Millainen opettaja haluat olla?

Naksuttelin Sienelle taas kumartamista. Viikonloppuna Kouvolassa mietin mun pitkää listaa katsellessani, että jos mullakin olisi vain yksi aihe koko viikonlopulle, edityisin varmaan tosi paljon nopeammin. Samalla mietittiin, kannattaako puolenvaihtoa edestä tehdä alussa molemmin puolin yhtä aikaa vai opettaa ensin yhteen suuntaan. Päädyttiin siihen tulokseen, että yksi uusi asia kerrallaan ja luultavasti oppiminen on tehokkaampaa, kun opettaa ensin toisen valmiiksi ja sitten vasta aloittaa toisen. Vaikka se on ihmisen mielestä "sama liike", koirat on uskoakseni huonoja ymmärtämään tuollaisia peilikuvia.

No, meinasin nyt iltapuhteina tehdä vaihteeksi sanallisen vihjeen liittämistä kumartamiseen. Sieni tarjoaa sitä nopeasti, kun olen kyykyssä olkkarin matolla. Pari kierrosta meni hyvin, sitten hain lisää nameja jääkaapista. Koira varmaan luuli, että nyt tehdään jotain muuta, ja se jäi hetkeksi vain miettimään ja odottamaan sanonko jotain. Yritin auttaa, mutta kumartamisen vihje tuotti maahan menon (vihje ei siis ole vielä liittynyt oikeaan käytökseen), ja siitä se nousi nopeasti ylös kun en tehnyt mitään. Sitten se taas muutaman sekunnin mietti, silmäsi ympäristöä mutta ei nähnyt koriin kerättäviä esineitä eikä mitään kohdetta (asioita, joita on samassa paikassa viime aikoina tehty). Sitten se hitaasti mutta varmasti alkoi tarjota oikealle sivulle pyörähdystä kuten korokkeen päällä tuossa matolla on paljon tehty :) Siinä hän sitten oli oikeaan jalkaani hienosti peruuttaneena ja katsoi mua silmiin, ja olipas surkeaa sanoa että kuule pieni ystävä, ei se ollut tämäkään!

Tämä on nyt se hetki, jota monesti kannattaisi enemmän ajatella. Koira on aktiivinen ja yrittää ymmärtää minua, mutta ei onnistu. Vaikka se on just tehnyt alle kaksi settiä onnistuneita toistoja, mistä on saanut palkan, joten "pitäisihän sen jo tietää mitä haluan". Mikä mä olen määrittelemään mitä sen pitäisi ymmärtää ja osata? Miten vika voisi millään tavoin olla koiran? Jos oppilas ei ymmärrä, opettaja ei ole osannut selittää tarpeeksi hyvin. Tietenkin kyse voi olla myös kyllästymisestä tms, mutta silloin koira ehkä ennemminkin tekee jotain muuta, tyyliin lähtee pois tai ei tee enää mitään. Mitä minä siis teen? Miksi toruisin sitä, yrittäisin käskeä kovempaa, tai ohjaisin fyysisesti, kun kyse on siitä että se ei tiedä mitä haluan? Tässä on niin helppo turhautua itse ja ajatella, että typerä koira, yritä nyt vähän enemmän, justhan äsken teit tätä samaa. Sen sijaan pitäisi miettiä, millainen opettaja minä haluan olla. Minä haluan olla reilu, positiivinen, kannustava, ystävällinen. Ei pidä suuttua yrittämisestä, vaikka se menisi pieleen. Toisaalta ei myöskään ole hyväksi olla epäreilun lepsu ja alkaa palkkaamaan säälistä jostain muusta. Mä nauroin koiralle, jolloin se hyppäsi ilmaan (ne ninjaloikat ei oikein ole turvallisia olkkarissa...), ja sitten otin vähän niinkuin uuden aloituksen kokonaan. Ohjasin koiran siis vaan mun eteen, kuten teen kumartamistreenin alussa. Sieltä niitä pelkkiä kumartamisia taas lähti liukuhihnalla tulemaan. :)

Syy miksi mä en juurikaan enää kouluta, on se, että koen Sienen takia tämän koiran ja ohjaajan välisen suhteen aivan ensiarvoisen oleellisena asiana. Mitä järkeä on opettaa mitään liikkeitä, jos yhteistyö ei ole kunnossa ja koira ei todella halua yrittää ymmärtää ohjaajaa? Tai jos koira yrittääkin, niin mikä minä olen sanomaan, miten juuri sinä saat kerrottua juuri sinun koiralle, mitä haluat sen tekevän? Juuri tämän takia joku pelkkä namin perässä imutus on niin vastenmielinen ajatuskin, että minä en sellaisia treenejä missään lajissa aio vetää enää koskaan :) Tuo suhde on vaan ihan hirveän henkilökohtaista ja mä en osaa, enkä halua yrittää, neuvoa toisille, kuinka niiden pitäisi kommunikoida koiriensa kanssa. Mä koen Sienen kanssa varmaan jotain epänormaalin tiivistä henkistä yhteyttä. Mun on tosi helppoa opettaa sille uusia asioita, se on niin hirveän motivoitunut, keskittynyt ja "auki". Mutta miten muut saa omien koiriensa kanssa samanlaisen suhteen, siihen mulla ei ole avaimia. Mulla ei itsellänikään ole läheskään samanlaista suhdetta pönen kanssa... Pönen vahvuus on olla välittämättä ohjaajasta, oli se sitten paniikissa kokeessa tai rauhassa opettamassa sille jotain. Kaikista saavutuksistaan huolimatta se ei ole mikään helppo koira opettaa uusia asioita. Sieni on. Sieni on huikein opettaja mitä koskaan olen voinut saada.