Talviloma lähenee loppuaan. Sieni ei ole nähnyt remmiä koko viikkoon, ja töppönenkin on saanut olla paljon vapaana niin mökin pihassa, jäällä rannassa kuin metsässäkin. Tuolla mökkiteillä se on ollut viime vuodet fleksissä, se kun ei enää tottele mitään, jos joku tulisi vastaan. Sama ongelma kuin tutuissa metsissä kaupungissa. Pidän sitä nykyään irti vain hyvin, hyvin pöpelikössä. Talvi ja luminen aika on siitä kiitollista aikaa, että on helppo mennä sellaisiin paikkoihin, missä ei ole ristin sieluakaan. Lisäksi edes pöne ei lähde umpihankeen rynnistämään ketään kohti, sen verran silläkin järki leikkaa. Fleksissä on toinenkin pointti; en voi enää päästää sitä suoraan autosta tai pihasta hillumaan täysillä, ja senhän ne tekisi jos toinen ei olisi kiinni. Metsään mennessä tuntuu aina niin tyhmältä pitää koirat ensin kiinni, mutta niinhän se pitäisi tehdä, ainakin 20min lämppä ennen kaahotusta. En todella tiedä mitä teen seuraavan kanssa tämän asian suhteen.
Lumikenkiä kokeiltiin torstaina ihan huiman 15min verran, ja tänään tehtiin lenkki joka sisälsi reilu 20min lämpän tietä pitkin, 35min osuuden umpihangessa ja sitten taas ehkä parikymmentä minsaa tiellä jäähdyttelyä (=noi kaahotuskuvat...) ja kotiin kävelyn. Hanki on ihmeen pehmeää ja upottaa ihan helvetisti, nyt on omatkin reidet aivan hapoilla! Osteopaatti antoi luvan tänäkin vuonna harrastaa lumikenkäilyä, mutta se kyllä käy juuri niihin iliopsoas-lihaksiin ja ainakin lämppä ja jäähdyttely pitäisi muistaa. Lisäksi hän kehoitti miettimään, jos ei niin pitkiä retkiä enää, olen siis viime vuonna tehnyt helposti 45min-tunnin mittaisia. Hitsi kun löytäisi taas sellaisia reittejä, että voisi välillä kävellä tiellä tai kelkkauralla ja välillä taas poiketa hankeen. Ehkä mä yritän tehdä vaikka kerran viikossa pelkän Sienen kanssa pidemmän retken, se tunti kun menee niin nopeasti eikä siinä edes ehdi mihinkään, kun toi on varsin hidasta puuhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti