Sivut

maanantai 9. lokakuuta 2017

Totuuden hetket pellolla

Pellolla. Tuuli erittäin navakasti, vettä ei kuitenkaan onneksi tullut, mutta maa oli hyvin märkää, paikoin jopa hieman lillua. Pellot oli siis kosteaa multaa, jossa tosi paljon renkaan uria, kuivunutta sänkeä ja uutta vihreää sekaisin. Askeleet ei näkyneet ja laskut meni täysin sekaisin. Sienen jälki oli ehkä arviolta n. 350 askelta, ruokaa reilu 100 + joitakin kasoja. Jälki vanheni 1,5h. Esineitä oli kaksi, ekaa ennen oli 25 askelta tyhjää, toista ennen vähän vähemmän. Sienellä oli nyt enemmän tyhjää kuin koskaan aiemmin, lisäksi renkaiden urat ja kova tuuli vaikeutti hommaa kovasti.


Sieni ulvoi autossa ihan hulluna jo kun tein jälkiä. Sitten käytiin odotellessa vähän lenkillä, ja istahdin sen jälkeen vielä hetkeksi autoon odottelemaan että saadaan pönenkin jälki tunnin ikäiseksi. Sieni kiljui kontissa ihan raivona, sellaista kiukuttelua. Aluksi tämä oli hauskaa ja mahtavaa että nyt sitä virettä ja tahtoa on saatu, se ei siis ennen ole ikinä missään ollut tuollainen, mutta jukoliste että oli mennä hermot ja olin ihan juuri karjaisemassa sille, että nyt kita kiinni. Sen jälkeen ei sitten olisikaan enää kellään yhtään kivaa, niin hillitsin itseni ja lähdin aloittamaan pönen kanssa. Kyllä siitä riemu repesi sitten kun tatti pääsi omalla vuorollaan.

Mua ahdistaa tehdä sille vaikeampia treenejä. Nytkin jälkeä tehdessä mietin, kun siellä oli paljon 7-8 askeleen tyhjiä, että mitä jos tämä on liian vaikea ja se ei selviä tästä. Miksei selviäisi? Pönelle lompsin menemään, mutta Sienelle tekee aina mieli polkea askelia että että näen ne itse, ja laittaa hirveästi nameja, että tiedän sen olevan vielä jäljellä. Kyllähän se nyt haistaa jäljen ihan samalla tavalla kuin pönekin. Eniten ahdistaa siis varmasti se, että kun ruoka vähenee, laskeeko motivaatio samaan tahtiin, ja mitä sitten teen jos se ei jäljestä enää? No kävelen vaikka takas autolle ja haen esineet toisen koiran avulla? Me aletaan olla siinä pisteessä, että on pikku hiljaa ruvettava vähentämään ruokaa ja siinähän sen sitten näkee onko koira oppinut jäljestämään vai syökö se vaan, Jos se vaan syö, ei hommalla ole tulevaisuutta, joten sama se on saada selville nyt kuin ensi kaudella. Se on vähän sellaista itsepetosta roikkua niissä joka askeleessa olevissa nameissa hamaan tulevaisuuteen saakka.

Urat oli vaikeita ja koira tarkasteli paljon, lisäksi tuuli painoi koiraa sivuun jäljestä, aivan kuten pöneäkin. Sienen kuvassa tuuli tuli vasemmasta alanurkasta, ja toinen suora oli vaikein. Sen sijaan aivan selkeä havainto on se, että pitemmän tyhjän tullessa koira ei todellakaan meinaa lopettaa "ei täällä oo enää mitään", vaan se alkaa kiskoa yhä kovempaa. Tuo eka esine, jota edelsi 25 askeleen tyhjä, oli myös ihan sairaan hieno, nopea ja luotisuora ilmaisu! Sienen ilmaisut on olleet ihan luokattoman hitaita kun se ei ole halunnut ilmaista, vaan jatkaisi mieluummin, mutta nyt riittävän vaikea jälki + riittävästi tyhjää ennen esinettä teki tehtävänsä :) Kokonaisuutena olen erittäin tyytyväinen koiraan, se pysyi aktiivisena koko ajan ja työsti jälkeä niin että tuhina vaan kuului! Sille voisi nyt erikseen tehdä muutaman pitkän suoran (jotka on oikeasti luotisuoria, mun kävely on helposti mitä on...) urien yli ja vahvistaa suoraa, lisäksi pari lyhyttä jälkeä joissa päämääränä koko ruokakuppi. Sen jälkeen voisi sitten tehdä jonkun oikeasti pitkän, sanotaan joku 600 askelta, ja katsoa miten se sen selvittää.

Luulen, että sen osalta pellolla on aivan ensiarvoisen oleellista, etten ole koskaan nyppinyt, kieltänyt, painostanut, ollut vihainen. Olen ollut puuttumatta sen tekemisiin ja kävellyt vain perässä, tämän kevään jälkeen vain pidättänyt ja laittanut sen vetämään. Jos se yrittää tehdä jotain mitä ei haluta, en vaan päästä, mutta olen liinan päässä aivan eleetön ja hiljaa ja edes ajattelematta "nyt prkl". Tässä on koira joka on helppo paineistaa ja silloin se vajoaa passiiviseksi. Sen kanssa täytyy joka treenissä kiinnittää edelleen huomiota siihen, että koira saa jäljestää, sen ei pidä tehdä sitä.  Jos se ei joskus halua jatkaa, se saa sitten mennä autoon. Sellaistahan sen aina pitäisi olla, joka lajissa - niiden on tarkoitus olla hauskoja harrastuksia myös koirille, mutta ihmiset oikeuttaa kaikenlaista palautteen antoa ja pakkoa koska sen pitää sitä ja tätä. Hitsi että olin ylpeä Sienestä!

Pönelle oli arviolta n. 500-600 askelta, jossa teemana kulmat. Kulmat oli ennen ja jälkeen 3-4 askeleen matkalta namitettu, muuten jäljellä vain jokunen yksittäinen nami ja muutama kasa. Tuuli tuli kuvassa "ylhäältä" ja kovasti joutui pönekin varsinkin sivutuulessa tekemään töitä pysyäkseen jäljellä. Jarruttelin sitä aika paljon. Tuo kaari oli vahingossa aivan loistava, se oli niin työlästä jäljestää sivutuulessa että koira hidasti itse! Eka esine erinomainen, nopea ja suora, toisella meni jostain syystä voimakkaasti vinoon katsoen minua, ihan noin se ei normaalisti ikinä kyllä tee. Kulmat onnistui yhtä lukuunottamatta tosi hyvin. Pöniäinen nyt on sellainen kone.

tyytyväinen prof kotimatkalla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti