Fyssarilla jumpassa

Tänään toteutin pitkään miettimäni liikkeen ja kävin fyssarilla hakemassa töppöselle jumppaohjeita. Joskus aikoinaan ne kävi enemmän fyssarilla, mutta mulle ei koskaan oikein selvinnyt miten se eroaa hieronnasta (paitsi tuplasti tai triplasti suuremmalla laskulla), joten jäi ohjelmistosta pois kun en kokenut saavani siitä mitään vastaavaa hyötyä. Sittemmin oikeiden ongelmien ilmaannuttua osteopaatista taas on ollut niin suuri apu, että olen tyytynyt häneen. Tämän vuoden aikana olen miettinyt, että voisihan sitä yrittää tehdä jotakin itsekin aina hoitojen välissä, ja hakeuduin fysioterapeutille nimenomaan saadakseni jotain kotitehtäviä. Kysyin fb:ssä suosituksia koska en tiennyt pitäisikö ajaa Jyväskylään vai Lahti-Kouvola-suuntaan, ja lopulta päädyin Lahteen.

Töppöstä vähän jännitti, mutta olin varoittanut etukäteen ettei hän ole mikään sosiaalisuuden kukkanen, ja katsottiin eka liikkeitä ja sitten annoin sisällä namipussin fyssarille ja hän aloitti perus istu-maahan-kieppi-jutuilla ja sai koirasta heti toverin. Kun kropan käyttöä oli katsottu, fyssari ohjaili vielä koiraa namilla ja laittoi vaan käden sen selkään samalla. Koiran silmät muljahti niin että ehdin jo ajatella että et sitten pure kovaa, mutta sitten se päättikin että ei tässä mitään ja antoi koskea ihan ok. Kylkiasentoon se kävi mun pyynnöstä ja pitelin sitä kaulavilloista kevyesti kiinni, mutta ei ollut aikomustakaan purra. Oikea puoli tehtiin ensin, sen oli varsin nätisti, mutta vasempaa käsiteltäessä yritti toistuvasti nostaa päätä / nousta pois. Ei mitenkään pontevasti eikä tarttenut kuin silittää kaulaa ja sanoa että ole siinä vielä, mutta vähän outoa silti. En tiedä kyllästyttikö sitä vai oliko se käsittely niin pahan tuntuista. Fascioita siltä paljon käsiteltiin ja se kai voi tuntua aika erikoiselta.

-selvästi vanha koira ja lihaksisto kuivunut, mutta kuuluu ikään ja kokonaisuutena ikäisekseen paremmassa kunnossa kuin ennakkotietojen perusteella oletti

-valjaat saisi tulla pidemmälle, saattavat hieman rajoittaa etujalkojen liikettä -> yhteys lavan alueen jumeihin joita sillä aina on?

-selkälihakset yllättävän hyvässä kunnossa (siis, että niitä ylipäänsä on siellä kunnolla eikä ole kuivuneet) selkävaivaiseksi koiraksi. Voisi olettaa ettei se ole kroonisesti kipeä, koska käyttää koko selkää?

-asennot tasapainoiset, samoin liikkeet

-oikean takajalan alueelle mennessä ilme kiristyi, mutta koira antoi käytöksellään ymmärtää pahempaa tilannetta kuin mitä käsi sanoi eli ei siellä oikein mitään ihmeitä ollut

-kaulassa/lavan edessä kireyksiä. Tämä toistuu nyt enenevissä määrin ja seuraavan kerran jos tässä elämässä vielä ollaan rtg-laitteen alla, kuvataan kaula samalla. Mitään liikerajoitteita sillä ei ole eikä se sinänsä ole kivuliaan oloinen kuten esim. spondyloosissa olisi, mutta tämä on tässä viimeisen vuoden aikana silti selvästi muuttunut, nykyään jumii kaula paljon edempää kuin koskaan ennen

-faskiakäsittelyn jälkeen koira voi olla 1-2 vrk selvästi kipeä. Runsaasti juomista ja kevyttä elelyä niin kyllä se siitä, kipulääkettä ei pitäisi antaa koska se jotenkin vaikutti palautumiseen

-suurin riski on "vapaat" liikkeet eli sellaiset missä maa tai joku ei pysäytä raajan liikettä: uinti, lumikenkäily, liukastumiset. Uinti sinänsä hyväksi, jos tekisi sitä omaan tahtiin itse, mutta repivä ryntäys pallon perään riskiliike. Kokeile rannan suuntaista kävelyä ja jos ui, ei montaa heittoa kerrallaan

-ei syytä tehdä mitään täsmäjumppaa yhdelle lihakselle, tällä hetkellä koira oireeton ja kaikin puolin ok, joten kokonaisvaltainen takapään jumppa jonka tavoitteena ylläpitää nykyistä kuntoa, ei parantaa mitään

Kotiläksyt:

-käynti ja ravi epätasaisella alustalla -> jalkojen nostelu. Aloita esim. 3min ja pidennä pikku hiljaa. Ensin suoralla, sitten ympyrää ja ylämäessä sivusuuntaan eli niin että koiran toinen puoli on ylärinteessä ja toinen alarinteessä. Ei mäkeä ylös.

-kavalettitreeni: puoli koiran mittaa, max kintereen korkeus, 4-6 kpl, 5 toistoa

-jumppa-alusta: etujalat/takajalat, ja erikseen etujalat/koko koira/takajalat, 5x3 toistoa. Muista työntää namilla kaulapantaa kohti jotta selkä pyöristyy -> tällöin oikeat lihakset tekee töitä

Lopuksi sain vielä luonneanalyysin koirastani; "onpas kiva mudi, ei hyöri eikä pyöri eikä ääntele, vaan tosi rauhallinen ja keskittyy asiaan. No on se selvästi pidättyväinen ja jossain tilanteessa voin uskoa että hammasta tulisi, mutta tässä näkee miten kovasti se luottaa sinuun ja antaa siksi niin nätisti hoitaa." Töppöstä ei ole kukaan koskaan sen elämän aikana sanonut KIVAKSI rotunsa edustajaksi...?! Hyvä se on, mutta kiva ei kyllä mullakaan tulisi ekana mieleen :D

Helteiset nosemöllit

Houkuttelin Merjan mukaan nosemölleihin Jyväskylään ja olipas kerrankin hauska päivä kokeessa, kun odottelu ei tuntunut lainkaan tylsältä! Osallistujia oli yhteensä 17, joista muutama saman ohjaajan toinen koira (saivat tehdä etsinnät normaalisti ja saivat siitä palautteen, mutta koska ohjaaja tiesi missä piilot oli, eivät osallistuneet kisaan). Töppönen oli numerolla 12. Aamulla oli vielä suht mukava +15 ja parkkipaikkakin hetken varjossa, mutta siitä se päivän mittaan alkoi muuttua tropiikiksi ja kokeen päätyttyä joskus ennen kahta auto näytti +26. Uusi M&M:n tarjouksesta bongattu jättifoliohattu, eli auton peite, oli oikein hyvä ja herätti myös paljon kyselyitä ja kiinnostusta muissa.

Kokeessa oli kaksi tuomaria, ja etsinnät oli jaettu niin, että ensin mennään tuomarille 1. laatikkoetsintään (sisätilassa) ja siitä suoraan tuomarille 2. ajoneuvoetsintään. Sitten tauko ja uusien alueiden rakennus ja niihin tutustuminen vasta tässä välissä, ja sitten taas numerojärkässä tuomarille 1. ulkoetsintään ja siitä suoraan tuomarille 2. sisäetsintään. Tuomarit toimivat yksin eli kummallakaan ei ollut sihteeriä tai ajanottajaa, ja kisaajan piti kuljettaa itse tuloslappunsa tuomarilta toiselle. Järjestely toimi oikein hyvin näinkin, ei mitään ongelmaa. Kulkusuunnat oli mietitty taas niin, että kaikki kiersi samaan suuntaan, eikä kohtaamisia tullut missään vaiheessa. Alue oli jonkinlainen kierrätyskeskus, jossa tehtiin ainakin kaikenlaisia puutöitä itse.

Käytin pöneä pissalla kun meitä ennen oli pari koiraa jäljellä, sitten käytiin harjoitusalueella jossa hydrolaatti oli tällä kertaa purkkiradalla ainoassa purkissa (ilmeisesti sen ei tartte olla laatikossa? Edelleen oppii uutta). Jännitti melkoisesti. Kotona olin vielä ihan rauhassa, mutta koepaikalla se sitten taas iski. Alkupuhuttelussa tuomarit vielä muistuttivat, että tärkeintä on että koira tulee voittajana ulos joka alueelta, ja että "tervetuloa pelaamaan" - älä ajattele kisaavasi, ajattele vain pitäväsi hauskaa sinua varten tehdyssä kattauksessa. Mulla oli nyt ekaa kertaa Sienen vanha haun näyttöliina ja päätin käyttää sitä.

Laatikoita oli 17 kpl ja ne olivat tosi lähekkäin epämääräisessä järjestelmässä. Alue rajautui osin hyllyihin, joissa oli ties mitä koneita ja sälää. Pöne aloitti ihan yllättävän matalassa vireessä ja liikkui todella nätisti siihen nähden mitä pelkäsin - meille vaikeinta on jos ne laatikot on ekana kun intoa on vielä tosi paljon enemmän kuin keskittymistä. Se tarkasteli ihan siististi eikä reagoinut mihinkään, yritti pari kertaa mennä alueen rajan yli ja tutkailla hyllyjä, mutta estin liinalla. Alkoi jo kuumottaa kun tuntui että johan ne on katsottu eikä mitään löydy, yleensä siis näen kyllä koirasta missä löytö on vaikka se ei sitä tahdo ilmaista. Olihan siellä vielä pari tarkastamatta jäänyttä ja koirakin selvästi reagoi toiseen niistä ja alkoi mennä maahan. Löytö ajassa 24s ja sillä sijalle 4. Kiva, että se ei nyt jättänyt sitä ja ilmaisi heti kun kohdalle tuli, mutta luulen että jos sillä olisi ollut kiire löytää, se olisi kyllä saanut siitä hajun jo aiemminkin. Muutamaa laatikkoa se jossain vaiheessa potkaisi niiden välissä sukkuloidessaan, mutta ilmeisesti virhe tulee vaan tahallisesta laatikoiden runtelusta (raapiminen, kuopiminen, päälle astuminen, suun käyttö jne), jos koira liikkuessaan vahingossa osuu niihin, se ei haittaa. Sinänsä olisi ihan reilua koska chihu ja tanskandoggi on tosi eriarvoisessa asemassa kun ne välit oli niin kapeita, että pönekään ei kaikkien laatikoiden väleistä mahtunut kävelemään.

Siitä mentiin ulos ja odoteltiin nurkan takana, että tuomari tulee hakemaan edellisen koirakon poistuttua. Syöttelin koiraa, ja se pysyi kivan levollisena. Sitten kyllä luvalla taas mentiin liinat soiden. Ajoneuvoetsinnässä oli kaksi peräkärryä lomittain takaosat lähtöä kohti, toinen sellainen normi muuli ja toinen tasainen levy jonne olisi tosi kiva hypätä päälle! Tästä vielä muistutettiin alueisiin tutustumisessa että kaikesta päälle menemisestä seuraa virheitä ja olkaahan tarkkana tässä kun tämä on erityisen houkutteleva nyt siihen. Suunnittelin pitäväni lyhyen liinan ja estäväni jos suinkin ehdin. Pöne sai varmaan hajun heti lähtöön, koska se meni määrätietoisesti kärrien välistä muulin vetoaisaan, tutki sitä hetken ja ilmaisi. Vähän epäuskoinen tunne mutta onneksi luotin koiraan, tästä löytö ajassa 10s, sijalle 3.

Sitten vietettiin vähän taukoa uusia alueita odotellessa. Ulkoalueella oli puisia penkkejä, pöytäryhmä, puuceen seinä ja joku toinen seinä, ehkä roskakatoksen tms. Otin pönen autosta taas pari koiraa ennen meidän vuoroa, käytin pissalla oikomassa kinttujaan vähän pitemmällä ja luulin että pääsen hetikohta etsimään. Edellisellä kestikin tosi kauan ja sijoitin pönen autorivin reunaan varjoon odottamaan. Kun edellinen lopetti ja sai palautetta, kävin vielä harjoitushajulla ja sitten meitä jo huudettiinkin. Koira lähti reippaasti mutta ei kovin paljoa haistellut mennessään, kiersi pöytäryhmän taakse ja tutkaili siellä ensin seinää ja sitten jotain penkkiä. Penkin alareunasta ilmaisu, aika 17s ja maininta EHK ( Erityisen hyvä koirakko (EHK) : Tuomari voi myöntää koirakolle erityisen hyvän koirakon maininnan, jos koirakko osoittaa erityisen hyvää yhteistyötä tai tekniikkaa työskentelyssään. Maininnan voi saada esimerkiksi ammattimaisesta tai erityisen turvallisesta työskentelystä, hyvästä hihnan käytöstä, tarkkuudesta, tehokkuudesta tai erityisen innokkaasta tai näyttävästä työskentelystä. Löytöjen määrällä ei ole merkitystä tämän erityismaininnan saavuttamisessa.) Emmä tiedä mikä tässä oli erityisen hyvää kyllä? Pöne sijoittui ajassa sijalle 3.

Siitä sisälle, kyseessä oli sama tila kuin missä laatikot oli aamulla, mutta hieman eri kohta hallista toki. Sisäalueella oli vasemmassa reunassa useita tuoleja kiinni toisissaan, sitten joku auki oleva minimökki, iso saavi, oikeassa reunassa irto-ovi, joku lipasto, kolmen portaan leveät irtoportaat, joku salkku ja vissiin vielä jotakin. Sekä tuolit että ne portaat oli sellaisia kapeista rimoista tehtyjä eli tosi paljon oli rakoja missä haju voisi olla. Pöne pyöri täällä pitkään, mentiin useita kierroksia eikä se oikein reagoinut mihinkään ja taas alko ohjaajaa kuumottaa. Ennen kuin kerkesin miettiä mihin vielä kannattaisi mennä, koira itse veti sinne majan sisälle ja alkoi skannailla ylöspäin, ja silloin mullakin välähti että niin sehän saa olla ykkösluokassa 1,2m korkeudessa ja tässä on varmaan nyt yläpiilo kyseessä. Koira nousi majan seinää vasten ylös, vilkaisi minua ja ilmaisi hitaasti istuen, en nyt kuollaksenikaan muista että vajosiko se vielä maahan siitä ennen kuin kerkesin mitään sanoa. Aika 1min 11s jolla sija 9. - hitain aika niistä jotka sen ylipäänsä löysivät tällä alueella. Pöne tarttee edelleen varmuutta yläpiilojen suhteen. Minä sain palautetta hienosta toiminnasta ilmaisun aikana, että annoin koiran ilmaista tekemättä mitään enkä kiirehtinyt sitä sen vasta tarkentaessa.

Hyvillä mielin palkat naamaan ja autolle märän froteeloimen alle jäähdyttelemään. Sille sopii edelleen vanhoilla päivilläänkin helle, jää ylimääräinen kikkailu ja teputus ja jalkojen sijaan käy enemmän pelkkä nenä. Yllätys oli silti melkoinen, kun kokonaiskisassa pöne sijoittui toiseksi nopeimmaksi! Ja taas tuli palkintoja kotimatkalle mukaan:

Liina oli ihan hyvä, tosin 6m on aivan liikaa ja mulle ehkä 3-4m olisi ideaali. En nytkään antanut sille normi 2m hihnaa enempää tilaa kuin ulkoalueella, muualla pidin sen lyhyellä että se pysyi alueilla. Tuo haun grippiliina on sen verta arvokas että en kyllä ala leikkelemään sitä siltä varalta että mulla on joskus vielä rullakoira ja tartten sitä, haussa se minimipituus on määrätty ja se on juuri tuo minkä se liina on, ei ole varaa lyhentää. Pitää ehkä ostaa ihan uusi liina noseen, se saisi olla ohuempikin. On tämä sellaista välineurheilua. Mutta olipahan taas paitsi hauska, myös tosi opettavainen päivä! Kotimatkalla koukattiin Merjan kanssa mäkkärin autokaistalle ja pöne sai burgerinsa (närästysoireita odotellessa). Mutta on se vaan sellainen supertöppönen <3

Ruokavaliokokeita närästyksen mysteeriin

Töppönen on syönyt nyt aika monta viikkoa uunissa runsaassa vedessä hartaasti kypsytettyä kaurapuuroa (siitä tulee sellaista liisteriä), välillä seassa on ollut kasviksia (parsakaali, porkkana, kukkakaalisekoituspussi lähtee usein Lidlin pakasteesta mukaan, kasvisten ainoa pointti on täyttää mahaa höttönä, kun todellinen tarvittava annoskoko on niin pieni että koiralle jää kauhea nälän tunne) ja lihat olen heittänyt sinne loppuvaiheessa, niin että ne juuri sulaa ja kypsyy menemättä aivan ylikypsäksi. Sikäli kun nyt lihasta mitään ymmärrän, en käytä sitä itse. Liha on ollut pääasiassa sika-nautaa, joku erä oli myös kanaa, mitä nyt pakkasessa on ollut.

Pöne on treenannut tänä aikana pääasiassa nosea, jossa sillä on ollut palkkana sen omaa mömmöä pienissä purkeissa. Lenkillä se on saanut satunnaisia pieniä Platinum-nappuloita ja joissakin treeneissä mulla oli jotain kuivattuja lihalastuja tms, sellainen Hauhau-paketti mikä jostain kisoista voitettiin. Nuoleminen on jäänyt täysin. Se on myös uinut tänä aikana, enkä nyt kuollaksenikaan muista että onko se vähän nuollut itseään sen jälkeen, mutta ainakaan mitään suurempia kohtauksia se ei ole saanut. Se nuoleminenhan hyvin usein lähtee täysin lapasesta ja se saattaa jyystää itseään puoli tuntia, ja sitten se laajenee omista jaloista sänkyyn, sohvaan, seinään tms ja se vaan nuolee ja nuolee ja nuolee.

Eilen se sai treeneissä ekaa kertaa Naturista tämän kokeilun aikana. Treenattiin vähän ennen viittä illalla eikä siitä seurannut mitään sikäli kun minä kerkesin autossa olevaa koiraa havainnoida. Kotona oltiin vasta 21 jälkeen, jolloin laitoin Sienelle iltaruokaan  piimää ja ajattelin purkkia huuhtoessani, että laitanpa töppöselle ne huuhteluvedet. Ei mennyt viittä minuuttia, kun tassujen nuoleminen alkoi. Eikä loppunut. Annoin sille kokeeksi Pepcidiä, mitä sillä itsellään on jostakin mahataudista jäljellä, mutta harmikseni nukahdin ennen kuin ehdin havainnoida vaikutuksia. Heräsin aikasin ja käytiin pienessää tihkusateessa ulkona kuuden jälkeen, maa oli märkä. Sisään tultuamme se taas hyökkäsi nuolemaan jalkojaan ja tätä kirjoittamaan aloittaessani pinnasängyn kangas kahisee, kun se vetelee sitä. Annoin sille vähän sekä puuroa että toisen Pepcidin, ja siihen mennessä kun olen päässyt tekstissä tähän asti, täällä on aivan hiljaista.

Käsittämätöntä, voiko ne reaktiot olla niin nopeita ja olla noin pienestä kiinni?! Ja koira täyttää kohta 11v ja vasta nyt koko elämän kestänyt nuoleminen ja närästys saadaan kiinni. :(

Me ollaan mestareita kaikki

Päivittäessäni paikallisen yhdistyksemme tulossivuja osui silmiini hauska sattuma: Sieni voitti oman rotunsa rally-tokon rotumestaruudet vuonna 2017 ja tänä vuonna töppönen teki saman omassa rodussaan! Kumpikin siis toki mestariluokassa. Tällaisen friikkirotujen rotumestiksissä ei yleensä ole mitään varsinaista tunkua, joten voisi sanoa kilpailun mestaruuksista olevan varsin vähäistä. Ei ne koirat silti itse itseään sinne kouluta, ja mestaruustitteliin tarttee toki hyväksytyn tuloksen kyseisistä kisoista, ei riitä että hikiseen on saanut osallistumisoikeuden ko. luokkaan ja jotain siellä yrittää räpeltää. Ja toisaalta koska niitä näiden rotujen koiria ei paljoa siellä kisaa, jotain sekin kertoo ylimpään luokkaan pääsemisen hankaluudesta...? Koskee varsinkin pitkäkarvaholskuja.

Mun täytyy olla aika kovan luokan ohjaaja 8)