Nosemöllit ja -koulutus

Osallistuin eilen Erkku Jussinheimon nosekoulutukseen. Info oli kovin vähäinen ja luulin että meillä on enemmän koulutusta, mutta kuuden tunnin päivästä viisi tuntia meni mölleihin ja lopuksi oli tunti aikaa katsoa pikaisesti toivottuja kakkosluokan juttuja. No, möllit oli kanssa ihan hyvät ja kun selvisi että niillä mennään, tein päätöksen että tällä kertaa en halvaannu katsomaan kun koirani juoksee, vaan puutun asiaan nopeammin. Ihan sama vaikka tekisin jotakin mitä ei saa tehdä, unohdetaan nyt ne pisteet ja säännötkin ja otetaan tämä enemmän koulutuksellisena tilanteena. (En kyllä tiedä onko mitään, mitä kokeessa ei saisi tehdä? Koiraa saa estää liinalla ja koiraa saa käskyttää, ja lähdönkin saa tehdä niin että seurauttaa sen linjan ohi, ei sitä ole mikään pakko lähettää.)

Ensin oli vuorossa ajoneuvot ja ulkoalue. Ulkoalueella on tuolla oikealla puolella kuistin sisällä pari maaliämpäriä, vanha imurin letku rullalla ja jotain muutakin roinaa, ei vain näy kuvasta:

Pöne oli numerolla 4. Varsinaisia osallistujia oli 6, mutta niin monella oli kakkoskoira, että yhteensä meitä taisi olla 10 koirakkoa.

Otin pönen nyt paljon aiemmin ulos, suunnilleen heti kun eka koira aloitti. Autoilta alueelle oli pieni siirtymä ja lisäksi siinä oli paljon puskaa, polkuja ja haisteltavaa, joten ajattelin että antaa nyt sitten haistella. Valitettavasti alkoi myös sataa varsin lujaa ja vetäisin sadeviitan itselleni. Näinköhän se suostuu sellaisessa kelissä edes ulos kontista, lenkille ei nimittäin suostu. Mutta se selvästi tiesi mitä ollaan tekemässä eikä nyrpistellyt lainkaan. Ehdittiin kävellä pissikierros ja sitten mentiin odottelemaan, numero 3 oli vielä myös odottamassa. Pöne haisteli ihan hirveästi ja selkeästi etsi jotakin, annoin sen haistella. Kun kolmonen lähti ja siirryin vähän lähemmäs, pöne aloitti uudet etsinnät siinä kohtaa. Piilottelin sille sitten vähän nameja, kun kävi sääliksi että siinä se vaan mennä tuhisee eikä mitään löydy. Tämä oli hyvä ja jatketaan tällä linjalla!

Harjoitteluhaju oli purkissa juuri ennen varsinaisia alueita, palkkasin muutaman nuuhkaisun siitä. Ajoneuvoille oli lähtö tosi kaukana, tässä sanottiin alueisiin tutustumisessa, että miettikää kannattaako lähettää vai viekö koiran ensin lähemmäs. Jos lähettää kovin kaukaa, riski että koira alkaa haistella maata tai yrittää mennä väärään suuntaan, on aina olemassa, ja siihen menee aikaa. Seurautin pönen aivan ekan auton kupeeseen ja annoin siitä lähteä. Kiersi golfkärryn taakse ja näytti että meinaa hypätä sinne, joten kielsin "ei sinne". Seuraavaksi se vaihtoi autoa kokonaan ja meni puoli kierrosta asuntoautoa, ja juoksi takaisin golfkärrylle. Siitä niin nopea ilmaisu kohdasta jossa olin äsken kieltänyt hyppäämästä, että piti epäuskoisena kysyä "näytä missä" ennen kuin ilmoitin löydön. 25p, aika 0:45. "Selkeä ohjaus, tehokas etsintä. Hyvin luit koiraa!". Tämä on videolla mutta golfkärryn taakse ei oikein näe, joten epäselväksi jää kävikö niin että koira saa hajun juuri kun kiellän sitä hyppäämästä, ja sitten se jättää sen. Mun pitäisi sanoa muutenkin "alas" mieluummin. Toisaalta juurihan sitä treeneissä kävi niin, että kutsuin sitä pois ja se oli hajulla, eikä tosiaankaan jättänyt sitä, niin en tiedä miksi se kokeessa tekisi niin. Muutenkin kun se on sellainen joojoo-tyyppi, niin vähän outoa.

Ulkoetsintäalueella hämäsi tuo miten nuo merkit oli laitettu. Etukaiteet siis kuului myös ulkoa päin, mutta sivulla olevat ei. Nurmella olisi pitänyt olla jotain, nyt kun kerta niitä maapiiloja ei harrasteta niin nuo oli vähän niiinkuin turhaan aidattu tuolleen. Koirahan ampaisi sisälle ja ehti juosta useamman kierroksen. Se viihtyi vasemmassa takanurkassa ja oikeassa etunurkassa ja skannasi yläpiilojakin aika hyvin (kiva, että jotain on jäänyt mieleen). Jotenkin se kuitenkin poukkoili siellä niin nopeasti ja tuntui että mitään selkeää paikkaa ei ole, niin rupesin sitten noin oven kohdilta viemään sitä myötäpäivään ohjatusti. Piilo oli hyvin lähellä oikeaa etunurkkaa tuon "reikäkaiteen" reiässä ylhäällä, ja tuulihan sen sieltä pöllyytti juuri sinne missä koira juoksi. Tässä tuli nyt monta oivallusta: kun näyttää siltä että koira ei kiinnostu mistään tietystä kohdasta, vaan syöksyy edestakaisin, tuuli saattaa tehdä tepposet ja pönen tyyli ratkoa asiaa on jalat. Silloin kannattaa miettiä ensinnäkin mistä tuulee (katso se aina alueeseen tutustumisessa ja varmistu ennen koiran lähettämistä, ettei ole välissä muuttunut), ja tee päätelmä mistä haju voisi tulla ja vie koira sinne. Sitten jos näkee selvästi, että joku nurkka kiinnostaa mutta sieltä ei tule ilmaisua, tiedosta että se on pelkkä pilvi. Käännä selkä sinne ja ohjaa koira sinne mihin naamasi osoittaa, ja tarkastakaa kaikki mitä suoralla linjalla siinä on tarjolla, niin pitäisi löytyä. Lisäksi vielä olisin voinut tässä jo aiemmin ottaa koiran haltuun, kun se niin hyvin etsii myös ohjatusti. Antaa koiran katsoa alueen kerran läpi ja sitten jatkaa ohjatusti, jos selkeitä reaktioita tule. Nyt paloi aika paljon aikaa poukkoiluun, tosin vein sen kyllä myös ulkopuolelta katsomaan ne kaiteet ennen kuin otin täysin ohjatusti. Onneksi aika riitti. Ilmaisu tuli niin että olin jo menossa eteenpäin enkä nähnyt, ja kun käännyin katsomaan koiraan, se oli maassa. Höh :D Uskoin kyllä ja ilmoitin löydön. Hyvä että ilmaisussa on kestoa eikä se ollut hypännyt pois sieltä kun en ihan heti huomannut.

Aika 1.43 (max 2,5min), 25p, "Järjestelmällinen etsintä! Tehokas! Hyvää ohjausta. Hyvä taktikointi."

Mietittiin jälkeen päin, että olisi ollut hauskaa jos sivukaiteiden ulkopuolet olisi myös kuuluneet alueeseen ja hajun olisi voinut ottaa siltä puolelta kanssa. Sellainen oli jossain kokeessa kuulemma vasta ollut, siis että hajun sai kahdelta eri puolelta ja kumpikin hyväksyttiin.

Ruokatauon jälkeen jatkettiin sisä- ja laatikkoetsinnällä. Alueet olivat samassa kabinetissa, sisäalue oli hyvin pieni nurkka missä oli naulakko, tuoli, lipasto ja sitten lähinnä seiniä ja tuolirivi joka rajasi alueen muttei itse kuulunut etsintään. Laatikot oli parin metrin päässä ja niitä oli vain kolme kappaletta. Täällä oli niin ahdasta etten saanut kuvia otettua. Otin koiran taas hyvissä ajoin suorittamaan omatoimista etsintää, ja sehän jaksoi taas nuuhkutella pitkin pihaa. Sisälle mentiin melkoista kyytiä. Lattia oli jotakin sellaista missä pöne suti niin, että pelkäsin että kohta sitä sattuu. Ihan saakelinmoisella vauhdilla nimittäin lähdettiin ja pyörittiin sisätilaa kolme kierrosta ympäri ennen kuin ilmaisi ihan oven suusta, lähtölinjan vierestä, lipaston alanurkan. 25p, aika 0.17, "nopea ja tarkka!".

Laatikot oli rivissä niin, että lähdöstä pääsi suoraan ekalle. Pöne ohitti sen, haisteli tokan, kolmosen, tokan ja sitten ekan ja ilmaisi sen. Tekisi mieli syyttää koiraa, että olisihan sen pitänyt haistaa se jo lähtöön ja että tahallaan ohitti että saa tutkia muut ensin. Enemmän harmittaa oma toimintani, olisi pitänyt olla enemmän hereillä ja muistaa olla antamatta sen ohittaa mitään. 25p, aika 0.08, "Reagoi hajuun ja selkeä ilmaisu".

Pönelle siis 100p, sijoituksia ei jaettu eikä aikoja siis laitettu mihinkään taulukkoon ylös.

Lopuksi mentiin kellariin johonkin varastoon, ja käytiin lyhyesti läpi kakkosluokan kasvavia vaatimuksia.

-maksimikorkeus muuttuu 1.2m -> 1.6m. Tällöin ohjaajan ei tarvitse ilmoittaa (eikä koiran pointata) että "löytö on tuossa kohdassa", vaan "jossain tuolla päin" riittää

-piiloja on alueella 1-2 kpl, tuomari ilmoittaa määrän etukäteen ja ohjaaja siis tietää montako etsintään. Vasta 3lk:ssa määrää ei tiedä ja se voi olla myös jollakin alueella 0.

-eukalyptuksen ohella haju voi olla laakerinlehteä

-haju voi olla saavuttomattomassa piilossa myös muuten kuin korkeuden osalta, tällöinkin riittää, että ohjaaja osaa ilmoittaa "jossain tuolla" 

Saavuttamattomia piiloja on hyvä alkaa kouluttaa niin, että hajun lisäksi laittaa yhden makupalan samaan piiloon. Makupalan pointti on saada hieman lisää sinnikkyyttä; pelkän kohdehajun kanssa käy helposti niin, että koira haistaa että jossain tuolla, mutta emmä pääse sinne, ja lähtee sitten vaan pois tms. Makupala tuo sellaista "hei mutta siellä haisee myös ruoka, sen mä kyllä haluaisin". Aluksi piilot suunnitellaan niin, että este on helppo siirtää pois eli heti kun koira ihmettelee että tuolla olisi mutten pääse sinne, avataan sille reitti ja annetaan sen saavuttaa piilo. Kun se on syönyt valmiin namin, kohdehajulla voi tehdä pari pointtausta ja palkata vielä siitä. Pikku hiljaa kun koira oppii luottamaan, että vaikken aluksi yllä, kohta kyllä pääsen, jätetäänkin avaamatta reitti ja palkataan se vain siitä että se yrittää päästä sinne. Tällöin voi myös jättää apumakkaran pois.

Tehtiin jokaiselle koiralle yksi harjoitus. Laverin päällä oli tuolipinoja ja haju oli siellä. Ei ollut oikein sen oloinen mihin haluan selkävikaisen koirani päästää, koska se luultavasti ehtisi hypätä sinne ennen kuin kukaan ehtisi avata sille reittiä. Katsoin kaikki muut ja ajattelin etten vain tee tätä koiran kanssa. Kouluttaja sitten kysyi syytä ja kun kerroin, hän sanoi, että antaisi mulle EHK:n (erittäin hyvä koirakko -maininta) tällaisesta toiminnasta. Jokaisen pitäisi tuntea oma koiransa ja ottaa mahdolliset rajoitteet huomioon, ja olla rohkeutta kieltäytyä jos jotain ei halua tehdä. No en nyt tiedä oliko tämä mikään suurta uskallusta vaativa juttu kuitenkaan, en ainakaan itse kokenut niin, mutta vissiin ihmiset aika paljon menee vaan lauman mukana...? Hän sitten halusi tehdä pönelle sellaisen treenin mitä se voi tehdä, ja nostettiin tuolipinot laverilta alas.

Pöne oli vieläkin aivan liikuttavan innokas kun menin kävelyttämään sitä kun edellinen vielä teki. Kellariin piti mennä aika jyrkkiä portaita, ja kun koira on maannut koko päivän autossa, tekee aina mieli vähän verrytellä sitä, ettei mitään satu. Siinä se sitten hypähteli ja kiljahteli "mun vuoro, jee mun vuoro!" vaikka se oli jo päivän kolmas kierros. Itse treeni meni ihan hyvin, alueella oli lähtöhajun jälkeen yksi helppo piilo ja sitten se saavuttamaton. Saavuttamaton meni kyllä sikäli pieleen, että tuoleja oli tarkoitus siirtää niin että niiden välistä pääsee, mutta pönepä ryömi alakautta.... mä niin tiesin että se mikä jonkun mielestä on saavuttamaton, ei mudin mielestä luultavasti ollenkaan ole.

Sitten tehtiin vielä erikseen lähtötreeni lautakasalla. Mun piti viedä koira toiseen päähän varastohallia, että kouluttaja siirtää lähtöhajun purkin siihen laudoille. Pöne se vaan kiskoi ihan hulluna ja nuuhki niin että korskui. Se on vähän kuin joku laite, kun se lähtee päälle niin se ei sitten sammu millään :D Tarkoitus oli ohjata koira heti lähdössä niin, että se alkaa etsiä heti eikä juokse ohi. No eka kierros meni aika harjoitteluksi ja se ehti rynnätä, jolloin kouluttaja käski ottaa koiran takaisin. Tällaistakaan en ole koskaan älynnyt tehdä, jos jokin menee pieleen, olen sitten vain antanut sen jatkaa. Toisella yrityksellä kouluttaja kehoitti laittamaan koiran maahan ja lähettämään siitä, ja koko käden sijaan näyttämään vaan yhdellä sormella "etsi tuosta". Tämä meni ihan tosi paljon paremmin ja koira todellakin aloitti etsimään eikä vain juossut johonkin! Miksi en ollut koskaan aiemmin tajunnut! Käytän istumista ja kädellä näyttämistä esim. esineruudussa ja se varmaan aika vahvasti tarkoittaa "juokse 50m päähän". Maasta lähetystä ja alaspäin suuntautuvaa kättä on käytetty 3x3m tarkkuusruudussa se vähä mitä sitä on joskus tehty. Tätä täytyy nyt ehdottomasti testailla ja tehdä paljon noita, että haju on ihan siinä heti, eikä juosta yhtään mihinkään. Jos ehtii rynnätä hajun ohi, koira takaisin ja uusi yritys.

Toinen oivallus noihin lähtöihin oli se, että voin jättää koiran huomattavan kauas lähtölinjasta maahan, mennä sen eteen seisomaan selin alueelle, naama kohti koiraa (kunhan katson etten itsekään mene alueen puolelle, vaan pysyn viivan ulkopuolella) ja siitä kädellä ohjata sen mun ohi aloittamaan. Tällainen asetelma on hyvin vahva visuaalinen signaali "etsi tästä" ja mun asento blokkaa ne rynnistämisajatukset. Tämän kerran sisätilaan olisi sopinut tosi hyvin, kun siinä oli se varaston ovi mistä alue alkoi, koiran olisi saanut hyvin pyöräytettyä itseni ja oven välistä sisään ja se olisi saanut heti hajun löydöstä. Tämä voi sopia myös ulkoalueille. Ajoneuvoilla ja laatikoilla mun kannattaa viedä se seuraamalla ja vapauttaa ekan kohteen/valitsemani kohdan luona etsimään.

Lähipiiloja treenatessa pönelle kannattaa aina laittaa myös kauemmas löytö. Tämän tyypin koirasta, jolla on suuri motivaatio etsiä, harjoitus on helposti paska jos nysvätään vain alussa eikä pääse kunnolla hommiin lainkaan. Eli lähipiilo -> palkka -> saa juosta etsimään loputkin alueesta.

Sitten vielä muuta:

-jos harjoitus osoittautuu vaikeaksi eikä löydy, ja koira alkaa kysellä apuja, ei saa auttaa silloin kun se pyytää apua! Eli kun koira passivoituu ja katsoo ohjaajaan (tai vinkuu, hyppii, haukkuu jne), ohjaaja ei kehoita "etsi vaan", vaan katsoo kattoon ja on täysin hiljaa ja liikkumatta. Vasta sitten kun koira etsii jostakin, sitä voi ohjata oikeaan suuntaan, ei kuitenkaan koskaan suoraan hajulle. Eli opetetaan, että saat apuja vain kun teet töitä. Tämä on ihmisille ihan turkasen vaikeaa.

-laatikoilla kannattaisi treeneissä vaatia oikean nurkan ilmaisu, ei riitä että ilmaisee oikean laatikon. Opettaa tarkkuutta. Eli odotellaan vaan että kohdentaa täsmällisen kohdan ja vasta sitten palkataan.

-saavuttamaton piilo: ei opeteta tähän ilmaisua lainkaan, eli aina palkataan siitä että yrittää päästä lähelle. Tällöin ohjaajan on helppo lukea koiraa kokeessa: jos se ilmaisee, piilo on siinä ulottuvilla, jos ei ilmaise, piilo on saavuttamaton. Tämä täytyy osata ilmoittaa, eli jos piilo olisi ollut saatavilla mutta ohjaaja ilmoittaa "jossain tuolla", ei tule pisteitä.

-kun lähetät koiran alueelle, seuraa sen nenää ja kuvittele että se on kynä. Ajattele millaista piirrosta koira tekee. Niissä kohdissa mihin alkaa tulla syheröä, on jotakin :)

-koira on nenä mutta ohjaajalle jää kaikki muu. Ohjaaja on aivot, ohjaajan pitää "tulkita" aluetta koiralle ja ohjata sitä niin että niissä olosuhteissa kaikki tulee järkevästi tarkastetuksi, ja ohjaajan pitää myös tulkita koiran reaktioita tuomarille eli osata ilmoittaa (saavuttamaton) löytö kun koira käyttäytyy niin. Tai 3lk:ssa tyhjä alue. Haasteen tekee kokeiden hyvin rajallinen aika, eli näitä asioita täytyy todella harjoitella, jotta niistä tulee ohjaajalle helppoja. Tai edes mahdollisia :p

-koealueelle tullessasi, alueisiin tutustumisessa, älä mieti miten me teemme löydön ja missä piilo voisi olla, mieti miten teemme tälle alueelle hyvän, kattavan, tehokkaan etsinnän

-palkkaus. Jälleen kerran. Ikuisuusasia. Mutta taas oli yksi koira, jonka etsinnät oli viime aikoina jotenkin hiipuneet ja asia korjaantui niinkin helposti kuin antamalla muutaman irtonamin sijaan evästä purkista ja olemalla itse vähän iloisempi kuin "no, hyvä". Jos aina käyttää sisäfileetä, koira tottuu siihen ja sitten sekin muuttuu ihan tavalliseksi. Kannattaisi vaihdella, ja välillä päättää että nyt on ne treenit kun meillä on koirien joulu ja tulee a) ihan järjettömän paljon ja b) ihan tolkuttoman hyvää palkkaa.