Pahin painajaiseni, täällä taas

Perjantaina mentiin mökille. Pihaa ja tietä on kaivettu sähkökaapelia varten ja kunnostettiin tie samalla. Sinne oli juuri ennen meidän tuloa tuotu viimeinen kuorma hiekkaa. Tiesin, että henkilökunta saa aivan hirveän hepulin pehmeällä löysällä hiekalla. Tiesin, etten saisi laskea niitä suoraan autosta lämmittelemättä hillumaan, ja vielä oikein yllyttää nauttimaan hiekkarannasta. Mitään silmin nähtävää ei sattunut, ja joskus parin tunnin kuluttua pöne oli vesakossa haistelemassa. Näin että se hyppäsi risun yli ja kuului pieni "piih", mutta epäselväksi jäi oliko se joku lintu vai kuuluiko se koirasta. Hetken päästä tästä koirat vielä juoksi uudella hiekkatiellä, ja silloin pöne kiljahti kuuluvammin kaksi kertaa. Voi voi, selkää on taas sattunut, ajateltiin, ja rauhoiteltiin meno. Eipä se ennenkään sen kipeämpi ollut eikä tarttenut juuri kipulääkettä, kiljahdus tuli vain tietystä jutusta ja sen jälkeen koira oli taas ok. Koira oli nytkin muuten aivan normaali, ja oltiin vielä pihassa jokunen tovi, pöne toi palloa jne. Sitten kun mentiin sisälle, koira vinkui terassin kahta porrasta kävellessään. Sisällä se meni kuitenkin sohvalle ja liikkui normaalisti. Iltaa kohden vointi huononi ja olisin kuitenkin antanut sille kipulääkkeen, jos olisi ollut. Muistin pari kilsaa isoa tietä kotoa mökille ajettuani, että koirien ea-pussi jäi kotiin, mutta ei sitä ole aikoihin tarvittu niin ei tarvita nytkään, en jaksa mennä hakemaan. Ja kuinkas sitten kävikään, mikä uskomaton kohtalon iva suorastaan. Myöhemmin illalla koira ei suostunut enää tulemaan lainkaan portaita ylös, ja kun yritin nostaa, se huusi kivusta sekä etupäästä että takapäästä. Selän painelua se ei aristanut eikä minkään jalan nostoa, samoin asentotunto oli normaali. Vatsasta nosto-otteen ottaminen sai sen huutamaan. Siinä sitä oltiin ihmeissämme kun joka rakennuksessa on pari porrasta ja johonkinhan se on sisälle yöksi saatava. En kerta kaikkiaan jaksanut enää lähteä hakemaan kipulääkkeitä 50km päästä kotoa pimeää yötä vasten, ja päätin että aamulla pitää päättää lähteekö hakemaan kipulääkkeet vai viekö sen päivystykseen. Siinä pihalla se lopulta rymysi ne portaat itse kun käskin, ja huusi mennessään. Nukkumaan käydessä koira könysi sängyn alle ja huusi taas kuin hinaaja sinne mennessään, en ehtinyt kieltää menemästä. Sohville tai sänkyyn se ei enää edes ajatellut menevänsä. Pari tuntia se siellä sänkyni alla nukkui ja koko talo heräsi kun se ryömi pois sieltä, huusi taas tuskasta.

En saanut nukuttua lainkaan, ja kun aamu alkoi sarastaa, lähdin hakemaan kotoa kipulääkkeet. Sai aamulla Norocarpia, kävi pissalla ihan ok, tuli portaatkin muistaakseni suht ok, ei ainakaan kiljunut. Jospa tämä tästä, ajateltiin vielä. Puolen päivän maissa se meni uudestaan pissalle, onnistui pissimään mutta vingahti siinä ja alkoi ontua vasenta takajalkaa. Portaiden nousu ei onnistunut. Suostui juomaan piimä-namisekoitusta ja söi kädestä nameja suht normaalilla ruokahalulla. Sisällä se vain makasi kylkimakuulla, siinä oli aika rauhallisen oloinen, mutta silmin nähden kuitenkin kipeä, ei siis tehnyt mitään muuta kuin makasi, mutta ei maatessaan valittanut ja oli aika rennon oloinen kuitenkin. Varasin maanantaille klinikalle ajan ja yritin vielä toivoa, että kipulääkkeen voimin pärjätään sinne asti. Kunhan se nyt saa tarpeensa tehtyä eikä ala halvaantua mistään, niin pidän sen täysin levossa muuten ja katsotaan sitten maanantaina, tuttu lääkäri on yhä lomilla mutta olkoon kuka tahansa sitten. Takajalkoja teki mieli koko ajan tarkistella, että ne pelittää kuten pitää. Päivystystä mietin useaan otteeseen, mutta eipä ne siellä oikein mitään muuta voi tehdä, kun määrätä sitä kipulääkettä ja laittaa kotiin odottamaan arkea. Ei ole kauhean hyvät kokemukset tämän kylän päivystyksestä. Neljän aikaan koira meni taas pissalle, yritti nostaa koipea, huusi hirveästi ja kaatui kyljelleen eikä yrittänytään nousta. Ja sitten minä soitin päivystykseen ja sanoin että ollaan tunnin päästä siellä, ei tästä tule mitään. Sen on pakko saada jotain vahvempaa lääkettä tai sitten se pitää suoraan lopettaa.

Autoon saaminen oli tietenkin yksi operaatio, päätin laittaa koiran pelkääjän paikan jalkatilaan, koska sinne on matalin nousu. Ei halua hypätä itse, ei halua nostettavan, yritin myös laittaa pyyhkeen sen mahan alta ja nostaa sillä. Lopulta totesin että se on pakko saada kyytiin sattui miten tahansa, ja käskin mennä, niin huutaen se sinne könysi. Autoin vähän takaosaa tukemalla ja hetken ajattelin että nyt se tulee päälle. Se käännähti aivan kuin purrakseen mutta käteeni osuessaan nuolaisikin kerran. Voi ei pöne, tiedän että sua sattuu mutta en voi muuta :( Kävi rullalle makuulle ja vaikka epäilin että tasoittamaton mökkitie ja muut töyssyt saa sen kanssa kiljumaan, se oli aivan hiljaa koko matkan. Tärinä ei siis tuottanut kipua. Klinikalle se hoippui sisään, 5cm  korkealle vaa'alle nousi kivuttomasti (18,4kg), toimenpidehuoneessa jäykistyi paskajäykäksi ja huusi kun edes meinattiin katsoa. Kuonokopasta huolimatta yritti tappaa lääkärin. Tunnustelusta ei ollut mitään hyötyä kun koira pelkäsi niin kovin jo valmiiksi. Laitettiin rauhoite.

Röntgensivukuvassa edelleen tosi siisti selkä ja kauniit tasaiset nikamavälit kuin oppikirjasta, ei siis spondyloosia tms. Selällään otetussa "lonkkakuvassa" ristiluun alue oli kovin suttuista ja aivan liian luutunutta, ei ollut aiempia kuvia nyt mukana vertailtavaksi mutta ei kukaan ole koskaan tollasesta sanonut ja olen melkoisen varma että ei ole ennen ollutkaan. Sen ei kuitenkaan itsessään pitäisi aiheuttaa kipua, mutta selän täytyy olla melkoisen jäykkä ja joustamaton ja tällöin toki seuraa helposti muita ongelmia esim. ihan jostain äkkiliikkeestä, kun nikamat ei jousta kuten olisi tarkoitus. Välilevyn pullistuman mahdollisuutta ei voida poissulkea, iso sellainen voisi näkyä röntgenkuvassa tai voi olla näkymättä, eli kauniit tasaiset välitkään ei ole tae mistään. Ell sanoi, että itsellään on pari kertaa ollut ns. noidannuoli ja oireet kuulostaa hyvin tutuilta. Kaasua suolistossa oli voimakkaasti, kakat koira väänsi klinikan lattialle kesken tutkimusyrityksen mikä oli sinänsä vain hyvä, koska aiemmin ei ollut edes yrittänyt kakalla käyntiä. Kaasun suuri määrä voi viitata stressiin ja johtua kivusta. Sitä kyllä tuli sieltä rauhoituksen jälkeen vatsaa paineltaessa aika kiitettävästi uloskin. Pissaa ei rakossa kovin paljoa ollut joten ei kiire saada koiraa tarpeilleen. Se jätettiin herättämättä ja olisi toiveissa että se uinailisi jonnekin puolille öin, saapahan rentouduttua nyt ainakin kunnolla. Sai pistoksena kipulääkkeen ja apteekista piti hakea Tramalia, lisäksi myös Norocarp. Viikon verran häkkilepoa, lääkitys tarpeen mukaan ainakin pariksi päiväksi täysille, osteopaatille ja hierontaan heti kun koira pystyy kävelemään ja jos tuttuja ihmisiä ja koira ei jännitä käsittelyä, voi toki kysyä voiko kokeilla jo aiemmin. Ennen suositeltiin jotain varoaikaa mutta nykyään ollaan sitä mieltä, että esim. osteopaatille pitäisi mennä niin pian kuin pääsee jolloin apua saadaan ongelmakohtaan heti. Meidän osteopaatti ei vaan enää tule lainkaan tänne, joten nyt pitää keksiä joku muu tai sitten lähteä kuskaamaan koiraa hänelle pk-seudulle. Osteopaatti on kyllä aina ollut aikamoinen ihmeidentekijä joten pitääpä harkita tätäkin. Rehellisesti en ole järin toiveikas koko asian suhteen, reilun puoli vuottahan se kerkesi olla oireeto. Vaikka se nyt tästä vielä kuntoutuisi niin uusiiko tämä sitten taas puolen vuoden päästä? Koira on 9v ja suhtaudun leikkaukseen edelleen monesta syystä negatiivisesti, ja koska sitä ei tulla leikkaamaan, en myöskään näe järkeä käydä tonnin magneettikuvissa. Mitäpä sillä tiedolla tekee kun ei sille sitten voi mitään muuta kuitenkaan tehdäkään. Jos se ei voi oikein edes kävellä ja huutaa tuskasta yrittäessään pissiä, jokainen tietää että sellainen ei ole koiran elämää ja mikä on se ainoa ratkaisu sitten... sen kanssa voin vielä elää, että selkä on luutunut ja sitä pitää varoa ja jättää mahdollisimman paljon ne kaikki äkkiliikkeet, toisen koiran kanssa riehumiset, lelun perään ryntäämiset jne pois. Voin myös palata nostamaan sen autoon ja kantamaan vaikka rappukäytävän portaatkin, jos sitä vaan pystyy nostamaan. Nyt meillä onkin sitten pieni ongelma saada se kolmesti päivässä ulos tarpeilleen, kun rapussa on 6 porrassa ja pation kautta tullessakin 4, ja se ei nyt lähipäivinä ainakaan saisi kävellä eikä sitä voi nostaakaan. Voi hyvä helvetti mitä kaikkea paskaa elämä lykkääkään, mä olin tuudittautunut siihen että tämä pahin painajainen oli jo kerran nähty. Jos se ei ala parissa päivässä yhtään näyttää paremmalta, en tiedä miten itse kestän tätä, pelkään ihan hulluna että pitkitän vaan väistämätöntä ja se joutuu kärsimään. Koira ei lopetusta sure ja olisi hirvein tilanne ikinä, että kokeillaan vielä sitä, tätä ja tota, päivät on täynnä tuskan huutoa ja lopulta se kuitenkin viikon tai kahden kuluttua lopetettaisiin. En ikinä pääsisi yli siitä etten tehnyt sitä heti ja että sen viimeiset ajat olisi niin kauheat. :( No jospa se Tramal todella toimii niin on sitten vain yritettävä kestää nahoissaan itsekin.

En tiedä aiheuttiko pehmeällä löysällä alustalla juokseminen tämän, vai onko se selkä vaan niin rappeutunut tjsp ja aikaa oli x päivää ja sen oli määrä romahtaa tänään, teki koira mitä tahansa. Koko kesän se on juossut, uinut ja leikkinyt Sienen kanssa, ja nyt sitten vain yksi kerta olikin liikaa vaikka mitään törmäystä tms selvää kipujen aiheuttajaa ei sattunut. En tiedä olisiko auttanut, jos olisin lämpännyt ne ennen irti päästämistä, tai jos olisin muistanut ne saamarin lääkkeet ja antanut sille heti sellaisen, tai vienyt sen heti päivystykseen. Olisiko se nyt vähemmän kipeä ja tilanne vähemmän paha? Ell oli varsin toiveikas että kyllä se siitä tokenee, itse en osaa ajatella oikein mitään. Jospa sitä vaikka yrittäisi ottaa torkut ensi hätään.

***

Nyt kun palasi mieleen niin lisään itselleni muistiinpanon: ristiluun alueen muutoksia voidaan ajatella nivelrikkomuutoksina ja koiran kuntouduttua pahimmasta voisi kokeilla Cartrophen-pistossarjaa.