Ralleissa

Pötkösen rallykisat. Kiireisen viikon takia kerkesin vasta perjantaina illalla kentälle treenaamaan, ja ratahan meni sitten siihen että koiran saatua pallon se tappoi sitä kymmeniä kierroksia normaalin yhden tai kahden sijaan. Siellä se juoksi valojen alta pilkkopimeään ja karjui mennessään läiskiessään itseään pallolla kylkiin. Teknisestikin oli monia puutteita, mm. pyörähdys oikealla ja istumisen sisältävät paikalla käännökset nyt vaan kusi. Ei se mitään, huono kenraali on hyvä koe.

Koepäivän aamun aloitin käymällä jäljestämässä kuurassa olevalla pellolla, ja lenkitin ihan kohtuullisen remmilenkin. Kyllä sitä lauantaiaamuna seitsemältä herätessä taas mietti, miten "kiva" tämä harrastus on. Ei ollut yhtään sellainen olo, että onpas kivaa mennä vanhan pötkösen kanssa yhdessä kokeeseen.

Rata oli vaikea. Ei seiso kolmea minuuttia, ei osaa peruuttaa, ja hirveästi kuumottavia käännöksiä ja puolenvaihtoja. Vitutti olla koko kokeessa, miten voi olla mahdollista että olen kummankin koiran kanssa luokassa jonka liikkeitä mun koirat ei oikeasti radalla, palkattoman suorituksen osana osaa. Pöneä on sentään yritetty opettaa, mutta kun se kerkeää istua niin se kerkeää istua eikä mun osaaminen riitä sen kitkemiseen.

Koira oli jo halliin tullessa ajatuksissaan, ja lämmittelyseuraaminen perusasentojen seisomiskäskyillä meni ihan tappeluksi, ei kuuntele yhtään ja istuu vaan. Ihan tasan tarkkaan osaa tämän. Tuo omaan kuplaan meneminen on jonkinlainen muunnelma siitä nahka ratkee -ylivireestä, se jotenkin ottaa painetta tilanteesta ja ympäristöstä ja kiehumisen sijaan se jähmettyy. Rataan tutustumisessa kuulin toiseen halliin, että mun koira karjuu pari lyhyttä sarjaa häkistään. Se ei nykyään huuda kovin herkästi enää, joten joku on treenannut ihan siinä häkin vieressä, mikä jaksaa aina ihmetyttää kun tilaa on reilusti niin mikä hemmetin pakko on mennä ihan jonkun tilan luokse. Taidan ommella sille sellaisen keltaisen peiton häkin päälle, ja kirjailla siihen kiroilevan siilin "tilaa saatana!!".

Oltiin numero kaksi, ja omaa vuoroa se odotteli rauhassa ja katseli ihmisiä ja koiria ihan kivan tuntuisena. Tuomariharjoittelijan vuoksi odottelut kehästä käytösruutuun ja käytösruudun jälkeen seuraavan koiran aloittamiseen pääsyyn oli pitkiä, kun tuomarit vertasivat arvostelulomakkeitaan jokaisen suorituksen jälkeen. En sitten herätellyt pöneä yhtään, vaan vein aivan nollatilassa kehään. En tiedä mitä mun pitäisi tehdä. Temputtaa nameilla? Leikittää? Riehuttaa muuten? Lelulla se haluaisi juosta sen kanssa, mitä koepaikalla ei voi tehdä, ja lyhyt taistelu niin etten irroita lainkaan, jättää sen vaan kuplimaan. Riehuminen voisi muuten olla hyvä, ja ennen olisinkin hyppyyttänyt sitä ja nujakoinut sen kanssa, mutta nyt pelkään tietenkin vaan että selkä hajoaa eikä se missään nimessä saa hyppiä yhtään.

Vasemmalla peruutuksessa katseli eteensä ja jäi matkasta täysin heti ekalla askeleella. Hetken mietin pitäiskö uusia, mutta ei se välttämättä mene yhtään sen paremmin niin hiihdin vaan tehtäviä eteenpäin. Rääkäisin aika pontevan "sivu!!!1" ja kyllä se ne kaksi seuraavaa askelta oli kaiketi ihan ok eikä ehkä edes istunut kun tuohon ei ole sitä kirjattu. Mua vaan alkaa välittömästi ärsyttää, kun koira ei hoida tonttiaan. Seuraamisessa haahuilu ei ole sille tyypillistä eikä se koskaan ikinä milloinkaan saa tehdä sellaista, minä en halua houkutella sitä, kannustaa sitä, yrittää herätellä sitä, mitään. Seuraa on seuraa ja se sisältää täyden huomion. Argh. Oikean puolen jättökäännöksessä piti sanoa viereen, sanoin sivu, onneksi siinä on pieni käsiele ja koira totteli kättä ja tuli sille puolelle mille pitikin. Huomaa että oma motivaatio on liian alhainen kun ei saa keskityttyä edes käskyihin. Pyörähdys meni hyvin ja sitten koira ehkä vähän heräsi. Sitten en tiennyt että noin pahasti sekoili 270 käännöksessä oikeaan koira oikealla, sen olisi vaikka voinut uusia vaikka istumisen riski siinäkin on. Näin, että se ei ollut ihan mukana, mutta oletin että kolmosella selvitään. Poispäin peruutuksen seisominen oli tosi hieno ja varma, mikä iladutti, seisotin sitä hyvän aikaa ja kehuin siinä. Peruutus tyypillisesti vinoon, ei se aina ihan noin pahasti mene. Loppukin ihan ok tuntuista ainakin alkuun verrattuna. Sitten vaan oltiin ja katsottiin, kun alkoi tuijottaa vuoroa odottavaa koiraa, siirsin vähän eri kohtaan. Käytösruutuun ihan yhtä koomaisessa tilassa, jaksoi seistä ehkä vajaa minuutin mikä oli tosi paljon enemmän kuin odotinkaan. Vajosi täysin varoittamatta istumaan, mistä käskin sitten käymään pötkölleen. Vire pysyi rauhallisena loppuun asti, päästiin myös seuraamalla kehästä ulos aika kivasti. Toiseen halliin mennessä alkoi sitten kitinä ja sekoilu. Olin päättänyt, että jatkan vaan treenaamista ja palkkaan sitä taskusta muutamalla namilla siinä, mitään loppupalkkaa ei ole. Häkin lähellä käskin "istu" joka koirani mielestä oli "ole hyvä", ja se sinkosi kohti häkkiä ja sai hirveän tällin hihnastaan. Siinä sitä sitten hierottiin jotain eteen tuloa noin sata toistoa ennen kuin koira oikeasti luopui etäpalkan ajatuksesta ja alkoi tehdä yhtään mitään.

Hillebrand ripitti mut vielä palkintojen jaossa, että hirveä vauhti ja olisit nyt pysähtynyt uusimaan. Sanoin, että ylivireongelman takia olin päättänyt etten uusi, kun se vaan yleensä pahentaa asiaa. Hän sanoi, että eihän sitä tartte näyttää koiralle että uusitaan, huikkaa siis vaan tuomarille uusivansa ja tekee samalla vauhdilla täyskäännöksen, palaa oikeaan paikkaan, jossa taas täyskäännös ja sitten vaan uusimaan. Koira ei tiedä että rata ei oikeasti mennyt niin, jos ohjaaja ei pysähdy tai hidasta ja jää siihen säätämään. Totta. Mutta oli kyllä sellaista paskaa koko touhu, että ei harmita yhtään ettei tulosta tullut, en mä tällaisella sitä olisi halunnutkaan. Alitimme pahasti normaalin osaamistasomme.

Nyt ei kyllä kauheasti motivoi seuraavaa koetta katsella, tämä on vaan liian vaikea laji meille. En saa niitä automaatti-istumisia kitkettyä, tai kyllä se treeneissä joo saattaa tehdä hyvinkin nättiä mutta koetilanne on aivan eri. En tiedä yhtään miten sitä pitäisi ennen omaa vuoroa valmistella, että se olisi sopivassa vireessä ja "auki". Fakta on, että en vaan varmaan ikinä saa sitä yhtään rennoksi koekehään, ja kaikenlainen jännitys teettää niitä isoja virheitä. Kyllähän rally on laji, missä radat on tosi erilaisia ja kun vaan jaksaa käydä, ihan varmasti töppöselle saa RTK4. Mutta pelkkä väkisin hankittu koulari ei oikein jaksa enää kiinnostaa, sehän on ihan helkkarin se ja sama onko sen tittelirimpsun seassa RTK3 vai RTK4. Huomattavasti paljon motivoivampaa olisi yrittää saada se vireasia kerrankin onnistumaan koetilanteessa, mutta alkaa olla pelimerkit aika käytetty... :( Koiran terävyys, epäsosiaalisuus ja vieraiden ihmisten ja koirien aiheuttama paine pitää myös huomioida, se lisää painolastia ja ne ominaisuudet asuu koirassa, eikä niitä kukaan kouluta sieltä pois. Ihmeen pitkälle me ollaan sen isojen puutteiden kanssa päästykin.

pelto oli kaunis ja pienet esineet ilmaistiin hienosti