Mitä tehdä, kun ei mahdu tekemään sitä mitä pitäisi?

Tänään ulkona nosetreeneissä, tämä oli nyt toinen kerta kun pieni porukkamme on päässyt talvikauden jälkeen treenitilasta ulos. Oltiin satamassa vanhoilla VR:n rakennuksilla sellaisen joutomaan reunalla, ja käytettiiin luvatta lahonneen rakennuksen yhtä ulkonurkkaa. Toinen haju oli maassa lumen alla olleen autonrenkaan sisällä, ja toinen sortuneissa kiviportaissa toisen askelman korkeudella.

Ensimmäinen koira pissasi alueelle useampaan kohtaan, ja siinähän se sitten meni kaikilla muillakin ihan kuseskeluksi. Sieni oli ainoa joka ei niin tehnyt, se oli kyllä myös ainoa narttu joukosta. No kyllä sekin haisteli toisten pissoja ja aika kohtuuton häiriö se olikin, kun kusia oli ihan kummankin piilon vieressä. Eikä me älytty siirtää piiloja, lääniä siellä kyllä olisi riittänyt. Töppösen otin suoraan autosta etsimään, en käyttänyt sitä pissalla ensin, koska juuri kotona oltiin oltu aamulenkillä ennen lähtöä eikä sillä voi olla hätä. Olisi silti pitänyt, jatkossa muistettava, että selkeästi ensin pissalle muualle ja sitten hommiin alueelle. Sitten voi myös antaa satikutia jos meinaa kuseskella, nyt oli vähän sellainen olo, että oma vika, eikä kehtaa kauheasti koiralle motkottaa. Ja olihan se muutenkin aika haastava paikka, kun edellisen pissat siinä haisi. Olisin silti ärjäissyt että nyt loppuu kuseminen ja alkaa etsiminen, jos olisin älynnyt antanut sen ensin luvan kanssa pissiä muualle.

Sieni suoritti kiistatta paremman etsimisen kuin töppönen, kusien nuuhkimisen ohella se löysi piilot ja selkeästi reagoi niihin. Nyt Sienelle seuraavaksi ilmaisu.

Töppönen veti aloitussuunnassa ekana olleesta autonrenkaasta ohi, mielestäni se hieman reagoi hajuun ja jäin sitten jumittamaan siihen ja yritin olemuksellani painostaa koiran ilmaisemaan, mutta ei. Se vaan yritti etsiä muualta. Lähetin sen kerran uudelleenkin että nyt todellakin ilmaiset tämän etkä jatka mihinkään, mutta koira oli jotenkin ihan kuutamolla ja sääti vaan. Se useaan kertaan nuuhki rengasta juuri siitä mistä haju oli laitettu, mutta ei reagoinut mitenkään. Aloin epäilemään oliko se sitten kuitenkaan haistanut sitä, myöhemmin selvisi että tarran päälle oli tippunut hieman lunta ja luultavasti hajukuva oli ainakin erilainen, tällaista ei ole koskaan ollut. Annoin sen sitten jatkaa matkaa ja seuraavaksi samanlaista sekoilua oli portailla. Se halusi enemmän vain haistella niitä pissoja ja kiipeillä edestakaisin. En tajua miten itsekin jäädyin ihan täysin, olisi pitänyt vaan keskeyttää ja suunnitella vaikka uusi treeni sen sijaan että antaa kaiken tapahtua! Lopulta se sitten vahingossa taisi saada hajun ja tarkensi. Portailla ei mahtunut maahan, joten se jäi vaan tuijottamaan mua, ja minä tuijotin takaisin. Näissä tilanteissahan se on aina sitä mieltä, että kerta ei kelpaa, lähden sitten etsimään jotain muuta, ja minä komennan että nyt tulet takaisin ja tiedät kyllä mitä pitäisi tehdä. Lopulta se kaivoi sen tarran tassuillaan sieltä, otti sen suuhun ja heitti sen mulle. Yritin edelleen painostaa että ei noin, etkö todella muista mitä tässä piti tehdä, mutta ei. Jätin sitten koko jutun palkatta ja siirryin takaisin sinne ekalle hajulle. Sen se nyt bongasi niin nopeasti että epäilen että kuitenkin oli haistanut sen jo aluksi, tässä sellainen ontuva "hyi täällä on loskaa" -maahanmeno, palkka ja koira pois. En tiedä mikä siinä renkaassa oli, koska kaikki koirat haisteli sitä kauhean pitkään ja reagoi eukaan jotenkin vaisusti normaaliin nähden.

Paska treeni kaikkinensa, mutta sitä jäin nyt toden teolla miettimään, miten koiran pitäisi toimia kun se ei mahdu niissä olosuhteissa tekemään sille koulutettua ilmaisua. Töppösellä ei ole aiemmin ollut ehkä ihan noin vaikeita paikkoja, ja se on osannut vähän siirtyä tai väistää jotain että mahtuu menemään maahan. Ainakin jos hajukin on matalalla, tässä tietty vaikeutti taas se mikä sille on edelleen vaikeaa, eli ylhäällä olevasta hajusta alaspäin tuleminen. Voisiko se ilmaista istuen? Riittääkö se tuijotus, että täällä on, palkkaa tänne nyt? Se on kyllä hyvin selkeä eikä siitäkään ole vaikea erehtyä. Tai pitäisikö koiran todella älytä tulla niitä portaita niin paljon alas tai ylös, että se mahtuu tekemään ilmaisun siellä sitten? Onko parempi että se jää hajun lähelle ja ilmaisee sen siinä niin kuin voi, vai tulee kauemmas ("jättää hajun", mikä ei taas kuulosta hyvältä) ja tekee opetetun tempun? Näihinhän ei lajin säännöt sinänsä ota lainkaan kantaa, kyse on siitä mitä itse haluaa. Eniten mietityttää se, että jos ilmaisu on maahan paitsi kun ei mahdu, jolloin saa istua tai seistä tai tuijottaa tai heiluttaa häntää tai tai tai, niin miten se määritellään koska mennään maahan ja koska ei? Eikö koko homma hajoa ja ilmaisu alkaa olla milloin mikäkin?

Mökki

Nosea

Rupesin nyt sitten kuitenkin tositarkoituksella kouluttamaan Sienelle kanssa eukalyptusta. Muutaman kokeilun perusteella koira oli aika jähmeä eikä näyttänyt siltä, että sillä on lainkaan kivaa. Siis kyllähän se tekee kaikkea mitä ehdotetaan, mutta se ei ole lainkaan sillä tavalla innostunut ja tohkeissaan etsimisestä kuin töppöinen on. Sieni ei ole koskaan tykännyt etsiä mitään; ei esineitä, ei leluja, ei jäljestää. Vain haku on ollut lähellä sen sydäntä, mutta uskon että iloiset ihmiset, täysin huomio ja ruokapalkka yhdessä on niin voimakas vahviste, että niiden eteen kannattaa ponnistella. Kuolleet esineet on itsessään tyhmiä ja jälkeäkään sille ei koskaan ole osattu opettaa maalihenkilöiden avulla, tai ei ole ollut käytettävissä ihmisiä. Lisäksi olen miettinyt paljon nyt sitä, mikä rooli on Sienen nuoruusvuosien aikaisella koulutuksella ja omalla osaamattomuudellani. Sitä on niin paljon niin ihmeellisillä tavoilla yritetty pakottaa silloin kun luultavasti se ei ole vain vielä ymmärtänyt mitä siltä odotetaan. Sieni on sellainen oppija, että aluksi usein tuntuu ettei missään ole mitään järkeä ja pohjia pitää tehdä huolella, mutta kun ei murehdi ja antaa sille aikaa, asiat sitten loksahtaa kohdilleen ja yhtäkkiä se onkin valmis. Tässä vaiheessa kun sille on sitten sanottu että nyt perkele, on menty ojaan niin että rytisee. :(

Yksi vaikuttava tekijä oli töppösen hajutestissä pari viikkoa sitten ollut pitkäkarvaholskun ohjaaja, jolle sanoin jo aluksi että haluan sitten jutella sun kanssa kokeen jälkeen, ennen omaa vuoroa ei pysty. Harmi etten nähnyt heidän suoritustaan kun olivat viimeisinä meidän jälkeen, eikä sinne ahtaisiin tiloihin toivottu yleisöä muutenkaan. Puhuttiin sitten kuitenkin ennen kotiin lähtöä. Kiinnosti kauheasti millainen temperamentti sillä koiralla on muuten ja miltä se näyttää etsiessään. Omistaja kertoi, että aluksi oli juuri saman kuuloista kuin meillä, että koira ei oikein tajua ja kun se ei tajua, se on sellaista vähän jähmeää ja vastentahtoista. Tai ei nyt vastentahtoista, en osaa kuvailla sitä, mutta vastaavan koiran omistajat varmaan ymmärtää. Toiset kun ei tajua, ne säätää ja kiihtyy, ja toiset hidastuu ja ihmettelee. Pitkikset on näitä hidastujia. Sieni ei esimerkiksi koskaan tee mitään hommia korkealla hännällä, eikä liioin heiluta häntää mennessään. Ja kun se keskittyy, häntä laskee entisestään. On varmasti aika yksipuolista tulkita koiran mielialaa vain hännän perusteella, mutta se vaan niin helposti näyttää juuri siltä, että ihan sama vaikken olisi täällä ja että tämä ei ole millään parasta maailmassa -top viisi -listalla. Siinä missä mudi painelee häntä pystyssä menemään ja viuhtoo sillä ihan hulluna mitä lähemmäs piiloa tullaan.

Joka tapauksessa hänen kanssaan puhuttuaan tulin siihen tulokseen, että kokeillaan nyt vielä. Hän oli aluksi ottanut kanssa tosi hyvät palkat käyttöön, ja kun koira pääsi jyvälle siitä mitä tässä pitäisi tehdä, se oli saanut vauhtia ja "ulkonäköä" eli oli alkanut näyttääkin siltä että sillä on kivaa. Sienellä on kyllä ihan tarpeeksi tekemistä tanssissakin, eikä se välttämättä tarvitse mitään muuta aktivointia, mutta ennen kaikkea tämä tuntuu mielenkiintoiselta itseni kannalta. Kiinnostaa, saanko sille uudella hajulla paremman etsinnän rakennettua ja että onkohan se sittenkään vain synnynnäistä, ettei se koe etsimistä itsessään palkitsevaksi.

Siispä aloitin nyt alusta tämän homman. Olen tehnyt kotona juomalaseilla ja hallilla tokon paksuilla merkeillä. Aluksi pitkään vaan yhdellä pelkkää haistelua, sitten otin toisen ja tein erottelua. Tein myös vähän ilmaisua (maahan), mutta aloin sitten kuitenkin pohtia olisi joku muu hauskempi. Sienikin ilmaisee jälkiesineet maahan menemällä ja se olisi siksi luonteva, mutta olisi mukavaa kouluttaa jokin eri ilmaisu. Jätin sen siis nyt välistä ja olen palkannut vain haistelusta.

Olen pitänyt huolen, että vahvisteet on kunnossa ja yrittänyt tietoisesti ladata eukalyptukselle arvoa. Ei mitään yhtä namia per nuuhkaisu, vaan kourallinen. Sieni on nyt muutaman kerran tehnyt etsintää niin, että jätän sen istumaan ja käyn sen nähden piilottamassa jotakin hyvin pienelle alueelle, ja sitten se saa etsiä. Kotona se on saanut tästä kissan märkäruokaa purkista, tänään ulkotreeneissä oli sian läskiä.

Tänään se ehkä ekan kerran tuntui siltä, että se tiesi mitä se tekee ja sillä oli ihan kivaakin. :)

****

Töppöinen taas opetteli 2lk hajun, lihakeiton eli laakerinlehden, muutamalla alkeistreenillä. Taisin tehdä sille ekassa setissä 1-2 purkilla, toisessa samoin ja sen lopuksi piilotin hajun huoneeseen. Luulen, että ne on "perushajultaan" kovin samanlaiset koska tämä kävi näin helposti. Sen jälkeen se on tehnyt sujuvasti etsintää joissa on joko pelkkää eukaa, pelkkää laakeria tai molempia eri piiloissa. Sekoitettua piiloa en ole vielä tehnyt.

Töppöselle olen yrittänyt suunnitella treenejä teemalla "ei edestakaisin juoksemista" ja että löytäminen olisi parempaa kuin ilmaisu. Yhden kerran olen ainakin estänyt jatkamasta kun reagoi hajuun muttei olisi kerinnyt ilmaista. Olen myös yrittänyt panostaa palkkoihin, ja olen kokeillut sellaistakin että ekasta ilmaisusta saa paremmat eväät kuin seuraavista, varsinkin jos eka löytyy tosi nopeasti.

Töppöselle on tehty myös pari yläpiiloa, kotona niin että rahille hyppäämällä ylsi nenällä hajun lähteeseen, hallillakin venytti itseään niin että ylsi uunin päälle. Seuraavaksi laitan niin ylös, ettei yllä ihan. Selkä on kestänyt oikein hyvin, mutta ei näitä kauheasti uskalla tehdä, tosin sehän kyllä nousee välillä takajaloilleen tarkistamaan jotakin vaikka haju ei ylhäällä olisikaan.

Tänään oli tosi kova tuuli ja töppönen oli ekan kierroksen viimeinen koira. Tarrat oli liimattu suoraan seiniin. Tiedän kyllä että haju valuu ajan kanssa tarrasta läpi, mutta näin meillä on välillä sisälläkin tehty ilman välissä olevia metallipurkkeja eikä ole ollut mitään ongelmia. Nyt koira yllättäen ilmaisi omien kahden piilonsa lisäksi kaikki aiemmilla koirilla käytössä olleet piilot! Onneksi oli ylimääräisiä nameja taskussa varsinaisten palkkapurkkien lisäksi, eihän sitä voinut palkatta jättää, kun ihan täsmälleen oikeat kohdat otti. En tiedä reagoiko se huopatassun liiman hajuun vai vaikuttiko sääolosuhteet nyt jotenkin niin, että vanhoihin piiloihin jäi haju vaikka sisällä ei ole jäänyt. Tähän on jatkossa kiinnitettävä huomiota.

Lauantaiaamuna kuudelta