s.o. = synnynnäiset ominaisuudet, esim. syntyperä, perheen varallisuus, asioita joihin ei itse ole voinut vaikuttaa
h.o. = hankitut ominaisuudet, esim. koulutus, kokemukset, meriitit jne, asioita joihin on itse voinut vaikuttaa, mutta jotka voivat olla osin riippuvaisia synnynnäisistä ominaisuuksista (perheen varallisuus vaikuttaa kokemuksiin joita on mahdollista hankkia, esim. ulkomaan matkat)
A= asenne
Kaavan alla olevat esimerkit osoittavat, että ylemmällä rivillä oleva, kultalusikka suussa syntynyt, mutta huonolla asenteella varustettu yksilö saa pisteiksi 72. Alarivin heikommista lähtökohdista ponnistava, mutta itseensä ja unelmaansa
täysillä uskova tyyppi isolla Asenteella voittaa aivan kirkkaasti. Se on
näistä se menestyjä. Tärkeintä ei ole se mitä on sattunut saamaan,
tärkeintä on se mitä itse uskoo saavuttavansa.
****
-jos asenne on huono, millään muulla ei pötkitä mihinkään
-esim. urheilukisojen haastattelut ennen lähtöä: "lähdetään nyt kokeilemaan mihin kunto riittää" vrt. "lähdetään taistelemaan voitosta"
-itsevarmuus -> pilko tavoite/harjoitus pieniin osiin jotta voit olla varma mitä teet! Jos yrittää edetä liian suurina palasina, on vaikeaa olla itsevarma
-mkä on pohjimmiltaan syy mennä kilpailuihin?
muistatko vielä, miksi alun perin menit sen ihan ensimmäisen kerran?
onko matkan varrella mennyt turhan monimutkaiseksi? -> paluu perusteisiin
-ankkurit: rituaalit, esineet, vaatteet jne joihin liittyy hyvä tunne
-harjoitus ankkurin tekoa varten
-oma huomio: mulla oli jossain vaiheessa hirveästi kaikkia asioita, jotka pitää olla täsmälleen tietyllä tavalla kokeeseen mennessä. Tietty paita, tietty pipo, tietyt korvakorut, kaulakoru, hiukset kahdelle letille, blaa blaa blaa. Se tunne, kun olit autossa ajamassa ja kävit listaa läpi, ja yhtäkkiä muistit että unohdit laittaa sieniset korvikset ja nyt ne on kotona ja OMG tämä on huono enne. Mun oli pakko luopua siitä, se meni niin hulluksi. Vapautus ja hällä väliä -asenne onnistui kovin hyvin, tämän jälkeen seuraavaan kokeeseen mennessä unohdin ne palkat jääkaappiin ja piti matkalla pysähtyä ostamaan uudet. Puhuttiin tästä kurssilla, ja kysyin että mitä sitten kun se onnenamuletti joskus tosiaan unohtuu kotiin, miten vakuutetaan itselle ettei se haittaa. Jos on yhtä neuroottiseksi taipuvainen kuin minä, suosittelen että ankkuri on joku ele, toiminto tms, ei mikään tietty konkreettinen asia minkä voisi unohtaa.
-vikaa kertaa varten saatiin kotitehtäväksi aarrekartta, toteutus vapaa. Karttaan piti laittaa hyviä asioita joita on jo, ja joita haluaisi kilpailutilanteessa olevan mukana. Tiesin heti mitä tekisin ja siitä tulikin hieno. Tein myös matkaversion mukaan otettavaksi, mutta sitten tajusin, että tässä on nyt juuri sellainen "onnenamuletti" joka joskus unohtuu ja silloin on kriisi. Ehkäpä se on tuhottava. Työt esiteltiin viimeisellä kerralla, ja se tuntui henkilökohtaisemmalta kuin mikään harjoitus aiemmin.
-harjoitus ankkurin tekoa varten
-oma huomio: mulla oli jossain vaiheessa hirveästi kaikkia asioita, jotka pitää olla täsmälleen tietyllä tavalla kokeeseen mennessä. Tietty paita, tietty pipo, tietyt korvakorut, kaulakoru, hiukset kahdelle letille, blaa blaa blaa. Se tunne, kun olit autossa ajamassa ja kävit listaa läpi, ja yhtäkkiä muistit että unohdit laittaa sieniset korvikset ja nyt ne on kotona ja OMG tämä on huono enne. Mun oli pakko luopua siitä, se meni niin hulluksi. Vapautus ja hällä väliä -asenne onnistui kovin hyvin, tämän jälkeen seuraavaan kokeeseen mennessä unohdin ne palkat jääkaappiin ja piti matkalla pysähtyä ostamaan uudet. Puhuttiin tästä kurssilla, ja kysyin että mitä sitten kun se onnenamuletti joskus tosiaan unohtuu kotiin, miten vakuutetaan itselle ettei se haittaa. Jos on yhtä neuroottiseksi taipuvainen kuin minä, suosittelen että ankkuri on joku ele, toiminto tms, ei mikään tietty konkreettinen asia minkä voisi unohtaa.
-vikaa kertaa varten saatiin kotitehtäväksi aarrekartta, toteutus vapaa. Karttaan piti laittaa hyviä asioita joita on jo, ja joita haluaisi kilpailutilanteessa olevan mukana. Tiesin heti mitä tekisin ja siitä tulikin hieno. Tein myös matkaversion mukaan otettavaksi, mutta sitten tajusin, että tässä on nyt juuri sellainen "onnenamuletti" joka joskus unohtuu ja silloin on kriisi. Ehkäpä se on tuhottava. Työt esiteltiin viimeisellä kerralla, ja se tuntui henkilökohtaisemmalta kuin mikään harjoitus aiemmin.
-ajattele prosessia ja matkaa kokonaisuutena, älä takerru yksityiskohtiin. Yksittäisiä epäonnistumisia tulee aina. Koira ei ole kone. Ei ole ihminenkään, ilman koiraa kilpailevat ihmisurheilijat jne epäonnistuu myös. Ihmisen ja koiran tiimissä on kaksi osapuolta, ole armollinen. Älä anna yksittäiselle epäonnistumiselle suurempaa painoarvoa kuin yksittäinen epäonnistuminen. Kaikesta voi oppia ja löytää jotain kehitysideoita, joten pettymyksen nieltyäsi tee kaikkesi, että opit jotakin ja pääset eteenpäin. Toisaalta joskus voi vaan olla sellainen "shit happens" -kerta, jolloin suoritus epäonnistuu ilman selkeää löydettävissä olevaa syytä. Se on ihan ok ja kuuluu elämään.
-lopuksi pieni tarina sirkusnorsusta, joka ihan pienenä poikasena sidottiin iltaisin aina ketjulla kepin nokkaan telttojen pihaan. Norsunpoikanen rimpuili ja tappeli päästäkseen irti, mutta ketju oli sille liian paksu ja keppi liian suuri, eikä mikään osa antanut periksi. Joka ilta norsu turhaan yritti karata. Aikansa epäonnistuttuaan se lannistui ja antoi periksi. Norsu ei ymmärtänyt, että sen kasvaessa ketju oli enää naurettava naru ja keppi pieni tikku, ja että täysikasvuisena se olisi helposti murtanut kaikki nämä esteet tieltänsä. Aikuisena ei monestikaan kyseenalaista muistojaan, vaan elää uskomuksiensa vankina.
 |
| Matkaversio on hyvin sympaattinen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti