Sivut

lauantai 5. toukokuuta 2018

Rallykoe

Tänään oli ne Varkauden rallykisat. Ekaa kertaa ikinä ilmoittautumisen jälkeen Virkusta tullut automaattinen "kiitos ilmoittautumisestasi" -kuittaus ei tuntunut miltään. Ei muljahtanut mahassa, ei tullut oksu. Ilmoitin hyvissä ajoin ja kuvittelin, että innostun sitten treenaamaankin. Enpä innostunut, ja edeltävänä iltana mietin tosissani perumista, kaivoin jo koetoimitsijan yhteystiedotkin esiin. Ei vaan nappaa yhtään, tiedän että treenaamatta ei niitä yli 95p tuloksia tälle koiralle tule, enkä tee enää mitään alle sen tuloksilla. En ole menossa SM-kisoihin, en kerää tuloksia minkään seuran vuoden koira -kisaan, en tee niillä mitään. Rahoja ei toki saisi takaisin, ja onhan se nyt aika luovuttamista ensin maksaa itsensä kisaan ja sitten jättäytyä ilman kunnon syytä pois. Aamulla jurppi vielä enemmän, kello oli soimassa 6.30. Olisin voinut jatkaa unia. No, kaksi kisaamaan tulossa ollutta kaveria laitteli siinä viestiä, mätin puuroa naamariin ja vastailin messengerissä. "Kohta nähdään" sanoi toinen lähtiessään jo pitemmästä matkasta ajamaan kohti kisapaikkaa. No niin kai sitten nähdään.

Kisapaikalle saapuessani yleensä niin tuttu jännitys ei vieläkään ollut tullut. Ratapiirrokset oli seinässä ja menin ensin katsomaan niitä. Joo morjens...


Käytösruutu seisten. Ei seiso. Seuraamisen peruutus oikealla, helposti tulee -10. Poispäin peruutus, samoin. Aika vähän pysäyttäviä ja pitkä pätkä oikealla. Ei ole tämä se rata, mistä me tehdään edes unissamme 95p. Melkein alkoi naurattaa koko tilanteen absurdius. Ilmoitin kokeeseen että saan motivaation treenata. En treenannut ja nyt olen kuitenkin kokeessa ihmttelemässä mitä helkkaria sitä lauantaipäiväänsä käyttää tällaiseen. Sitten tuli huono omatunto. Paskin ohjaaja ikinä. Miksi mä tuon kiltin ja herkän koiran tilanteeseen mistä se ei voi selvitä...

Lämppäin vähän pihalla. En ikinä enää kouluta koiraa koepaikalla, enkä kotona aamulla, enkä edellisenä iltanakaan, koska ei siitä ole mitään hyötyä, sillä saa korkeintaan paniikin. Nyt kokeilin peruutuksia, ne meni tosi kivasti molemmat. Tein vähän muutakin, koira oli ihan ok.

Joitakin koiria ennen meidän vuoroa ratakoira karkasi käytösruutuun. Molemmat on mun tuttuja ja kyseiset koiratkin oli yhdessä treenanneet, siinä oli ääntä enemmän kuin vahinkoja. Ei tollasia tietenkään saisi tapahtua, eikä se ole mikään selitys tai lieventävä tekijä että ohjaajatkin tuntee toisensa, mutta onneksi kuitenkaan ei käynyt pahasti, paljon pahemminkin olisi voinut toisissa olosuhteissa. Hirveä hässäkkä siitä silti tuli ja papereiden täyttelyssä meni hyvä tovi. Sen jälkeen koko hallissa oli varmaan melkoinen adrenaliinipilvi, kun kaikki kuitenkin pelästyi sitä äkillistä tilannetta.

Kysyin rataan tutustumisessa tuomarilta, saako lähdössä puhua ja kehua koiraa kuten radalla. Kyllä saa. En sitten kuitenkaan muistanut. Ennen kehää koira tuntui vielä ihan kivalta ja haukutinkin sitä vähän. Lähdössä taas turaamista ja mun paska fiilis valui koiraan. Ahdistaa viedä se radalle missä on juttuja joita se ei kunnolla osaa. Oli tosi erilainen fiilis pari viikkoa sitten mölleissä voi-radalla, missä tiesin että se osaa kaiken ja luotin siihen. Yritin kannustaa koiraa, ei vastaa siihen, mikä ärsyttää mua, tulee sellainen alkukantainen "älä ******* näytä noin surkealta kun ei tässä mitään sulle tapahdu". Sillä on varmaan hirveä sisäinen ristiriita, kun minun tunnetila ajaa sitä kauemmas minusta ja toisaalta yritän kehua ja tsempata sitä. Ei se videolta taas ihan niin pahalta näytä kuin miltä tuntui. Oikealle istumiset aivan hukassa ja yhden jättää väliin, huomasin sen mutten jaksanut uusia, välissä alivirettä ja sitten kuitenkin riemastuu epäonnistuneen peruutuksen jälkeen kehuista niin että meinaa karata kuvittelemalleen etäpalkalle (häkki ja kassi oli siellä suunnassa, palkkapurkki mun taskussa, näytinkin sen koiralle, että mihinköhän se niinku oli menossa) ??? Tämä on hirveää kun se menee tällaiseksi, mä yritän kehua ja kannatella koiraa, vaikkei se tee mitään kehumisen arvoista. Treeneissä olen yleensä huomattavasti hiljempaa. Ärsyttää se että olen sellainen että saan koiran paineistumaan, ja ärsyttää että se paineistuu niin pienistä ja on kuin maailmanlopun kourissa. Ärsyttää että se sitten kuitenkin kuvittelee pääsevänsä palkoille moisella suorittamisella. Ärsyttää että oon niin tyhmä että vien sen tilanteeseen mistä se ei selviä, ja sitten vielä ärsyynnyn siitä. Ärs ärs ärs.


Mutta käytösruudun se seisoi! Jumalauta, eikä sitäkään ole kevään aikana treenattu yhtään! Siis yhtään. Sanoisin että kestoa on oikeasti rakennettu johonkin 45s asti joten reilu 3min suoritus on kyllä kaikkien aikojen itsensä ylitys! Toinen erityisen mieltä lämmittävä on tuomarin kommentti: "hieno tasa-askel peruutus. Kaunis rauhallinen ohjaus.". Se vaikea peruutus onnistui tosi kivasti, se näyttää videolta omaankin silmään hyvältä.

Pisteitä jäi 71p. No on se odotettua nollaa vähemmän ruma numero kisakirjassa, että eeeeh. Ja sain intoa treenata taas.

-lähtö kuntoon, rutiinit hihnan irroittamiseen ym
-oikean puolen pa (istuminen) omalle käskylle
-poispäin peruutus kuntoon
-3-4min seisominen varmaksi, jotta sitä ei tartte murehtia
-kestoa seuraamiseen ihan vaikka ilman mitään telineitä, 4min palkattomat pätkät pitää jaksaa
-pitkät (30 kyltin) helpot radat palkattomiin treeneihin
-vaikeat radat ja vaikeat kylttiyhdistelmät 5-10 kyltin setteinä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti