Koiratanssileirillä

Osallistuimme koko tiimin voimin Tahtitassujen koiratanssileirille Kuralan Kartanossa Pöytyällä (=jossain Turun suunnalla täältä katsottuna). Kilometrejä tuli viikonloppuna liki 700, onneksi kaveri otti mut kyytiin eikä tarvinnut itse ajaa lainkaan. Neljä koiraa ja kahden naisen tavaratkin saatiin ihan nätisti mahtumaan autoon, ekalla yrityksellä, ilman kiroilua ja uudelleen pakkaamisia. Leiri sisälsi yhden temppukoulutuksen, yhden ryhmäkoulutuksen eri teemoissa, yhden esiintymiskoulutuksen tanssiopen kanssa ilman koiria sekä harjoituskisan, jossa jokaisella oli 5min aikaa tehdä kehään menoja, vaikeita kohtia ohjelmasta, koko ohjelman tai mitä nyt halusi, ilman arvostelua tai tuomarointia. Minulla oli temput la aamulla, teemaryhmä la iltapäivällä, harjoituskisa su aamulla ja esiintymiskoulutus su päivällä. Onneksi ei jäänyt mitään su iltapäivälle, en jaksanut silloin enää edes kuunnella toisten juttuja, omien tekemisestä puhumattakaan.

Sienen yhteishyppyyn tehtiin etäisyyttä. Olen kokeillut siihen vähän kaikkea saamatta kunnon edistymisiä. Näytin ensin missä ollaan. Ensinnäkin koira on todella kiinni mun taskussa, mistä palkat on aina tulleet. Ei auta, että heitän namin koiran taakse, kun se kuitenkin tulee mun suunnasta. Ensinnäkin takapalkka käyttöön, tai appari palkkaamaan takaa, sujuvoittaa kovasti kun ei tartte itse käydä välissä täyttämässä kuppia. Kerroin kokeilleeni takapalkkaakin, mutta luopuminen on vähän tahmeaa ja koira jää helposti jumiin siihen, eikä oikein pysty sitten enää hyppäämään. Muutettiin tehtävää niin, että apparilta palkan haettuaan kutsuin koiran ja pyysin käsikosketuksen. Tämä välitehtävä rikkoi sopivasti ajatuksen irti takapalkasta. Käsikosketuksesta ei palkattu. Sitten koiralle käsky odottaa ja ottaa itse haluttu etäisyys ja siitä hyppykäsky. Kriteeriksi se, että yrittää hypätä suoraan ottamatta ensin yhtään askelta mua kohti. Jos hyppää mua kohti, se ei haittaa, jos vaan ponnistaa suoraan ilmaan kävelemättä ensin.

Kannattaa myös kokeilla hyppyä alustan päällä, pitempäänkin kuin yhden kerran mitä minä tein joskus. Pari viikkoa tai pari kuukautta voi hyvin kestää, että asia alkaa edetä. Hihna tms koiran edessä on lähinnä itselle merkkinä. Kannattaa myös kokeilla jotain paikallaan/taaksepäin tehtävää temppua hypyn perään ennen palkkaa, vähentää koiran ajatusta siitä, että hyppy = palkka ohjaajalta. Esim. pyörähdys, peruutus tai maahan meno. Ja muistettava, että kun aletaan kouluttaa jotain uutta (etäisyys), käytös usein huonontuu tilapäisesti (hypyt ei ole niin ilmavia), se ei haittaa yhtään vaan riittää että yrittää ja että ponnistaa suoraan. Näyttävyys kyllä palaa kun koira ymmärtää mitä haetaan.

kuunnellaan ohjeita

sieni ruinaa koutsilta lisää keksejä kun hää selittää mulle jotain :D

hypätään!

vauhdilla käteen

hypätään!

pieni tauko

tässä lähtee ponnistamaan oikein ja saa palkan

vauhdilla takapalkalle

Pönen ryhmä oli "ääntely ja kuuntelu". Tehtiin ensin lyhyen selityksen ja pienen lämpän jälkeen 1min ja sitten 1,5min palkaton seuruusetti ihan täysin improvisoiden. Sitten tehtiin myös vähän freestylea ja rally-tokoa palkatta. Koira teki kaiken aikasen korkealla mutta kuitenkin vielä hallinnassa ja hiljaa, ihan yksi tai kaksi pientä vinkaisua pääsi. En saanut tästä koulutuksesta oikein mitään, kouluttaja sanoi lopuksi vaan ettei osaa sanoa mitään muuta kuin että onnittelut onnistuneesta treenistä. Tietysti voi olla vaikea kommentoida, jos ongelmaa ei saada esiin, mutta silti... pöne parka oli vain tämän takia mukana ja se sitten vietti koko viikonlopun häkissä joko autossa tai yöllä meidän huoneessa :/ Treenasin kyllä sen kanssa ulkokentällä sekä la että su, mutta jos olisin tiennyt että hukkareissu tulee, olisi pötkönen voinut jäädä kokonaan matkastakin.

surviainen

lentävä kieppi

jalalla koreasti

pöne on paketissa

Harkkakisan lähtölistat julkaistiin tahallaan vasta aamulla vähän ennen päivän aloitusta. Oltiin vuorossa 4/16. Koska Sieni ei mene enää ikinä esittämään AVO-ohjelmaa eikä VOI-ohjelmaa ole vielä lainkaan mietitty, päätin että se tekee edellisen ohjelman alusta n. 20sek ja saa sitten ylläripalkan. En halunnut ottaa treeniliiviä kehään, kun ei sitä kokeessakaan ole, mutta palkkapurkki ei mahtunut mun taskuun. Sovin, että sanon kuuluvasti "ole hyvä" ja silloin kaveri heittää sen kehään koiran selän takaa sen huomaamatta. Vein koiran kehään ja laitoin sen maahan odottamaan kun vien korin ja sienet. Siinä sitten säädin niiden kanssa, piti saada sellainen kulma että haluamassani kohdassa koira on selin yleisöön. Tullessani itse kohti koiraa ja ottaessani aloitusasentoa selin siihen, unohdin sanoa sille että odota vaan vielä, ja se nousi vähän hämillään tullakseen katsomaan mua, että mitäs tässä nyt niinkun. Ohjasin sen nätisti takaisin, onneksi se ei pahastunut. Sieni on äärimmäisen herkkä sille, että sitä ei pitäisi "kadottaa" ja laittaa sitä tekemään väärin vain siksi, että itse unohdan ohjeistaa miten toimitaan.

Tehtiin siis selän takaa etupuolelle kierto ja syliin istuminen, alas, kumarrus, korin haku, kumarrus, kumartaen odottaminen että nousen ja siitä kiljahdus "ole hyvä!!". Koira oli sinkoamassa jonnekin muttei tiennyt missä palkka olisi, mutta ennen kuin se ehti lähteä mihinkään, purkki tipahti jo kehään ja tämä oli erittäin onnistunut yllätyspalkkaus :) Jollekin toiselle mitään tällaisia yleisöstä lentäviä ylläreitä ei kuunaan kannattaisi tehdä, esim pönelle ei missään nimessä, se kyttäisi seuraavat sata kertaa josko taas jostain tippuisi taivaan lahjana ruokaa.

Mulla ei mennyt varmaan minuuttiakaan, joten periaatteessa 4 olisi ollut vielä jäljellä. Mietin vielä aamulla hetken että otan pönen hollille ja vaihdan koiraa ja teen senkin kanssa jotain, mutta sitten Sienen palkkauksessa olisi ollut kiireen tuntu ja pönen häkistä ottamisessa myös, ja se ei ikinä tuota mitään hyvää, niin anti olla.

Esiintymiskoulutus tuntui aluksi suorastaan ahdistavalta, ja sanoinkin, että en ole sitten yhtään mikään esiintyjä, en musikaalinen enkä tanssillinen, ja että toko- ja pk-tausta näkyy minussa tosi vahvasti. Jos joskus olen suunnitellut jossain ohjelmassa vähän tekeväni jotain itse, olen kuitenkin kokeissa jännittäessäni unohtanut. Lisäksi sanoin, että pelkään tämän koiran kanssa, että hillumalla itse kovin suureellisesti varastan shown siltä, kun se on enemmänkin kaunis, ei vauhdikas tai erityisen näyttävä esiintyjä. Koutsi oli aivan super ihana ja yhtäkkiä huomasin, että ei muakaan enää hävetä tai jännitä :) Vaikka se ilman koiraa ohjelman esittäminen ensin ilman musaa ja sitten musan kanssa tuntuikin kyllä aika tyhmältä. Keskityttiin ensin niihin kohtiin, jotka sanoin ottavani sellaisenaan VOI-ohjelmaan. Lopussa jäi kyllä hieman aikaa ja sain vähän ajatuksia myös niihin pätkiin, mitä pitää jollain tavalla muuttaa tai vaihtaa kokonaan eri jutuiksi.

Ensinnäkin tarina on kuulemma tosi symppis ja aivan ihana, ja itse pitäisi unohtaa ajatus että nyt pitää esiintyä, tanssia tai tehdä jotain tiettyä. Tärkeintä on vain eläytyä tarinaan, olla sen koiran kanssa siellä metsässä retkellä ja liikkua enemmän niinkuin oikeasti liikkuisi, ja nauttia niinkuin oikeasti nauttisi. Tällöin en myöskään vie huomiota koirasta.

-alussa kun koira ekan kerran kumartaa, nostan pienesti hattua sille

-kävelypätkä, jossa ollut kieppejä 3-4kpl (jähmii kisoissa, nämä pitää muuttaa), pujottelua (saattaa jähmiä siinäkin) ja lopussa kasia mun seistessä paikoillaan -> tähän jonkinlainen kävely olisi kiva, koska pitäähän meidän mennä sinne metsään, on mun mielipiteeni siis. Voisiko koira vaikka vaan seurata, tehdä esim yhden kiepin, sitten siihen voisi tulla pysähdys missä koira tekisi vaikka kurre-asennon (ei osaa) tai muun paikalla tehtävän tempun. Kävellessä pitäisi tähystellä ympäriinsä käsi lipassa ja etsiä niitä sieniä, ei tokojäykkää seuraamista. Olisi tosi kiva jos jaksaisi opettaa vaikka sellaisen, että koirakin osaisi kääntää päätä vasemmalle ja oikealle ja voitaisiin samassa tahdissa katsella maisemia

-peruutuspätkä: olisi tosi kiva jos ohjaaja voisi peruuttaa itse poispäin, olisi paljon hienomman näköistä kuin nykyinen missä kävelen koiraa kohti tai poljen paikoillani

-käsirenkaan läpi hyppääminen (olen laskenut korin maahan): kokeile saako korin jotenkin mukaan siihen, kori vasten jalkaa ja koira hyppää sieltä välistä tms, nykyinen korin laskeminen ensin on vähän irrallinen, köpsän näköinen liike

-sienten haku: koiran lähdettyä pyörähdä itse + peruuttele poispäin. Nämä mun on pitänyt aiemminkin tehdä, en ole saattanut kisoissa muistaa...

-koiran tuodessa ekaa sientä, kumarru tosi suureellisesti sitä vastaan niin että toinen polvi osuu melkein maahan, ota korista vaikka kahdella kädellä reunasta kiinni ja ojenna sitä kohti koiraa, vastaanota sieni "VAU!" -ilmeellä. Ekaa sientä voisin haistaa, maistaa tai ottaa sen ainakin käteen ja katsoa sitä kun koira on laittanut sen koriin.

-toinen sieni otetaan vastaan yhtä suureellisesti, mutta haistamista tms ei, yhteishypyt on tosi kivat

-loppuasennossa (koira istuu syliin) kori lähemmäs, ihaile saalista (nyt kori on jätetty vähän sivuun, koira himoitsee sieniä ja saattaa ottaa korista, jos ovat kovin lähellä. Mieti haittaisiko, vaikka ottaisi loppuasentoon sienenkin? Voisiko koira pitää koko koria?)
-omaa osuutta treenattava todella paljon ilman koiraa, jotta osaa unissaankin mitä piti tehdä missäkin. Tällöin koepaniikissakin muistaa paremmin omat liikkeet.

Sitten yleisiä muistiinpanoja:

-käsimerkkien ongelma on se, että olet niiden vanki. Ei haittaa, jos sitten aina teet sellaisia koreografioita missä voit tehdä käsillä sellaisen liikkeen, mutta jos haluaisikin joskus laittaa kädet eri tavalla... mieti siis mitkä käsimerkit tarvitsisi häivyttää ja mitkä voisi pitää

-ennakoiva liike helpottaa erottelua ja on yleisön silmiin huomaamaton tapa auttaa koiraa kovasti. Esim. jos on esine joka koiran pitää sekä kiertää että mennä sen päälle, aina ennen kiertoon lähetystä koira menee ohjaajan selän takaa ("takaa-kierrä") ja aina ennen päälle lähetystä yksi askel pujottelua

("pujottele - hoplaa"). Koirat on kovia ketjuttamaan ja tekemään kaavoja ja tässä sitä kannattaa hyödyntää. Toisaalta sitten ei oikein voi tehdä erottelua pelkillä "kierrä" ja "hoplaa" -käskyillä, ja jos haluaa että koira oikeasti kuuntelee, tämä vähän sotii sitä vastaan.

-uutta asiaa opetellessa, käsiapua häivyttäessä (esim ohjaajan kiertäminen) kehu heti kun alkaa tehdä oikein, älä odota, että on tehnyt loppuun asti. Eli heti kun lähtee yrittämään ohjaajan takaa, ala kehua. Jos purskahtaa kehusta takaisin eikä tee loppuun, kehuit liian innostavasti, kokeile uudestaan. Tärkeää että saa tukea ja palautetta yrittämisestä.

-selän takaa tassujen laitto ohjaajan olalle: appari hyödyttää aluvaiheissa kovasti. Laita huppari ja huppu päähän, niin ei raavi niskaa. Itselle namit molempiin käsiin ja apparin palkattua ensin ohjaaja palkkaa sitten itse. Mieti mitä haluat, jos yksi jalka yhdelle olalle, palkkaa molemmista käsistä mahdollisimman keskeltä selkää. Jos haluat koiran ensin toiselle puolelle ja sitten vaihtavan puolta, palkkaa vaan toisella kädellä. Puolen vaihtamisen saa usein helposti niin, että palkan jälkeen koputtaa toisen puolen etujalkaa -> koira(n pää) tulee katsomaan mitä teet.

-selän päälle hyppääminen ohjaajan ollessa kontallaan: appari helpottaa kovasti tässäkin aluksi. Jos pakko tehdä yksin, opeta pyyhe targetiksi ja heitä pyyhe selkääsi. Takaa on huomattavasti helpompaa tulla kuin sivusta, pääsee suoraan eikä joudu kääntymään hypätessään. Monesti koiria vähän hirvittää ohjaajan "tallominen" joten palkkaa sinnikkäästi kun yrittää, vaikka hyppäisi ylös ja samalla vauhdilla kauhistuneena alas "kääks mähän liiskaan sut". Kyllä se siitä suttaantuu.

-jalkojen välistä puolenvaihto peruuttaen / kasi ohjaajan jalkojen välistä tai ympäri peruuttaen: jaa lohkoihin ja ajattele erillisiä, aloita ohjaajan edessä tehtävistä, selän takana vaikein alue. Esim. jalan ali peruutus: erikseen jalkojen alla menevä osa ja sitten suoristuminen uuden puolen perusasentoon -> treenaa erillisinä osina.

-käsiavut esim ohjaajan ympäri peruuttamisessa: jotta voit ohjata koiraa namilla, opeta sille jokin "pieni hetki, odota just siinä niin kuin olet, kohta tulee lisää ohjeita" -sana jotta saat kädet vietyä itsesi ympäri oikeaan asentoon, eikä koira lähde niiden mukaan

-positioiden hakua kannattaa tehdä paljon temppujen avulla: sivu - pyöri - sivu ja sitten toisaalta kuuntelua sivu - pyöri - viereen jne. Ohjelmassakin on joskus kiire ja mitä enemmän koiralla on varmuutta hakeutua kiihdyttävän tempun jälkeen takaisin oikeaan paikkaan, sen sujuvampaa on ohjelmakin, vaikka juuri kyseistä temppua ei ohjelmassa olisi lainkaan

-htm-positiot etujalat hiirimatolla tai kokovartalokorokkeella. Vasta kun tarjoaa sujuvasti, nimeä.

-haukkuminen tai haistelu ei koskaan ole itse ongelma, vaan aina oire jostakin muusta