Rallykokeessa

Ilmoitin Sienen sitten kuitenkin kaverin yllyttämänä äkkilähdöllä rally-tokokokeeseen. Koe oli tosi vajaa, ja lopulta meitä oli voittajassakin vain viisi. Tein päätöksen keskiviikkona, koe oli tänään. Peruutusta ja oikean puolen seuraamispaikkaa vadilla, ja matalammalla korokkeella, ja ilman mitään koroketta, on hinkattu kovasti. Rataa ja kokeenomaisuuksia ei lainkaan. Viimeisinä päivinä en tehnyt enää mitään sen kummempaa, turha silloin on enää palkattomia kokonaisuuksia alkaa ahertaa. Oli tarkoitus vain mennä kokeilemaan. :)

Ohjaaja oli jotenkin ihan kuutamolla jo kotoa lähtiessä: unohdin ekaa kertaa ikinä koiran palkat ja omat eväät jääkaappiin. Paperit ja oikea koira onneksi oli mukana niin ei muuta kuin ylimääräinen huoltoasemakeikka matkalle. Jotenkin en saanut skarpattua myöhemminkään, vaan koko koetta väritti omalta osaltani sellainen täydellinen kuutamolla olo. Radalla oli pujottelu edestakaisin ja spiraali oikealle melkein peräkkäin, ja hirveästi kylttejä siinä ympärillä, joten piti kauhean tarkkaan miettiä mistä välistä menee milloinkin (rallyssä minkä tahansa asian kiertäminen väärältä puolelta on iso virhe). Tällä pätkällä oli liikaa pyörimistä ja liian vähän pysähtymisiä, ja rataantutustumisessa tuntui että päässä pyörii jo. Alkoi jännittää.

kuvasta poiketen nro 6 pujottelu oli oikeasti pujottelu edestakaisin, kuvasta puuttuu myös yksi tötsän merkki

Halliin koira tuli ihan karmit kaulassa ja oli lentoon lähdössä. Hain sen suoraan rataantutustumisen jälkeen, oltiin nro 3. Siinä se on kyllä aivan ihana, että vieras paikka ja vieraat koirat ei sitä häiritse lainkaan ja sen voi tempaista suoraan sisään vaan. Lisäksi olen varma, että päätös olla treenaamatta juurikaan muiden kanssa on hyvä asia, nytkin koira tuntui tosi luottavaiselta ympäristön suhteen. Siihen sitten loppui minun suunnitelma, halli oli ahdas ja hiljainen ja olen pettynyt kehään menoa edeltävään toimintaani. Koira heitti volttia ja pidätti hengitystä ruvetakseen haukkumaan. Minä olin kauhuissani, että älä, nyt pitää olla hiljaa ja nätisti. Laitoin sen makaamaan, seisoin vieressä ja syöttelin harvakseltaan. Sitten vaan imutin sen kehän laidalle, oli niin ahdasta että vein sen namilla ettei se mene moikkaamaan lähellä ollutta koiraa. En kehdannut hyppyyttää, haukuttaa, edes kannustaa normaalilla äänellä. Kehässä remmin irroitusta odotellessa se piti kivaa kontaktia ja tuntui ihan hyvältä. Minua ahdisti ja ääni ei meinannut kulkea, ja pihisin sille "sivu" ihan tosi kummallisesti.

Se lähti kuitenkin ihan ok. Eka seisominen tuli yllärinä ja toistin käskyn ja livautin jonkun käsimerkinkin ettei kierry perään. Sieni teki kummallisia virheitä: istu-täyskäännös vasempaan-istu -kyltillä se loikkasi mun pysähtyessä metrin mun eteen ja sivu-käskyllä sitten peruutti (!) äkkiä takaisin sivulle. Mietin tässä pitkään pitäisikö uusia, mutta koiran rintamasuunta ei ollut väärä, eikä se ehtinyt istua mihinkään, koko koira vaan oli metrin väärässä paikassa kokonaan. En uusinut, onneksi, ei tullut virhettä siitä. Tuomari ei ehkä takaa nähnyt kovin hyvin, kyllä se musta oli ihan selkeä virhe. Pujottelussa ehti olla vähän haahuamista ja jouduin huolehtimaan koirasta sen sijaan että se huolehtii minusta, ja kun sitten kannustin koiraa, se reagoi siihen pelkän olettamani hienoisen skarppaamisen sijaan suorastaan pompottamalla seuruussa (wtf?!), ja siinä spiraalissa tuli sitten tosi epäsieninen virhe: kehuin sitä siinä kun meni hyvin, niin se hyppäsi ilmaan ja kääntyi siellä täysin poikittain ja oli taas jossain missä ei pitäisi olla, tästä sitten otettiin se -10 TVÄ (rintamasuunta). 270 vasemmalle koira tuijotteli eteensä toimihenkilöä ja oli vähän hajamielinen, silti hyvä käännös meille. I-s-m -kylttiä en ole tainnut ikinä muistaa edes harjoitella, seisomaan jo pomppasi aika korkeasti ja laskeutui vinoon, maahan mennessä vinoutui vielä vähän lisää. Molemmat vasempaan oli siisti ja oikean puolen seuruu ylipäänsä ihan hyvän tuntuista, ei siis pelottanut koko ajan että kohta se lipeää vasemmalle. Eteentulo jees ja oikealta oikealle istumaan tulo ihan superhieno treeneihin nähden (sotkenut takaa vasemmalle menoon). Liikkeestä maahan -kyltillä epäilytti vain mukaan lähtö, en ole tainnut harjoitella niitä oikealla ollenkaan, mutta hyvin meni, samoin loppu. Maalissa se taas oli enemmän ilmassa kuin jaloillaan. Käytösruutuun mentiin vähän ilman mitään käskyjä ja siellä tuplakäsky maahan menoon, kun oli ajatuksissaan. Asento oli siis sivulla maaten ja siinä sitä kerittiin ihmetellä parina ollutta ranskanbulldoggia joka innoissaan korisi menemään, välillä piti tosi hyvää kontaktia ja välillä haisteli maata, mistä oletettavasti PY -1. Tätäkin vissiin niinkun joskus kannattaisi treenata! Koin vaikeaksi kun en oikein tiennyt kuinka paljon mä sitä kehuisin, mihin katsoisin jne. Aika tuli täyteen kun pari oli eteentulokyltillä ihan meidän kohdalla, niin en viitsinyt ruveta vapauttamaan, vaan makuutin siihen saakka, että alkoivat lähestyä maalia. Sitten vapautin, kumarruin vähän taputtelemaan koiraa ja nousin ja otin askeleen lähteäkseni, kunnes muistin että ei hemmetti, ei saa mennä ennen kuin toinen on kytketty! Nostin katseeni ja pariahan oltiin vasta kytkemässä, joten astuin askeleen takaisin ja kommentoin ääneen että eipäs mennäkään vielä. Huh, onneksi en kerinnyt poistua pitemmälle, olisi tullut hylätty koko hommasta. Nämä on just niitä juttuja, mitä treeneissä tulee aivan liian harvoin tehtyä, koska "ei tarvitse, muistan kyllä kokeessa". Ylipäänsä ratarutiinia ja kokeenomaisia alkuja, siirtymiä, käytösruutuja ja pois siirtymiä tarvitaan nyt ohjelmistoon. Kehästä ulos mennessä se myös tasan tarkkaan tiesi että nyt on palkan aika, ja kiskoi kuin hinaaja. En ollut näyttänyt sille palkkaa niin ei se tiennyt mihin ollaan menossa, mutta kiskoi sitten vähän joka suuntaan. Tähänkin saatava nyt joku rutiini ennen kuin ongelma leviää radalle, ja olisi myös ihan kauhean kiva jos löytäisi möllit, missä voisi palkata sen kesken radan.

En tiedä pitäisikö olla tyytyväinen vai ei. Pisteitä jäi siis 85p jolla toinen VOIHYV, mutta se mielentila oli kyllä kaikkea muuta kuin tasainen ja tavoiteltu.. kauhean kiva, että koiraa ei mun jännitys/sekoilu haitannut niin että se olisi yhtään ahdistunut, enemmänkin se oli sellaista ettei se vaan oikein keskittynyt, vaan oli silleen "mitäs tuolla on" -tyylillä lähdössä joka suuntaan. Mikä on kyllä sekin tosi epätyypillistä sille. Ja oli ne loikat kesken kokeen myös jotain mitä ei ole ennen nähty, ja ahdistustaustalla pitänee kuitenkin olla iloinen että osa kokeesta meni näinkin kovaa ja korkealta? :D Olisihan se saanut 95p jos en olisi kehunut ihan niin tunteella eikä se olisi hypännyt siitä kesken spiraalin... toisaalta jotenkin kaikkinensa tämä virepuoli alkaa muistuttaa pelottavasti sitä mitä töppösen kanssa on, ja kammottaa ajatuskin että Sieni alkaa samanlaiseksi!

Omalta osaltani en ole tyytyväinen taaskaan aloitukseen, halliin ja kehään menoon ja koiran valmisteluun omaan vuoroon. Se kaikki vähän niinkuin vain tapahtui ilman että tein mitään tietoisia juttuja. Halliin tultiin ihan riemusta ratkeamaisillaan, mutta odotellessa kerkesi tasaantua ja herätys ennen omaa vuoroa oli olematon. Miksi en opi? Ahtaissa, hiljaisissa halleissa koirien ja ihmisten keskellä ei vaan muka kehtaa lämpätä niin kuin normaalisti tekisin. Ja ajatella jos kehässä olevakin häiriintyy ja kaikki katsoo! Parempi kun ei siis juuri kuiskausta kovempaa sano mitään. Tämä on ensi kokeen ainoa tavoite, kunnollinen treenien kaltainen kehään meno. Valitsen vielä vähän tilavamman koepaikan niin eipähän tarvitse ihan kehän reunalla riehua. Ja sitten teen etukäteen tarkan suunnitelman missä ja miten koira odottaa ja miten otan sen sieltä. Mattoa tai häkkiä kannattaisi hyödyntää odotteluun, tai jättää se käy siihen -makuulle niin että poistun itse. Ei vaan kehtaa, ellei joku pidä kiinni, tai saa koiraa sidottua johonkin rakenteeseen. Mun seisominen vieressä ei tee hyvää sen vireelle, se rauhoittuu liikaa. Jos olen kauempana, se odottaa ihan eri mielentilassa.

Mutta oli se hei kuitenkin mun koirien paras voittajaluokan virallinen tulos koskaan! :) Jos näistä jompi kumpi, niin kyllä se on Sieni, joka tästä lajista voi valioitua. Ruvettava vissiin messin uusia juttuja sille pikku hiljaa opettamaan...