Koiran kanssa vaeltamaan

Yli viikonlopun mittaiset reissut tässä:

Patvinsuo 09/2011

Susitaival 08/2014

Yllätysreissu 06-07/2015

Syöte 11/2015

Koli 06/2016

Eikö yksin vaeltaminen pelota? No ööh, mitä siellä pitäisi pelätä? Murhaajia? Mörköjä? Eksymistä? Pimeää? Loukkaantumista? Ikinä en yksinyksin lähtisi yhtään mihinkään, olisin varmaan niin huolissani kaikesta ja vähän liian yksin, että nautinto jäisi vähiin. Koiran tai koirien kanssa tilanne on kuitenkin täysin eri, ja ilman ihmisseuraa reissussa oleminen on vaan jotain aivan huikean vapauttavaa. En mä koirien kanssa osaa oikein pelätä mitään. Pimeällä en mielelläni enää liiku, se tuntuu jotenkin ahdistavalta, mutta teltassa tai laavulla on täysin turvallinen olo. On totta, että koirista ei ole apua onnettomuustilanteessa, ihmiskaverista saattaisi olla. Toisaalta koirista on varmasti enemmän apua mielikuvitusmörköjä ja todellisia murhaajiakin vastaan, kuin mitä toisesta ihmisestä olisi. Mitä nyt kukin sitten yksin ollessaan eniten pelkää. Järki kannattaa toki pitää päässä ja ehkä miettiä joitakin asioita vähän huolellisemmin kuin jos on kaveri mukana.

Eikö koirien kanssa vaeltaminen ole kauhean hankalaa? No, on ihmisiä jotka kokee koiran omistamisen hankalaksi ja arjen järjestelyt työläiksi, ja on ihmisiä joille elämä ilman koiraa on täysin käsittämätön asia, ja koira-arki aivan normaalia elämää, ei mikään rasite. Jos koiran omistaminen tuntuu muutenkin rasitteelta, vaellus sen kanssa on varmasti ihan yhtä rasittavaa. Sen sijaan kun jo valmiiksi ajattelee elämää koirallisen näkökulmasta, ei koiran mukaan ottaminen ole sen kummempaa kuin elämä sen kanssa muutenkaan. :) Telttaa on pidettävä mukana, koska mihinkään laavulle et voi luottaa pääseväsi. Koirien tavarat vie tilaa omastakin rinkasta, eläinten juomista on tajuttuva ajatella ja joskus kannettava niillekin juomavettä, illalla taas täytyy varoa päästämästä niitä kastelemaan itseään tai tulee märkä yö teltassa - kyllähän ne täytyy monessa kohdassa ottaa huomioon ja tajuta suunnitella asioita ennakkoon, ja jos se tuntuu työläältä, sitten se on sitä. Omillani ei onneksi ole mitään alusta-arkuuksia enkä ole ikinä tajunnut edes miettiä mitään reittiä siltä kannalta, pystyykö koirani ylipäänsä tulemaan sieltä. Jos minä pääsen, kyllä nekin pääsevät. Työläämpää minulle olisi etsiä niille hoitopaikka ja tehdä kaikki järjestelyt sen tiimoilta, kuin ottaa ne vaan mukaan!

Rehellisesti voin minäkin kuvitella tilanteen, jolloin koiran mukana olo olisi suuri rasite: täysin kouluttamaton kauhea koira! Koira ei varasta ihmisen ruokia kun lasket kuppisi kannon nokkaan, koira ei syö mitään rinkassa olevaa eikä tuhoa tavaroita vaikka sen jättää hotelliaamiaisen ajaksi telttaan yksin, koira ei kisko ja hillu kuin sekopää kun yritetään kävellä tiettyä ihmisten määräämää vauhtia, koira ei säädä ja härvää kun ollaan leirissä vaan viimeistäänkin käskystä osaa hakeutua makuulle ja pysyä siellä, koira ei katoa kuin pieru saharaan jos sen vahingossa edes laskee irti. Pidän näitä itsestään selvyyksinä, mutta eipä ne taida kaikille olla :)

Tässä postauksessa joitakin vuosien varrella tehtyjä havaintoja ja vinkkejä.

Ruokaa kuluu enemmän kuin kotona. Nälkäinen koira kärttää koko ajan ihmisten eväitä, eikä se ole kenellekään kivaa. Suurin osa ruuasta kannattaa antaa illalla yötä vasten, jotta koiralla on yö aikaa sulatella, eikä sen tarvitse täydellä mahalla kävellä. Iltaruokana on nappulaa + kuivalihaa + mahdollisesti ihmisiltä jääneitä jämiä. Annan lisäksi pienen aamupalan ihmisten puurokattiloiden esipesun yhteydessä (hieman nappulaa tai kuivalihaa), ja lounastauolle varaan yleensä jotkut kuivatut saparot, kanafileet, possun korvat tms. Omat koirani syövät kotonakin extra energia -nappulaa, ja reissuun varaan sitä saman määrän kuin kotona. Tällöin kaikki muu tulee lisäenergiaksi.

Koirien kuivaliha turpoaa huomattavasti kun sitä keittää hetken. Kylmässä vedessä sille ei tapahdu oikein mitään. Lihan turpoamista kannattaa vähän testailla kotona ennen lähtöä, jotta välttyy reissussa siltä "meillä on ihan liian vähän ruokaa jäljellä" -paniikilta, joka osoittautuu turhaksi, kun lihaa malttaa turvottaa.

Mäkäräisten ja itikoiden määrää ei kannata ikinä aliarvioida. Eikä kuvitella, että kyllä niiden kanssa pärjää kun ei vaan välitä. Koiralle kaikki mahdolliset myrkyt. Bayvanticit laitetaan ajoissa eikä vasta matkan varrella tai maastossa, koska 48h varoaika vesistöjen suhteen on pitkä aika juottaa koiraa mukista, kun ei voi laskea sitä vaan ojaan. Jos teltassa on erikseen sisäteltta, kannattaa ne pakata niin, että sisäteltan saa tauoilla nopeasti pystyyn ja koirat ensimmäiseksi sinne turvaan.

Ensiapulaukku on sellainen asia, josta ei kannata tinkiä, vaikka sitä ei moneen reissuun tartteisi ollenkaan... sitten sen kerran kun tarvitsee, eikä juuri mitään olekaan mukana, ei erämaassa naurata yhtään. Punkkipihdit, kyytabletit (reilusti!), kipulääkettä, sideharsoa, kortisonivoidetta, Bepanthenia ainakin.

Ampiaiset

Mäkäräiset

Koiran rinkkoja minulla on vain yksi. Koiria on kaksi. Tähän mennessä ne ovat vuorotelleet rinkan kantamisessa, mutta tulevaisuudessa on kyllä tarkoitus hankkia toinenkin rinkka. Koiralle voi jonkun lähteen mukaan laittaa rinkkaan jopa 30% sen omasta painosta, mutta itse olen pitänyt 15kg/20kg koirilleni jotain parin kilon lastia ihan maksimina. Viikon reissun tavarat ei siis mitenkään mahdu koirien rinkkaan, vaan suuri osa tulee minulle. Toisen koiran rinkan hankkimalla saisi tilannetta vähän tasoitettua, toisaalta on ollut kauhean kivaa antaa niiden vuorotella. Olen vaihtanut rinkkaa joko niin, että toinen kantaa aina koko päivän kerrallaan, tai sitten niin, että joka tauolla tulee vaihto. Ilman rinkkaa oleva on sitten mahdollisuuksien mukaan saanut olla vapaana. Rinkka on hieman vedenpitävää kangasta, mutta mitään rankkasadetta tai uimista se ei kestä, joten tavarat tulee muistaa pakata vielä vedenpitäviin pusseihin. Erään kerran koiran nappulat pääsivät kastumaan rinkassa eikä ole kivaa, kun ne alkaa sitten homehtua...

Suomen säässä mikään ei ole varmaa, ja heinäkuussa lapissa nollakelissä paleltuamme totesin että jatkossa on aina riittävästi lämmikettä mukana, oli lähtösää millainen tahansa. Koirille tarkoittaa siis vähintäänkin solumuovimakuualustoja (normaali ihmisten alusta leikattu puoliksi, jolloin pituus on riittävä koiralle, ja näitä voi käyttää tauolla omankin takamuksen alla istuinalustana) ja kevyt-BoT-takkeja. Minun koirilla on molemmilla ihan reilusti karvaa, mutta kylmänsieto tuntuu olevan enemmän yksilö- kuin rotukysymys: omistani toisella on tosi herkästi kylmä, ja toisen en ole nähnyt ikinä palelevan, joten kylmemmässä säässä pakkaan niille vähän eri tavalla lämpimämpää takkia kanssa mukaan. Viluisalle fleecetöppöset on olleet hyvä lisä, lisäksi takin alle haalari, jolloin jalatkin ovat suojassa. Koirilleni on myös olemassa lasten kevyet makuupussit, jotka aukeavat niin, että ne saa heitettyä peitoksi. Koiran takit vievät yllättävän paljon tilaa rinkassa, ja joka kerta pakatessa joutuu punnitsemaan mielessään, voisiko ne jättää kuitenkin pois. Fakta on vaan se, että jos koiralla on kylmä, siinä teltassa ei sitten nuku kukaan muukaan, ja parin valvotun yön jälkeen ollaan murhan partaalla. Siltä pohjalta kannattaa siis varustautua, ja laittaa ne tarpeelliset takit mahtumaan johonkin.

Kylmä

Märkä koira palelee (ja kastelee kaikkien muidenkin varusteet). Koira on saatava kuivaksi ennen nukkumaan menoa, eli kesälläkään älä päästä sitä uimaan enää illalla, sateisina päivinä hyvä pyyhe on ihan ykkönen. Jotkut käyttävät koirilla sadetakkejakin, minä en omista sellaisia, vaikka joskus olen kaivannutkin. En vain tiedä mihin ihmeeseen nekin saisi mahtumaan! Lumiseen aikaan lumi taas on saatava varisemaan turkista pois teltan ulkopuolelle.

Ei, et voi tulla suoraan telttaan...

Varaudu tassujen kulumisiin, varsinkin kivikkoinen maasto tekee yhdessäkin päivässä helposti tepposet. Jos on etukäteen tiedossa kovasti kivikkoa, suosittelen tossuja.

Rinkkaa kantava koira on kytketty rinkasta, toisella on valjaat. Onni on suht samankokoiset koirat, joille käyvät samat varusteet. Toisaalta loppureissusta oma rinkka on niin keventynyt, että olen usein heittänyt koiran rinkan kokonaan sinne. Tällöin toiselle ei ole valjaita, vaan sitä joutuu taluttamaan pannasta. Jotkut koiran rinkat saa irti niissä olevista valjaista jolloin tällaista ongelmaa ei ole, minun halpis-Ezydogia ei saa. Joka tapauksessa molemmille koirille on aina mukana myös pannat. Olen todennut ketjun parhaaksi materiaaliksi: se on kevyt, se ei ala haista vaikka se kastuisi jatkuvasti, ja se on kestävä. Aiemmin käytin itse tehtyjä ohuita, kevyitä, olemattomaan tilaan pakkautuvia pistolukkopantoja, mutta ne eivät kestä yhtään vetoa ja yhden lukon pamahdettua x kertaa auki yli-innokkaan muulin nojatessa siihen, vaihdoin ketjuihin. Tarkoitus ei tietenkään ole vedättää pannalla. Aina leiriytyessämme otan kaikki valjaat pois, ja koirat ovat pannoistaan kytkettyinä, jos ne täytyy kytkettyinä pitää. Muuten minulla on mustekaloista itse tehdyt pienet jousto-osat (liika jousto on turhaa, kun eivät nämä varsinaisesti vedä) ja fleksit, sekä yksi monitoiminahkahihna varalla.

Välillä on venyteltävä antaumuksella :)

Vesipulloja ja kippoja laskiessa huomioi, että on reittejä, joiden varrella vettä ei ole ja koirallekin on laskettava kantovesi ja juomakuppi. En tarkoita, että koira ei voisi juoda ihmisen kupista, mutta jos ainoassa mukissa on kahvi, ainoassa kupissa mehukeitto ja ainoassa kattilassa puuro, minkä meinasit niistä uhrata koiralle...?

Kanssaihmiset 99,9% suhtautuu ystävällisen kiinnostuneesti, varsinkin rinkkaa kantava koira saa aina huomiota osakseen. Silti kaikissa tuvissa ja nuotiopisteissäkin koirallinen ihminen on minusta aina altavastaajana ja jos kuka tahansa (ennen tai jälkeen tullut) ei halua että koira on paikalla, kannattaa vain lähteä. Jos koiran paikalla olo on kaikille ok, varmista, että koira käyttäytyy mahdollisimman siivosti; kukaan ei jaksa kuunnella jatkuvaa räksytystä, ei halua kuolaavaa koiraa kerjäämään eväitänsä eikä jaksa hyppiä sen yli tehdessään ruokaa nuotiolla. Jos koira makaa nätisti ja rauhassa vähän syrjemmässä, ihmisten on helppo vain ihailla sitä, ja suhtautua suopeasti seuraavaankin koiralliseen vaeltajaan :)

Koirat on pidettävä kytkettyinä t. Sieni