Lakin kanssa treenaamista

Mä olen tässä viimeisen kuukauden aikana milloin innostunut koiratanssista, milloin ollut menossa jälkikokeeseen (B, niitä ei vaan ole) ja nyt viimeisimpänä keksin että Lakillahan on tokon alokasluokka kaukokäskyjä vaille valmis. Ja kai sitä kimppapaikallaoloa voisi joskus treenata kun se on tehnyt vain pk-tyylillä.

Koiratanssissa innostus tyssää aina musiikkiin. Musta on ihan käsittämättömän vaikeaa etsiä sopivaa biisiä. Jossain vaiheessa sain hienon idean uudelleenkäyttää töppöisen ja/tai Sienen musiikkeja. Töppöisen HTM menisi varmaan suoraan Lakille, Sienen on ehkä liian hidas. Koiratanssissa säännöt ei lainkaan ota kantaa siihen montako kertaa samaa ohjelmaa voi esittää, mutta eihän kukaan käytännössä jaksa montaa otosta täsmälleen samaa. Aika harva myöskään siirtää ainakaan kokonaisia ohjelmia koiralta toiselle, mutta sinänsä sitäkään ei siis mikään kieltäisi. Mä olen niin nobody että kukaan tuskin edes muistaisi että samat biisit oon jo käyttänyt vuosia sitten.

Mutta jotenkin se vaan tuntui niin.... tylsältä. Sitähän se olisi.

Rupesin kuitenkin kouluttamaan Lakille uusia temppuja. Sehän ei osaa paljoa mitään. "Hali" osoittautui käsittämättömän vaikeaksi koska sen mielestä ei vaan kerta kaikkiaan voi nostaa tassuja ohjaajan olan päälle. Sain komeaa huutoa aikaiseksi,, turhautuu edelleen nopeasti ja näyttävästi. Mä olin jotenkin ihan unohtanut tämän puolen tästä koirasta.

Esineen laittoa koriin se olikin yllättäen pentuna tehnyt. Oon monesti sanonut, että mä en muista sen pentuvuodesta läheskään kaikkea, kun olin silloin niin sekaisin surusta. Ihmettelin miten se lähti menemään niin sujuvasti, mutta katsaus omaan youtubeen paljasti että sehän on tehnyt sellaista. Tämä onnistuu hyvin jos kori on mun kädessä ja käsikin voi olla suorana irti kropasta, mutta heti jos käsi ei koske koria, pakka hajoaa. Ja huuto alkaa. 😁

Joku kauko-/irtoamisliike pitää jo alossa olla, ja yleensä se on nouto tai kierto. Lakille keksin jotain mitä se tekee arjessa; laatikkoon sulloutuminen. Siihen vaan etäisyyttä ja se on siinä. Muutama treeni tehtiin pihassa. Tämän se ymmärsi heti eikä huutanut mulle!

Sitten ollaan treenattu vähän jalkojen välissä -positiota ja oikealla seuraamista. Oikea on edelleen sellainen että jos palkkaa parin askeleen välein, se sujuu. Jos ei, koira liukenee selän takaa vasemmalle. Töppöisellä oli tämä ihan sama. Vadin päällä takapään käyttö myös oikealla on tosi hyvää. Jotain oon osannut alusta asti tälle koiralle opettaa...

No se jäi vähän hautumaan. Alokasluokan B-tottiksesta siltä ei puutu kuin liikkeestä istuminen. BH:ssa tein sen niin että pysähdyin itse ja nyt se pitäisi tehdä liikkeestä. Jotenkin edelleen vituttaa se koko B-tottis. Vituttaa hirveästi myös se eka koe ja se mitä parin kanssa tapahtui. Pitäisi päästä treenaamaan vieraiden kanssa ennen kuin mihinkään kokeeseen viitsisi uudelleen mennä. En tiedä jäikö koiralle vai minulle isompi mörkö siitä, voi olla että minulle, mutta silti. Joka tapauksessa sitä istumista on hierottu kotona, ja se on varmaan siinä kuuluisassa "kyllä se kotona osaa" -vaiheessa. Pitäis tehdä istu-maahan-erotteluita ainakin. Ja siis mitään kokonaisuuksia tai paikkista tai mitään ei ole treenattu ollenkaan, että ei se nyt ihan tästä vaan olisi kokeeseen valmis. Paikkista olisi niin helppoa tehdä arjessa mutta en vaan  koskaan saa aikaiseksi.

Sitten hyppäsinkin siihen tokoon 😂 Siellähän on alokasluokassa ymmärtääkseni 1min paikalla makuu ohjaaja näkyvissä, seuraaminen, liikkeestä maahan meno, luoksetulo, hyppy kutsumalla, noutokapulan pito ja ne kaukokäskyt i-m-i-m joltain muutaman metrin matkalta. Ja sillähän periaatteessa olisi palikat kaikkeen muuhun paitsi kaukoihin. Mitään se ei ole koskaan tehnyt liikkurin kanssa jne jne mutta tuskin se nyt iso juttu olisi.

Aloin sitten vähän kokeilemaan niitä kaukojen asentojen vaihtoja ja voi hyvää päivää taas! Sählää kuin töppöinen konsanaan ja ehtii tehdä sata asiaa enemmän kuin olisi tarkoitus. Saan sekä etujalka- että takajalkatekniikan tulemaan, mutta jos näitä oikeasti haluaisi nyt sille opettaa, niin pitäisi jotenkin ottaa kädessä olevasta namista luopuminen heti mukaan. Muuten se tekniikka on sellaista myllerrystä 😂 Lakki puhuu korokkeita hyvin ja oikeastaan sille voisi kokeilla ihan sitä, että etu- tai takajalat on korokkeella ja siitä vaan pyytää asentoja. Sienellehän niitä seisomisen sisältäviä vaihtoja opetettiin näin ja tekniikka tuli siinä itsestään, jos koira ymmärtää "pidä jalat korokkeelle" ja "seiso" -sanat niin koroke pakottaa sen tekemään halutulla tekniikalla.

Huomaa, että koko vuonna ei ole ollut mitään tavoitteita. Tunnen itseni ja tiedän, että siihen loppuu treenaaminen, en vaan saa aikaiseksi opettaa mitään huvin vuoksi -juttujakaan. Joskus tuntuu että mielikuvitus ei riitä keksimään mitään kivaa, mutta voisihan sitä vaikka ottaa vaan tokon ylempien luokkien liikkeet tai rallyn kaikki kyltit niin siinä sitä olisi temppu poikineen opetettavana.

Tokossahan valioituu nykyään voittajaluokasta (tottelevaisuusvalio, TVA), ja erikseen sitten ylimmästä luokasta (erikoistottelevaisuusvalio, ETVA). Sain itseni kiinni pohtimasta että voisihan sitä tokoakin taas ruveta ja voittajaluokka olisi jotenkin paljon maltillisempi. Mä en tykkää evl:ssä niistä paikkis/luoksetuloliikkeistä missä osa makaa paikallaan ja osa juoksee. Vissiin ne yleensä menee tosi hyvin eikä mitään satu, mutta en ikinä uskaltaisi viedä edes Lakkia sellaiseen, pikkuisesta nahkasta nyt puhumattakaan. Jotenkin ihan tarpeetonta turvallisuudella leikkimistä. Kai siinä on pointtina kuunnella vain omia käskyjä ja viis veisata naapurin, mutta olisihan ne hurtat sitten voinut laittaa vaikka tekemään kaukojen vaihtoja rivissä. Se elementti että yksi juoksee ja muut pysyy tai ei pysy paikallaan katsomassa sitä, tuntuu vaan niin pelottavalta.

Mutta yllättävää kyllä, ajatus ruudusta tai tunnarista tuntuu oikeastaan ihan hauskalta! Johan tässä melkein kymmenen vuotta tokotaukoa taisi tullakin... en nyt sano että tämäkään innostus kantaa montaa viikkoa pidemmälle, mutta ainakin on ollut hirveän hauskaa opettaa sille uusia juttuja ja muistaa taas millainen se on.

Terapianahka

Mun yhdellä tutulla lopetettiin koira melko pian töppöisen jälkeen. Itse asiassa tuntui, että töppöisen jälkeen seuraavan viikon tai kahden aikana lopetettiin monen monta tuttua koiraa. Tuntui että ei ollut mitään mistä ammentaa, niin suljin silmäni enkä kommentoinut kellekään mitään. Tämä tyyppi tuli mieleen viikko sitten yksi aamu kun ajelin töihin, ja laittelin sitten töistä osanotot, pahoittelut ja selitykset miksi kesti niin kauan ja sitten villinä korttina että jos tuntuu siltä niin multa saa koiran kylään käymään. Hänelläkin siis ollut koiria noin 25v ja nyt ensimmäistä kertaa koskaan jäi täysin koirattomaksi, sen täytyy olla aivan käsittämättömän kamalan hiljaista.

No hänhän tarttui siihen heti ja sopiva päivä järjestyi eilen, hänellä oli arkivapaa. Minä olin töissä 7-14.40, mutta sattui juuri auton huolto samalle päivälle, ja se tapahtuu niin että jätän auton korjaamolle työmatkalla ja kävelen loput n. 30min/suunta. Tämäpä siis tarkoitti että toisin koiran hänelle kuuden aikaan aamulla, mutta ei kuulemma haittaa, joten treffasimme pimeällä parkkiksella ja nahkamies lähti hänen mukaansa kertaakaan taakseen katsomatta. Nahka on tavannut hänet joskus pienenä, heillä kotona se ei ole koskaan käynyt. Niin vaan oli ollut hyvin reipas, ei ollut välittänyt postin tulosta eikä naapurin räyhäävistä koirista mitään, oli osallistunut muffinssien leipomiseen, päikkäreihin ym ym juuri niin nahkamaisen tunteella kuin odottaa sopii ja teki siis suuren vaikutuksen ja sai jo uuden tilauksen. Illalla se oli lisäksi aivan ihastuttavan väsynyt ja kun Lakki olisi halunnut leikkiä, tyyppi vaan nyhräsi ovella että eiku minä menen nyt sisälle. Sellaista hyvin harvoin näkee 😂

Tulipas ihan järjettömän hyvä mieli itsellekin. Silloin kun töppöinen sata vuotta sitten tuli, halusin "yhden ihmisen koiran" ja no, sellaisen sain. Sittemmin onneksi oon tajunnut, että ei se ole millään lailla minulta pois, vaikka koiralla olisi muitakin. Elämä on miljoona kertaa helpompaa maailmaa rakastavan tyypin kanssa, ja se tunne, kun sellaisen avulla voit vähän jakaa rakkautta sitä tarvitseville 🤍

Kissahuolia

Kissoja ottaessani ei jotenkin käynyt mielessäkään että joudun kirjoittamaan tällaista.

Kissat söi eilen illalla kanan sydämiä ja märkäruokapussin pohjat. Pumput oli olleet jääkaapissa jo aika monta päivää ja mietin, mahtaako ne vielä olla kunnossa. Päätin että jos eläimet syö niitä niin sitten ne on. Hyvällä halulla meni kaikki kuten aina.

Yöllä kävin (kyttäämässä revontulia, turhaan, ja) vessassa puolen yön maissa, ja sitten aamulla kello soi 5.50. Tallustelin silmät sikkurassa taas vessaan ja siinä pöntöllä istuessani aloin katsoa pikkumattoa, joka oli ihan täynnä jotain ruskeaa. Hetki sitä piti siinä ihmetellä ennen kuin selvisi että se on oksennus ja siinä on sydämen paloja ja kokonaisia märkäruuan möykkyjä. Se koko matto oli siinä eli näytti siltä että jonkun maha oli todella kääntynyt ympäri ja kaikki tullut kaaressa ulos.

Talvi pyöri jaloissa ja Nutsia ei näkynyt missään, joten arvasin kumpi heistä on kipeä. Oli vähän kiire päästä ajallaan lähtemään, mutta kun se ei kutsuista huolimatta tullut, alkoi ahdistaa ja oli pakko etsiä se. Kävi jo mielessä että entä jos se on yöllä karannut ovesta tms. Ei löydy sohvien eikä sänkyjen alta vaikka taskulamppu kädessä konttailin etsimässä. Ei ole jäänyt mihinkään kaappiin. Lopulta könysin vielä vintille. Mulla on tarkoitus ostaa portaikkoon ihan oikea ovi, kun yläkerta on vain puolilämmintä tilaa ja talvella sieltä tulee kylmää. Nyt siinä on vaan päällystetty kompostikehikko ja roikkuvia mattoja ym tilkitsemässä vetoa. Nuts pääsee sinne kyllä silti, ja nytkin kun pääsin itse kaikkien esteiden läpi ylös, se suostui tulemaan näkyville. Jäi möllöttämään siihen eikä tullut luokse asti, mutta ainakin se on elossa, ja totesin että jos sulla on paha olo niin senku oot yksin siellä. Kissat jotenkin vielä koiria selvemmin vetäytyy jos niillä ei ole kaikki hyvin. Painelin alas ja lähdin kokeeseen.

Kolmen maissa olin kotona, ja hän oli kyllä laskeutunut keskuuteemme alakertaan, mutta ei ollut eteisessä vastassa (hän on aina), vaan istui tuvan lattialla. Antoi mennä luokse ja silittää, mutta ei kehrää eikä puske. Oksua ei ole tullut lisää, kävin tutkimassa yläkerrankin, ja hiekkiksellä on kaikki kuten aina eli ripulia sillä ei ole. Talvi on erittäin virkeä ja vähän nyt ihmetyttää että jos ne sydämet oli pilalla, niin miksi toinen oireilee ja toinen ei...? Heittelin niille vähän nappuloita ja Talvi syö ihan sekona, Nutsia ei kiinnosta. Se kyllä liikkuu mutta on kovin vaisun oloinen, normaalisti hyvin virkeä, iloinen ja elinvoimainen katti. Jopa rasittavuuteen saakka. Kaduin heti joka kertaa kun olen menettänyt hermoni sen takia että sen pitää tunkea itsensä joka paikkaan. Piristy.

Kyllä mä kuvittelin että kissoillekin voi tulla kaikkea mutta jotenkin silti ajattelin että ne käy lääkärissä enemmän hammaskiven poistossa, sterkassa (no nää on jo käyneet ennen kuin tuli mulle, mutta yleensä) ja rokotuksilla, ja ehkä joku tapaturma voisi olla Nutsille ominaista. Mutta että kissa alkaa oksentaa ja kieltäytyy syömästä, sellainen ei käynyt mielessäkään. Mistä se jonkun vatsataudin olisi saanut? Ja jos se ruoka oli pilalla niin miksi vain toinen oireilee?

Kysyin yhdistykseltä neuvoja ja kyllähän sitä nyt pitäisi yrittää saada edes juomaan/syömään jotain nestemäistä, ja jos ei, niin sitten se olisi mentävä lääkäriin. Absurdi tilanne että maailman ahnein elukka kieltäytyy syömästä ja ilta meneekin nyt siinä, että koetan keksin sille toinen toistaan parempia herkkuja.

***

Päivitys 17.45:

Ei mene mikään liha, märkäruoka, kovat eikä pehmeät namit, rupesi olemaan jo melko epätoivo ja suunnittelin että sotken seuraavaksi sen turkkiin jotain jotta se joutuu putsaamaan itseään ja nielisi siinä jotakin. Kalkkunaleikkelettä sain ihan pienen siivun menemään kun aika pitkään sitä tyrkytin, mutta toista ei kyllä ottanut ja alkoi olla vittuuntunut siihen että läiskin sen naamalle kinkkua, niin luovutin ennen kuin sain tassua.

Sitten muistin yhden jutun millä on aika monta kertaa houkuteltu koira syömään leikkauksen, mahataudin ym jälkeen. Onkohan sitä vielä, muistan että yksi purkki oli mutta siitä oli päiväys mennyt ja saatoin syöttää sen loppukesästä koirille. Ole pliis vielä kaapissa, ja se oli! Kerrankin jotain hyvää siinä että unohtaa syöttää vanhan ruuan pois.

En tiedä mitä paskaa tuo on mutta mulla on aina kaikki olleet ihan hulluna siihen, ja tosiaan se on sairaana ollut useaan kertaan se ainoa mitä on suostuttu ottamaan. Siispä korkeat odotukset nytkin ja... 

Ainakin pieni erävoitto 🥰🥰🥰 Jospa se olo alkaisi kohentua! En antanut paljoa, katsotaan pysyykö tämä sisällä. Hän myös hetken jutteli mulle eli alkoi kehräämään. Vetäytyvä ja vaisu se on edelleen mutta ei paennut vintille asti vaan on tuvassa kiipeilypuun ylimmällä hyllyllä.

***

Päivitys 20.30: nukkui useita tunteja ylähyllyllä. Ruokien ääni sai hänet tulemaan alas, mutta Hills ei sitten enää kelvannutkaan. 😲 En tiedä onko vika siinä että se oli jääkaappikylmää. Pitää huomenna kokeilla lämmittää sitä vähän. Kalkkunaleikkeleelle ensin kanssa käänsi selkänsä mutta heittelin sillä palasia niin sitten kiinnostuikin ja söi sitä kolikon kokoisen läntin. Kokeilin myös jotain tonnikalanameja ja ensin vaan haistoi, mutta pienin ihan pieniksi ja tiputtelin niitä niin söi vähän. On se nyt hieman siis energiaa saanut mutta aika nihkeää on. Toivottavasti ensi yö tekee ihmeitä.

***

Aamu: normaali kurrrrr kauhea nälkä -kissa tervehti minua heti kun nousin. 🤍 Olin jättänyt Hillsit reilulla nesteellä kuppiin hyllylle mihin Talvi ei pääse, ja kuppi oli yön aikana tyhjentynyt. Aamulla sai märkäruokaa nesteen kera ja lopuksi vähän nappuloita pyöriteltävästä Kongista, kaikki meni. Nälkä tuntuisi olevan mutta ei uskalla antaa kauheasti nyt heti, ehkä useampi pieni annos parempi. Vaikuttaa myös paljon virkeämmältä kuin eilen.