Otsikko, niin vähän tilaa tiivistää niin isoja asioita

Olen monesti avannut tämän kirjoitussivun, mutta sitten on tullut sellainen olo, että ei huvitakaan. Mutta nyt tekee mieli laittaa kuvia talteen, niin jospa samalla.

Töppöinen kävi lämpökamerakuvauksessa Tuusulan Askel-klinikalla kolmisen viikkoa sitten. Koira alkoi rallykokeen jälkeen, tuloshampurilaispussi kädessä koiran kanssa kotiin tullessani, vinkua rappusissa. Autoon nostettaessa se ulvahteli, huusi jo kun vasta olin ottamassa otetta ja mulla oli kiinni etujalasta. Miettiessäni mitä ihmettä nyt tehdään, kun kyytiin on pakko sut saada, se täysin vauhditta otti ja hyppäsi sinne, hiljaa, kävi istumaan, katsoi mua silmiin ja niin selvästi sanoi, että älä nosta, on parempi mennä itse. Tiedän että sun pitäisi olla "vain koira", eikä koirien pitäisi ymmärtää tällaisia asioita, mutta pistäisin vaikka pääni pantiksi että tällainen vuorovaikutustilanne meillä nyt vaan oli.

Jotenkin oireet oli niin erilaisia, enkä enää ollut varma oireileeko se selkää vai niitä etujalkoja, missä ei ole todettu mitään mutta mielestäni kuitenkin on jotakin.

Kuvia on vaikka miten monta, mutta eiköhän noista jo tolkun saa. Koiran ei pitäisi näyttää tuolta. Positiivista: tämän lääkärin mielestä kipu on "vain" lihasperäistä, koira käyttää kroppaa väärin ristiselän ongelma-aluetta suojellakseen. Kolmet kipulääkkeet, joista Norocarpia ja lihasrelaksanttia parin viikon kuuri, ja Gabapentiinia tuplasti aiempaa isompi annos "siihen saakka kunnes aurinko alkaa lämmittää". Hierontaa ja laseria ja sitten keväällä uusintakuvaukseen. Relaksantti pisti koiran niin sekaisin, että se seisoi ruokakupilla suu auki miettien mitä tässä pitikään tehdä, ja oli aivan muissa maailmoissa. Minua varoitettiin tästä ja ohjeen mukaan pienensin aamuannosta sen verran, että järki palasi, illaksi sai alkuperäisen.

Lääkärissä koira oli taas tosi aggre, tietty vieras paikka ja vieras ihminen, ja lääkäri ennen kopelointia varoittikin että hänellä on tapana saada ongelmakohta esiin, ei tyydy sivelemään. Kyllähän se sitten ensin ulvaisi ja sitten yritti purra. Kerran revähtänyt iliopsoas kuulemma harvoin paranee koskaan, vaan jää vaivaamaan. Kukaan ei ollut aiemmin sanonut tätä, mutta nytpä sekin sitten selvisi. Sehän se siellä taas kiristi, samoin kaularangassa kunnon kipua. Oltiin kyykyssä koiran molemmin puolin kummankin kädet sen selässä. Kun ell painoi, nahka kipristeli ja koira niiasi alla. Kun minä painoin, ei mitään. Ell halusi näyttää mun kädellä ja painoi mun sormilla, ei mitään. Kokeili sitten taas omillaan miksei oikea kohta enää löydy, ja taas tuli väistöreaktio. Siinä sitä oli hiljainen hetki kun vaan tuijotettiin koiraa, ja lopulta ell sanoi hiljaa, että hyvin harvassa on ne koirat, jotka on niin herkässä suhteessa omistajaansa, että erottavat kenen sormet siellä selässä on. Tämän jälkeen lakkasin ihmettelemästä miksen saa sen jaloistakaan mitään reaktiota. En ole luotettava väline sen kivun tutkimiseen, se ei näytä sitä mulle.

Hieronnassa käytiin viime viikolla. Ehkä relaksantit oli auttaneet, mutta ei oikein mitään ihmeitä, siis pientä kireyttä takana ja juurikin siinä lavan aluella, mutta ei sellaista "tämähän on ihan krampissa" mikä selittäisi kuvan punaiset alueet. Koiralla oli koppa päässä varmuuden vuoksi, ettei mun tartte koko tuntia olla omat lihakset jännittyneinä kiinni pitämässä, enkä tiedä johtuiko siitä vai mistä, mutta se oli siellä tosi rento ja hyvä ettei nukahtanut kesken kaiken. Tehtiin niin, että laitoin itse laseria 3x 5min per etujalka samalla kun hieroja hieroi muualta. Etujalkoja ei siis edes yritetty hieroa.

Tänään sillä kuoriutui etujalan kannuskynsi heti metsälenkin alussa. En ole lumikenkäillyt yhtään, tai joskus viikko sitten mulla oli ne jalassa, mutta hankikanto kantoi koiria. Nyt oli kengät mukana, mutta kinos ei kantanut ketään ja se oli niin terävää, että pelkäsin että koirien jalat raapiutuu. Käveltiin siis vain kelkkauraa, mutta sekin oli niin karkeassa rosossa, että joku äkkipysähdys vissiin sitten raapi kynnen auki. :( Verta siitä ei kovinkaan montaa tippaa tullut, mutta pöne on kauhean herkkä tuollaisille ja loppulenkin se vain halusi nuolla jalkaansa. Kotona taskulampun kanssa tuhratessani totesin, että kyllä siitä on ainakin puoli kynttä kuoriutunut aivan auki. No onni onnettomuudessa, noita kipulääkkeitä löytyy nyt vähän joka lähtöön, niin Norocarpit taas kehiin. Tassussa on nyt sekä side että sen päällä sukka ja ainakin tämän illan se on antanut sen olla. Meinasin lääkitä mieluummin vähän liian pitkään, koska heti jos se alkaa tuntumaan, se alkaa nuolla, ja mitään kaulureita tässä nyt ihan viimeisenä jaksaisi.

Sienellä on ollut silmäongelmia. Se alkoi ihan normaalina tulehduksena eli punoituksena ja rähmänä. Yhden illan yritin putsailla mutta kun aamulla rähmä oli vihertävää ja sitä tuli paljon, soitin klinikalle. Haettiin 10vrk tippakuuri. Vihreä väri jäi heti pois, ja rähmän määräkin väheni. Kuurin lopussa silmät oli välillä ihan ok ja välillä ne punoitti ja hieman rähmi. Putsailin vielä normaalilla silmävedellä, mutta sitten joku päivä ne oli taas aikamoisen punaiset, niin soitin uudelleen klinikalle. Neuvoi antamaan uuden 10vrk kuurin samaa tippaa ja jos ei parane, hakeutumaan silmälääkärille (joita täällä kylässä ei ole). Esitti usean eri vaihtoehdon mikä sillä voisi olla. Jo ekalla käynnillä puhuttiin siitä, että lumessa kieriminen, mitä Sieni tekee paljon, ärsyttää usein silmiä. En tiedä voiko se olla alkuperäisen tulehduksen syy, mutta ainakin se saattaa hyvin ylläpitää ärsytystä. Jonkun kuurin aikana yritin estää, mutta se käy niin äkkiä ja tuntuukin kurjalta, kun toinen niin nauttii siitä. Nyt sille on varattu aika parin viikon päähän joukkotarkastukseen saatesanoilla "virallinen + pitkittynyt silmätulehdus". Silmien tilanne on tällä hetkellä aika hyvä, putsailen päivittäin silmävedellä kuitenkin.

Sieni kävi myös hieronnassa viime viikolla, ja sekä siellä että silmälääkärissä sen painoa kommentoitiin. Se on liian laiha. En tiedä miten se nyt silleen on päässyt laihtumaan kun ei tosiaan ole raskaita lumikenkäilyjäkään tehty. Povasin sille jo ties mitkä kuolemantaudit, mutta äiti sitten muistutti että ehkä se jäi vaan joulun ajan ripulista. Voi olla. Nyt se on syönyt ihan järjettömän ison näköisiä annoksia (ja ollut erittäin onnellinen - krooninen nälkä t. sieni) ja on siihen kyllä tarttunutkin, että ehkäpä sillä tosiaan ei olekaan mikään muu kuin liian pieni ruokamäärä. Hieronnassakaan ei mitään suurempaa, vaikka edellinen käynti olikin syyskuun lopussa. Miten tämä aika rientää! Nyt varasin saman tien seuraavat ajat, eipähän tällä kertaa venähdä.

****

Nose workia on harrastettu kerran viikossa omatoimiporukassa ja joskus siinä ohessa yksinkin. Sielu lepää koiraa katsellessa, se on vaan niin tohkeissaan ja kaikin puolin elementissään näissä jutuissa. Sienellekin rupesin opettamaan eukalyptusta, mutta Sienestä paistaa kilsan päähän, että sitä ei järin nappaa. Sen mielestä koskaan mikään muu etsimishomma paitsi haku ei ole ollut lainkaan itsessään palkitsevaa. Pönelle on kokeiltu kaikkea jännää: vaakasuoraan pingotettu villalanka josta roikkuu alaspäin solmittuja lankoja joissa yhdessä haju on, iso vesiastia jossa on tippa hajua, haju seinän ja kaapin välissä niin että piti kiertää kevythäkin sisään päästäkseen lähelle jne. Sinnikkyys ja halu löytää korvaa edelleen tekniikan. Viime kerrat olen päättänyt että nyt edetään koira hihnassa vain yksi kierros, ja yrittänyt jarruttaa sitä että reagoisi heti. Se siis luonnostaan sinkoilee sinne sun tänne eikä järjestelmällisyydestä ole tietoakaan, ja jos sattuu hengittämään ulospäin juuri hajun kohdalla juostessaan, ei myöskään saa sitä nenäänsä ja osuu sitten joskus uudelleen kohdalle. Ihan viimeisin treeni oli sellainen, että meillä oli jäniksen käpäliä, aktivointileluja, leluja, puruluita ja pienempiä herkkutikkuja levällään. Eka haju oli ihan muualla, seinässä, ja toisella kerralla ison puruluun alla luun ja lattian välissä. Arvasinkin että koira väistää ruokaa, ja arvelin että se silti saattaa myös yrittää varastaa jotakin. Se olikin sitten niin nopea nielaisu että se herkkupötkö oli jo vatsassa ennen kuin kerkesin kieltoa järeämpiin toimenpiteisiin - kaivaessani koiran suuta ei tod ollut enää mitään pois otettavaa. Seinässä ollut löytyi nopeasti mutta puruluuta se ei koskaan kunnolla haistellut, ja sen alla oleva löytyi vasta kun appari kävi kääntämässä luun toisin päin. Ensi kerralla meinasin kokeilla laatikkoetsintää puruluilla, 12 luuta riviin vaan. :D Oppiipahan haistelemaan ruokaakin kunnolla. Tämän lajin pointti mulle on nimenomaan haastaa tuota koiraa.

****

Sitten niitä kuvia. Järkkärillä mökiltä:

****

Kännyräpsyjä kuluneelta kevättalvelta, lähinnä itselle muistoksi:

metsään menossa

nosetreeni

tarra oli henkarissa

päiväkävelyllä

koululla, kukin pakkaa omat tavaransa

koululla eli koko päivä tyynyllä

koululla lounastunnilla syönnin jälkeen

onneksi lääkkeet menee ihan näin nykyään

jälleen kerran johonkin menossa

Tuusulan klinikalla

juuen.

mökillä

nosea

jo on kumma jos ei ala paino nousta

Ja pari kännyfilmiä, eka kun hankikanto ylsi loskapaskalammelle jossa ei veden takia montaa kertaa ole koko talvena päässyt juoksemaan, ja alempi pudonneen esineen noudosta, jota muri 10,5v edelleen niin tykkää tehdä. Videolla ihan lällylyhyt matka kun ajattelin etten jaksa kuvata minuuttitolkulla tyhjää.

****

Kaikenkaikkiaan olo on jotenkin hämmentynyt edelleen. Koulu ja nyt alkanut työharjoittelu vie paljon jos nyt ei aikaa, niin ainakin energiaa, kun on tällainen introvertti kotona möllöttäjä kuten minä. Aluksi ajattelin, että tämä on lopun alkua, mutta en mä nyt enää tiedä. Ainakin olen nyt osannut nauttia pienistä asioista, niistä kaikista, mitä olen tähän kuvinakin laittanut. Elän enemmän hetkessä kuin koskaan aiemmin, ei ole oikein mitään suunnitelmia, ei tulevia kokeita, ei treenitavotteita. Jospa meillä vielä onkin aikaa jäljellä.

Koiratanssin koulutusohjaajakurssi

Huomasin tanssin fb-ryhmässä mainoksen kurssista, eikä siihen tarvita arkitottiskoulutusohjaajakurssia, mitä mulla ei ole, ja tuskin koskaan tuleekaan olemaan. (Nyt kun nämä kaikki lajit on saman liiton alla, en taas ymmärrä mitään logiikkaa miksi rallyyn ja tokoon tarvitaan, ja tanssiin ei? Kaltaiseni pilkunn*ssija ärsyyntyy aina suunnattomasti vaikka nyt tästä toki oli itselleni vain hyötyä.) Kurssi oli Turussa asti, ja vaikka mulla oli sekä edeltävä pe että seuraava ma vapaata, ajattelin sitten kuitenkin että en taida jaksaa. Kurssi maksoi 85e ja siihen yli 700km bensat päälle. Lopulta kuitenkin noin viikkoa ennen tuli järjestäjältä vielä privaviestiä, että olisi peruutuspaikka, tulisinko. Ja siitä se sitten lähti.

Kurssin veti Johanna Saariluoma ja osallistujia oli täydet 12. Lauantai oli teoriapäivä ja 9-17 pidettiin koko päivä pelkkää asiaa. Kaksi kahvitaukoa ja puolen tunnin ruokis oli ympätty mukaan, mutta muuten oli niin kiire käydä kaikki materiaali läpi, että keskustelua piti aika paljon rajoittaa. Se oli tavallaan tosi kurjaa, mutta toinen vaihtoehtohan on jakaa kurssi kahdelle viikonlopulle, jolloin aikaa saadaan enemmän. Minulta olisi jäänyt kyllä sitten ajamatta. Sunnuntaina meidän jaettiin kuuteen pariin. Jokaiselle parille oli harjoituskoiria 4-6 kpl, annettu teema mistä tunti pitää pitää. Koulutus oli tunnin ja sen jälkeen vartin palauteaika. Kaikki ne jotka ei olleet koulutusvuorossa, antoivat kanssakurssilaiselle palautetta tämän kouluttamisesta. Palautteen otsikotkin oli ennalta määrätty, vaihtoehtoina mm. ajanhallinta, palautteen antaminen, innostaminen ja fiiliksen luominen, asiantuntijuus jne. Palautteen antaminen oli kaiken kaikkiaan tosi isossa osassa, ja mitään sellaisia "no ihan kiva" -juttuja ei kukaan ikinä olisi kehdannut edes ääneen sanoa. Piti siis keskittyä tiukasti seuraamaan koko tuntia, jotta havainnoin kaiken ja osasi antaa tarkkaa, monipuolista palautetta. Itse olin toiseksi viimeisessä parissa, ja kun ensin koko päivän arvioi muita, oli oman vuoron tullessa pää aivan tyhjä. Onneksi olen sen verran paljon kouluttanut kaikkea muuta, että rutiini auttoi. Sunnuntain aikataulu oli todella tiukka ja mentiin ihan tyylillä juosten vessaan ja seisten lounaat naamaan.

Olenhan minäkin jokusen kurssin ehtinyt käydä tässä 10v harrastuksen aikana, mutta tämä oli ihan heittämällä kaikkein vaativin, raskain ja samalla myös antoisin. Voi kun ihan joka lajin kouluttajille olisi jotakin tällaista tarjolla. Aluksi kun jokainen esitteli itsensä, sanoin että on ihan absurdi ajatuskin että täällä olisi mitään tanssin viikkoryhmiä mitä kouluttaa, ja että olen kurssilla ensisijaisesti itseäni varten. Sainkin tosi paljon ideoita ja lisää ymmärrystä lajista, ja nyt myös ehkä tiedän vihdoin mitä sienohjelma kaipaa lisää. Sain myös tosi paljon henkilökohtaista palautetta (jokaiselta kanssakurssilaiselta A4 verran!) ja opin paljon siitä millainen on hyvä koulutusohjaaja. Näitä oppeja voi soveltaa ihan kaikkiin lajeihin.

Tässä tiivistelmä lauantain annista:

-koulutusohjaaja: ole ajoissa! Uuteen paikkaan mennessä vähän liian kuin yhtään liian viime tipassa.

-kisaaminen ei ole ainoa tavoite, mieti sen sijaan "mitä minä voin tälle parille antaa?". Ihmiset voi harrastaa hyvin eri syistä, eikä KO:n aina tarvitse edes tietää miksi joku käy treeneissä. Joku on yksinäinen ja kaipaa vaan sosiaalista kontaktia, joku käy koska kaverikin käy samassa ryhmässä, joku haluaa pois kotoa, joku haluaa että häntä kehutaan jne. Ryhmässä ollaan tosi tasa-arvoisia, ketään ei kiinnosta missä olet töissä, paljonko isäsi tienaa jne.

-tanssiin tulee ihmisiä jotka on joko hyviä esiintymisessä/tanssissa (esim. voimistelu, luistelu jne kilpailutaustaa) tai koiran kouluttamisessa (muissa lajeissa pitkälle kisanneita), tasoero voi olla tosi suurikin -> menestyjiä tulee vain niistä jotka opettelee myös sen heikomman puolen eikä jumita siinä missä on jo hyvä!

-mieluummin sanotaan "en tiedä, selvitän asian" kuin keksitään päästä tai arvaillaan

-koulutettava ei aina osaa kysyä sitä kysymystä, joka auttaisi häntä eniten eteenpäin -> toisten treenien seuraamisesta saa aina mutkan kautta itselleenkin ideoita, jotka voi jalostua omaan tekemiseen. Hyvä KO kannustaa ihmisiä tähän, eli kun tekee yhden kanssa jotakin, ottaa muut mukaan siihen "huomasitteko, tässä näkyy nyt ilmiö x hyvin" jne.

-KO antaa sydämellään oman silloisen osaamisensa muiden käyttöön -> täydellinen ei tarvitse olla. Riittää, että tekee parhaansa. Päin vastoin jos joku joskus väittää olevansa valmis, varo!

-KO pitää mitä on luvannut, jotta häneen voi luottaa. Älä ikinä lupaa sellaista mitä et voi pitää. "Olette 2kk päästä kisoissa" vrt "jos teette kovasti töitä, etenette".

-älä ota ryhmää, josta et ole kiinnostunut. Jos itselle eteneminen on tärkeää, älä ota ryhmää, jossa halutaan vaan käydä kerran viikossa tunnilla, jotta voidaan sanoa harrastavansa. Kisaaminen ei niinkään ole oleellista, edetä voi ilmankin.

-hyvä KO on aidosti innostunut omasta lajistaan, "tää on parasta ikinä"

-hyvä KO kunnioittaa ohjaajan rajoja. Esimerkkinä oli ohjaaja, joka sanoi että haluaa kouluttaa vain naksulla, ei houkuttele. Opeteltiin jalkojen välistä pujottelua ja homma eteni tosi hitaasti, kun koira lähinnä istui ja katsoi eikä tarjonnut mitään. Käytiin kyllä keskustelu siitä, että vähän houkuttelemalla pääsisi paljon nopeammin eteenpäin, mutta koska ohjaaja ei halunnut, hän sitten sheippasi. Kyllä se 3kk päästä pujotteli.

-KO:n tapaaminen on "missä mennään tällä hetkellä" -katsaus. Hän on realistinen ja rehellinen apusilmäpari. Hyväksyttävä, että eroja treenimäärissä on paljon, ja kaikki eivät harjoittele kotona yhtä paljon.

-KO voi käsitellä ohjaajien koiria, jos on jokin syy. Kuitenkin omaa koirasilmää kehitettävä aktiivisesti ja jos purettaa itsensä, oma vika. Tunne rajasi. Esimerkkinä oli tilanne, jossa ohjaaja halusi että KO palkkaa kun harjoitellaan sellaista, että ohjaaja konttaa ja koira matkustaa selässä. Koira oli kuitenkin sitä mieltä, että ohjaaja on puolustusyvyttömässä tilassa ja homma meni vähän vahtimiseksi -> KO kieltäytyi heilumasta namien kanssa siellä.

-KO ei ole koskaan valmis. Lajikin kehittyy koko ajan, säännöt ja arvosteluohjeet muuttuu. Koulutustekniikasta nyt puhumattakaan. Kehitä itseäsi jatkuvasti.

-joka rodussa on erilaisia yksilöitä, ja mikä ylipäänsä on "helppo" tai "vaikea"? Ota jokainen koira aina yksilönä, vältä rotustereotypioita. Älä ainakaan ikinä möläytä mitään ääneen, vaikka ajattelisitkin.

-jos ryhmässä on "voi apua...." -reaktion aiheuttava räyhä, aggre, ylivilkas, arka tms koira, älä ikinä kritisoi. Ovat takuulla kuulleet muualtakin, että onpas se arka, ja ohjaajakaan tuskin on sokea itse, hän kyllä tietää. Ne ihmiset voi olla tosi sitkeitä, ja vaikka työtä olisi enemmän ja aluksi tuntuisi että eihän tästä tule mitään, voivat mennä pitkällekin.

-koiran lisäksi ohjaajalle pitäisi tulla "haluan tulla ensi viikollakin tunnille" -olo

-jos ohjaajalla on huono päivä tai muuten vaan ei tule mistään mitään, vihellä peli poikki aika nopeasti, ennen kuin kellään oikeasti menee hermo ja tulee tehtyä mitään tyhmää. "Teillä ei näytä nyt olevan oikein kivaa. Käykääs vähän pissalla ulkona ja tulkaa hetken päästä uudelleen."

-jos ne hermot ehtii mennä, "laitatko koiran vähäksi aikaa autoon"

-KO pitää huolen henkisistä ja fyysisistä reunaehdoista: nöffi ei voi tehdä kaikkea mitä sheltti voi (esim. ohjaajaa päin hypyt) ja aivan eri asia tehdä joku liike kerran tai 15 kertaa ohjelman aikana, tai hitaasti tai nopeasti.

-temppujen pitää näyttää siltä että koira hallitsee itsensä koko ajan. Ei lipsahduksia hypyissä tai "kyllä se siitä selviää" -fiilistä, pitää näyttää helpolta.

-ei riitä että koira pystyy tekemään jotakin, pitää miettiä onko se sille hyväksi. "Koira tekee sen mielellään, ei se voi olla sille haitaksi". Esim. tripodi missä koira seisoo päällään ja etujaloillaan, takajalat ilmassa. Motivoituneet koirat tekee mitä vaan, ei se ole mikään mittari.

-tavoitteena pitkä onnellinen elämä
-tanssi on rikastuttava, ei rajoittava tekijä!!!
-ei saisi tulla loukkaantumisia

-kuperkeikat, päälläseisonnat jne -> tuomareilta saa pistevähennyksiä, ei respectiä

-KO ei saa kangistua kaavoihin eikä kangistuttaa koulutettavia -> ei vaan toisteta samaa, vaan mietitään aina mitä seuraavaksi

-Kennelliitto: valionarvot, koiranet, kaikkia lajeja koskevat sännöt (antidoping, jääviydet jne), ylituomariokeudet (arvosteluoikeudet SPKL -> tosin nykyään kaikki on ylituomareit tanssissa, tähän ehkä tulossa muutos)

-SPKL: lajin haltija. Toimihenkilökoulutuksen edellytykset (esim. nämä materiaalit), kilpailut, edustusjoukkue

-tanssiharrastajat uskaltaa pistää itseään likoon keskimäärin enemmän kuin muiden lajien harrastajat, mikä on hyvä

-liikkeiden opettelu: pohjataidot! Liikkeet kootaan osista. Ei voi alkaa harjoitella ennen kuin on perusteet erikseen. Esim. "haluaisin opettaa tällä tunnilla koiran kävelemään kentän toisessa päässä selin sivuaskelia". Monen monta pohjataitoa tehtävä ensin. KO joutuu siis jarruttelemaan myös liian kunnianhimoisia ideoita ja neuvomaan miten ne rakennetaan.

-HTM:n seuruu muihin lajeihin verrattuna. Tanssi on oma lajinsa ja sillä on omat kriteerit. Rallyseuruu on usein liian väljää, lisäksi rallyssa puhutaan vain rintamasuunnasta (HTM:ssä on suuri virhe jos paikka seilaa edessä-takana-suunnassa, rallyssa on paljon isompi toleranssi tälle). Tokoon eroa taas on katsekontaktin suhteen, HTM ei määrittele sitä eikä sitä tartte olla. Pk-puolelta taas ääntely, poikittaminen ja painaminen on suuria virheitä, samoin sellainen viritetty asento jossa koira on niin pystyssä, että rintakehä tulee liikkeessä ennen leukaa.

-koiran lapa ensimmäisen jalan kohdalla (poikittain positiot). Paljon näkee sellaista, että pää on ekalla jalalla ja lapa keskellä. Samoin väärinpäin positioissa koira on usein liian takana, pää siinä missä pitäisi lavan olla (jalan kohdalla).

-opetusjärjestys:

1. sijainti

2. suoruus

3. liikkuminen ja temponvaihtelut

-ei saa kiertyä jalan ympärille

-ei saisi nojata, varsinkin jos eroja positioissa tai suunnissa. Eli jos nojaa, nojaa kaikissa samalla lailla.

-sivuaskeleet ja peruutukset kannattaa opettaa nuorena ja kerrasta oikealla tekniikalla, jotta oppii halutut liikeradat

-molemmat suunnat on pivotteja (pivotti=ohjaaja kääntyy paikallaan), myös esim. koira vasemmalla 360 oikeaan. Poispäin käännyttäessä koira vaan ei ole oikealla paikalla eikä suorassa, joten se ei ole mitään kaunista esitettävää HTM:n. Siksi sisäänpäin kääntyminen (koira vasemmalla, 360 vasempaan) on parempi, vaikka onkin vaikeampi.

-kuinka huonoa seuraamisen tulee olla, että se menee fs:n puolelle? 1m sivuväljyys? 2m? 3m?

-Suomessa rotukirjon pysyminen monipuolisena on ollut tosi tärkeä arvo -> sivuväljyyttä ei siksi ole niin tarkasti määritelty. Pienet koirat tyypillisesti seuraa kauempana, koska kontatin pito ohjaajaan ei vaan onnistu aivan jalassa kiinni. Oleellisinta olisi että sivuväljyys säilyy samana eri positioissa ja suunnissa ja että se ei näytä siltä että koiraa ei huvita ja se jätättää siksi.

-musiikki aikaisin mukaan: alkeiskursseilla voidaan tehdä harjoitusta jossa ohjaaja liikkuu musiikin tahtiin ja koiran tehtävä on vain pitää kontaktia -> ei tartte osata mitään liikkeitä

-eri roduilla ei saa pisteitä "helpommin" tai "enemmän" -> oleellista on se, että olet oivaltanut mitä voit tehdä omalla koirallasi

-liikkeen (fs) tai suunnan (HTM) pitää olla selkeä ja sellainen, että näyttää tarkoitukselliselta. Epämääräinen valuminen ei näytä hyvältä.

-Joku guru on joskus sanonut, että "jos teet kisoissa virheen, tee kohta sama uudestaan" -> näyttää suunnitellulta. Jos vain pokka pitää.

-jos koira karkaa juoksemaan ympäri kehää, nosta kädet ja pyöri sen mukana ja toivo että palaa kohta. Tai keksi joku muu "hätäliike" niin itselle kuin koiralle, niin saat hetken aikaa miettiä. Tällainen improvisointi vaatii harjoitusta, mutta sitä kannattaa tehdä. Ihan kaikilla tulee kisoissa näitä tilanteita ja taas kerran kokeneet ohjaajat erottaa siitä, että eivät jäädy täysin, kuten me muut...

-taitoluistelu ei saa "näyttää vaikealta", painonnnosto saa. Kiroillaan, ähkitään, karjaistaan jotakin, hikoillaan jne. Vertaa esim. koiratanssi ja agi.

-alkeiskurssista asti kannattaa haastaa ohjaajia itse ajattelemaan, oppivat itse lukemaan koiraansa ja näkemään mikä toimii. Näytä esim. 3-4 eri tapaa miten voi opettaa pyörähdystä, käske kokeilla kaikkia ja sitten valita niistä itselle mieleisin jolla jatketaan lopputunti.

-motivoitumattomat ohjaajat: "tää ei ole ikinä suostunut seuraamaan (tms)" -> pyydä aina ensin "okei, näyttäisitkö"

-varo aina asettumasta koulutettavan yläpuolelle ja tuntevasi hänen koiransa paremmin. Ohjaaja on se joka elää sen kanssa.

-älä väitä vastaan "eihän se ole tuollainen" vaikka olisitkin eri mieltä

-ihan sama mitä koira on tai ei ole aiemmin tehnyt, tänään keskitytään siihen mitä meillä nyt on

-kaikki tekee virhearviointeja -> myönnä jos näin kävi ja muuta mieltäsi

-"koska näin tätä, niin ehdotan että kokeillaan tuota, mutta voin olla väärässäkin"

-guruja ei ole, koirakko muuttuu, oppii uutta ja ehkä menettää jotain taitoja -> 3v sitten saatu ohje ei muutu huonommaksi vaikkei se enää nykyään toimisi!

-hyvä KO poimii ohjaajan käyttämät termit ja viljenee niitä samoja hänelle -> yhteinen kieli

-"homma levisi enemmän, ei jatketa tätä" -> osattava myöntää omat virhearviot ja toimimattomat ehdotukset. Ehdottomasti käytetään vain menetelmiä (=nakin syöttäminen) joista ei ole koiralle haittaa, tällöin voidaan rohkeasti kokeilla eri juttuja. Koira korkeintaan vain lihoo. :D

-jos ohjaaja ei halua näyttää tai haluaa vaan kirjallisia fb-ohjeita yms, kieltäydy. "Valitettavasti en voi antaa teille sopivia neuvoja, jos en tiedä missä olette nyt."  Suuri riski että ymmärtää jotakin väärin tms.

-ideaalitilanne olisi, jos ryhmän koirakot olisi suhteellisen samalla tasolla menossa. Eri tasoisen ryhmän harjoitukset kannattaa miettiä valmiiksi monitasoisiksi: "tehdään tällainen liikesarja. Jos se on liian helppo, lisätään väliin tämä osa. Jos se on vielä liian helppo, otetaan mukaan ohjaajan liike. Jos edelleen liian helppo, lisätään etäisyyttä." Tällöin jokaiselle on jotakin. Muista aina kehua erityisesti alimmalla portaalla olevia. "Tosi hienosti luet koiraa ja mitoitat harjoitukset sille sopiviksi" jos ei muuta keksi.

-ohjausvirheet: esimerkiksi osaa kouluttaa ja on hyvä koreografia, mutta ohjaaja ei jaksa keskittyä ja viides, kymmenes tms käsky tulee huitaistua sinne päin -> koira turhautuu, passivoituu tms. (Helposti ohjaa myös ne "helpot" jutut vähän sinne päin)

-opettele paljon koreografiaa ilman koiraa! Osattava ulkoa ajoitukset ja oikeat käskysanat (erityisesti jos useita koiria ja niillä samoihin juttuihin eri sanat)

-ele ja sanallinen käsky samaan aikaan -> eriaikainen aiheuttaa turhaumaa "niin koska halusit että se tapahtuu??"

-kisajännitys muuttaa ohjausta

-käsimerkkien koko itsessään ei ole arvostelun kannalta oleellista

-imuttava apu ("vedetään" koiraa nenästä niin että se näyttää että koira seuraa kädessä olevaa karkkia): vaikka koira tekisi viisi eri temppua, tarkalleen ottaen se osaa vain yhden asian: seuraa kättä. Arvostellaan yhtenä temppuna, ei tule alosta kumaa vain tällä.

-mitä paremmin käsimerkki sopii ohjelmaan, sen parempi. Jos opetat esim. "balettikädet" pään yläpuolelle tarkoittamaan ohjaajan ympäri kiertoa, on vähän kökköä jos teet heviohjelman ja kesken kaiken otat balettiasennon...

-esim. käsirengas -> käsimerkki kuuluu aina, koira ei voi hypätä renkaan läpi ellei kädet tee sitä

-"jos et voi piilottaa, tee mieluummin suuresti": esim. pyörähdys ulospäin -> yhden vyötärön korkeudella olevan "nakkikäden" sijaan tee sama liike molemmat kädet ylhäällä. Käsien tasapaino merkkaa paljon, vaikka tartteisit ohjaamiseen vaan yhtä, ota toinenkin mukaan, niin näyttää enemmän esiintymiseltä kuin ohjaamiselta.

-kaikkeen kannattaa varautua ja opetella pitämään pokka. Yhdellä alkeiskurssilla ohjaaja oli tuskaillut kun koira ei oikein motivoidu ja kysyttäessä mitä palkkaa on käytössä, ohjaaja oli tempaissut taskustaan suklaapatukan... toisaalta sama toisin päin: jos koiran lempipalkka on kurkku, sitten se on niin. Pyydä mieluummin aina näyttämään miten se sesse tykkää tästä herkusta, älä vain tuomitse että ei tämä kyllä ole hyvä.

-palkkaus: kuuntele koiraa! Myös liikaa voi olla. Oleellista mitä annetaan ja miten. Sosiaalinen palkka tärkeä, ohjaaja on ainoa joka siellä kehässä on mukana.

-"meillä on motivaatio-ongelma" -> kysy miten ilmenee niin pääset kiinni tarkemmin. Onko kyse häiriönsiedon puutteista, siitä ettei koira oikeasti osaa, vai onko geishaa palkkana jne.

-temput palkkana: musiikin ehdoilla koreografiaan kannattaa vaikean liikkeen jälkeen laittaa joku koiran mielitemppu "palkaksi"

-ekat kisat: oppii miten koira toimii kisatilanteessa. Sitä ei voi ennakkoon tietää.

--millaista yhteistyötä tavoitellaan nimenomaan tanssissa

-keskitytään toisiinsa

-sama intensiivisyys, tasapaino

-ohjaaja tuntee koiransa -> tietää koska tarvii apuja kehässä. Kokematon hätääntyy jos koira ei heti tee jotain, kokeneempi osaa jatkaa käskytystä esim. "pyöri.. ai se ei lähtenytkään.. musti! pyöri, pyöri, hyvä pyöri vaan, öö mitä sitten olikaan"

-pääpaino aina koirassa tai koiran ja ohjaajan välisessä suhteessa. Ei niin, että koira makaa ja ohjaaja hilluu.

-iloista, molemmat haluaa tehdä, hyvä olla yhdessä tässä ja nyt, voisivat jatkaa suoritusta ikuisesti -vaikutelma

-ohjaaja ei pyydä, kerjää, painosta että koira tekisi jotakin

-rauha: koira ei yritä suorittaa 4min ohjelmaa kahdessa minuutissa (eikä ohjaajakaan!)

-tanssillisilla ohjaajilla usein vaikeaa vastustaa musiikkia vaikka koira ei olisi valmis -> esim pyörähdys kestääkin eikä koira ole suora, mutta musiikki menee jo ja "pitäisi" liikkua

-ohjaaja reagoi siihen mitä kuulee

-koira ei ymmärrä musiikkia (tiettävästi), tarvii tiedon ennakkoon jotta toteutus osuu kohdilleen. Koirallakin on reaktioaika.

-jos joutuu tekemään valinnan musiikki vai koira, olisi valittava aina koira. Musiikki ei kärsi sivuuttamisesta, koira kärsii.

-kumppanuus on tässä lajissa kirjoitettu arvosteluun, saat siis pisteitä siitä

"hyvä olla yhdessä tässä ja nyt"

-ohjaaminen: viiden liikkeen sarja ensin ilman koiraa. KO antaa palautetta, esim. käsi liikkui ennen suullista käskyä, koira oli 5s paikoillaan, kehuttiinko koiraa, oliko käskyt riittävän selkeitä

-koira karkaa, haistelee, haukkuu -> palaute ohjaajalle. KO voi nähdä mitä ohjaaja tekee juuri ennen sitä.

-riittävän selkeä käskytys! Tässä lajissa sanoja kertyy. Kannattaa pitää listaa omista käskyistä, tällöin joku vuosia sitten käytetty löytyy ja voi myös tarkistaa, että käskyt riittävän erilaisia. Esim. "viereen" ja "kierrä" samalla äänensävyllä aivan liian samanlaisia. Käsimerkkejä kannattaa videoita koiran suunnasta, nekin ovat usein tosi epämääräisiä huitomisia.

-yleisiä kompastuskiviä

-ennakointi

-kisajännitys ja kisatilanne

-ääntely -> lisääntyy tosi helposti, puututtava heti. (Syitä esim innostus, epäselvyys, palaute varpaille astumisesta, hypyt/peruutus/jne kiihdyttää, kipua tuottavat liikkeet, epävarmuus, palkan odotus, runsas toisen lajin harrastaminen jossa saa haukkua jne)

-huomattavan vilkkaat tai rauhalliset koirat

-vääränlaiset tavoitteet "mulle riittää että meillä on kivaa" -> pettyy kuitenkin kun ei tule kumaa. Itselle valehtelu ja ristiriita.

-koiralla tulee rajat jossain vastaan, mutta niin meillä ihmisilläkin. Menisitkö eduskuntaan tanssimaan joutsenlampea? Mieti, mikä on se paras mihin tässä hetkessä päästään, ja tavoitte sitä. Ei enempää. Tilanne voi olla eri vuoden tai viiden päästä.

"mä haluan olla maailmanmestari ensi vuonna"

-älä ammu haaveita alas

-auta välitavoitteiden määrittelyssä

-varmista, että ymmärtää pettymyksen olevan mahdollinen

-kaikkien ryhmän koirien ei pidä saavuttaa samoja pisteitä -> vertaa omia suorituksiasi aina vain itseesi ja siihen mistä olette lähteneet, ei muihin

-keskity sellaisiin tavoitteisiin joihin voit itse vaikuttaa. "Oltaispa me parempia kuin noi" on huono, et voi vaikuttaa siihen paljonko toinen on harjoitellut.

-temput

-fs on peruspalikoita, joita yhdistellään

-koreografia: sujuva siirtyminen liikkeestä toiseen, flow, koiran jatkuva liike ilman töks-kohtia

-liikkeet: läjä irrallisia temppuja vs koreografia

-"oho koiran pitäisikin olla täällä" -siirtely huonoa

-HTM:n on tarkotus esitellä seuraamista, vaihtoetemput riittää FS:n osuudeksi. Jos paljon temppuja, tulee vaikutelma että ohjaaja ei usko seuraamiseen tai seuruu ei ole laadukasta ja sitä yritetään peitellä.

-25/75% lasketaan molemmissa lajeissa sekunneissa, ei esim askelissa tms. Pääasiassa tuomarit ei koskaan kellota mitään, enemmän merkkaa mitä ohjaaja painottaa koreografiassa

-mitä liikkeitä tulee välttää? Suomessa ei ole mitään kiellettyjä, maailmalla mm. tripod, kuperkeikka, etutassuilla kävely. Sellaisia, jotka näyttää vaikeilta tai vahingollisilta, henkisesti tai fyysisesti. Jos tarvii miettiä onkohan tämä sellainen, joku muukin todnäk miettii samaa ja jos se on tuomari, ei hyvä, jätä siis pois suosiolla. Pitää myös olla varatemppuja, jos kisapaikan matto vaikka osoittautuu kehääntutustumisessa kovin liukkaaksi, on vaihdettava vaaralliseksi muuttunut hyppy pois. Jos alustan laatu on ohjelmallesi aivan ratkaiseva, kysy sitä etukäteen järjestäjältä. Virkussa on aina joka kisassa yhteyshenkilön tiedot.

-millä tuon tätä koiraa parhaalla mahdollisella tavalla esille? Älä vain matki kaverin temppuja.

-helpot ja vaikeat liikkeet (FS):

-kaukoliike: välimatka ei kuitenkaan itsessään ole se juttu. 5m eteenmeno tyhjään vs. 15m kierto ison, näkyvän, konkreettisen kohteen ympäri - kumpi vaikeampi?

-yhtenä osana opetettava liike on "helppo" (pyörähdys), vrt. pyörähdys kaukana takana

-liike ohjaajan tuella ohjaajan lähellä pienellä käsiavulla vs. liike ilman apuja itsenäisesti esim. ohjaajan selän takana ilman katsekontaktia, pelkällä sanallisella käskyllä

-vaikeutta itsenäisyydestä ja usean osan ketjuista

-törpö kierto on aina vain törpön kierto vaikka olisi kaukana, vrt. mene törpön luokse, peruuta sen ympäri ja lopuksi kaada se ja tuo ohjaajalle -> useita osia jotka on erikseen koulutettu ja sitten vasta kasattu

-HTM:ssä pelkkä positiossa käyminen ei riitä, säännöissäkin mainitaan position ylläpito liikkeessä yhtenä kriteerinä

-no pitääkö voissa olla kaikki 10 positiota? 10 positiota x 5 eri suuntaan x 3 eri vauhtia = 150s. Jos ohjelma on 4min, jää aikaa pari sekuntia per positio. EI NÄIN.

-hyvä olisi olla kumpikin kylki ohjaajaa päin oleva positio, myös poikittaisia positioita. Kaikki ovat kuitenkin samanarvoisia.

-liikkeitä on olemassa rajaton määrä, siksi koulutustapojakin on rajaton määrä. Samaan määränpäähän voi päätyä useaa eri reittiä.

-houkuttelu: häivytys jätetään usein puolitiehen. Pyri kädestä eroon mahdollisimman nopeasti.

-opetusvaiheessa tehtävien on oltava niin helppoja (pieneksi pilkottuja), että koira saa niin paljon palkkaa, että se viitsii yrittää

-sitä saa mitä vahvistaa -> esim ohjaajan nauru voi olla monesta koirasta kivaa

-liikkeiden luokittelu: liike vs. variaatio

-jos toistat samaa liikettä, tee vähän eri variaatioita

-pujottelu: kasi, eteenpäin, taaksepäin, sivuttain, laukka -> ei kelvollinen alo-ohjelma, ei ole viisi eri liikettä

KOREOGRAFIA

-musiikin valinta: lempibiisi vai ei? Jaksatko kuunnella sitä satoja kertoja ja haluatko ottaa riskin, että tämän jälkeen olet siihen totaalisen kyllästynyt?

-tempon lisäksi myös raskaus oleellista (chihulle Lordia)

-kokeile biisiin niitä liikkeitä mitä meinaat siinä tehdä. FS:ssa ei usein ravata paljoakaan joten musiikin meneminen koiran ravin tahtiin ei ole oleellista.

-mikä koiran temppu sopii mihinkin musiikin kohtaan? Videointi avuksi.

-isot ohjaajan liikkeet, koiran ylikoulutus

-ohjaajan liikkeiden rytmi vs koiran liikkeiden rytmi

-ohjaaja ei heitä kärrynpyörää kun koira on maassa, eli jos ohjaaja tekee ison liikkeen, koira tekee vähintään yhtä ison. Toisaalta joskus ristiriitaa voi käyttää tehostekeinona.

-liike tai nopeus vie myös huomiota pinta-alan lisäksi: 2m isäntä ja chihuahua. Isäntä voi mennä hyvin pieneksi ja koiran nostessa tassua itse nostaa myös hyvin pienesti. Tai itse istuu mytyssä ja koira vetää ziljoonaa johonkin.

-pienillä koirilla haaste on se, että tuomarit näkee mitä tapahtuu -> tee pienet liikkeet oikeasti riittävän lähellä (tassun anto kehän takanurkassa ei vaan saata näkyä)

-isoilla eri haasteet, esim. pujottelussa nostettava omia jalkoja että koira mahtuu, päin hypyt jne.

-tunnetilan välittäminen on vaikeaa, mutta hyvin tärkeää!

-sama ohjaaja eri koiriensa kanssa -> usein erilainen tunnelmakin

-mieti mikä on se tunnelma mikä meistä ja tästä esityksestä välittyy, korosta sitä

-hyvä ryhmätehtävä: yksi pari improaa musiikin tahtiin, muut kommentoi mikä tunnetila heille siitä välittyy

-teema/tarina vai ei? tanssi ei ole teatteria, se on eri laji. Musiikki ei siis saa unohtua, se ei saa olla vaan hissimusaa (täytteenä) taustalla. Ajoitukset isossa roolissa, jotta musiikki saadaan nivottua esitykseen ja sillä on merkitys.

-pukeutuminen ja muu rekvisiitta aina suhteessa koiran taitoihin! Puku ei saa jäädä yleisölle päällimmäiseksi mieleen esityksestä. Pukeutuminen ei ole itsessään pisteytettävä osa, mutta syytä olla korrekti ja tilaisuuteen sopiva, kuten yleissivistyskin sanoo. Jos muuta ei viitsi, niin ei nyt ainakaan treeniliivissä kisoihin.

-ohjaajan liike: hyppiminen, kävely, valssi ilman että koira ratkeaa on alkeiskurssille hyvä tavoite

-ohjaajan liikkeen ja koiran ohjaamisen yhdistäminen on vaikeaa ja vaatii paljon harjoitusta

-esineitä vai ei? Maksimissaan sen verran, että ohjelman idea välittyy, ei kehää täyteen. Koiran pitäisi käyttää jokaista esinettä vähintään 2-3 kertaa pitkin ohjelmaa, jotta niiden käyttö olisi perusteltua. Perinteisen pesuvadin tuominen kehään vain siksi, että voi näyttää että koira osaa yhden tempun silläkin, on huono idea.

-rekvisiitan pitää olla selkeää myös yleisölle ilman että tarvitsee kirjoittaa kylkeen "tämä on vuori". Eli jos tuot vuoren jolle kiipeätte, pelkkä pesuvati jossa on harmaa kangas päällä, tuskin menee läpi ja tulee ymmärretyksi.

-kehän käyttö: yleisimmät virheet

1. olohuoneen matolla treenattu ohjelma: tepastellaan max 2m x 2m alueella

2. tennisottelu: ping pong ping edestakaisin samaa linjaa

3. kavioura: kierretään kehän laitoja tai pienempää ympyrää

-sen sijaan jaa kehä neljään osaan ja käy joka lohkolla. Suoraa liikettä, diagonaaliliikettä, sivuliikkeitä, paikalla tehtävät eri lohkoihin.

-musiikin miksaus: älä tee liian silppua! Älä leikkaa huippukohtia samasta biisistä ja yhdistä vain niitä. Älä myöskään yhdistä neljää täysin erilaista biisiä, jää kummallinen vaikutelma jos niissä ei ole mitään yhteistä tekijää.

-mielenkiintoinen koreografia:

-sopivan mittainen

-ei liikaa saman junnausta

-sopiva musiikki, joka antaa suunnitella yllätyksiä/kohokohtia

-alku ja loppu; varmat jutut alkuun jotta varmasti onnistuu ja päästään hyvällä fiiliksellä liikkeelle

-loppuasennon jälkeen kehästä ulos juokseminen: yritä kävellä mieluummin. Koira voi oppia karkaamaan, ei ole korrektia vuoroaan odottaville joiden syliin saatatte rynnistää, lisäksi jättää huonon vaikutelman kun on kiire ulos - oliko se niin kauheaa?

-musiikkimerkki ei tartte tulla kädellä vaikka siihen on yleisesti totuttu. Kerro vain etukäteen musiikin soittajalle, että sinä annat merkin naputtamalla varpailla lattiaan tms.

-palautteen antaminen: hampurilaismalli eli alkuun jotain hyvää, keskelle rakentavaa palautetta ja loppuun vielä jotain kivaa

-havainnot tekemisestä: hyvät ja kehitettävät koulutettavalle sopivalla tyylillä. Ihmistuntemuksesta on paljon apua, toinen haluaa hyvin herkkää käsittelyä ja toinen toivoo että sanot ronskisti ja suoraan.

-sisältää selkeän ohjeen jatkosta, mitä pitää treenata lisää ja miten se tehdään

-realistinen ja rehellinen, ei luvata liikoja

-myönnä jos et osaa auttaa, lupaa selvitellä asioita tai ohjaa jonkun toisen luokse

-asioita joita kannattaa tai ei kannata sanoa (katsottiin videoita kisoista)

-"keskittymiskyvyssä puutteita" -> kysy mieluummin onko nuori koira, tai eka kisa tms

-"hyvä kontakti" -> no se taas on niin suhteellinen käsite. Toiselle riittää se, että koira pysyy kehässä ja toiselle kulmakarvankin muljahdus on virhe.

-yleisön vilkuilu suuressa hallissa messujen keskellä: sano vaikka että "tämä on kyllä tosi vaikea paikka", ""tämä on ihan normaalia" tai "olen nähnyt tätä paljon, tämä on yleinen ongelma"

-"fiksaillaan vähän" kuulostaa hyvältä vaikka oikeasti ohjelma olisi hyvin epäonnistunut

-"kaikki virheet on sellaisia mistä on hyvä oppia"

-"varmaan jännitit" on huono, kysy mieluummin ilman oletuksia "jännititkö?"

-tanssi on lajina tosi haavoittava, koira karkaa kehästä ja jäät yksin lipumaan iltapuvussa -> sisältää paljon tunnelatausta sellaisenaan. Sitten vielä kyseessä on itsesi suunnittelema ohjelma itse valitsemaasi musiikkiin -> paljon henkilökohtaisempaa kuin tuomarin tekemä rallyrata tai aina samana toistuva toko- tai pk-tottissuoritus.

TREENIEN SUUNNITTELU

-valitse aihealue (kehän käyttö, koreografian suunnittelu, liikkeiden yhdistely, eri tasot, esineet, ohjaajan ja koiran liikkeen yhdistäminen, ajoitukset, ohjaajan liikkuminen, palkattomuus, kokeeomainen treeni ja kehään menot/aloitukset, positiot, heittäytyminen, häiriöt, motivointi ja kontakti, hulluttelutreeni, improvisaatio, viimeinen treeni ennen kisoja, musiikin kokeilut, temponvaihtelut jne jne, näitä oli listalla ainakin puolet enemmän mitä ehdin kirjoittaa. Tanssi ei ole helppo laji....)

-ota huomioon eri tasoiset

-eri osa-alueita voi olla myös samalla kerralla

.ajanhallinta on tosi tärkeää! 5min yhdelle ja 20min toiselle ei ole reilua.

-etukäteistiedot, jos vain mahdollista saada.

-20v tokon maajoukkueessa olleelle voi tulla vähän sellainen "tää tunnari on nyt aika nähty" -olo jossain vaiheessa, tanssissa sellaista ei tule. Aina voi vaan keksiä uutta.

alkeiskurssiesimerkki
-pyöri, pujottele, peruuta perustemput joista kiva aloittaa

-musiikin tahdissa kontaktikävely, ohjaajan eläytyminen

-liikkeen jatkuminen: sujuvasti pyörähdyksestä pujotteluun

-koreografian kokeilu: hidas musa, 5-6 liikettä (tai edes kaksi), kouluttaja voi huutaa apuna kuin aerobic-ohjaaja "nyt pyörii.... vielä pyörii", "nyt seuraa", "taas pyörii" jne

-"nyt teitte jo 45s koreota, se on puolet alokasluokan ohjelmasta"

-improsivointi: kaikille koirille ei sovi, mutta ohjaaja saa fiilistä mitkä musiikin voisi sopia heille

-pääasiat aina mielessä: vahva motivaatio ja hiljaa työskentely (koira)

mölli/alo-ryhmä

-ekan ohjelman kasaaminen, sen merkitys ohjaajalle

-palkattomuus

-häiriöt

-kehän käyttö, kun on oma ohjelma jolla harjoitella

-kisakynnyksen ylittämisen tärkeys (pakko ei ole kisata, jos ei halua)

-ohjelman treenaaminen: onko hyvä että koira osaa ohjelman ulkoa vai ei, kokeiltava

-ennemmin teknisesti liian helppo kuin vaikea ohjelma

avo-ryhmä

-vaikeampia liikkeitä mukaan

-oman tyylin löytäminen

-yhteistyön hiominen, saumattomuus

-panostaminen koreografiaan

voi-ryhmä

-saa tavoitella taivaita

-ohjelman flow, pienet valmistelevat liikkeet

-pienet ohjauseleet

-ei paljoa samojen juttujen toistoa

-vaikeita liikkeitä lisää, hyödynnä olemassa olevia pohjana

-yhteistyön oltava hiottua, muista arkielämän merkitys

-miten erottua? Onko meillä joku huikea liike? Selkeä teema ja siihen oivaltavat liikkeet? Taiteellinen yhteistyö? Mahtava mukaansatempaava fiilis?

*****

Käytännön osuudesta itselleni muistiin erityisesti se, että muista sanoittaa enemmän. Kannustan ja kehun kyllä paljon "hyvä, hienosti menee", mutta pitäisi kehua "hienosti menee, ohjasit selkeästi tuon pyörähdyksen" tms. Samoin pitäisi varoa minkään termien käyttämistä ilman että selitetään mitä ne tarkoittaa. Teetin lopussa sellaisen rauhoittumisharkan että kaikkien piti vaan istua lattialle ja ottaa se koira siihen ja olla sen kanssa, ja siinä käytin sanaa "kupla" mistä tuli sanomista. On varmasti ihan totta, että mun on kyllä vaikea aina muistaa että aloittelijat ei varmasti ymmärrä kaikkea. Toisaalta herää myös kysymys miksei kysytä jos menee ohi? :) Noin muuten oli aika vaikeaa kouluttaa porukkaa josta ei tiennyt etukäteen kuin rodut, iät ja "aloittelija / ei kt kokemusta". Osoittautui että yksi oli kuitenkin tehnyt mm. BH:n ja tokon alaluokkia ja toinen ei sitten oikeasti juurikaan mitään, niin ihan vähän eri tasolla oli esim. seuraaminen/kontaktikävely häiriössä. Luulen että oli kyllä tarkoituskin että joutui itse sitten lennosta muokkaamaan treeniään, kun vasta näki millä tasolla ollaan. Tuttuja on paljon helpompi kouluttaa ja mitoittaa treenit jo valmiiksi sopiviksi. Ajattelin aluksi, että varmaan jännittää kouluttaa kun sohvalla istuu läjä ihmisiä tuijottamassa minua kynät sauhuten, mutta sitten kun vauhtiin pääsi niin ne oikeastaan unohti aika lailla kokonaan ja keskityin vain koulutettaviin. Normaalisti en ikinä treenaa omia koiria samalla kuin koulutan muita, en ennen enkä jälkeen, koska ei vaan riitä paukut kaikkeen. Tämä oli siksi ihan kauheaa ja mun mielestä epäreilua, oli ihan eri asia olla ekassa tai vikassa ryhmässä. Kaikilla ei vaan jaksaminen riitä ja minä kuulun niihin. Mutta selvittiinpä siitä silti, niin käytännön osuudesta kuin teoriakokeestakin ja nyt on koulutusohjaajan pätevyys ansaittu!

MESHYV 94

Hieno, hieno pieni mies, parhaista parhain ystävä. Niin monta yhteistä reissua, niin paljon muistoja, niin paljon saavutuksia. Saattaa olla, että tämä jäi meidän viimeiseksi yhteiseksi kisaksi. Siihen olisi hyvä lopettaa.

Arvokisasieni

Vuoden Koiratanssikoira & Vuoden Arvokisamenestyjä 2018. Arvokisa. Sieni. Koira jonka harrastusura oli loppua hyvin lyhyeen sillä sopimattomien treenitapojen vuoksi. Arvokisasieni. Käsittämätöntä.