Mudi, mudimpi, mudein

Olen suuresti vaikuttunut mudin tunneälystä jälleen kerran. On sillä niitä ylimitoitettuja reaktioita ja koska se on terävä, epäsosiaalinen ja pehmeä, sen mielestä maailmassa on enemmän mörköjä kuin mitä minä näen. Kuitenkin kun se ilmoittaa että jotain on, voi olla varma että on, mielikuvituksen tuotteille se ei räyhää ikinä. Ennen viittä lähdettiin aamupissalle ja kun koira nostaa kaikki villat pystyyn heti rappukäytävän puolelle astuttuamme, ehdin vain portaita alas kävellessä, hitailla aamuaivoillani miettiä että mitähän h*lvettiä... kunnes näin että ulko-ovella makaa jokin ihmisen muotoinen möykky. Mudi aloitti matalan kurkkumurinan, mutta nielaisi loput käskemättä, aivan kuin olisi ymmärtänyt, että möykky tässä on vaarassa, emme me. Yritin jättää koirat istumaan ja mennä itse katsomaan lähempää, mutta mudi ei antanut piiruakaan periksi ja halusi väkisin tulla mun vierellä, selkeästi epävarmana tarvitsenko kuitenkin puolustajaa. Siinä se kuono oli ihan mun ranteessa kiinni kun käänsin ihmistä, ja yleensä kaikkeen tällaiseen outoon hyvin aggrella reagoiva koirani oli vain hyvin huolissaan. Se olisi ehkä ruvennut nuolemaan ihmistä, jos en olisi siinä vaiheessa noussut ja vetänyt koiraakin pois. :O

Noin muuten jokin ei täsmää. Tiedän, että moni munkin tuttu ajattelee, että senkin vainoharhainen idiootti. Ihan rauhassa saa ajatella, se ei kauheasti liikuta. Tiedän että kaikki ei ole ok. Koira on kahdesti vinkaissut autoon nostettaessa, ihan satavarma en voi olla, onko se kipua vai muuten vain kiire päästä sinne. Satavarma en ole siinäkään, onko se kotona jotenkin outo vai heijastaako se vain minun suruani. Se on taas vanhentunut, se saattaa lenkillä jäädä katsomaan/kuuntelemaan/haistelemaan (en ole varma mitä se niistä tekee) johonkin suuntaan ja ikään kuin unohtua ajatuksiinsa hetkeksi. Usein kutsun sitä, jolloin se palaa heti tähän maailmaan. Kuvittelen, että se nukkuu enemmän kuin ennen, toisaalta jos jotain actionia on tarjolla, ei tartte kahdesti kysyä. Mutta se ei kauheasti kyllä enää itse kärtä mitään tekemistä, jos on tylsiä päiviä, nukkuu vain. Se on ihan hirveän fiksu ja kova ketjuttamaan asioita, ja tietää että kun pakkaan, ollaan lähdössä johonkin. En koskaan käy ilman koiria missään reissuissa. Mulla on auton avaimet eri nipussa kuin kotiavaimet, ja niin kauan kun ollaan koirien kanssa lähdössä ulos ja otan vain kotiavaimet, ei hätää. Sen kerran kun otan taskuun myös auton avaimet aikeinani pissattaa koirat ja laittaa ne sitten autoon, se tietää että nyt. Viime aikoina se on useaan kertaan myös erehtynyt, en ole pakannut enkä ole ottanut auton avaimia, mutta se haluaisi aamupissalta palatessa autoon. Mukaan. Se koira asuisi autossa jos saisi, joten minusta tällainen itsessään on kauhean hälyttävää. Ekalla kerralla en voinut olla miettimättä, että nyt kun vien sen kotiin niin löydänköhän sen kuolleena töistä palatessani, ihan kuin se itse yrittäisi viestiä että sen täytyy päästä mukaan. No, tiedän että mulla myös hieman viiraa päässä eikä tällainen taikausko liene tarpeellista. Se on kuitenkin fakta että se on ruvennut kaipaamaan auton kyytiin normaalia enemmän. Ja sitten kun ollaan lähdössä johonkin, mua ahdistaa nostaa se sinne, mitä jos se taas vinkaisee. Toisaalta tekisi mieli sata kertaa päivässä nostaa sitä vain todistellakseni itselleni, että ei ole mitään, se ei vingu, kaikki on hyvin.

Tänään vein heidät metsään. Pidin sitä yli puoli tuntia fleksissä, jotta varmasti oli lämmitelty kunnolla. Sitten vaivihkaa päästin sen irti ja keskeytin kaikki jahtaamisleikit kutsumalla sitä ja heittämällä namin etsittäväksi. Loppulenkin se kyttäsi vain niitä nameja ja käveli lainkaan eteensä katsomatta, jolloin teki mieli taas parkaista kerta toisensa jälkeen, että katso eteesi tai nyrjähdät kohta siksi. Muutaman pienen ojan yli se meni että heilahti. Aika loppulenkistä tultiin hakkuuaukion reunalle, ja siinä oli minua vyötäröön asti törröttäviä risuja kasassa. Miettiessäni kummalta puolelta lähdetään kiertämään, koira tuli mun takaa ihan sellaista kevyttä jolkottelua ja ilman sen suurempia vauhdin ottoja hyppäsi sen läjän yli. Että joo, ei se nyt kyllä ihan kauhean kipeä voi olla. Tässä ei ole mitään järkeä. Huomenna akupunktioon omalle lääkärille, toivottavasti hänellä on hetki aikaa myös jutella.

minä valitsin sinut ja sitten olet oleva minun

fb:ssä oli istumishaaste, paikkoja joissa koira voi istua