Pajun sydänultra

Paju kävi ennen joulua lääkärissä. Jatkosta ei vissiin ole tullut kirjoiteltuakaan. Se lääkittiin silloin tosiaan Advocatella keuhkomadon varalta, mutta lääke ei vaikuttanut mitenkään mihinkään. Mietin asiaa itse. Sillähän on ihan pienestä pitäen ollut närästysoireita, joista ei oikein tiedä onko ne vai eikö ole. Se esim syö melko paljon heinää ja joskus keppejäkin, mutta sillä nyt on koko ajan joku projekti menossa muutenkin, niin vaikea sanoa. Se on enemmän sellaista että ohimennessä naukkailen vähän tuosta ja suullinen tuolta, kuin mitään pakonomaista ahtamista. Se söi jossain vaiheessa nuorena Nutriman digestion -nappulaa, ja muistaakseni se sopi hyvin mutta ei ne oireet kokonaan jääneet. Sitten sisältö muuttui, hinta nousi ja sekin jäi. Mutta ei se nuole mitään, ei maiskuta, ei ole oudoissa asennoissa tms.

Joka tapauksessa palasin miettimään että ehkä sitä närästää ja yskä johtuu siitä. Nappula vaihtui keväällä rasvaiseen Smurreen, mikä on päällisin puolin sopinut kaikille. Töppöinen söi viimeiset vuodet liha-kaurapuuroa kun sen maha ei oikein sietänyt enää muuta, ja aloitin kaurapuurolla ja kypsällä lihalla Pajullekin. Yskiminen loppui nopeasti. Olin tyytyväinen.

Se ehti olla kuukauden pari oireeton, kunnes alkoi Hymnin juoksut ja Paju meni hoitoon. Ohje oli antaa kaurapuuroa aamuin illoin lusikallinen, se tykkää siitä ja ottaa sen sellaisena. Epäilemättä se söi siellä vaikka sun mitä muutakin. Kotiin tullessa se yski taas, ja noin viikossa yskä yltyi selvästi. Sillä oli myös huono ruokahalu minkä laitan loppujuoksujen piikkiin. Lakki joka oli koko juoksun kotona, selkeästi ymmärsi että nyt ne meni jo, eikä ollut enää yhtään kiinnostunut, mutta Paju elätteli vielä toivoa. Se oli erittäin kiinnostunut nartun takapäästä ja flirttaili sille joitakin päiviä.

Sitten kun se siitä tokeni, lihapuuro maistui mutta yskä jatkui silti. Stressi itsessään toki voi pahentaa närästystä. Sillä piti olla tässä just hammaslääkäri, mutta peruin sen. Yskiminenhän on myös ihan klassinen sydämen vajaatoiminnan oire ja mua alkoi ahdistaa, että mitä jos se on kuitenkin sydänperäistä. Sillähän on se sivuääni. Sivuääni ja vajaatoiminta ei kyllä välttämättä mitenkään liity toisiinsa, ja ei sillä oikein muita oireita ole.

Väsymystä? No se saattaa edelleen joskus lenkillä pyllähtää istumaan odottamaan meitä. En tiedä onko tämä oire vai tapa. Sillähän kun myös kaikkia outoja tapoja on. Se myös läähättää paljon, on aina läähättänyt, mutta jos juoksee koko tunnin lenkin isojen perässä ja edestakaisin kohti minua, niin olen pitänyt sitä vain väistämättömänä seurauksena. Sehän ei oikeasti mitään kävelyaskelia ota ja on ihan hirveä säätämään. Kutsun sitä pirioravaksi. Kuvasin ihan videon lääkäriä varten, tämä on puolivälissä lenkkiä:

Että joo jos tämä on väsynyt russeli niin en kyllä halua edes tietää millainen se terve sitten olisi.

Yskä ei liity vuorokauden aikaan, ruokailuun, liikuntaan, lepoon tai oikeastaan mihinkään. Saattaa yskiä sohvalla ja saattaa yskiä lenkillä. Ennen ja jälkeen ruoan. Yskii päivällä ja yskii yöllä. Se ei ole mikään hirvittävä yskänpuuska vaan tyypillisesti köhähdys tai pari. Vähän sellainen niinkuin se olisi vetänyt vettä väärään kurkkuun, tai niin kuin se muuten selvittelisi kurkkuaan tai alkaisi kakoa.

Pentuna se ultrattiin Muuramessa, mutta sama ihminen ei näemmä enää ota vastaan. Se maksoi silloin 200e. Löysin nyt lähimmän Kouvolasta, hinta alkaen 360e. "Pikku" hinnan nousu. Lahden evidensia tarjosi alk. 400e mutta evidensia on sellainen etten edes kuse sinne päin ellei ole aivan pakko. Kouvolaan siis kävi tieni. Se on itse asiassa sama klinikka kuin missä Lakin hammasoperaatio tehtiin. Eri lääkäri toki.

Jo varattuani ajan yksi tuttu sanoi, että käytti koiraa sydänultrassa meidän kylällä ja se maksoi 265e talvella. Mitä ihmettä?!? Lääkäriä ei löydy Kennelliiton sydänlääkärilistalta ja klinikan sivuilla lukee että eivät tee virallista ultraa. Kysyin vähän miten se tapahtui niin jollain "kapulalla" oli ultrannut. Pajuun kyllä silloin laitettiin ihan ne lätkät kiinni. Tämä oli saanut myös mukaansa jotain käyriä. Pajun lapussa on hirveä lista jotakin lukuja mistä en ymmärrä mitään. Jäi nyt epäilys mikä ero näillä toimenpiteillä oli ja olisiko tämä riittänyt. Toisaalta sinne oli eka vapaa aika heinäkuun alkuun niin se siitä joka tapauksessa, en voi odottaa. Olisi vaellusta ja kaikkea tulossa. Jos koiralla ei ole sitä sydänvikaa siis ja sen uskaltaa ottaa mukaan.

***

Äiti toi koiran mulle töihin ja sitten ajettiin tukka putkella. Plussaa että aikoja oli vielä neljältä olemassa niin ei tarvinnut taas ottaa jotain lomaa tätä varten. Paikan päällä koira oli aivan hirveillä kierroksilla, luuli varmaan olevansa menossa noseen. Painoi 9,1kg (!!) mutta sillä oli paksu Nahka-panta mikä tekee varmaan parisataa grammaa. Se ei ole koskaan painanut noin paljon. Se ei kyllä myöskään ole yhtään lihonut vaan täyttä lihasta.

Jotenkin se oli aika levoton ja läähätti hirveästi.

Edellisellä kerralla koira pantiin kyljelleen, mutta nyt se seisoi. Toimenpide oli paljon nopeampi. Jäin miettimään, että jollain kapulalla se nytkin husi, joten ehkä tämä oli sama mitä meidän kylästä olisi saanut...?

"Vastaanotolla Paju on virkeä. Auskultaatiossa sydämessä systolinen sivuääni astetta 1/6. Rytmi tasainen. Syke 104/min. Hengitysäänet normaalit. Limakalvot vaaleanpunaiset ja kosteat. Pinnalliset imusolmukkeet tunnustellen normaalit.

Ultraäänitutkimuksessa todetaan yleiskuvaltaan siisti sydän. Ei sydämen laajentumaa tai seinämäpaksuuntumaa todettavissa. Ei väliseinäreikiä todettavissa. Sydämen supistuvuus normaalin rajoissa. Aortan ja keuhkovaltimon virtausnopeudet normaalin rajoissa. Vasemmassa eteis-kammioläpässä lievä prolaps sekä asteeltaan merkityksetön vuotovirtaus. Oikea eteis-kammioläppä silmämääräisesti siisti eikä vuotovirtauksia todeta.

Ei selkeää sydänsairautta osoitettavissa tällä tutkimuksella. Alkavaa läppärappeumaa vasemmassa eteis-kammioläpässä ei voida täysin poissulkea. Suosittelen sydänäänten kuuntelua vuosittain. Mikäli sivuääni voimistuu, on ultraäänitutkimus syytä uusia."

Mysteeriksi siis jäi edelleen. Sydänperäistä se ei ainakaan varmasti nyt ole, mikä on tavallaan helpotus, se lienee kuitenkin vakavin vaihtoehto. Toisaalta se olisi ollut lääkittävissä. Ell ehdotti kokeilemaan ensin kuurin Histec-allergialääkkeellä jos se on siitepölystä. Joulukuussa alkanut vaiva.....? Sitten hän korjasi että jos sillä on nielu ärtynyt jostain syystä ja siitepöly voi nyt pahentaa asiaa. Jos ei muutosta, palaisi närästykseen, siihen oli tullut joku uudehko valmiste mitä suositteli kuurina kokeilemaan seuraavaksi. Ei yhtä aikaa, että tietää mikä auttoi. Histeciä oli kotona, mutta muistan että taannoisen märäkäisepisodin jälkeen selvittelin sitä, kun tunturissa sitä koiriin hätätilanteessa tuikkasin ilman tietoa saako sitä edes antaa niille. Siitä oltiin aika eri mieltä toimiiko se koirilla ollenkaan ja jos niin annostuksen pitäisi joidenkin mielestä olla suhteessa paljon suurempi kuin ihmisille.

Jos olisi rajattomasti rahaa ja resursseja, veisin sen nielun tähystykseen, mutta kun ei ole, niin kokeillaan nyt taas poissulkea asioita. Pitäisi varmaan jossain vaiheessa myös kokeilla tiukkaa ruokavaliota. Se on nyt syönyt kypsää kaurapuuroa ja joko sikaa, sikanautaa tai kalkkunaa kypsänä, lisäksi vähän rasvaisia Smurren nappuloita. Ottaa vaikka kalapohjaisen nappulan missä ei ole kauraa, koska voihan se olla ihan mikä vaan mikä sitä närästää. Eilen se nuoli illalla nukkumaan käytämme pitkään omia etutassujaan, mitä se ei todellakaan yleensä tee. Töppöisellä se oli tyypillisin närästysoire.

Kuvituskuvana yksi nahgelssiini muuten vaan

Treenejä

Ollaan koetettu vähän aktivoitua. Lakille pitäisi varmaan alkaa kyttäillä jälkikokeita. 2B:ssä tulee ykköseen verrattuna jäävät liikkeestä, siis siellä ei saa enää itse pysähtyä niinkuin BH:ssa ja 1B:ssä saa, nouto ja eteenmeno. Sehän osaa ne kaikki kyllä, mutta ei niitä ole pariin vuoteen tehty, niin jospa vähän kerrattaisiin. Olisi sitten se tottis "valmis" jos koepaikan sattuu jostain saamaan.

Hymnin osalta taas alkaa hävettää että se on jo tuon ikäinen eikä se osaa mitään. Talvella on hankalaa treenata sisällä, kun kaikki muut pitää teljetä johonkin, mutta nyt ei ole edes mitään tekosyytä kun pihalla olisi tilaa. Ei vaan tule tehtyä. Totuushan on että ihminen löytää aikaa ja mahiksia sille mikä sitä riittävästi kiinnostaa. Hymni on niin hillitön elukka, että sen kanssa treenaaminen on ihan sikahauskaa, ja välillä mietin että en tiedä haittaisiko mua jos ei koskaan oltaisi koevalmiita missään (tottelevaisuuslajissa). Toisaalta ajattelen itse, että palveluskoirat pitää kouluttaa ja BH nyt on vaan yksi maininta siitä, että kyllä se jotain tottelee. Siis että olishan se ihan suotavaa käydä.

Hymnin kanssa on tuntunut, että se seuraaminen ei etene mihinkään. En oikein tiedä miten sitä edes tekisi. Jos teen vadilla pyöriminen -> askel toiselle vadille -> pyöriminen ja lisään sinne niitä askelia yksi kerrallaan (näin Lakki tehtiin), niin se tekee teknisesti kivasti mutta on mun makuun pikkasen matalassa vireessä. Ei hypi. Jos yritän imuttaa, se ei ajattele mitään, mutta jos ruoka on vähän ylempänä kädessä niin siinä se esittää kivaa virettä, melko paljon sekoilua ja erittäin epätasalaatuista seuraamista. Siellä siis vaan ehtii tapahtua ihan kauheasti kaikkea. Tämähän on selkeästi pykälää vilkkaampi kuin Lakki, ja se varmasti tekee osan; se ei vaan kykene tällä hetkellä keskittymään sitä kymmentä askelta tms.

***

en tiiä mikä mua vaivaa kaikki mun koirat kaatuu

"juma noita heittotaitoja"

Maastoja ollaan tehty jonkun verran. Tällä hetkellä Lakin pitäisi eniten treenata pitempää janaa ja se ikuisuusongelma, takajälki, roikkuu edelleen mukana. En kyllä enää tiedä mitä sille pitäisi tehdä. Esineruudussa sillä on nyt ollut pari sellaista treeniä, että kolmea esinettä haettaessa se kolmas ei meinaa löytyä, ja sillä tulee vähän uskon puute.  Tähän vaan lisää rutiinia että niin kauan kun lähetän sut, siellä on kyllä vielä jotain. Palkattomuus itsessään ei oo mikään juttu.

Hymni on tehnyt alkeis-esineitä lenkillä, edelleen. Siis että sidon koiran puuhun, vien 50-60m päähän esineen ja tuun takaisin. Pelkkää irtoamista. Menee tosi kivasti. Erikseen isompaa aluetta niin, että se on ollut katsomassa esineiden viennin. Jonkun kerran tehnyt ilmankin, mutta sitten on tarttenut kuitenkin käydä näyttämässä. Tuontiosuus pelittää nyt aika hyvin ja oon vahtinut että en kehu heti kun ottaa esineen, ettei palautus tule riippuvaiseksi siitä.

Jäljellä kokeiltiin pari treeniä niin, että laitettiin sinne pehmeät esineet. Ne jälkikepit kun edelleenkin on vaiheessa. Se nostaa ne kivasti, mutta luulen, että nyt sillä on mennyt lajit sekaisin. Se lenkkeili juoksujen aikaan jälkivaljaat ja -liina perässä laahaten. Niissä yritän myös lähettää sen jäljelle, josta löytyy samanlaisia esineitä kuin esineruudusta, jossa taas jään seisomaan paikoilleni ja hänen pitäisi älytä painella 50m päähän. Viimeisin jälkitreeni meni ihan perseelleen. Hänellä oli ne juoksut ja hän ehkä oli hieman herkkä sen takia. Ekana esineet, missä ruudun vasen sivuraja oli koneura ja ruutu nousi aika jyrkkään ylämäkeen. Sain käydä varmaan neljästi takanurkassa heilumassa että sain sen lopulta sinne asti. Sitten kun lähdettiin jäljelle, hän ei olisi lähtenyt ollenkaan. Jäljen nosto oli kummallisen vaisu, tutki jälkeä molempiin suuntiin muttei lähtenyt kumpaankaan ja oli vaan jotenkin tosi outo. No siitä päästiin liikkeelle ja pari ekaa esinettä meni hyvin. Koirakin tuntui aika normaalilta, tosin se läähätti ihan hirveän kovaa, eikä mulla ollut vettä mukana. Tämä oli niitä ekoja +20C päiviä. Sitten tuli piikki, se jäi liinasta kiinni ja saatuani sen irti oksista se päätti että en muuten jäljestä enää. Siinä sitä koiraa kannustettiin, kehoitettiin, yritettiin käskeä ja vaikka sun mitä, mutta kun ei niin ei. No istuin sitten mättäälle itse ja sanoin jäljen tekijälle, että sori mutta tässä nyt kestää mikä kestää, mutta pois ei tulla ja tämä koirahan jäljestää sen loppuun. Vikalle esineelle ei ollut kuin ehkä joku 100m. Kyllä siinä varmaan joku vartti meni, sitten sain koiran lähtemään polkua pitkin. Jostain sen täytyy se leikata, mutta se jäi varmaan meidän taakse. No takaisin päin tultiin vähän metsän puolella ja se meni ihan kivasti mun edellä. Sitten se nappasi sen ja ajoi ihan reippaasti loppuun. Jännä juttu, oletan että tämä liittyy niihin juoksuihin, koska se ei kyllä todellakaan ole mikään luovuttajatyyppi noin niinkuin normaalisti. Mun mielestä tämä oli silti tosi hyvä treeni siitä, että periksi antaminen ei ole vaihtoehto. Muistan että töppöisenkin kanssa on seisty metsässä katselemassa taivaalle ja on Lakkikin tainnut joskus tehdä niin.

Luulen, että nyt pitäisi kuitenkin saada ne jälkikepit sinne ja pitää esineet esineruudussa. Lisäksi pitää panostaa virittelyihin; ennen esineruutua viskaan autolla yhden esineen puskaan ja koira saa nostaa sen mulle. Jäljelle mennessä kyseessä on keppi, paitsi että nyt kun sillä on ne samat esineet siellä, niin eihän se erottelu toimi. Oon mennyt vähän perse edellä puuhun, tuli aivan liian pitkään annettua sen jäljestää niillä ruokapurkeilla. Mutkun se oli niin hauskaa ja hän oli hyvin motivoitunut.

"tiedän että tää on lavastettu ja sä kuvaat"

paras palveluslakki 💙

"mutta mitäs täällä takataskussa on"

"hmmm..."

"minä otan tämän"

"ei vitsi mä olen hyvä hyyyyb"

"ota koppi tää tulis ny"

tähän kiteytyy jotenkin niin tämä elämä hänen kanssaan 💚

***

Lakki on kokeillut kerran sitä uutta esine-etsintää. Se tuntuu ihan höpöltä. Luin kyllä jostain koeohjeesta, että jos koira ylittää alueen oliko se nyt metrillä, niin alkaa pisteet ropista. Eli jos ampaisee täysillä viiteenkymppiin ja ohjaaja ehtii kutsua takaisin kun on kolmessa kympissä menossa, niin hylätty tulla pätkähti, kun kympissä pitäisi pysyä 😂 Noin muutenhan se nyt ei ollut juttu eikä mikään. Pitäisi vaan jotenkin erotella esineruudusta ja opettaa olemaan välittämättä alueen rajamerkeistä, jos ne voi olla maassa niinkuin tarkkuusruudussa.

Hakua edelleen joskus mietin, jos saisi sen oman ryhmän ja kysyisi itse itselleen luvat. Ei vaan taida löytyä niitä sitoutuneita treenaajia tarpeeksi ja mä en jaksa sitä kitumista sitten.