tag:blogger.com,1999:blog-5837456691653822511.post2385493930376428453..comments2024-03-19T17:16:28.807+02:00Comments on Believe in yourself and you're halfway there: laurahttp://www.blogger.com/profile/11647555210518629317noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-5837456691653822511.post-91137198758582289622022-01-20T13:35:33.106+02:002022-01-20T13:35:33.106+02:00Itse kahden kipukoiran kanssa kamppailin vähän sam...Itse kahden kipukoiran kanssa kamppailin vähän samoista fiiliksistä. Mistä tietää, sattuuko sitä koko ajan, mutta oot vaan niiku mä ja se ei näy aina. Mistä voi tietää yhtään mitään? Kumpikaan ei ollut helppo päätös, enkä kokenut sellaista "no nyt tiedän et teidän aika on lähteä" mutta kun oli itkut itketty se vähän helpotti omaakin oloa. Vähän. Juurikin sitä, että ei tarvi kytätä et sattuuko sua, miettiä voinko nostaa sua ilman et syöt mun naaman kun hissi ei toimi, voinko mennä parin kilsan lenkin vai onko se liikaa, voiko sua laskea irti vai rikotko ittes heti. Voinko kattoa vielä kun sä käyt muihin kiinni vaikka selkeästi ahdistut siitä jälkikäteen. Syyllisyys tulee väistämättä. Ainakin itselle. Olisinko voinut tehdä jotain enemmän. Olisinko voinut tutkia vielä tarkemmin. Olisinko voinut löytää kuitenkin vielä jonkun kipulääkkeen mikä olisi auttanut pidempään. Olisinko voinut sitä ja tätä ja tota. Päätökset ovat kovin vaikeita, etenkin kun niitä hyviäkin päiviä on vielä. Omien kohdalla olen halunnut ajatella niin, että ainakin olisi vielä niitä hyviä päiviä, ettei kaikki olisi niin surkeaa. Että voitais tehdä viimeiset retket, ottaa viimeiset kuvat, syödä viimeiset herkut ja viettää ne viimeiset hetket ilman läsnäolevaa kovaa kipua. <br /><br />Tsemppiä teille ihan kauheasti!Elina K.https://www.blogger.com/profile/08551223684930560897noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5837456691653822511.post-36582355787666458582022-01-17T09:32:37.814+02:002022-01-17T09:32:37.814+02:00Voi pöne. Olet kulkenut pitkän hyvän matkan, mistä...Voi pöne. Olet kulkenut pitkän hyvän matkan, mistä sen tosiaan tietää onko jo perillä. Voimia teille!Enoreply@blogger.com