Sienen leikkaus

Huomasin Sienen takajalassa heinäkuun alussa patin. Patti oli enemmänkin paiseen tuntuinen, todella pehmeä ja epämääräinen. Sen sai kyllä sormien väliin puristettua, mutta selkeätä alkua ja loppua sillä ei mielestäni ollut. Se oli noin viinirypäleen kokoinen. Toivoin ensin, että se on vain joku paarman purema, joka häviää itsestään pois, mutta turhaan toivoin.

Käytiin kunnallisella näyttämässä pattia, ja hän huolestui paljon enemmän koiran hampaista. Kehoitti varaamaan sellaisen ajan, jolla samalla nukutuksella poistetaan sekä patti että tutkitaan ja poistetaan tarvittavat hampaat. Onhan ne olleet kuluneet jo pitkään ja niitä on viime syksynä käyty näyttämässä "leikkauksen esitarkastus"-ajalla. Ne ei kuitenkaan vaivaa koiraa ja kuulemma kulumissa ydin saattaa vetäytyä samaa tahtia (toisin kuin tapaturmissa), eikä reiän näköinen musta piste välttämättä tarkoita että kanava olisi auki.

Patti kuulemma ei ollutkaan välttämättä pelkässä ihossa, vaan mahdollisesti alkoi jo lihaksesta. Jolloin sen täydellinen poistaminen olisi mahdotonta, olisi se mikä tahansa.

Täällä noita hammasleikkauksia tekee vain yksi klinikka. Soitin lähikuntien paikkoja myös läpi, mutta kaikkialla ajat meni kauhean pitkälle ja yksi sanoi suoraan, ettei ota lainkaan muilta paikkakunnilta. Hintoja yritin myös tiedustella, mutta olipahan sekavaa sekin.

Ahdisti. Inhoan patteja. Kaveri kyllä lohdutti hyvin: jos se on hyvälaatuinen, ei ole kiire. Jos se on pahalaatuinen, se on luultavasti jo ehtinyt tehdä tuhojansa ja aivan sama enää. Ei aavistustakaan kauanko se oli ehtinyt olla kun huomasin sen. Siinä kohdassa reittä on niin paksu karva, että ei se silittäessä sieltä tuntunut, piti tunkea sormet karvan läpi ihoon asti. Ell ei halunnut ottaa siitä näytettä, koska sekin voisi yllyttää pattia ärtymään.

Mietin mitä leikataan vai leikataanko ollenkaan. Mitä jos patti on pahalaatuinen ja koira kuolee kohta? Tosi kiva jos sen viimeiset viikot menisi kipeää suuta parannellessa ja kaikki päättyisi kuitenkin lopetukseen...

Kaikki nämä vuodet pöne on ollut se, joka aiheuttaa surua ja murhetta ja joka on useampaan otteeseen jo valmistauduttu hyvästelemään. Sienen piti olla kuolematon. Kultaisin Sieni, jonka ehdottomasti täytyy olla aikuisen koiran mallina mun seuraavalle pennulle. Ja nyt sen jalassa kasvaa jotakin kauheaa.

Vaelluksella oli helppo unohtaa murehtiminen, mutta viimeiset päivät ennen leikkausaikaa kurkkua kuristi koko ajan. Ell kielsi myös puristelemasta pattia joka päivä, se vain ärtyisi siitäkin. Sen mitä kokeilin, niin ei se oikeastaan kasvanut, muuttui vain kovemmaksi ja kiinteämmäksi. Jos sitä aluksi vielä saattoi kuvitella pelkäksi paiseeksi, lopuksi enää ei, niin selkeä se oli.

Lopulta sitten koitti se päivä. Otetaan sekä patti että hampaat ja toivotaan parasta.

Sieni seisoi pitkään, mutta kun lopulta sain sen houkuteltua käymään makuulle, se sammui heti. Ell kokeili "piikillä" hampaat ja oli sitä mieltä, että molemmat yläposkihampaat on poistettava. Vasen oli se pahimman näköinen, oikeassa on mustan pisteen lisäksi pieni lohkeama. Muuten suu on varsin siisti, ei juurikaan hammaskiveä. Pattiaä hän ei meinannut löytää kaiken karvan alta, joten minun piti etsiä se. Niin hyvin se sinne maastoutui.

Koira lähti leikkuriin ja minä kotiin odottamaan. Sovittiin noutoaika parin tunnin päähän.

Tunnin päästä puhelin soi. Kukaan ei halua että eläinlääkäri soittaa kesken leikkauksen... mutta hän aloitti heti, että ei hätää, kaikki on mennyt hyvin. Patti oli pelkkää rasvaa eikä sen poistossa ollut mitään ongelmia. Hampaiden osalta rtg-kuvat oli siistit ja juuret ehjät, joten todellakin on nyt käynyt niin, että ydin on vetäytynyt samaa tahtia päällisen kuluman kanssa eikä läpireikää ole. Hän siis halusi keskustella siitä, haluanko että ne silti poistetaan. Eihän ne siitä ikinä enää paremmiksi tule, ja nyt on pieni riski että kun niitä sorkittiin, pääsee bakteeri ja tulee tulehdus. Toisaalta nykyään nukutusaineet on niin turvallisia, että vanhankin koiran voi nukuttaa ja poistaa ne siis myöhemmin jos ne oikeasti alkaa vaivata. Poskihampailla on iso rooli koiran ruokailussa ja olisi sääli viedä ylhäältä molemmat. Lisäksi sitten alhaalle jääviä pitäisi ruveta harjaamaan, koska vastakappaleiden poistot aiheuttaisi niillekin vähemmän kulutusta.

Päätimme yhdessä siis jättää hampaat suuhun. Suu putsattiin muilta osin, ja lohjenneeseen hampaaseen laitettiin jotain uutta paikkausainetta. Ei ole tietoa kuinka hyvin se siinä kestää, mutta sain kuulemma maksuttoman kokeilun.

Patin osalta tikkien poisto kahden viikon päähän.

Mennessäni hakemaan koiraa hän kuuliaisesti nousi kun kutsuin, mutta levisi saman tien jaloilleen. Ilta meni humalaa potiessa. Vähän se jossain vaiheessa vinkui poistuvien aineiden aiheuttamien hallusinaatioiden takia, mutta ei lainkaan niin pahasti kuin vuosia sitten sterkan aikaan. Sohvalle se hyppäsi heti herättyään, eikä ole kipeän oloinen. Vapaana ei saa juosta mutta sohvalle voi mennä jos menee, varmistin erikseen koska tiesin odottaa sitä.

Illalla se kävi pienellä pissalla ja joi vähän. Yö meni suht hyvin. Koko talo kyllä heräsi kun kuuppa päässä yritettiin kääntyä seinää vasten, mutta koira itse ei valittanut.

Leikkauksen jälkeisenä päivänä koira on ollut vielä aika nuupea. Käytiin parinsadan metrin päässä vatussa. Alusta mukaan märän maan takia, koira käskyn alle odottamaan. Olipahan muita katseltavaa kuin neljän seinän sisukset. Veikkaan että tulee olemaan tuskaa nämä seuraavat kaksi viikkoa. Pääasia, että tatti toipuu.