Eli hyppimisessä se usein on ihmisen huomio, joten koulutetaan koiralle vaikka istu-käsky ja palkataan ylitsevuotavalla huomiolla siitä. Ei namilla. Ei ennen eikä jälkeen huomion. Vain pelkkä villi huomio.

Käytöstä mitataan myös intervention (="terapian" eli uudelleenkoulutuksen) aikana.

Latenssin tulisi vähentyä jokaisen session aikana, kun koulutetaan uutta käytöstä. Mikäli näin ei käy, jossakin on vikaa. Kriteerin lasku, tauon paikka...?

Eläimen käyttäytymisellä on aina jokin funktio.

On tilanteita, joissa funktionaalinen käyttäytymisanalyysi ei kannata. Liittyen siihen, että aluksi etsitää ne tekijät, joilla käytöstä saadaan lietsottua. Esimerkkinä oli hevonen, jolla oli paha lastausongelma ja se käyttäytyi aggressiivisesti -> ihminen on äkkiä hengetön jos testaillaan miten saa suurimman paniikin aikaiseksi. Samoin esim. purevat koirat. Tällöin kyseeseen tulee ABC-analyysi, jossa käydään huolella läpi käyttäytymistä edeltävät tekijät, itse käytös sekä käyttäytymistä seuraavat tekijät.

Nose - vain taivas voisi olla rajana

Me oltais niiiiin onnellisia terveestä selästä 💔 Miksi me ei tiedetty koko lajista silloin kun vielä oltiin fyysisesti kunnossa...

Murit tyypillisesti rakastaa hyppiä, kiipeillä ja ne pääsee ihan minne vaan, eikä niitä huimaa mikään. Olisi niin hauskaa tehdä erilaisia ongelmanratkaisutreenejä, mutta aina pitää miettiä mihin sen voi laittaa menemään, eikä paljoa hyppimisiä tai takajaloille nousemisia uskalla tehdä. Uskaltauduin kokeilemaan tällaista, missä oli hyvät tasot hyppimiseen, ja hän oli niin hieno työstäessään reitin hajulle.

Jossain tuolla

Done

Video vain lopusta, yksin on vähän hankala kuvata. Aikansa tuolla hajun luona pyörittyään se kipaisi sinne, mistä ylös pääsi.

Ajoneuvoja on päästy tekemään ehkä nolla kertaa sitten viimeisimmän kokeen. Voihan sitä omallakin autolla vahvistaa auton pinnassa pysymistä, ja sitä varten laitan usein joka sivulle löydön. Jotta niitä vahvisteita tulee paljon. Lampun lumpion vasemmassa alakulmassa ollut ilmaisiin oikein nätisti, mutta lopuksi sitä pinseteillä pois kaivaessani se vain pakeni ja pakeni. Koska olen nainen joka ei ymmärrä autoista mitään, avasin konepellin, josko se näkyisi sitä kautta. No ei näkynyt ei, joten sinne jäi 🤭

Viikonloppuna käytiin rallymölleissä 50km päässä. Tarjolla oli mätsärin kyljessä vain nakkialo, alo ja avo, mutta kysyin etukäteen kehtaanko tuoda mes-luokan koiran avoon jos vaikka lupaan hyllyttää itseni palkkaamalla koiran radalla. Tapahtuman tuotto meni paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle, ja sanoivat että kaikki saavat kyllä osallistua. Ilmoitin pötkösen siis avoon tarkoituksena mennä harjoittelemaan siistiä kehään menoa ja hyvää kuplaa radalla. Olisihan ne kyltit ihan lällyhelppoja.

Tällaiset epäviralliset tapahtumat on siitä kurjia, että on pelkkä aloitusaika ja luokat seuraa sitten toisiaan sitä mukaa kun on valmista. Koiria oli yllättäen liki 40, mikä on toki tapahtuman järjestäjän tulojen kannalta mukavaa. Mutta se tietää vikan luokan melkein vikalle koirakolle aikamoisen pitkää päivää... olen kyllä virallisissakin kokeissa odottanut pitkälle toista tuntia, jos koiria on luokassa paljon ja olet itse loppupäässä, joten sinänsä sitä on ihan hyvä harjoitella.

Valitettavasti kyseessä oli myös vuoden vika hellepäivä. Auton sain ihan hyvin peiteltyä ja siellä pysyi siedettävä lämpötila, mutta kentälle paistoi aurinko suoraan. Aurinkolasit jäi kotiin ja muutaman tunnin kuluttua alkoi olla järjetön päänsärky. Siellä oli varmaan se +25 ja aivan pilvetön taivas, ja vaikka kävin välillä autossa "viilentymässä" ja nauttimassa hämärämmästä, oma olotila muuttui tunti tunnilta huonommaksi. Sieni oli vähän aikaa mun kanssa katsomassa kehiä, mutta sillekin tuli kuuma ja se yllättäen erittäin pontevasti heitti kaikki osaamansa voltit ja yritti haukkumalla komentaa mua (se on niin söpöä etten oikein raaski kieltää sitä, yleensä mielummin vaan sitten vien sen pois). Mitä ilmeisimmin Sieni olisi kanssa halunnut tehdä jotakin, ja mä jätin sen ilmoittamatta koska kuvittelin että se ei kuitenkaan halua. Osaisinpa joskus ennustaa sitä.

Sitten loppui koko mätsäri ja möllit oli vasta alokasluokassa menossa. Valtaosa lähti, näyttelykehät purettiin rallykehän vierestä ja se siitä toiveesta harjoitella kehään menoa häiriössä. Tässä vaiheessa vilpittömästi vitutti istua siellä neljättä tuntia odottamassa, pää oli räjähtämäisillään ja olisihan sitä voinut nauttia helteestä jossain muuallakin. Hetken harkitsin pitäisikö vaan lähteä, menisihän se mun 8e silti hyvään tarkoitukseen vaikken itse saisi mitään, mutta tuntui tyhmältä, kun enää ei kuitenkaan ollut pitkä aika meidän luokan alkuun. Tehdään nyt kun ollaan sitä odotettu.

Pöne tuli autosta ihan sillä mielellä, että vittujee vihdoinkin jotain alkaa tapahtua. Käytin sitä pissalla tien varressa ja sitten mentiin paria koiraa ennen meidän vuoroa kenttäalueelle, missä muutama kiepsahdus ja sitten kentän reunalle metsän kupeeseen tulleeseen varjoon makaamaan. Pöne tuntui ihan hyvältä.

Mutta ei ollut - jo kehään meno oli huono. Se on jännä juttu, että kun se tuntuu alivireiseltä ja sellaiselta käsijarru päällä ohjattavalta, se oikeasti on jossain huonossa tilassa mikä tietää ääntelyä. Jotenkin sillä on varmaan huono olla. Mua jännitti lähinnä se, että jos pyörryn kehään. Tietenkin kun itsellä on sellainen olo, että olisipa tämä vaan äkkiä ohi, että pääsee kotiin pimeään syömään särkylääkepaketin tyhjäksi, niin voiko sitä edes kuvitella, että koira olisi yhtään paremmin sitoutunut suoritukseen. Yhden eteentulon uusin, kun se oli hätäinen ja päätyi vinoon, mutta ei se mitään auttanut. Siis teknisesti teki paremman mutta mielentila oli ihan yhtä kauhea. Olin päättänyt palkata sen 1 askel seiso - 2 istu - 3 maahan -kyltin seisomisesta, kun se on sille ollut vaikea, varsinkin jos mielentila on se mikä nytkin oli. Nyt se teki ihan siistin seisomisen ja palkkasin namilla siitä. Olen aina luullut, että se vinkuna on osin palkan odotusta, mutta nyt ainakaan tämä palkkaus ei muuttanut tilannetta miksikään ja kitinä jatkui ihan samalla tavalla. Lopussa vielä i-s-kierrä koira -kyltillä se steppasi paikoillaan eikä meinannut ensin asettua seisomaan, mistä ei kyllä ole virhettä merkattu. Saldona siis yksi uusiminen ja hyl palkkauksen takia ja äärimmäisen itseensä vittuuntunut ohjaaja. Miksi sinne radalle pitää mennä, jos itsellä on huono fiilis? Nyt en kyllä enää koskaan mene, oli kyseessä sitten mikä tahansa mölli tai oikea koe. Sillä koekokemusten määrällä ei ole mitään merkitystä, päin vastoin ne paskat kokemukset kerryttää vaan sitä paskamassaa. Pitäisi panostaa laatuun.

Valmistautuminen oli taas puutteellinen. Ensi kerralla veivaan sen kanssa oikein kunnolla ja palkkaan sen lopuksi ruokarasialla, mikä saa sen aina hyvin tyytyväiseksi. Vasta sitten oikealle radalle. Katsotaan kuin käy, parin viikon päästä olisi koe.

möllirata

Rallya on jokuseen otteeseen treenattu. Kaveri oli käynyt Heikki Palosaaren radalla, ja kuva siitä aiheutti epäuskoisen "voiko tällaistakin olla" -pärskähdyksen. Koskaan ei ole ollut niin työlästä rakentaa rataa, en meinannut saada linjoja mitenkään kohdilleen niin, että hypyn ohi pääsi takaisin päin ja että reitit oli vapaita toisista telineistä. Lopulta otin koiran, ja oma asenne oli sellainen "uskallapas sekoilla". Käskytin napakasti ja se ei sekoillut, me tehtiin sadan pisteen rata. :O Tietty itsellä voi jäädä joku vinous huomaamatta, mutta mitään isoja virheitä ei ainakaan tullut.

Oikealle kääntyminen on edelleen haastavaa, siis esim. 360 oikeaan koira oikealla. Se riippuu myös tosi paljon päivästä. Mutta kun koira on 11v, ehkä on vain hyväksyttävä, että sillä mennään mitä meillä on. Vaikka yritän lämpätä etukäteen, olen varma, että se nyt vain on toisina päivinä vähän notkeampi ja toisina ei, ja se kuuluu ikään. Myöskään peruutus oikealla ei suju, siitä tulee -3 tai -10. Mutta kaveri sanoi joskus hyvin, "näyttää ettei se ole lainkaan kotonaan kropassaan tuossa". Se on vain sellainen juttu mistä sitten tulee virhe, jos se radalle sattuu.

Käsimerkkien määrää pitäisi pyrkiä vähentämään ja vahvistaa suullista erottelua. Lisäksi mulla on edelleen se sama käsky, joka tarkoittaa montaa eri asiaa, mutta en ole saanut vaihdettua sitä. En ymmärrä miten olen koskaan päätynyt niin outoon tilanteeseen, mutta nyt tuntuu myöhäiseltä enää itkeä. Koira on huonosti koulutettu ja on ihan oma vika, että sekaannuksia tulee. Silkkaa sattumaa, jos se joskus valioituisi, mutta yritetään nyt vielä. Käsimerkkeihin pitää panostaa, itse usein huomaan helposti roiskaisevani vähän sinnepäin "kyllähän sen pitää ymmärtää". Ohjaajan vastuulla on olla niin selkeä kuin voi, jotta koira voi olla varma mitä pyydettiin. Se on usein hyvin pienestä kiinni, esim. puolenvaihto edessä vs. saksalaisen alku. Ekassa käsimerkin tulee loppua vähän eteenpäin.

Eilen oltiin käyty lenkillä ja koirat odotti autossa, kun rakensin pihalle radan ja sisälle nosea. Yksin mes-radan kasaaminen, yksi kierros koiran kanssa ja sitten kaiken purkaminen on kohtuullisen hölmöä hommaa, mutta olen nyt päättänyt, että yritän tosissani. Treenaan liian vähän rataa ja nyt korjaan tapani. Nosessa otin kuurin syvällä olevia piiloja ja kokeilun hajun vähäisellä määrällä. Sen sijaan että tipautan sen normaalin tipan, olen hivellyt siirrännäistä pelkällä pipetin päällä.

Ottaessani pönen autosta se määrätietoisesti lähti marssimaan sisälle, missä nosejutut oli, ja mitkä oli tarkoitus tehdä vasta lopuksi. Vaikka se näki rallyradan myös. Jäin miettimään tätä. Valitsiko se tietoisesti? Oliko se vain sattumaa?

Rallyssa oli puolenvaihdot edessä hukassa. Nosessa ekalla kierroksella veti näyttävästi sutien kaikkien hajujen ohi, mutta toisella jarrutin enemmän ja ekan "pienen hajun" löydettyään seuraavat nousi helposti. Uskon, että pienemmällä määrällä saa tarkempaa työtä, joten näitä nyt lisää. Pönelle on kaksi nosekoettakin varattu. Rehellisesti odotan niitä itsekin tosi paljon suuremmalla innolla kuin sitä rallya.

Sieni ei ole kisannut koko vuonna yhtään starttia mitään lajia. Eikä se ole pitkään aikaan oikein treenannutkaan mitään. Usein harmittaa, kun se vaan katsoo, kun teen pönen kanssa. Sitten mietin, että ehkä se ei haluaisikaan. Se on varmaan alistunut kohtaloonsa ja möllöttää vaan autossa. Jotenkin noista mölleistä tuli paha mieli, kun se niin selkeästi luuli että nyt on sen vuoro tehdä jotakin ja se heitti volttia aivan onnesta soikeana, ja sitten sanoin sille, että ei Sieni, nyt me vaan otetaan aurinkoa ja katsotaan taas kerran muita. Ehkä se sittenkin haluaisi tehdä enemmän, mutta mitä?

Hetken mietin tanssin SM-kisoja, mutta en tiedä tartteeko sinne olla tulokset kuluvalta kaudelta vai voisiko viime vuoden SM-kisojen jälkeen mennä seuraavaksi tän vuoden SM-kisoihin. Mutta ei me olla temppuja harjoiteltu enkä tiedä tullaanko koskaan enää harjoittelemaan. Taisi jäädä Sieni valioitumatta.

Missä kongi

No. Aina ei voi voittaa. :D