Sivut

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Muutto

No nyt se on taas tehty. Ihmisen ei pitäisi yrittää käydä töissä ja suorittaa muuttoa samaan aikaan, siinä jää olemattomiin niin nukkuminen kuin koirien lenkitys, muusta aktivoinnista nyt puhumattakaan. No namien etsintää oli kätevää tavara- ja muuttolaatikkokaaoksen seassa toimittaa mutta muuten, huh huu. Edellisen asunnon omistaja irtisanoi sopparin tammikuun lopussa tarvitessaan asunnon perheenjäsenensä käyttöön, ja 6kk irtisanomisaika mennä hulahti. Huhtikuussa ulkomaanmatkan jälkeen ruvettiin tosissamme etsimään uutta kämppää, mutta talouden kaksijalkaisten toiveiden ja arjen realiteettien (mm. vain yksi auto) yhteensovittaminen osoittautui kovin hankalaksi. Jännää, että aina kun etsii kolmiota, potentiaalisia yksiöitä ja kaksioita on pilvin pimein tarjolla, muistan kyllä myös ajan kun etsin yksiötä ja tuntui täsmälleen samalta. Osoittautui myös, että "kunto: hyvä" on hyvin venyvä käsite, ja jos asunnosta ei ole lainkaan kuvia eikä sinne pääse heti katsomaan, mitään ei kannata varailla ja tuudittautua siihen että nyt löytyi. Osoittautui myös jälleen, että "ei lemmikkejä" lätkäistään monesti automaattisesti ja kysyä kannattaa aina. Kun kertoo harrastavista palveluskoirista, jotka saa riittävästi oikeaa tekemistä ettei niiden tartte syödä tylsyyksissään seiniä tai muuten riehua pitkin sisätiloja, selittää että ne on aikuisia ja useasti muuttaneita eikä koskaan ole ollut mitään ongelmia, ja lupaa vielä vaikka vähän ekstraa takuuvuokraan tai ainakin vakuuttaa että korvaa jos jotakin kuitenkin sattuu, "ei lemmikkejä" ei usein olekaan mikään ehdoton kielto. Vaikka meillä oli kuun loppuun asti aikaa asua, painostus omistajan taholta oli sietämätöntä ja kun sitten varattu ja hyväksi luultu asunto osoittautui täydeksi pommiksi, tapahtui vuorokaudessa paljon. Seuraavan vuorokauden aikana muutettiin ja nyt se on ohi. Uusi kämppä on todellinen löytö eikä voisi olla tyytyväisempi miten tässä lopulta kävi!



Koirat pääsi torstai-illalla käymään täällä, kun alettiin kantaa kamoja, viisi autollista taidettiin tuoda. Perjantaina tuli isot huonekalut peräkärrillä ja yötä myöten roudattiin henkilöautolla kaikki muu siivoten samalla vanhaa asuntoa, ainakin 5 kierrosta tuli tässäkin. Avaimet jätettiin pöydälle 22.30. Lauantaiaamuna koirat jäi pari kertaa yksin ihan pariksi minuutiksi kerrallaan, kun purettiin autosta vikat laatikot. Ekalla kerralla ne makasi ulko-oven edessä odottamassa, mikä ei ole normaalia käytöstä. Purettiin laatikot ja ehkä puolen tunnin päästä mentiin uudelleen alas, tällä kertaa kukaan ei ollut odottamassa vaan tulivat pedeistä. Illalla oltiin kauppareissulla ehkä reilu tunti, lähtiessä annoin pienet luut ja jäivät ihan ok, ne aika hyvin tietää siitä mikä on homman nimi. Palatessamme ketään ei taaskaan ollut missään näkyvillä ja tulivat selkeästi nukkumasta. Ostin nyt ensi viikolle erilaisia pieniä puruluita ja herkkutikkuja, pitää vaikka koko viikko joka kerta antaa lähtöluut niin saadaan tämä asia käsiteltyä ja oikea mielentila jäämiseen :) 

Joku voisi kysyä miksi moinen vaiva, varsinkaan kun mitään varsinaisia yksinolo-ongelmia ei ole koskaan ollut. Minulle se nyt vaan on asia, jonka koulutan huolella pennulle ja jota haluan jatkossakin vaalia. Ei ole itsellä hyvä mieli lähteä tai olla 8 tuntia töissä, jos tietää että kotona stressataan. Stressi, läähätys ja ramppaaminen monesti saattaa saada myös vatsan sekaisin eikä olisi kivaa heti ekana ripuloida siistejä lattioita. Ei ole kivaa miettiä kuuluuko meidän asunnosta jotain ja alkaako naapureita ärsyttää. Jos hyvää mielentilaa ja suorastaan sitä "lähde nyt, että saadaan karkkia" -odotusta saa niinkin helposti boostattua, niin hölmöhän se on joka sen jättää tekemättä. Tietysti on varmaan erilaisia koiria, omistani tiedän että lähtö on ainoa kriittinen hetki eli jos jäävät rauhassa, ei ne myöhemmin ala keskenään itkeskellä. Sitä olisi kyllä kivaa muuten joskus videoita mitä ne täällä touhuaa, oletan että hyvin vähän kommunikoivat keskenään, vaihtavat vain makuupaikkaa omaan tahtiinsa ja Sieni käy välillä vesikupilla.

Tässä samalla on kyllä tullut mietittyä sitä, kun ihmiset ottaa pennun. Usein kai kotiutuminen ajoitetaan edes perjantaille, jotta eläimellä on viikonloppu aikaa sopeutua uutee kotiinsa. Jotkut sitten järjestää enemmänkin lomaa ehtiäkseen olla kotona ja totuttaa pentua pikku hiljaa yksin jäämiseen, mutta aika moni tuntuu vain jättävän koiran maanantaiaamuna kun töihin on mentävä. Useat koirat kyllä kai myös tottuu ihan ok, mutta onhan se aika hurjaa, valtava elämänmuutos emän ja sisarusten parista täysin yksin jäämiseen. Ei voi kuin ihailla miten luottavaisia ja sopeutuvaisia eläimiä he ovatkaan.

Uudessa asunnossa on oma sauna. Aiemmassa oli taloyhtiössä yhteinen, mihin koiraa ei tietenkään voinut viedä, ja aina kun tehtiin lähtöä, Sieni meni kylppäriin etsimään ovea. Mielenkiintoista miten se ymmärtää koska olen menossa saunaan ja koska vain suihkuun vaikka riisuminen ja pyyhkeen ottaminen oli aina samanlainen tapahtuma (en vienyt saunaan mitään muuta), ja mielenkiintoista miten sillä on käsitys siitä, että sauna on kylppärin yhteydessä. Se oli hassun näköistä kun se sitten pienessä kylpyhuoneessa seisoi, kääntyili ja tuijotti seiniä huokaillen, kun ei tiennyt missä se salaovi olisi :D Se teki saman Kilpisjärven reissulla muutama viikko sitten, joka ikisessä mökissä kipitti saunan ovelle kylppäriin odottamaan, kun se aika oli. Tänään korkattiin uuden kämpän sauna ja siellähän se oli tatti taas ekana jonossa. Se saunoi yhteensä neljä kierrosta, eikä sittenkään suostunut tulemaan pois, vaikka kaikki muut oli jo peseytyneetkin. Heitin sille sitten pienen löylyn ja jätin sen sinne. Kovin pitkäksi aikaa ei vaan voi, se unohtuu sitten varmasti ja kamalaa olisi löytää tunnin päästä kuivunut Sieni... tätä hän on selkeästi kaivannut, saunokoon nyt kun voi. Eiköhän tuo suurin into siitä lopahda ja normaali yksi kierros taas riitä. Kiinnostavaa olisi sekin tuntuuko se sen mielestä fyysisesti hyvältä esim. lonkissa, vai onko se vain henkistä mukavuutta ja sosiaalinen tapahtuma. Eksän saksanseisoja sen pentuna opetti saunomaan, joten voisin luulla että se on jonkinlainen mallioppimisen "näin kuuluu tehdä" -tulos. Tuskin se nyt pahallekaan tuntuu, pönekin joskus tulee käymään mutta lähtee samalla vauhdilla pois, se ei viihdy kuumassa. Sieni kun heittäytyy ylälauteelle makoilemaan, se ei ihan hetkeen siitä nouse. Tosi kovat löylyt heittämällä sen saa kyllä ajettua kesken kaiken alas, eli ymmärtää kyllä että halutessaan pääsee heti ulos eikä sen ole mikään pakko olla kun kerta tuli.

2 kommenttia:

  1. Onnea uuteen kotiin - ja saunaan!

    VastaaPoista
  2. Meillä ei saunainto laantunut koskaan, vaikka Lime asui saunallisessa asunnossa monta vuotta. Se saattoi suuttua ja murtaututa saunaa, jos sen jätti ulkopuolelle. :D Mutta olen ajatellut että se auttoi myös sen kipuihin. Tykikin tahtoi toisinaan saunaan (muutenhan se ei viihtynyt kuumassa ollenkaan) ja olen ajatellut senkin kohdalla että se haki lievitystä kipuun. Se osasi myös kertoa milloin tahtoi botin päälle tai lämpöhoitoa kauratyynyllä. Tai sitten vain olen kuvitellut kaiken, harmi kun noi ei osaa puhua :D

    VastaaPoista