Koirasuhde

Eilien osteopaattikäynnin jälkeen ajoin Kouvolaan, missä oli A:n kanssa sovittu treenit ihanan isolle, puiden varjostamalle hiekkakentälle. Ajettiin kovan alustan jälkeä ja toteltiin. Mä en nykyään enää tiedä millä sanalla kuvaisin meidän treenejä, ennen oli erikseen tottis, toko, rally, tanssi ja herra ties mikä kaikki. Ennen ehkä myös ajattelin että niissä on jotain eroa, tottiksen pitää olla vietikästä ja tokon tarkkaa jne? Nykyään ne on minusta kaikki temppuja ja koiran viretilakin useimmiten hakeutuu lähinnä siihen, mitä sen ominaisuudet antaa ja millaiseen se on tottunut. Että olisi kaksi tai viisi eri seuruukäskyä ja koira erottelisi ne sisällöltään, juuei. Usein myös treenaan eri lajien temppuja samassa setissä, ihan sen mukaan mitä milloinkin on työn alla.

Pöne oli ihan törkeän hieno, sille oli vajaa 100m jälki joka nostettiin lähtöhajulla, esineitä oli matkalla viisi (kuitunauhaa, 1x3cm paloja tms) ja jäljen päässä ihminen. Vahvistettu hajuvedellä, mutta oli niin kuuma ja kuiva, että mitään vedestä ei näkynyt vaikka aloitin heti kun jäljen tekijä oli kadonnut hiekkakasan taakse piiloonsa. Ai että kun sille saisi tuollaisen intensiteetin ja vireen muuallekin, varsinkin pätkät 1. esineeltä toiselle ja toiselta kolmannelle oli niin hienoja. Tosi tarkkaa työtä ja maltillista vauhtia.

Sienikin sai kokeilla parinkymmenen metrin vedellä vahvistetun jäljen, jonka päässä ihminen. Sieni ei ole koskaan tehnyt tällaista, ja ihastuttavan pihalla se oli nytkin. Saattoi jäljestää 5m tosi hienosti ja sitten nostaa pään ja katsoa kentällä olevia roskia tai riemastua pulusta. :D En antanut sille mitään käskyjä joten eihän se voinut tietääkään mitä nyt ollaan tekemässä. Jos haluaisi tuota opettaa, tekisin esineeltä esineelle, ja alkuun vahvisteet eli ne esineet tyyliin metrin välein.

Lopuksi jäätelöllä tuli sitten puheeksi kouluttaminen, varsinkin alkeiskurssit ja uudet ihmiset. Se oma koiranlukutaito ja ylipäänsä suhde siihen eläimeen. Erilaisia menetelmiä ja näkemyksiä miten sitä koiraa pitää kouluttaa, on nykyään enemmän kuin koskaan. Ihmisillä on myös tosi paljon ennakkoluuloja ja esim. alkeiskurssilla näkemyksiin vaikuttaa myös oma aiempi koirahistoria. Ihmisistä paistaa myös läpi oman elämän solmut, esim vaikka ihan sellainen, että jos pitäisi kehua ja riehaantua enemmän koiraa palkatessa, ihmeen monella on jokin "en kehtaa, kamalaa kun kaikki katsoo" -häpeän tunne. Ylipäänsä se suhde siihen eläimeen, miksi se on olemassa ja siihen kotiin otettu. Sekin on ihan loputon suo, kärjistetysti toisille ne on eläimiä joiden pitää tietää paikkansa ja totella koska sanotaan, ja toisille ne on äärimmäisen kiehtovia luontokappaleita joiden käytöstä jaksaa loputtomasti vain tarkkailla. Tällaisten ihmisten suhtautuminen koiran kouluttamiseen on varmasti hyvin erilaista.

Lemmikkipalstat on yksi paikka, mitä ei oikeastaan kannattaisi lainkaan lukea, mutta joskus ei voi välttyä eksymästä sinne. Olen mä sinne aikoinaan näköjään yli 20t viestiä kirjoittanutkin. :D Tällä kertaa ongelma oli ketju, jossa jonkun koira murisee silitettäessä tietystä kohdasta. Nämä noudattaa aina samaa kaavaa, ensin siellä käsketään viedä se lääkäriin, fyssariin ja kukkaisterapiaan (mikä ei ole lainkaan huono siis tietenkään), ja sitten alkaa tappelu siitä saako koira murista ihmiselle vai ei. Osan mielestä sellainen pitää heti paikalla kieltää ja toiset yrittää ymmärtää koiraa ja pitää murinaa vain yhtenä kommunikointikeinona, ja nämä sitten tappelevat keskenään ja nimittelevät toisiaan hulluiksi. Jes.

Hetken meinasin itsekin provosoitua ja osallistua keskusteluun, mutta vältin kiusauksen kuitenkin. Joku oli kuitenkin laittanut sinne mielenkiintoisen kysymyksen: "Mikä siinä murinassa on niin pelottavaa ja väärin?"

Olen melko varma, että murina ärsyttää juuri niitä, jotka suhtautuu koiraan "sen pitää, koska minä sanon" -tyylillä. Ne, joille se on vain mielenkiintoinen luontokappale, pitää sitä vain mielenkiintoisena kommunikointikeinona, yhtenä koiran äänenä. Tietenkin siinä on vähän sellainen uhkaava sävy, pelko siitä että meillä on ongelma, mitä jos en osaa toimia oikein ja asiat menee pieleen. Luultavasti sitä myös voimakkaasti hävetään ja ajatellaan, että joko ihmisessä tai koirassa on jokin vika. Miksi se muuten tekisi niin?

Ihmisten koiranluutaidoissa on muutenkin ihan törkeän suuria eroja. Viitaten eiliseen osteopaattikäyntiin ja siihen, miten pienestä oireeta voi tietää, että kaikki ei ole hyvin, osallahan jää koiran kipu huomaamatta kunnes eläin ei tyyliin suostu enää kävelemään lainkaan. Osa ihmisistä on muutenkin sellaisia tarkkailijoita, jotka ovat hyviä yksityiskohtien kanssa, ja jaksavat tuijottaa vaikkapa luontoa vaikka kuinka pitkään. Koirasuhteeseen jokainen voi kuitenkin itse vaikuttaa, mitä siitä eläimestä ajattelee, mitä tarvetta sen olemassaolo tyydyttää jne.

No mitä sitten, jos se koira murisee? Ensimmäisenä varmaan kannattaisi hyvin tarkkaan katsoa sitä eläintä muutenkin, mitä se ilmentää, miltä se näyttää, miksi se tekee niin? Se on fakta, että murina on etäisyyttä lisäävä signaali eli jostakin syystä koira haluaisi lisää välimatkaa sinun ja sen välille. Koiraa sattuu (pienikin päänsärky saattaa saada ihmisen hyvin ärtyisäksi, joten koirallakaan ei tartte olla kokonainen raaja irti että se kokee kipua ja pinna on siksi olematon), tilanne on siitä ahdistava tai muuten hyvin inhottava (se on nurkassa ja iso ihminen kaatuu päälle), se pelkää jotakin tilanteeseen liittyvää elementtiä (kynsisakset), kuviteltua seuraavaa tapahtumaa tms (otat siltä luun pois), tai ehkä se on vain väsynyt ja haluaa olla rauhassa (lapset kiipeilee sen päällä)?

Murinasta rankaisemalla joka tapauksessa kielletään koiraa varoittamasta, ja aikansa kun sitä toistetaan, hyvin usein seuraava askel on se, että koira "puree varoittamatta" ja pannaan arvaamattomana petona monttuun. Koiraa ei voi kieltää tuntemasta sellaisia tunteita kun se tuntee, se ei siis vain toimi niin, ja kieltämällä käytöksen (murina) ne tunteet jäävät sinne silti. Jos tilanteet jatkuvat, joskus sitten räjähtää.

Nettipalstalla on aina hupaisaa, tai useimmiten ehkä kuitenkin surullista, kun yritetään arvailla miksi jonkun ventovieraan koira murisee kun sitä silitetään lavasta. Kukaan ei ole nähnyt tilannetta, eikä kyseistä koiraa ja ihmistä missään muussakaan tilanteessa. Ehkä se koira on kipeä ja kosketus sattuu siitä kohdasta, ehkä se ei tykkää että sitä ylipäänsä lääpitään niin paljon, ehkä "silitys" onkin enemmänkin taputtelua tai koiran halaamista mikä on siitä epämukavaa. Kukaan ei tiedä miltä se koira näytti ennen tilannetta ja sen jälkeen. Kaikilla on silti mielipide mitä pitäisi tehdä.

Minua on ainakin kahdesti ihan melkein purtu, ja näissä molemmissa tilanteissa oma koirani on myös murissut/rähissyt minulle. Toinen oli vuosikausia sitten lenkillä taajamassa, kävelin sähkölinjan alla ja välillä metsässä kiemurtelevaa polkua, joka oli paikoin aika avara ja paikoin niin puskittunut, että vastaan tulijaa ei nähnyt ennen kuin törmättiin. Töppönen ainakin oli kiinni, Sieni saattoi olla irti, mutta näköpiirissäni koko ajan. Irtokoirat kun siihen sitten puskista pölähti suoraan naamalle, töppönen veti ihan hirveät kilarit. Roikotin sitä ensin narun päässä ja yritin sohia jalalla räyhääviä irtokoiria kauemmas, mutta ei siitä oikein tullut mitään ja ne koirat ei totelleet lainkaan omistajaansa, niin nappasin sitten oman koirani kainalooni. Ottaessani siitä kiinni se kääntyi ja oli tikata mua käteen, mutta tajusi itsekin että se on minun nahkaani, ja oli hetken hämillään että emmä sulle, kun noita toisia koiria olisin purrut. Tämä hämmennys auttoi toisen koiran omistajaa saamaan omat koiransa napattua ja tilanne saatiin laukeamaan.

Toinen kerta oli viime syksynä täällä mökillä selkäongelmien alettua. Kun lähdin viemään koiraa päivystykseen, koiraa joka ei voinut nostaa koipea ilman että se huusi tuskasta ja jalat petti alta, koiraa joka ei päässyt portaita vaan huusi ja romahti niissäkin, koiraa joka huusi myös vasta mallatessani miten voisin nostaa sitä. Kun se oli pakko saada autoon. Pelkääjän paikan jalkatila on matalimmalla ja sinne se sitten oli pakko saada. Etujalat se muistaakseni nosti käskyttämällä itse ja ulvoi tuskasta silloinkin, kaikki nuo asennot missä selkä oli vinossa oli siis kivuliaita, takapään heitin sitten vauhdilla perään että saadaan koira suoraan. Se räjähdys mikä siitä silloin pääsi, ja se myös kääntyi purrakseen. Sen kuono osui mun käteen ja muistan että ajattelin että nyt sattuu, mutta oli hyvin hämmentävä hetki kun hampaita ei tullutkaan ja sekunnin parin päästä koira nuolaisi mun kättä. Voisiko sitä enää selvemmin sanoa, että anteeksi en tarkoittanut.

Kellään nyt ei toivottavasti tulisi mieleenkään alkaa "kouluttaa" silmin nähden pahasti kipeää koiraa. Noissa tilanteissa minä olen muutenkin ollut sijaiskärsijänä eikä koira ole tarkoittanut murista juuri suoraan minulle. Kyllähän sellainen varmaan tuntuu tosi paljon henkilökohtaisemmalta ja siksi suuremmalta epäonnistumiselta, jos koira katsoo silmiin ja tietoisesti murisee juuri sinulle. Minä varmaan pyllähtäisin epäuskoisena istumaan ja kysyisin ääneen, että mikä sulla on hätänä. Mutta on niin paljon ihmisiä jotka ei erota kipeää koiraa vaikka se ontuisi kokonaista jalkaa, niin ehkäpä kommunikointi sen eläimen kanssa on ihan yhtä hepreaa. Eihän se nyt toki puhkea puhumaan ja kerro mikä sillä on, mutta kyllä tilanteeseen johtaneita olosuhteita ja siitä seuranneita reaktioita hyvin tarkkaan miettimällä saa aika paljon infoa siitä, mitä koira yrittää viestiä. Sen sijaan että vetää vaan pataan sitä, koska mullehan et ala.