Sivut

lauantai 8. syyskuuta 2018

MESHYV 82

Käytiin tänään rally-tokokisoissa Laukaassa, mutta ei suinkaan ralliSienen kanssa, vaan vetäisin pötkösen kehiin! Meillä oli 25.8. oman seuran ekat viralliset kisat, jossa olin koetoimitsijana. Tuomari unohti houkutuksessa olleet lelut meidän kentälle, ja kun sumplittiin aikataulujamme miten saataisiin ne hänelle takaisin, hän itse sanoi olevansa menossa tänään Laukaaseen tuomaroimaan ja että viimeeksi kun on ollut yhteydessä järjestäjään, kokeessa oli hyvin tilaa. Minähän olen tunnetusti yllytyshullu ja koska Sieni ei ole treenannut rallya koko kesänä, enkä oikein tiedä onko mulla siinä sen kanssa enää mitään mielenkiintoa tavoitella yli 95p suorituksia, päätin että nyt tai ei koskaan on töppösen mahdollisuus. Kyseessä oli ulkokoe. Ei töppönenkään ole rallya ajatuksella kesän aikana treenannut, mutta sen kanssa pystyy tekemään aivan eri määriä treeniä ja kaksi viikkoa aikaa riittäisi siten paljon paremmin.

Pöne on treenannut kuumeisesti myös tanssia, nimenomaan takapään käyttöä ja pysähdyttäessä seisomaan jäämistä (eri käsky siihen toki) eri positioissa. Olen aika hyvin saanut siltä kitkettyä sen automaatti-istumisen suoralla pysähdyttässä. Se vaan aiheutti sitten yllättäen sen ongelman, että eihän se rallyssakaan istu ja mun pitää aina tarkistaa. Voisihan sitä kai vaan aina sanoa "istu", mutta kyseessä on koira joka keskittyy sen paremmin mitä vähemmän mä sille juttelen, ja vältän kaikkea tarpeetonta käskyttämistä. En siis viitsisi joka kerta sanoa "istu", jos se istuu jo, ääntelyn riski kasvaa ja koira myös helposti alkaa yliyrittää - "toi sanoo istu mutta mä istun jo, joten ehkä se haluaa että menen vaikka maahan tai korjaan perusasentoa tai ainakin silloin saa steppailla koska se on niin tyhmä eikä tiedä mitä haluu".

Edellisenä iltana omalla kentällä hajosi sitten täysin jokin niin peruskauraa oleva kuin istu - käännös vasempaan - istu (koira oikealla), se vaan rynnisti sieltä käännöksestä aina niin vauhdilla ja päätyi jonnekin etuviistoon vinoon, eikä oikein suostunut itse ymmärtämään mikä menee pieleen. Hinkattiin tunti putkeen, siis koira oli kentällä mutta oli siinä nyt pari käy siihen -taukoa. Saatoin myös aika painokkaasti sanoa sille, että miten voit olla muistamatta mikä se viereen on ja tollanen se ei ainakaan ole. Ihan kuin siitä olisi mitään apua, mutta joskus vaan hermo menee minullakin edelleen. Niin se vaan aina joka tauolta tuli laukalla jatkamaan, ei voi kuin ihmetellä mistä se kaikki motivaatio tulee, miksi sen mielestä jotkut höpöhöpötemput on niin kivoja ja miksi pitää olla niin kiire kaikessa. Toiset ne on vaan syntyneet voittamaan ja toiset luovuttaa paljon helpommin, koirassa on ehkä joku sisäsyntyinen tarve ratkaista sille tarjotut ongelmat?

Olisi voinut hermostuttaa, mutta pönen kanssa on niin monesti nähty, että paska kenraali tietää hyvää koetta. Sille tehtiin aina jäljelläkin ennen koetta niin vaikea treeni, jossa tavoitteena oli että koira hukkaa jäljen, ja jäljetys keskeytetään autoon viemällä. Silloin se oli aina ihan hitokseen tarkka ja huolellinen seuraavalla kerralla, eli kokeessa, ettei niin vaan toistamiseen kävisi. En jaksanut perjantai-illalla saati lauantaina aamulla enää käydä lenkillä, pari päivää on ollut kurkku kipeä ja nenä ruvennut vuotamaan ja nyt alkoi tuntua että kuumekin nousee. Ne tuomarin lelut nyt ehtisi viedä joku toinenkin kerta, mutta jos ulkokisaan pönen kanssa meinaa, tämä saattaa olla tän syksyn viimeinen mahis eikä kukaan tiedä elääkö koko koira enää ensi keväänä, niin nyt on mentävä vaikka paareilla kantaen. Onneksi pöne on aamun torkku ja sen vire on aamukokeessa todnäk vähemmän kauhea kuin iltapäivän puolella. Mestari alkoi siis klo 10.

tekninen, tosi paljon oikeaa, mielestäni vaikea rata
Olin paikalla puoli yhdeksän aikaan, kävelytin koiria vähän ja sitten käytin hiekkaparkkista treenaamiseen. Tein muistaakseni neljä kierrosta: ekalla vaan seuraamista vasemmalla ja oikealla lelulla palkaten. Koira olisi halunnut juosta lelun kanssa ja mätkiä itseään kylkiin sillä, mutta en laskenut sitä hihnan mittaa pitemmälle, tämä on aina vähän kökkö ero treeneissä ja kokeessa lämppäämisen suhteen. Toisella kierroksella erottelua: jääviä, eri sivuille tuloa, edestä takakautta tai suoraan sivuille tuloja, näistä ruokapalkkaa. Kolmas ja neljäs jäi aikaan että ratapiirros oli jo tullut, ja siellähän oli istu-käännös oikeaan-istu ja istu-täykkäri oikeaan-istu koira oikealla, myös mm. 270 oikeaan koira oikealla ja peruutus oikealla. Naksuttelin sille takapään käyttöä ja peruutuksessa seisomisasennossa pysymistä. Lopussa alkoi tulla jo muitakin, joten pelattiin vähän look at that -peliä muilla koirilla.. Koira ei ollut missään vaiheessa mitenkään pitelemätön, vaan mielentila oli alussakin jo ihan hyvä. Koiriin se suhtautui rennosti. Joskus olen mennyt siihen ansaan, että "eihän se nyt tunnu yhtään hurjalta" ja jättänyt lämpät väliin ja sehän sitten kostautuu... nyt ainakin tuli veivattua. Yleensä en tykkää koepaikalla treenaamisesta, ja jos tarvii lämpätä vireen takia, suosittelen aina että tekee jotain ihan muuta. Se on kurjaa jos treenaa radalla olevia temppuja ja jokin ei sujukaan, niin siitä sitten hyvällä mielentilalla kehään, not.

Oltiin numero 7 eli puolivälissä. Autolta ei montaa kymmentä metriä ollut, joten hain koiran kun edellinen meni kehään. Käytin sen pissalla nurkan takana ja sitten tultiin odottelemaan. Yritin välttää enää palkkaamasta sitä ainakaan tyhjästä, joten peruuteltiin ja tehtiin oikeaa perusasentoa ja sitten se makasi odottamassa. Oli aika kivan tuntuinen, suorastaan rauhallinen, ja tosi ok ihmisten ja koirien suhteen. Käytösruudun valvoja oli mies ja sillä oli hassu hattu ja kertissadetakki, vähän jännitti aiheuttaako se huutoraivarin. Vähän myös jännitti se, että rata meni aika läheltä käytösruutua, mä en oikein ymmärrä miksi se pitää olla se minimi 3m (?) etäisyys kun tilaa olisi enempään. Jos joku koira meinaa karata kaverin luokse tai herpaantuu muuten toisesta, kyllä se tapahtuu vähän pidemmälläkin välillä. Siihen jäisi kuitenkin ohjaajille reaktioaikaa edes vähän, noilla 3m matkoilla kukaan ei kerkiä tehdä mitään jos joku koira lähtee. Minusta se vaan on tarpeetonta riskinottoa.

Menin kehään kun ajanottajat oli poistuneet paikoilleen ja keskellä oli enää tuomari ja sihteeri. Olin silti liian ajoissa, koska ne kirjoitti vielä tosi pitkään, ilmeisesti palautetta edelliselle. Kerkesin miettiä, saako kehästä vielä poistua kun on kerran tullut, koira oli siis hihnassa yhä. En ollut varma, joten koira makasi ja minä yritin pysyä rauhallisena. Pöne katseli sadetakkimiestä ja kehuin sitä siitä, oli kaikin puolin tosi rauhallinen. Lopulta päästiin aloittamaan ja yllätyin suuresti, kun nollavire kantoi yhä ja tuntui tarpeelliselta jopa vähän kannustaa koiraa! Ei mulla nyt sellainen olo ollut että se jää matkasta, mutta ei se lainkaan painanut eikä pompottanut eikä edistänyt, vaan seurasi silleen pikkusievästi varmaan teknisesti just sopivan takana, niin huh huh. Hypyllä vire selkeästi nousi, ja siitä pari ykkösen virhettä, vino hypyn jälkeen ja seuraavasta eteentulosta odotettu kontrolli, koira liiskaantuu aina ihan jalkoja vasten. Peruutus tuntuikin kaaokselta ja olin varma että ehti istua, mutta mitäpä sellaisia uusimaan kun ei se sen paremmin menisi kuitenkaan. Hypähti muistaakseni sekä hypyn jälkeen että peruutuksesta eteenpäin lähdettäessä perusasennossa (oikealla), niistä ei kuitenkaan näemmä virheitä. Sitten valkovuokolle asti kivasti, mutta siellä joku ihmeen aivopieru, minusta koira oli kontaktissa mutta ehkä se just ajatteli jotain muuta, koska pyörähdyskäskyyn reagoi vaan sätkähtämällä "kääk mikä se oli". Uusittiin se, silti -3 TVÄ eli jotain säätöä siinä oli, varmistelin ehkä liikaa että nyt kääntyy tai sitten se oli vaan epätarkka (heitti liian ison voltin?). Sitten mentiin taas loppuun asti sujuvasti, ohjaus oli kevyttä ja koira aivan erilainen kuin eilen illalla kenraaleissa, nyt se kuunteli mitä tilataan eikä vain arponut mitä sattuu tulemaan. Maalissa käskin sen painokkaasti istua välttääkseni kaikki riehaantumiset, kytkin, siirsin vähän kauemmas (kr-koirasta) ja käskin maahan. Oli tosi rauhallinen ja vastoin kaikkia suunnitelmiani kehuin sitä parilla sanalla hiljaa jutellen. Sitten halusin odottaa, aiemmat mitä katsoin olivat menneet jo käytösruutuun ja sitten se sadetakkimies tuli myöhemmin, tuoli oli alle 2m päästä kyltistä mikä sekin on minusta ihmeellistä miksi se pitää tunkea niin lähelle. Ihminen on aivan eriarvoinen häiriö, toiset haluaa ehkä kuollakseen moikata, toiset pelkää ja suurimmalle osalle se lienee aika se ja sama. Minä odotin niin kauan, että sadetakkimies meni edellä ja seurautin sitten koiran niin, ettei menty suoraan kohti ukkoa, vaan kierrettiin kaarros. Asento oli istuen edessä, otin perusasennon ja jätin siitä. Oli tosi kiva, rennon tuntuinen, alkuun pitkään kontaktissa vain minuun, sitten vilkaisi pari kertaa ratakoiraa, kehuin aina niillä hetkillä. Jossain vaiheessa meinasi myös katsella ukkelia, tiedän että jos se aikansa tuijottaa ja ihminenhän yleensä katsoo takaisin, moni alkaa katsoa silmiinkin siinä kun koira katsoo ensin, niin sitten saattaisi ihan tyhjästä tulla räyh. Mulla ei ole mitään "katso"-sanaa, on sille pentuna sellainen opetettu ja ehkä olisi hyvä nyt muistuttaa, mutta nyt kutsuin sitä varovasti nimellä ja käskin painokkaasti istua, niin jätti ukkelin katselut siihen. Loppua kohti radalla tullessaan vuorossa oleva koirakko piti aikamoista ääntä, siinä oli ne jäävät ja aina kun radalta tuli "MMMMMAAAHAN!!!1", minä sanoin yhtä kovasti että istu. :D Ohjaaja myös alkoi kannustaa koiraansa ihan tosi riehakkaasti, sitä pöne toljotti niskat nyrjällään. Annoin sen välillä katsoa mutta jos aika venyi kovin moneksi sekunniksi, kutsuin sitä taas varovasti nimellä ja käskin istua. Jos kovin kovaa kutsuu omaansa, sehän pomppaa siitä ylös, niin vähän hankala homma, se katso minua -sana olisi kyllä kätevä. Pitäis vissiin tänkin koiran kanssa joskus ihan niinkuin treenata tätä... mutta siis ihan super kivassa mielentilassa istua, rata oli lyhyt ja kaikki teki sen nopeasti joten tässäkin meillä oli vielä ehkä 20s aikaa jäljellä toisen tultua maaliin. Ukko sanoi "aika" ja alkoi heti nousta itse, mutta minä pidin taas pääni ja kun koira alkoi katsoa liikehdintää, käskin painokkaasti "odota" ja istutin sitä vielä ainakin 5s, ukkokin painui takaisin penkkiinsä sen näköisenä että uskaltaako tästä mennä vai ei :) Olisi mun puolesta mennyt ohi, mutta en halua, että vieraan sanoma "aika" tulee olemaan mikään vihje suorituksen päättymiselle ja siksi en heti lähtenyt. Olen ylpeä siitä, että vuosien kokemus näkyy nyt edes siinä, että tällaisissa jutuissa osaan pitää pääni ja tehdä kuten minä, maksava asiakas, haluan.

Ulos seurautin sen ja koira oli rehellisesti pihalla kuin lumiukko, olisi mennyt katsomaan avoinna olevaa varastokoppia eikä odottanut lainkaan että joko nyt syödään. Tein pari temppua ja palkkasin yksittäisillä nameilla ja sitten kuljetin sen nameja heitellen tielle, missä käytiin pissalla ja otettiin valokuva. Kuvausasennosta vapautin sen "ole hyvä" -sanoilla ja silloin se alkoi hulluna vetää autolle, kuten yleensä tekee kehästä tullessa. Pikkusen myöhässä tajusi että oltiin kokeessa ja autolla joskus on ollut jotain palkkaa :) Nyt ei saanut kuin yhden namin vesikuppiinsa että rupesi juomaan.



Ehkä, ehkä, ehkäehkäehkä kaikkien näiden vuosien jälkeen olen vihdoin oppinut valmistautumaan oikein ja ohjaamaan paremmin. Se oli ihan hiljaa ja todella rento, ei haittaa yhtään että hieman matalassa vireessä, siis tykkäisin ehdottomasti korkeammasta mutta ainakin työ on tuottanut tulosta kun saatiin se noinkin alas ja siihen pitää olla tyytyväinen. Tällaisen onnistumisen jälkeen jaksaa taas pari huutokonserttiakin, joten ei muuta kuin uutta koetta katselemaan. Sienen kanssa treenasin vähän parkkiksella pönen vuoron jälkeen, Sieni oli ihan liekeissä. Se kiljahteli autossa jo aiemmin kuin hain pöneä treenisessioilleen. Hassua, olisikohan se oikeasti halunnut kisata? Samanlainen se oli niissä omissa kokeissa kun ne oli mulla talkoopäivän ajan autossa ja käytin pari kertaa pissalla. Takuulla tiesi että nyt on koe, mutta availi ääntään aina kun menin autolle "joko nyt on mun vuoro??". Hassu eläin. Ehkä pitäis senkin kanssa treenata vähän rallya ja katsoa pari yhteistä koetta noille, on sillä se yksi 94p ja onhan se ihan mahdollista saada ysivitosia, mutta edellyttää että kuut ja tähdet osuu kohdilleen aina ratapiirroksesta alkaen niin en tiedä maksaako se vaivaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti